Euroopan islamisaatio

[Jussi Jalonen]

Randy McDonald on raapustanut pari kohtalaisen kiinnostavaa bloggausta liittyen taannoisiin Pew-keskuksen maltillisiin väestöprojektioihin sekä sitkeästi elävään Eurabia-myyttiin. Ensimmäinen, väestötieteelliseen ulottuvuuteen porautuva teksti on luettavissa täältä, ja toinen, missä pohdiskellaan enemmänkin tämän myytin psykologisia syitä on puolestaan lukaistavissa täältä.

Jälkimmäiseen bloggaukseen sisältyvään kommenttiin Christopher Caldwellin kirjoituksesta kannattaa kiinnittää huomiota, sillä Suomessa on professori Vihavainen paljolti tullut plagioineeksi Caldwellin tekstejä. Samaten voinee pohdiskella oheista selitystä sille, miksi Eurabia-myytti on saanut syntynsä nimenomaan Yhdysvalloissa:


And then, there’s the motive of revenge against those countries that have done terrible things. France and Germany are most common targets of this, their refusal to back the Iraq War having enraged conservatives so much that some would like them destroyed, their short-sighted populations left to suffer under the rule of the very same people whose lives they want to protect. They loathe themselves and their civilizations, they are decadent and weak, thus they’ll get what they deserve. In some cases it takes on pornographic qualities, the sexual and other sufferings of young European women forming a disgusting presence.

-------

Eurabia's fundamentally an ideology of revenge ("Ha, ha, you didn't support us, now you're going to get raped by Muslims!") as well as an ideology of envy. Muslims, imagined by Eurabianists as beings somehow completely resistant to the influences of modernization and post-modernization etc., are imagined as perfect conservatives, retaining the superfecundity of old and maintaining the traditional family.


... ja ettei unohtuisi, niin pidettäköön mielessä, että käytännössä katsoen kaikki sen toisen forumin voitelemat huomattavimmat eduskuntavaaliehdokkaat - toisin sanoen Halla-aho, Lahtinen, Hirvisaari ja Immonen - uskovat tähän moneen kertaan erheelliseksi todistettuun dystopiaan. Relevantit sitaatit voi lukaista täältä ja täältä, sekä kyseisten yksilöiden US-blogeista viimesyksyisen dosentti Kyösti Tarvaisen ulostulon aikoihin.

Mikäli haluaa arvostelukyvyttömiä ja muutenkin sekavia tapauksia eduskuntaan, kannattaa siis ehdottomasti äänestää virallista Homma-ehdokasta.



Best,

J. J.

[Virkamies]

Minulle on hieman epäselvää, että mitä te keskustelijat tarkoitatte ylipäätänsä käsitteellä "Eurabia". Voisiko joku täsmentää sitä?

Jos sillä termillä käsitetään jotain poliittista laatua olevaa Islaminuskoisen väestön hallitsemaa Eurooppaa, niin sille tuskin riittää vastaväitteeksi mitkään väestöprojektiot, sillä kuten historiasta tiedämme, niin vähemmistöt ovat joskus saattaneet luoda merkittäviäkin poliittisia kokonaisuuksia. Muistutan siitä, että vaikkapa kansainvaellusten aikaan germaanien osuus väestöstä oli keskimäärin vain n. 5% luokkaa, mutta tämä riitti sangen mullistaviin poliittisiin muutoksiin.

Jos sillä termillä tarkoitetaan jotain sellaista, että olisi olemassa jokin kilpailu prosentuaalisesta ylivallasta ja siihen ainoa merkittävä tekijä olisi lisääntymisnopeus, niin tämän kaltainen käsite on jotenkin hieman vieras ja jotenkin sanoisin keinotekoisen oloinen. En tiedä, että kuinka mielekästä on yrittää tarkastella kansakuntia ja kulttuureita aivan näin yksioikoisella mallilla, kun niiden merkitys historiallisella tasolla on ehkä kuitenkin hieman rajattu.

Eli mitä siis oikein tällä käsitteellä tarkoitetaan? Pitääkö minun lukea suunnaton määrä molempien osapuolten propagandaa ensin, jotta voin alkaa keskustelemaan asiasta?

Ja jos keskustellaan asiasta, niin voidaanko asiasta keskustella ilman tätä taustalla olevaa hiekkalaatikkotason "noi tuolla on ihan tyhmiä" retoriikkaa? En mielelläni keskustelisi asiasta arvostelukyvyttömien tai muuten vaan sekavien ihmisten kanssa.

[Jussi Jalonen]

Minulle on hieman epäselvää, että mitä te keskustelijat tarkoitatte ylipäätänsä käsitteellä "Eurabia". Voisiko joku täsmentää sitä?

