Lauri Holopaiselle kiitos katsauksesta! Tuo olisi tarpeen viedä sinne Hirvisaaren kommenttiketjuunkin, tai itse asiassa mielellään omaksi blogikseen, koska nyt vääristelty tieto leviää siellä jo monessa blogissa. Harkitsisitko asiaa?
Minä ihmettelen, miksi aina miehet puhuvat raiskauksista. Ei kai mamut nyt niitä raiskaa?
Jokunen ajatus, otan heiton kokeenomaisesti vakavasti.
1) Raiskaukset ovat niin keskeisessä asemassa hirvisaarien argumentaatiossa, koska ne ovat näille hirvisaarille
symboli.
Huffington Postissa huomattiin tämä myös luettaessa Breivikin manifestia: "Breivikin kaltaiset miehet ajattelevat kaikki heidän yhteisöjään uniikisti feminiinisinä. Tätä ideaa heijastaa voimakkaasti heidän kamppailunsa kieli. Esimerkiksi Breivik väitti puolustavansa Lännen 'kunniaa' ja julistuksessaan hän säännönmukaisesti viittaa historian muslimiarmeijoiden 'penetraatioon' ja Euroopan 'raiskaukseen'."
http://www.huffingtonpost.com/asma-uddin/breivik-bin-laden-masculinity_b_912041.html?ncid=edlinkusaolp000000082) Raiskauksiin on myös helppo tarttua siksi, että kukaan ei niitä halua. (No, ainakaan tietoisesti ja suoraan, vaikka "lutkia" syyllistävä puhetapa ilmaisisikin peiteltyä halua.) Maahanmuuton ja monikulttuurisuuden vastustajat pyrkivät kääntämään maahanmuuttokeskustelun tätä kautta yksinkertaiseksi kysymykseksi: "kannatat monikulttuurisuutta, kannatatko siis raiskauksia?" Se on ilmiselvästi taktista, ideologista kysymyksenasettelua, jossa hyvin monimutkainen asia ja monien sosiaalisten muuttujien kenttä pyritään esittämään yksinkertaisena a>b -kaavana. On hämmästyttävää, miten hyvin tällainen ääriyksinkertaistavaan asetelmaan nojaava argumentti tuntuu uppoavan suomalaisessa keskustelukulttuurissa.
3) Raiskauksiin on helppo tarttua siksi, että niistä on konkreettisia tilastoja, joita voi käyttää painottaen asiaa juuri siihen suuntaan, että ne tukevat kuvitelmaa maahanmuuttajien pahuudesta:
- Ensinnäkin retoriseen kuvioon näillä hirvisaarilla kuuluu jättää pois näköpiiristä epäsopivammat tilastot, kuten nyt tässä Oslo-tapauksessa kaikki muut kuin nämä hyökkäys- eli ns. puskaraiskaukset, jotka ovat kuitenkin ymmärtääkseni
harvinaisin raiskausten muoto myös Oslossa. Korjatkaa jos olen väärässä, en ole aihepiirin asiantuntija, mutta mikäli muistan oikein niin esim. vuonna 2010 puskaraiskaukset olivat Oslossa vain jotain 8 % ilmoitetuista raiskauksista. Tämän raiskausosuuden esiinpoimiminen on, kuten yllä jo joku vihjasi, erittäin tarkoitushakuista ja myös epäloogista.
- Toisekseen, on varsin perusteltua olettaa, että ulkomaalaisten tai ulkomaalaistaustaisten tekemistä puskaraiskauksista ilmoitetaan herkemmin kuin kantakotimaisen kaverin epäselvissä olosuhteissa tekemästä raiskauksesta. Niistä naiset syyllistävät herkemmin itseään. Siltä osin kuin näitä jää ilmoittamatta, tilasto painottuu "maahanmuuttokriitikoiden" tarkoituksiin (l. ulkomaalaisten demonisointiin) sopivalla tavalla jo lähtökohtaisesti.
