Jos pitäisi valita näistä uusateistisiksi kirjailijoiksi leimatuista pari, niin valitsisin ehdottomasti Dawkinsin ja Dennettin.
Dawkinssin Jumalhahrha on periaatteessa vanhat arkumentit hieman pidemmässä pakkauksessa, mutta Maailman Hienoin Esitys on aivan ehdoton. Syy tähän on se, että se esittelee pitkälle nimenomaan evoluutiobiologiaa ja luonnon hienouksia yms. Vähemmän sotaisaa lynkkaamista. Dawkins on selkeästi ymmärtänyt tien tieteen sydämeen, se ei käy pottuilemalla tai kova kovaa vasten tekniikalla, vaan esittelemällä tieteen löydöksiä ja luonnon kauneutta. Mukavasti se avaa alaa ja sitä tuntee oikeasti itsensä aika pieneksi luonnon rinnalla kirjan luettuaan.
Dennettin Lumous Murtuu. Dennett toki kirjoittelee asioista, joita uskonnontutkijat ovat jo vuonna papu kirjoitelleet, mutta tuo mielestäni mielenkiintoista filosofista tulokulmaa peliin ja hauskoja ajatuksia ja ideoita, miten mikäkin olisi voinut toimia. Aihetta käsitellään laajasti, toki nurkkakuntaisesti ja mukavan varovaisesti, vaikka Dennett kai joutuikin perumaan puheitaan maailmasta ilman uskontoja...