Voinet lukea linkkaukset. Siksi toisekseen en suoraan sanoen usko, että tämä kyseinen genre olisi sinulle ollenkaan sisällöltään epäselvä, kun ottaa huomioon sen kilometrimäärän, minkä olet tällä ja sillä toisella forumilla kerännyt, todistettavasti sisälukutaitoisena ihmisenä.

Muistutan siitä, että vaikkapa kansainvaellusten aikaan germaanien osuus väestöstä oli keskimäärin vain n. 5% luokkaa, mutta tämä riitti sangen mullistaviin poliittisiin muutoksiin.

Virkamies, tämä alkaa jo käydä väsyneeksi. Tämä allaoleva on sitäkin väsyneempää:

Pitääkö minun lukea suunnaton määrä molempien osapuolten propagandaa ensin, jotta voin alkaa keskustelemaan asiasta?

Perinteinen keskustelustrategiasi on totta kai otaksua, että on olemassa "kaksi osapuolta", joista molemmat julkaisevat "propagandaa"... sekä siinä samalla todeta, ettet millään viitsi perehtyä asiaa koskevaan aineistoon. Ellei asia tai aihealue tosiaankaan ole sinulle sen tutumpi, voinet tietysti harkita sitä mahdollisuutta, ettei sinun kenties kannata ottaa siihen edes kantaa. Mutta sehän ei ole tuossa tyylissäsi keskeisintä, ei suinkaan; tärkeintä on nimenomaan päästä esittämään tuo lausahdus, että "molemmat osapuolet" julkaisevat "propagandaa".

Tietysti sait jo ensimmäisen erävoiton onnistuessasi muuttamaan tämän meta-keskusteluksi, mutta toista et tule kuitenkaan saamaan.

Ja jos keskustellaan asiasta, niin voidaanko asiasta keskustella ilman tätä taustalla olevaa hiekkalaatikkotason "noi tuolla on ihan tyhmiä" retoriikkaa?

Olen siis kattila. Tervehdys, pata.

Vai pitäisiköhän tässä todeta, että voit toki olla niin kristillisen moraalin läpitunkema, että pyrit kohtelemaan kaikkia ihmisiä yhtäläisesti, mutta suurin osa tekee eroja sen perusteella, että mitä kokee näiden ihmisten edustavan [1]. Tässä tapauksessa kommentin kohteena olleet vaaliehdokkaat edustavat tarkoituksella tuotettuja harhaluuloja ja uhkakuvia, joiden käyttäminen politiikassa on jotain sellaista, mitä itse en äänestäjänä katso erityisen hyvällä. Varaan myös oikeudekseni ilmaista tämän julkisesti.





Best,

J. J.


[1] Tietysti tuo Virkamiehen lanseeraama "Sellaista taas. Älkää turhaan muut juntturat vängätkö vastaan, jos kaipaatte dialogia asiassa, koska en aio siihen nyt ryhtyä. Kiitos." olisi ollut vielä parempi lainaus.

[Pro Bono]

Ohessa tuolta PeW-keskuksen sivuilta arviota muslimiväeston prosentuaalisen osuuden kasvusta 2010 --> 2030 valikoiduista maista.

Suomi 0.8 % --> 1.9 %, kasvu 2.4-kertaiseksi
Ruotsi 4.9 % --> 9.9 %, kasvu 2.0-kertaiseksi
Norja 3.0 % --> 6.5 %, kasvu 2.2-kertaiseksi
Tanska 4.1 % --> 5.6 %, kasvu 1.4-kertaiseksi
Iso-Britannia 4.6 % --> 8.2 %, kasvu 1.8-kertaiseksi
Saksa 5.0 % --> 7.1 %, kasvu 1.4-kertaiseksi
Ranska 7.5 % --> 10.3 %, kasvu 1.4-kertaiseksi

, eli ei ihan vaatimattomia kasvuvauhteja.

[Virkamies]

Voinet lukea linkkaukset. Siksi toisekseen en suoraan sanoen usko, että tämä kyseinen genre olisi sinulle ollenkaan sisällöltään epäselvä, kun ottaa huomioon sen kilometrimäärän, minkä olet tällä ja sillä toisella forumilla kerännyt, todistettavasti sisälukutaitoisena ihmisenä.

