McDonald on minullekin jo aikaisemmin tuttu mm. Usenet-ryhmästä soc.history.what-if, jota luin aikanaan aktiivisesti ja josta lukemiani Jalosenkin kirjoituksia muistelen suurella lämmöllä. Olisin linkannut erääseenkin McDonaldin Eurabia-jutuista jos olisin löytänyt sen.
Soc.history.what-if oli aivan käsittämättömän hyvä uutisryhmä (tai onhan se edelleenkin pystyssä). Sikäläinen seurakunta, allekirjoittanut mukaanlukien, on jälkikäteen kaikeksi onneksi pitänyt aika tiivistä yhteyttä sähköpostitse, blogien kautta ja tosielämässäkin. Samassa ryhmässä vaikuttaneen ja Harvardin bisneskoulun apulaisprofessoriksi sittemmin päätyneen Noel Maurerin piti käydä muutama vuosi sitten Helsingissäkin, taloushistorioitsijain konferenssissa, mutta matka ikävä kyllä peruuntui. Välillä olen kirjoitellut miehen sivustolla vierailevana bloggaajana.
Väestötieteeseen palataksemme, kaikkein vanhimman ja ilmeisesti sen eniten siteeratuimman tekstinsä Randy McDonald julkaisi
Livejournal-sivuillaan, ja se koski Ranskaa. Kanadalainen
Globe and Mail siteerasi sittemmin McDonaldia, referenssillä
"Canadian demographer Randy McDonald". Scott Martens
on siteerannut samaa tekstiä
"Fistful of Euros"-blogissa. Kannattaa huomioida millaiset parametrit tuollainen hypoteettinen väestökehitys vaatisi. Ranskan muslimiväestön pitäisi kasvaa viidenkymmenen vuoden ajan tasaisesti 2%
joka vuosi, samalla kun kantaväestön pitäisi supistua 0.5%
joka vuosi, jotta muslimit saavuttaisivat 25% väestöosuuden puolessa vuosisadassa. Luontaisessa väestökehityksessä nämä olisivat aivan poikkeuksellisen radikaaleja lukuja, ja niihin sisältyy myös siirtolaisuus.
Tuossa omassa blogitekstissäni linkittämäni Frejkan ja Westoffin demografiset ennusteet huomioivat ekstrapolaatiossaan samaten maahanmuuton yhtenä tekijänä. Mikäli tämän hetken trendit pysyisivät samana ja jatkuisivat tasaisesti, lopputuloksena olisi 10% muslimiväestö Euroopassa, sadan vuoden päästä. Väestökehityksessä vaikuttavat tietysti kaikenlaiset villit kortit ja muuttuvia tekijöitä on paljon, mutta yleisesti ottaen on hankalaa perustella, miksi muslimien hypoteettisen väestöräjähdyksen pitäisi olla jotenkin todennäköisempi huolenaihe kuin vaikkapa radaltaan eksyneen planetoidin äkillisen putoamisen keskelle Eurooppaa. Kummastakaan ei ole mitään merkkejä.
Liitetään tähän ketjuun vielä toisaalla postittamani ranskalaisen maahanmuuttotutkijan Justin Vaïssen
artikkeli aiheesta. Koska tämä kysymys ei koske vain väestökehitystä, vaan myös integraatiota, niin linkitetään myös Harvardin yliopiston John F. Kennedy-tutkijakoulun
"Muslim Integration into Western Cultures: Between Origins and Destinations" -tutkimukseen, jonka samaten laitoin tuonne Watchin puolelle jo aikaisemmin. Toistan vielä tässä lyhyesti aiemman referaattini tuosta tekstistä:
Johdanto-osuudessa asetetaan vastakkain kaksi yhteiskunnallista kehitysteoriaa. Ensimmäinen on kulttuuri-integraatio (
cultural integration), missä siirtolaiset asteittain omaksuvat uuden kotimaansa arvot ja elämäntyylin. Toinen on monikulttuurisuus (
multiculturalism), missä siirtolaisväestön perinteitä kohdellaan kestävinä ja syväänjuurtuneina arvoina, jotka väistämättä säilyttävät asemansa vuosikymmenien, kenties jopa vuosisatojen ajan. Essee kallistuu tutkimustulosten valossa asteittaisen kulttuuri-integraation kannalle ja toteaa, etteivät Eurooppaan saapuvat muslimit tässä suhteessa olennaisesti eroa muista historiallisista siirtolaisryhmistä. Kulttuurierot ovat toki omanlaisiaan, mutta yleisesti ottaen uuden kotimaan arvot omaksutaan samanlaisten prosessien kautta, ja osapuilleen samanlaiseen tahtiin. Kuten tutkimus toteaa:
Some previous studies argue that Muslim migrants encounter particular difficulties with cultural integration into European societies. By contrast, the results of the analysis is largely consistent with previous studies based on other populations, such as the integration of Mexican migrants into the U.S., suggesting common underlying processes are at work.Essee suo tietysti huomiota yhteiskunnallisille eroille. Selvää on, että ammatissa työskentelevät ja yrittäjinä toimivat siirtolaiset omaksuvat uuden yhteisön arvot nopeammin kuin sosiaalisen hierarkian alimmalla asteella olevat. Samalla muistutetaan siitäkin, etteivät Eurooppaan saapuvat muslimit ole monoliittinen joukko. Esimerkiksi islamilaisten maahanmuuttajien suhde demokratiaan ja sekulaariseen hallintoon vaihtelee hyvin paljon alkuperämaasta riippuen. Tässä yhteydessä pitää vielä korostaa, että siirtolaiset eivät siis tietenkään tuo lähtömaansa poliittista kulttuuria mukanaan. Esimerkkinä on luettelossa mainittu Azerbaidžan, joka on diktatorinen sortovaltio, mutta josta tulevat siirtolaiset kannattavat demokraattisia arvoja; totta kai, osaksi sen takiahan he ovat siirtolaisiksi lähteneetkin. Sen sijaan vahvasti uskonnollisista maista saapuvat saattavat pitää uskonnollisia arvoja tärkeämpinä kuin kansanvaltaisia poliittisia arvoja.