***
Toki jäljelle jää tämän kaiken tietämisenkin jälkeen kysymys siitä, mitä ulkomaalaistaustaisten yliedustukselle raiskaustilastoissa (joka on Suomessa ymmärtääkseni objektiivisestikin todettavissa, vaikka mamukriitikot liioittelevatkin sitä kaikin mahdollisin keinoin).
Ensinnäkin aihepiiriä pitää tutkia kiihkottoman tutkimuksen puitteissa, jossa otetaan huomioon monia sosiaalisia, kulttuurisia ja psykologisia muuttujia ja vertailevia näkökulmia. Uskoisin, että tällaista tutkimusta tehdään sekä meillä että eurooppalaisella tasolla, mutta kuten sanottu, en ole aihepiirin asiantuntija. Vaan eipä sitä ole James Hirvisaarikaan, todellakaan.
Laadullisen tutkimuksen puolella maskuliinisuuden (myös muslimimaskuliinisuuden, johon nyt on erityisesti viitattu) rakentumista, sen riskitekijöitä ja niiden yhteyttä miesten sosiaaliseen asemaan pitää tutkia kriittisesti ja kontekstiherkästi.
Jos ja kun ongelmia todetaan - sillä miksipä niitä ei todettaisi, raiskaukset ovat
niin ryhmän yli-
kuin aliedustuksenkin kyseessä ollen ongelma -, niiden ratkaisemisessa pitää hakea rakentavaa keskustelua ja jaettuja eettisiä periaatteita, joihin nojata, sen sijaan että luotaisiin "sovittamattomia eroja" eli esim. demonisoitaisiin muslimimiehiä yleisellä tasolla (niin kuin hirvisaarelaiset Oslon tilastojen tapauksessa tekevät).
***
Lopuksi. Se, että raiskauksista tehdään maahanmuuttopolitiikan keskeisin kysymys, on nähdäkseni puhdasta demonisointia, ja se, että sitä käytetään Oslon joukkomurhan kontekstissa maahanmuuttopoliittisena välineenä eli sosiaalidemokraattisen uhritahon syyllistämiseen, on vain halveksittavaa.
Jotta tämä nyt tulisi foorumin satunnaisellekin vierailijalle tässä selvästi sanottua, niin Sami Mäki tiivistää tuolla kommenttiosastolla hyvin Hirvisaaren retorisesta taktiikasta:
"Kirjoituksessa kytketään yksilöiden tekemät rikokset ei-länsimaalaiseen maahanmuuttoon. Pyrkimyksenä on nostattaa lukijoissa sama vastenmielisyys ei-länsimaalaista maahanmuuttoa kohtaan kuin kirjoittajalla. Kaikki maahanmuuttajat tai ei-länsimaalaiset maahanmuuttajat eivät ole rikollisia, ja rikoksentekijät ovat yksilöitä, jotka tekevät omat valintansa. Siitä ei voi tehdä kollektiivista yleistystä tai rinnastusta niinkin laajaan asiaan kuin maahanmuuttoon tai monikulttuurisuuteen. Raiskaukset ja maahanmuutto ja monikulttuurisuuden kritiikki ovat Hirvisaaren kirjoituksessa rinnastettu vastenmielisellä tavalla toisiinsa. Eivät kaikki suomalaiset miehetkään piekse vaimojaan, vaikka Hirvisaaren logiikalla tällaiseen johtopäätökseen voitaisiin tilastojen perusteella päätyä. Noissa raiskaustilastoissa pitää olla senkin vuoksi tarkkana, että monet varsinkin tuttujen tekemät raiskaukset jäävät kokonaan ilmoittamatta poliisille. Mitään muuta motiivia Hirvisaaren rinnastuksille ei voi löytää kuin vihan lietsominen kollektiviisesti koko ei-länsimaalaista maahanmuuttoa kohtaan."