Yritin hieman tutustua, mutta en tullut vielä oikein hullua hurskaammaksi. Jos ymmärsin oikein, niin se saattaisi olla poliittinen suvereeni valtio, joka tunnustaa islaminuskoa ja on Euroopassa. Syy siihen, miksi kysyn on vain se, että jos puhutaan eri asioista, niin keskustelu on jo valmiiksi raiteiltaan ja ihmiset jankuttavat omaa agendaansa melko turhaan ilman mitään mahdollisuutta ollakaan samaa mieltä. Ja suoraan sanoen, en ole ollut ihan niin kiinnostunut näistä islam-väännöistä millään foorumilla, että tietäisin täsmälleen, että mistä te aina puhutte. Ainakin tuo teidän Egyptiketjunne on minulle ihan tuntemattomien ihmisten argumenttien vastustamista ja puolustamista, että pitäydyn ihan mielelläni siitä sivussa.

Virkamies, tämä alkaa jo käydä väsyneeksi. Tämä allaoleva on sitäkin väsyneempää:

Pitääkö minun lukea suunnaton määrä molempien osapuolten propagandaa ensin, jotta voin alkaa keskustelemaan asiasta?

Perinteinen keskustelustrategiasi on totta kai otaksua, että on olemassa "kaksi osapuolta", joista molemmat julkaisevat "propagandaa"... sekä siinä samalla todeta, ettet millään viitsi perehtyä asiaa koskevaan aineistoon. Ellei asia tai aihealue tosiaankaan ole sinulle sen tutumpi, voinet tietysti harkita sitä mahdollisuutta, ettei sinun kenties kannata ottaa siihen edes kantaa. Mutta sehän ei ole tuossa tyylissäsi keskeisintä, ei suinkaan; tärkeintä on nimenomaan päästä esittämään tuo lausahdus, että "molemmat osapuolet" julkaisevat "propagandaa".

Itse asiassa harkitsin jo melko paljon, että sanonko yhtään mitään asiasta. Ajattelin kuitenkin, että sikäli kuin keskusteltaisiin jostain, minkä voisi käsittää historiallisesti mielekkäänä kysymyksenä, niin minulla olisi todennäköisesti halua ilmaista mielipidettäni.

Olisi kovin mielelläni kuullut vastauksen kysymykseen tai edes jonkinlaisen määrittely-yrityksen sen sijaan, että huomaan sinun kääntävän keskustelun lähinnä deskriptioksi persoonastani ja siitä, että mikä on tyyliäni jne.

Tietysti sait jo ensimmäisen erävoiton onnistuessasi muuttamaan tämän meta-keskusteluksi, mutta toista et tule kuitenkaan saamaan.

Minulle olisi ollut erävoitto, jos olisit vain vastannut ihan yksinkertaisesti kysymykseen ja kertonut, että miten käsite määritellään tässä kontekstissaan ja että olisimme voineet mahdollisesti käydä edes jotenkin sellaista keskustelua, joka kuulostaa aikuisten ihmisten keskustelulta jostain aiheesta. Onko todella niin, että allekirjoittaneen persoona tai nimimerkki aiheuttaa sinussa sellaisen vasteen, että käytännössä ainut mahdollinen vastausreaktio on tämänkaltainen?

Jos on, niin sovitaan sitten niin, että en edes yritä keskustella asioista kanssasi.

Varaan myös oikeudekseni ilmaista tämän julkisesti.

Varaa ihmeessä, mutta mikä on tämän keskusteluketjun idea? Onko se nyt lähinnä sinun ketjusi, jossa lähinnä muotoilet varauksistasi julkisia ad hominem -argumentteja vai oliko oikeasti kyseessä jokin tarkoitus keskustella otsikon aiheesta? Pahoittelen, jos ymmärsin väärin.

[Username1]

Yritin hieman tutustua, mutta en tullut vielä oikein hullua hurskaammaksi. Jos ymmärsin oikein, niin se saattaisi olla poliittinen suvereeni valtio, joka tunnustaa islaminuskoa ja on Euroopassa. Syy siihen, miksi kysyn on vain se, että jos puhutaan eri asioista, niin keskustelu on jo valmiiksi raiteiltaan ja ihmiset jankuttavat omaa agendaansa melko turhaan ilman mitään mahdollisuutta ollakaan samaa mieltä. Ja suoraan sanoen, en ole ollut ihan niin kiinnostunut näistä islam-väännöistä millään foorumilla, että tietäisin täsmälleen, että mistä te aina puhutte. Ainakin tuo teidän Egyptiketjunne on minulle ihan tuntemattomien ihmisten argumenttien vastustamista ja puolustamista, että pitäydyn ihan mielelläni siitä sivussa.

Koska Virkamiehellä on jo ansaitusti maine rettelöitsijänä, niin sitä suuremmalla syyllä näitä selityksiä pitäisi antaa etukäteen väärinkäsitysten välttämiseksi.

Noin muutoin tämä vaikuttaa siltä itseltään, eli jälkikäteen sovitellulta selitykseltä. Hankkiudu ensin väleihin niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa keskustelet...