Naisten asema mainitaan perinteiseen tapaan yhtenä kulttuuri-integraation mahdollisena kipupisteenä. Samalla huomioidaan myös se, että sukupuolten välinen tasa-arvo vaihtelee myös Euroopan maiden kesken, esimerkiksi pohjoismaiden ja vaikkapa Sveitsin välillä, millä toki on vaikutuksensa myös siirtolaisten asenteisiin ja niiden muuttumiseen. Raportti on kuitenkin tässäkin rohkaiseva:
It is also striking that although much of the European debate has focused on the attitudes and practices towards the roles of men and women, it appears that on the gender equality scale, Muslim minorities are in fact far closer to Western than to Islamic publics.Esseen loppulauseesta voidaan poimia yleisenä tiivistelmänä seuraava virke:
We conclude that Muslim migrants do not move to Western countries with rigidly fixed attitudes; instead, they gradually absorb much of the host culture, as assimilation theories suggest.Essee ei myöskään vaikene ongelmista - itse asiassa eniten huomiota herättäneet traagiset tapaukset, kuten van Goghin murha sekä Madridin ja Lontoon terrori-iskut luetellaan heti ensimmäisellä sivulla. Loppulauseessa lisäksi tunnustetaan kulttuurierojen, etenkin sukupuolten väliseen tasa-arvoon liittyvien kysymysten synnyttämä jännite, ja niissä piilevä potentiaali mahdollisiin ongelmiin. Samalla kuitenkin muistutetaan, että yhteentörmäys ei ole millään tavoin väistämätön:
Cultural differences are a potential fault line that demagogues can exploit to inflame hatred between groups; but there is nothing inevitable about cultural conflict. Puolin ja toisin on tosin olemassa ryhmiä, jotka tosin haluavat nähdä konfliktin väistämättömänä. Tähänhän myös Husein Muhammed
taannoin viittasi puhuessaan "epäpyhästä liitosta".
Lopuksi vielä pakollinen lainaus erään tässäkin viestiketjussa jo mainitun eiralaisen filologin kotisivujen linkkilistaan sisältyvästä dementoituneesta
"Gates of Vienna"-blogista, johon muutamat suomalaisetkin genrelle omistautuneet ovat toisinaan rynnineet katu-uskottavuutta saadakseen. Aiemmassa viestissäni mainittu humoristinen kartta
julkaistiin alunperin juuri tuolla sivustolla. Bloggauksesta tuli välittömästi yleinen naurunaihe kautta koko verkon.
"Sadly, No!" harmitteli, ettei kartta ollut määritellyt klingonien, itäaasialaisten ja latverialaisten tappajarobottien hallitsemia alueita.
"Jenny's Pennies"-blogi luonnehti sivustoa epiteetillä
"halp-halp-the-scary-Muslims-are-coming-BOOGA BOOGA BOOGA-blog Gates of Vienna".
Sen sijaan Suomessa muuan pari vuotta sitten poliittisen uransa aloittanut henkilö seuraa kyseistä sivustoa ilmeisellä innolla ja antaumuksella, päivystää siellä toisinaan itse vierailevana bloggaajana ja käyttää sitä vieläpä vakiolähteenä omissa kirjoituksissaan. Sopii kysyä, kannattaako siirtolaisuutta ja maahanmuuttoa koskevissa kysymyksissä suoda minkäänlaista arvoa sellaisille puheenvuoroille, jotka juontavat jo lähtökohtaisesti täysin mielikuvituksellisesta hysteriasta. Kuunnella voi toki aina, ja samaten vastata, mutta dialogin edellytyksenä on se, että se toinen osapuoli myös reagoisi jollain muullakin tavoin kuin eristäytymällä kiukkuisesti.
Cheers,
J. J.
