En tiedä, onko minun kirjoituksistani tuollaisen pohjaksi, mutta kannatan ideaa. Nimenomaan kokonaan oma alue, jossa sitten käsitellään eri ketjuissa "maahanmuuttokriitikkojen" perusväittämiä (ja harhaanjohtavia kysymyksenasetteluja) Eurabiasta raiskaustilastopuuhasteluun. Jotta tulisi selväksi, mikä niissä on vääristeltyä ja mikä ei.
Erittäin hyvä idea. Tuollaisen tarpeellisuutta on tullut itsekin pohdittua. Koko "maahanmuuttokriitikkojen" ns. argumentaatio suorastaan vaatii sitä, että on olemassa tietyt annettuina otetut, kyseenalaistamattomat peruskäsitteet (esim. islamisaatio, kulttuurirelativistit, monikulttuuriuskonto) ja ryhmät (esim. suvaitsevaisto, hyysääjät, vihervasemmisto, vääränlaisia maahanmuuttaja Suomeen
rahtaavat). Näiden kohdalla viitataan siihen, ketkä voisivat olla ryhmiin kuuluvia (= ei-maahanmuuttokriitikot), mutta todelliset käytännön esimerkit jätetään mahdollisimman vähälle. Tarkemmin määrittelemättömien ryhmien edustajat leimataan antaumuksella mahdollisimman negatiivisesti. Esimerkkinä vaikkapa HS:n keskustelupalstalla ollut, tosin sittemmin poistettu helmi:
Koska kaikki mitä ulkomailta tulee on monikulttuurisuus- uskonnon dogmien mukaan hienoa, myös jihad on hienoa. Koska anti tarkoittaa vastustamista, silloin anti-Jihad on upean asian vastustusta.
Kannattaa myös muistaa että mamuttajat ovat infantiileja, heiltä puuttuu kyky analysoida asioita, eivätkä he pohdi syitä ja seurauksia, lapsenomaisesti ja tunnepohjalta monikulttuurisuus ja kaikki siihen liittyvä on hyvää, kaikki muu on pahaa.
Vastustajiksi koettujen mielipiteet leimataan mitättömiksi, olemattoman tiedon pohjalta luoduiksi. Toisin sanoen ainoa oikea tieto on olemassa aatteen jäsenillä. Kulttien tapaan, itse asiassa.
Tällaisten kasvottomien, omien arvojen vastaisten ryhmittymien olemassaolo on tarpeen uhkakuviin perustuvan arvojärjestelmän sisäiseksi oikeutukseksi. Ilman "edessä on joko sota tai tuhoutuminen" -tulevaisuudenkuvia olisi paljon vaikeampaa levittää aatetta eteenpäin, erityisesti sen arveluttavampia puolia. Tarpeeksi peloteltuaihmistä on helppoa ohjailla niin, että ennustukset alkavat toteuttaa itseään.
Arveluttavampien puolien esimerkkinä voi käyttää vaikka ajatusta, että kaasuttamisella voisi olla päteviä syitä - kuten tässä annetaan (sopivasti kiertäen, tietenkin) ymmärtää: "eriarvoisuudesta ei seuraa vähempiarvoisten kaasuttaminen, ellei kaasuttamiselle ole muuta pätevää syytä" (Scripta).
Pelkkä ulkopuolinen - muunmaalaiset, toisen väriset, toisen uskontoiset - uhka ei kuitenkaan riitä yksinään luomaan kaikenkattavaa tuhovisiota, vaan mukaan tarvitaan kotoperäinen koko nykyisen järjestelmän musertava (kuten tähän uhkakuvastoon kuuluu) kasvottomien myyräntyötä tekevien ihmisten joukko. Näistä aatteenvastaisista ihmisistä vihollismielisenä kasvottomana massana puhuminen edesauttaa uhkien luomisessa: vihollinen voi olla kuka tahansa. Kasvotonta massaa on muutenkin aina helpompi vihata, kuin yksilöitä. Lisäksi, kun tarpeeksi usein toistetaan mahdollisimman negatiivisin määrein jonkun ihmisryhmän - olkoonkin sitten vaikka keksitty ihmisryhmä, kuten "monikulttuurisuususkonnon" jäsenet tai "mamuttajat" - edustajien ominaisuuksia, alunperin kasvottomaan massaan kohdistuvaa vastentahtoisuutta on paljon helpompi siirtää koskemaan myös yksittäisiä ihmisiä jo sillä perusteella, että hän jonkin lausumansa perusteella voisi mahdollisesti kuulua kaikkea ohjaavien aatteenvastustajien leiriin.
Tähän vaiheeseen indoktrinaatiossa pääseelle on jo selvää, että vastustajiksi koetut eivät ole edes oikeita ihmisiä, vaan jotain alempaa, viheliäistä porukkaa, jotka - ellei heitä laiteta kuriin tai poisteta, vaikkei tätä kerrotakaan kuin rivien välissä - vielä tuhoavat koko yhteiskuntamme.