[Pro Bono]

Sillä Pew:n taulukossa oli taustalla jonkinlaiset ennusteet muslimiväestön ja muun väestön kasvamisvauhdista. Samoilla luvuilla laskettuna ohessa laskelmat muslimiväeston prosentuaalisesta osuudesta 2050 ja 2070.

                         2050        2070
Suomi             4,44 %   10,05 %
Ruotsi           18,98 %   33,32 %
Norja            13,51 %   25,99 %
Tanska           7,61 %   10,25 %
Iso-Britannia 14,20 %   23,46 %
Saksa             9,99 %   13,88 %
Ranska         13,99 %   18,72 %

Kun noilla prosenteilla, mitä nyt on muslimeita eri maissa, Tanskan kolmesta Ranskan 7,5:een, nousee näinkin paljon keskustelua kulttuurien törmäämisestä, niin mitä se on sitten, kun prosentit ylittävät kymmenen tai vaikka kolmekymmentä? Samoilla luvuilla edelleen laskettaessa Ruotsissa 2090 on jo enemmän muslimeita, kuin ei-muslimeita.

Ottaen huomioon eri kulttuurien joustavuus/joustamattomuus, niin tämän vuosisadan lopussa ei ole kaukana tilanne, että useimmissa Euroopan maissa tanssitaan Muhammedin pillin mukaan. Siitä onko se sitten hyvä vai huono juttu, voidaan keskustella. Mielestäni se on vallan helvetin huono juttu.

Niin joo, en oleta että noita kasvulukuja voi loputtomasti käyttää ennusteen pohjana. Jo tuo alkuperäinen vuoteen 2030 ulottuva ennustus on tarkkuudeltaan jo aika ns. sinne päin. Mutta jonkinlaista osviittaa noista luvuista kyllä saa.

[Virkamies]

Sillä Pew:n taulukossa oli taustalla jonkinlaiset ennusteet muslimiväestön ja muun väestön kasvamisvauhdista.

Tällaiset ennusteet ovat aina melko hankalia tehdä, enkä edes tiedä, että kuinka merkityksellinen asia edes jokin predikaatti "on muslimi" edes on. Riippuu varmaan siitä, että miten asia määritellään. Luetaanko maltilliset jo länsimaistuneet muslimit samaan kategoriaan ja niin edelleen.

Tärkeämpiä kysymyksiä kuin määrä itsessään on se, että miten yhteiskunnat ja Eurooppa tulee muuttumaan. Pitäisin sitä enemmän kuin todennäköisenä, että vaikka siirtolaispopulaatio nyt vaikuttaakin tiettyjen lasien kautta katsottuna sangen yhteensopimattomalta ja monoliittiselta väestöltä, niin länsimaistuminen ei ole kuitenkaan mikään merkityksetön tekijä.

Toisaalta se ei myöskään ole yksisuuntainen tie. Eurooppalaiset tulevat omaksumaan siirtolaisten tapoja, ja varsin suurella todennäköisyydellä hyvin voimakkaasti, jos valtasuhteissa tapahtuisi muutoksia. Eliitin tavat ovat yleensä niitä, joita omaksutaan, oli kyse sitten enemmistön tai vähemmistön tavoista.

Kalifaattia todennäköisempänä tulevaisuusskenaariona pitäisin (en todennäköisimpänä) Eurooppaa, joka yrittää pitäytyä EU:n rituaalisissa kulisseissa ja yhteiseurooppalaista mielikuvaa tullaan käyttämään voimakkaana ideologisena välineenä, oli sitten tulevaisuuden hallitsijat uskonnoltaan muslimeja tai ateisteja tai kristittyjä, jos EU ja sen sellaiset rakenteet ehtivät saada aikaan hieman pidemmän muistijäljen itsestään vanhoina hyvinä aikoina. Tästä meillä on selkeät ennakkoparalleelit keskiajan euroopasta, jossa roomalaiset esikuvat sinnittelivät ihmisten mielissä pitkään, vaikka ihmisten muu kulttuuri saattoi olla hyvinkin erilainen.

Kaikki ennusteet unohtavat sen, että ihmiset kääntyvät uskontoihin ja maallistuvat. Islamista ei olisi ikinä tullut vallitseva uskonto Lähi-Idässä, jos beduiinien olisi pitänyt lisääntyä kristittyjä tai zarathustralaisia nopeammin. Jos eliitin ideologia on Islam, niin siihen tullaan kääntymään ja jos se on liberaali demokratia valistuksellisine piirteineen, niin siihen tullaan kääntymään. Toki myös alemmissa kerroksissa leviävät ideologiat voivat kasvaa ja voimistua tässä kulttuurien pyörrevirroissa, mutta eliitin omaksumat opit näyttävät pärjäävän keskimäärin paremmin.

