Enemmistö maamme romaneista eleli vielä ennen sotia luovutetun Karjalan maisemissa
Tämä oli niin kiinostava aihe että vallan googlasin.
http://dialogi.stakes.fi/FI/dialogin+arkisto/2006/8/sivu/48b.htm Huomattava osa romaneista, ehkä yli kolmasosa, asui luovutetussa Karjalassa.Eli jos tuo linkki pitää paikkansa niin ei voida puhua enemmistöstä. Paljon kuitenkin eli juuri Karjalassa.
Keskustelu muuten meni osin ohi ymmärryshorisonttini, silmissä alkaa sumeneen heti kun joku puhuu logiikasta. En päässyt koskaan logiikan peruskurssista läpi, yritin neljästi. Aihe silti kiinnostaa, ja nyt uhkarohkeasti lausun kärkeviä mielipiteitä.
Vitsi on siinä, että romanit ovat tosiaan sulautuneet vääjäämättömästi kantaväestöön, yleensä täysin normaalin kaavan mukaisesti seka-avioliittojen kautta.
Näinhän tosiaan on käynyt. Minusta tuo on hienoa. Mitä useampi romani sulautuu kantaväestön elämään ja arvoihin, sen parempi. En sure yhtään jos romanit alkavat pukeutua samoin kuin muut kansalaiset ja jos he luopuvat monista typerryttävän älyttömistä tavoistaan. Eipä tarvitsisi hätistellä kellokauppiaita syrjemmälle tai kiroilla mielessään invapaikkojen mannemersuja.
Tuo on siis minun henkilökohtainen käsitykseni. Yhteiskunnan ei kuitenkaan minun käsityksen mukaan tule kovin kärkkäästi lähteä pussihousuja kieltämään. Merkittävä syy miksi pussihousumiehet edelleen kulkevat puukko taskussa Hervannan keskustassa (true story) on juuri sotien jälkeinen ja luonnollisesti myös sitä edeltänyt politiikka. Sulauttamispolitiikan seurauksena romanit vain entistäkin kouristuksenomaisesti pitivät/pitävät kiinni kulttuurinsa kaikista piirteistä. Vastakkainasettelu vähemmistön ja kantaväestön välillä ei sulauttamispolitiikan seurauksena todellakaan vähentynyt. Eikä yhteiskunnan luonnollisesti edes pidä alkaa mestaroimaan esim. ihmisten pukeutumista. Vapaa-ajalla saa kulkea miten haluaa, poliittisilla toimilla voidaan kuitenkin tukea sellaista kehitystä yhteisön sisällä, ettei kyseinen vaatetus haittaisi yksilön integroitumista yhteiskuntaan. Yhteiskunnan kannalta riittää se, että romaninainen sairaalaan töihin tultuaan vaihtaa työvaatteet ylle ja suostuu menemään yläkertaan töihin, vaikka alakerrassa on häntä vanhempi romani. Jos hän töistä lähtiessään pistää taas hameen päälle ja himassa heittää lattialle tippuneen lusikan roskiin, niin siitä vaan, yhteiskunta kyllä kestää tämän kivasti. Henkilökohtaisesti kuitenkin pidän parempana, jos romani ei edes vapaa-ajallaan enää noudattaisi noita kulttuurinsa idioottimaisuuksia.
Mitä sitten on tehtävissä? Nähdäkseni tie on pitkä, mutta oikeansuuntaista kehitystä on jo tapahtunut, tyyliin koulunkäyntiavustajat. Koulutus on avain kaikkeen. Mitä paremmin romanilapset koulutetaan, sen nopeammin yhteisö integroituu. Toinen mitä ymmärtääkseni on kanssa tehty, on aikuisten (naisten) kouluttaminen tietyille aloille, ainakin lähihoitajiksi. Nämä ovat sellaisia projekteja joihin mieluusti näen verorahoja käytettävän. Hienovaraisempaa toimintaa on sitten tietty romanikulttuurin esiinnostaminen. Jalosen linkittämä patsas on hyvä esimerkki. Romanien historiaa ja kaikkia positiivisia ja kivoja asioita heidän kulttuurissaan tulee nostaa esiin, tavoitteena luonnollisesti jännitteiden purku. Pidetään suuria romaniseminaareja ja tehdään akateemista tutkimusta romaneista. Juhlapuhujat korostavat miten hienoa on että romanilapset kunnioittavat vanhempiaan ja välillä kuunnellaan haitarinsoittoa. Samaan aikaan romanien lapset ovat koulussa. Kun he tulevat murrosikään, he eivät enää pistäkään suoria housuja jalkaan vaan polkevat fillarilla farkut jalassa kouluun kavereidensa tavoin.
Slayeria kuuntelevien pitkätukkaisten romaninuorten invaasiota odotellessa.