Niin joo, en oleta että noita kasvulukuja voi loputtomasti käyttää ennusteen pohjana. Jo tuo alkuperäinen vuoteen 2030 ulottuva ennustus on tarkkuudeltaan jo aika ns. sinne päin. Mutta jonkinlaista osviittaa noista luvuista kyllä saa.

Niin. Voidaan ehkä ennustaa, että muslimien määrä on Euroopassa 2030 suurempi kuin 2010, mutta kuinka paljon, niin sitä ei varmaan kukaan oikein pysty ennustamaan hirveän tarkasti. Todennäköistä on myös se, että Euroopan muslimien ajatusmaailma tai ylipäätänsä maailmankatsomus on lähestynyt Eurooppalaista perinteistä valistuksen ajattelua, mutta kuinka paljon, niin sekin jäänee ennustajilta melko sankan usvan peittoon.

[Vongoethe]

Taisi olla Bat Ye'or ken lanseerasi tuon Eurabia-käsitteen. Oriana Fallaci heitteli lisää löylyä. Melkoista salaliittohuuruilua olivat ensimmäiset verkossa julkaistut kirjoitukset kymmenisen vuotta takaperin. Nyttemmin asiasta on kirjoitettu kirjojakin.

Jos asia oikeasti kiinnostaa, niin turhanpäiväisen käninän asemesta voisi vaikka vilkaista Sudenpentujen käsikirjoista, sieltä löytyy lisätietoapropagandaa.

http://en.wikipedia.org/wiki/Eurabia:_The_Euro-Arab_Axis

http://en.wikipedia.org/wiki/Eurabia

http://fi.wikipedia.org/wiki/Eurabia

Tavanomaiset epäillythän sieltä löytyvät, Steyniä, Pipesiä, Gates of Viennaa ja Spenceriä myöten. Anti-Spencer -sivustoilla, kuten Loonwatch voi huvittaa itseään lukemalla juoruja noistakin. Niidenkään anti ei tosin ole Spenceriä kummoisempi.

[Virkamies]

Taisi olla Bat Ye'or ken lanseerasi tuon Eurabia-käsitteen. Oriana Fallaci heitteli lisää löylyä. Melkoista salaliittohuuruilua olivat ensimmäiset verkossa julkaistut kirjoitukset kymmenisen vuotta takaperin. Nyttemmin asiasta on kirjoitettu kirjojakin.

Jos asia oikeasti kiinnostaa, niin turhanpäiväisen käninän asemesta voisi vaikka vilkaista Sudenpentujen käsikirjoista, sieltä löytyy lisätietoapropagandaa.

Kiitos. Eli ilmeisesti käsitteeseen liittyy hieman lapsellinen vivahde siitä, että on olemassa yksinkertaisia tarkasti rajattuja joukkoja ihmisiä ja että uskonnot leviävät lähinnä vain sukupolvesta toiseen ilman interaktiota?

Näihin salaliittoteorioihin on aina myös hieman vaikea suhtautua jotenkin selvästi. Varmaan on aina ollut yksilöitä, jotka tekevät suuria suunnitelmia, mutta melko harva näistä pääsee sellaisiin positioihin, että niille suunnitelmille alkaa olla jotain työvälineitä. Ja sittenkin kun on työvälineitä, niin ihmisjoukkojen siirtäminen tai hallinta ilman toimivaa ja kilpailukykyistä väkivaltakoneistoa on melko vaikeaa. Siirtolaisuus ja ideologiat syntyvät, muuntuvat ja ylipäätänsä tapahtuvat kuitenkin todella isojen sosiaalis-taloudellisten lainalaisuuksien toimesta, ei minkään pahansuovan enklaavin toimesta, oli tämä neuvosto sitten Pentagonissa tai jossain Temppelin uumenissa.

Voitaisiinko keskustella sellaisesta mielekkäämmästä "Eurabia" käsitteestä, joka sisältäisi arvovapaan tulevaisuusskenaarion, jossa Euroopan valtauskonto olisi kristinuskon sijaan islam? Jätettäisiin ne burqa/naisten asema/liberaalius/sharia keskustelut sikseen tässä keskustelussa, sillä kaiketi tuollainen skenaario voi myös käsittää sellaisen tilanteen, jossa islam olisi jotain nykyisen kristinuskon kaltaista, jonka vaikutus yhteiskuntaan on hieman vähäisempi.

Minusta sellainen kehitys ei parin vuosisadan haarukassa ole mitenkään mahdoton ajatus. Arvotyhjiöillä tuntuu olevan taipumus täydentyä, enkä usko, että islam olisi mitenkään mahdoton vaihtoehto sen syntyvän tyhjiön täyttämiseen, joskin totuuden nimissä katsoisin tämän vihreän eetoksen jo monin paikoin täyttäneen sen tyhjiön, mikä maailmansotien jälkeen syntyi. Saa nähdä.

[Vongoethe]

Voitaisiinko keskustella sellaisesta mielekkäämmästä "Eurabia" käsitteestä, joka sisältäisi arvovapaan tulevaisuusskenaarion, jossa Euroopan valtauskonto olisi kristinuskon sijaan islam? .

Mikä ettei. Toisaalta mielestäni uskonnolla sinänsä ei ole niin suurta merkitystä kuin yleisesti annetaan ymmärtää. Ennemmin kiinnostavat ideologiat, joita uskonnonkin varjolla ujutellaan lainsäädäntöön ja niin edelleen.

Tuossa pari lisähuurua arkipäivän ratoksi:

http://europenews.dk/en/node/5469

Pikkuisen vakavammin otettava kirjoitus Foreign Policyssä:

http://www.foreignpolicy.com/articles/2010/01/04/eurabian_follies

Eurabian Follies

The shoddy and just plain wrong genre that refuses to die.

"By 2050, Europe will be unrecognizable. Instead of romantic cafes, Paris's Boulevard Saint-Germain will
be lined with halal butcheries and hookah bars; the street signs in Berlin will be written in Turkish.
School-children from Oslo to Naples will read Quranic verses in class, and women will be veiled.

At least, that's what the authors of the strange new genre of "Eurabia" literature want you to believe.
Not all books of this alarmist Europe-is-dying category, which received its most intellectually hefty
treatment yet with the recent release of Christopher Caldwell's Reflections on the Revolution in Europe,
offer such dire and colorful predictions. But they all make the case that low fertility rates among natives,
massive immigration from Muslim countries, and the fateful encounter between an assertive Islamic
culture and a self-effacing European one will lead to a Europe devoid of all Western identity.

Despite their Europe-focused content, these books are a largely North American phenomenon. Bat Ye'or
(or Gisèle Littman), an Egyptian-born British author, wrote one of the first of the genre in 2005, with
Eurabia: The Euro-Arab Axis, which argued that political subservience to a Muslim agenda was turning
Europe into an appendage of the Arab world. But most of her recent followers, including Caldwell, the jocular
and hyperbolic Mark Steyn, the shallow Bruce Thornton, the more serious Walter Laqueur, and the high-pitched
Claire Berlinski and Bruce Bawer, write from the other side of the Atlantic.

It's not that Europeans don't produce books in the same vein. Consider Italian journalist Oriana Fallaci's
The Rage and the Pride, a rabid attack on Muslim immigrants, or British columnist Melanie Phillips's Londonistan,
castigating the British left for handing over the country to the Muslim Brotherhood. Still, there is no real
European version of the Eurabia panic, and the books that do exist tend to be country-specific, and part of
a fringe far right. They do not dominate the market, while works by a range of serious scholars, including
Italian sociologist Stefano Allievi's work on European Muslims, German cultural anthropologist Werner
Schiffauer's studies of political Islam among Turkish immigrants, British sociologist Tariq Modood's Multicultural
Politics, and French political scientist Olivier Roy's Globalized Islam, have offered important, data-driven
analyses that undermine the facile dichotomies of the Eurabia myth.

But in the United States, the Eurabia books continue to proliferate even today, close to a decade after
the attacks of Sept. 11, 2001, which triggered the genre. Part of the explanation lies in the post-9/11
narrative of America besieged by militant Islam -- a clash of civilizations in which Europe is the front line,
threatened by internal subversion. "If Europe is unable to assimilate its immigrants, if Europe is a breeding
ground for anti-Americanism and Islamic radicalism -- and it is -- this is our problem," Berlinski warns in
Menace in Europe (2006). "The threat of the radical Islamists taking over Europe is every bit as great to the
United States as was the threat of the Nazis taking over Europe in the 1940s," Tony Blankley writes in
The West's Last Chance (2005). "We cannot afford to lose Europe."

In this sense, many of these books offer a variation on the conservative Cold War vision of Europe as
vulnerable to the spread of communism -- only now, Muslims have replaced Soviets and Euro-communists
as the enemies. The continuity in clichés with the Europhobic literature of the 1970s and 1980s is striking:
In both periods Europe is described with terms like appeasing, impotent, asexual, feminine, post-nationalistic,
irreligious, apologetic, self-loathing, naive, decadent, and so forth.

Clichés are not the only reason why the foundations of the Eurabia literature are shaky. By relying chiefly
on anecdotes rather than data, these books misrepresent the complex evolving picture of Islam in Europe.
They also eliminate social and economic conditions, including discrimination, from the picture. "There is
considerably more phobia vis-à-vis Westerners and things Western than Islamophobia," Laqueur opines in
The Last Days of Europe (2007). Leaving out poverty and racism (which, pace Laqueur, is a daily problem
for Europe's nonwhites, Muslim or not), the Eurabia writers overemphasize culture and religion in explaining
tensions and lay the blame solely on Muslims.

After the 2005 riots in French banlieues, for example, independent studies pointed to the same factors:
police violence, discrimination, unemployment, and a large youth population in the housing projects where
the trouble erupted. But the Eurabia authors weren't impressed. Immigrants don't have much to complain
about, they claim, so the riots were all about jihad, or, as Caldwell suggests in his recent book, "the Arab
cause." "Even if they did not believe in Islam, they believed in Team Islam," he writes.

This is not, of course, to suggest that things are going well. The bleak vignettes and shocking tales about
social tensions and violence linked to Islamism, like the killing of filmmaker Theo van Gogh, are indeed
part of the picture. But the paradox of this genre is that it dwells on the heated controversies and tensions
taking place in Europe while at the same time claiming that Europeans are in denial of their problems.
And the emphasis on the anecdotal tends to obscure the fact that, from the fight over minarets in Switzerland
to the debate over headscarves in France, current tensions are part of a normal and democratic process of
adjustment, not the first signs of an impending catastrophe.

Beyond all the sloppy anecdotal evidence, the Eurabia literature relies on two major false assumptions.
The first is demographic. The literature holds that Europe will be Islamic at the end of the century "at the very
latest," with Muslim majorities in some European countries "in the foreseeable future," in the words of Bernard
Lewis in his 2007 pamphlet, "Europe and Islam." That's because "native populations are aging and fading and
being supplanted remorselessly by a young Muslim demographic," Steyn explains in America Alone (2006).
"Europe will be semi-Islamic in its politico-cultural character within a generation."

If these books insist so much on the future, it is because current figures are unimpressive. According to
the higher range of estimates by the U.S. National Intelligence Council (NIC), there are already as many
as 18 million Muslims in Western Europe, or 4.5 percent of the population. The percentage is even lower
for the 27-country European Union as a whole. The future will certainly see an increase, but it's hard to
imagine that Europe will even reach the 10 percent mark (except in some countries or cities). For one thing,
as the same NIC study indicates and demographers agree, fertility rates among Muslims are sharply declining
as children of immigrants gradually conform to prevailing social and economic norms. Nor is immigration
still a major source of newly minted European Muslims. Only about 500,000 people a year come legally to
Europe from Muslim-majority countries, with an even smaller number coming illegally -- meaning that the
annual influx is a fraction of a percent of the European population.

Finally, though the Eurabia books describe Europe as committing "slow motion suicide" (Thornton in Decline
and Fall), reality begs to differ -- and increasingly so. According to demographers, in 2008, fertility rates
in France and Ireland were more than two children per woman, close to the U.S. (and replacement) level;
in Britain and Sweden they were above 1.9. And though in the 1990s European countries set an all-time
record for low fertility rates, figures are now rising in all EU states except Germany.

But isn't the uptick due to Muslims? Although migrant women, some of them Muslim, have a negligible
impact on overall fertility rates, adding a maximum of 0.1 to any country's average, they contribute
substantially to the total number of births, typically 10 to 20 percent in high immigration countries.
That is the origin of Mark Steyn's overblown claim that Mohammed is "the most popular baby boy's name
in much of the Western world." But it doesn't mean Europe will end up Islamicized.

Caldwell makes a point of highlighting the second and most crucial false assumption of this literature.
The British cover of his book asks, "Can Europe be the same with different people in it?" For most of
these authors, Muslims are "different people," and Muslim identity is incompatible with anything else -
an assumption they share with Islamists.

But to large majorities of Europe's Muslims, Islam is neither an exclusive identity nor a marching order.
Recent poll data from Gallup show that most European Muslims happily combine their national and religious
identities, and a 2009 Harvard University working paper by Ronald Inglehart and Pippa Norris demonstrates
that in the long term, the basic cultural values of Muslim migrants evolve to conform to the predominant
culture of the European society in which they live.

More generally, average European Muslims worry first and foremost about bread-and-butter issues, and
to the extent that they are religious, they want to be able to practice religion freely and in decent conditions,
not to impose the caliphate. As a 2006 pan-European Pew Research Center study makes clear, "Muslims in
Europe worry about their future, but their concern is more economic than religious or cultural," and though
there are tensions, these are mostly due to racism, not some grandiose clash of cultures.

The most likely scenario for the next few decades -- increasing integration of Muslims accompanied by
continued cultural tensions, occasional terrorist bombings, and differentiated outcomes in various countries -
is a conceptual impossibility for most Eurabia authors because for them Muslims can't really become Europeans.
It is, however, already the reality. Maybe it is time they take notice.
 

[Virkamies]

Mikä ettei. Toisaalta mielestäni uskonnolla sinänsä ei ole niin suurta merkitystä kuin yleisesti annetaan ymmärtää. Ennemmin kiinnostavat ideologiat, joita uskonnonkin varjolla ujutellaan lainsäädäntöön ja niin edelleen.

Ei minustakaan. Katson sen lähinnä yhdeksi ideologiseksi kulttuurin osatekijäksi. Se tuntuu kuitenkin olevan joillekin hyvin voimakkaiden intohimojen alue ja kenties ymmärrettävästi. Silti ideologiat yms. ylärakenteet lienevät jotain konkreettisempien alarakenteiden heijastumia pikemminkin kuin primaarisia määrittäviä tekijöitä.

Eurabian Follies
The shoddy and just plain wrong genre that refuses to die.

Nämä ovat varmaan hieman samanlaisia sosiaalisia kommentaareja, joita kirjoitettiin kolmannella ja neljännellä vuosisadalla Välimeren tienoilla. Barbaareja, jotka turkiksiin pukeutuneina tulevat ja muuttavat meidän kylpylämme oluttuviksi. Turkikset vaihtuivat kuitenkin silkkiin ja oluen ohella ryhdyttiin särpimään viiniä. Kaupungit toki muuttuivat paljon, mutta ei Milanoon tai Roomaan tuotu Tervingien pyhää Wotanin uhrilehtoa vaan homma muuntui joksikin barbaarien versioksi vanhasta metsäläisyydestä yhdistettynä kristinuskoon.

Eikö edes jonkinlainen mahdollisuus olisi, että tulevaisuuden Eurooppa on yhdistelmä "liberaaleja" arvoja - vihreätä kierrättämisen ja ihmisoikeuksien politiikkaa - ja monoteistista uskoa Allahiin? Ei niin, että ne olisivat aina niin ristiriidattomia yhteensovitettuja asioita, mutta niin myös onnistuttiin humaani kristinusko ja hieman konkreettisempi germaaninen maailmankatsomus yhdistämään toisiinsa.

[Schwa]

Niin joo, en oleta että noita kasvulukuja voi loputtomasti käyttää ennusteen pohjana. Jo tuo alkuperäinen vuoteen 2030 ulottuva ennustus on tarkkuudeltaan jo aika ns. sinne päin. Mutta jonkinlaista osviittaa noista luvuista kyllä saa.

Disklaimeristasi huolimatta myönnän sinulle täten himoitun "viikon Tarvainen"-palkinnon.

Väestötieteessä 40-50 vuoden päähän ulottuvaa ennustetta pidetään epätarkkana ns. ylipitkän aikavälin ennusteena ja ammattilaisten tekeminäkin tämän luokan ennusteet ovat toteutuneet vain harvoin. Vielä kauemmas ulottuvien ennusteiden paikkansapitävyyttä voi sitten arvioida tämän pohjalta.

Lisäksi Pewin raportti tuo erittäin selvästi ilmi, että muslimien väestönkasvu on hidastunut jo tovin ja jatkaa hidastumistaan. En tiedä millä yhtälöillä laskusi tarkalleen laskit, mutta tutkimuksen käyrät eivät näytä siltä, että ne olisivat "youth bulgen" sulaessa lähdössä nousuun tai edes tasoittumassa (ks. vaikkapa täältä käppyröineen otsikon "Growing, but at a slower rate" alta).

[Julmuri]

Tärkeämpää kuin miettiä islamilaisten absoluuttista määrää, on se onko islam ylipäätään uhka? Jos eurabiaa kumotaan sillä, että ennusteet ovat liioittelua, siinä rivien välistä annetaan ymmärtää, että islam ei ole uhka vain siksi että niitä on niin vähän.

Alueellinen eroavaisuus on lisäksi suurta, joten ns. Eurabia voi hyvinkin toteutua alueellisesti. Muslimeiden asuinalueilla he ovat paikoin enemmistönä jo nyt.

[Username1]

Julmuri.

Kyllä, ja siitä tulee sissisota, koska he järjestäytyvät sisseiksi.

Uskon, että suomi tunnustaa näiden alueiden itsenäisyyden ensimmäisenä.

Ja tässä stalinistinen propaganda dokumentti; Iran: is not a problem.

http://video.google.com/videoplay?docid=5708329875314599685#