Menestyjiä tulisi arvostaa sen sijaan, että heitä vihataan. Suomenruotsalaiset ovat menestyksekäs vähemmistö ja minä ainakin arvostan heidän panostaan suomalaisen yhteiskunnan hyväksi. Ei se ole pelkkä pappa betalar ja kaikki on niin helppoa. Kyvykkyyttä vaaditaan, koska lukemattomien ökyrikkaiden sukujenkin omaisuudet kyvyttömät perilliset ovat hetkessä onnistuneet laittamaan sileäksi. Se, että suomenruotsalaiset jatkuvasti ovat menestyksekäs vähemmistö johtuu siis ainoastaan heidän omasta kyvykkyydestään ja ahkeruudestaan eli he ovat ansainneet kaiken. Muu on kateellisten panettelua. Lisäksi tuskin yhdenkään toisen kansanryhmän kuin suomenruotsalaisen sivistyneistön panos on ollut niin ratkaiseva siinä, että Suomesta ylipäätään on tullut länsimainen oikeusvaltio.
Jos suomenruotsalaiset ovat niiiiin hyviä jätkiä, niin miksi järestään korkeakouluihin vaaditaan alemmat pisteet sisäänpääsyssä, jos äidinkieli on ruotsi?
Monikielisiä maita on maailmassa useita ja on pelkkää vastustajien propagandaa väittää, ettei Suomi olisi kouluopetuksen suhteen jonkinlainen poikkeus. Pitäisin suurena ihmeenä mikäli näissä maissa ei suurimmassa osassa koulussa opiskeltaisi maan virallisia tai muuten käytössä olevia kieliä. Esimerkiksi iirin kieltä opetellaan Irlannissa koulussa, vaikka sitä ensimmäisenä kielenään puhuvia ei ole kuin 30 000. Samalla tavoin Walesissa on kymri. Esimerkkejä löytää lisää vaikkapa tuosta linkkaamastani listasta niin paljon kuin haluaa. Monikielisiä valtioita ja alueita on maailmassa todella paljon.
Irlanti ja Wales eivät juuri ole verrannollisia pakkoruotsiin. Verrannollista olisi tilanne, jos Irlannissa olisi 95% iirin kielen puhujia ja 5% englanninkielisiä ja kaikkien pitäisi opiskella sitä englantia. Kyse on siis siitä, että Irlannille iiri ja Walesille kymri ovat oman kansalaisidentiteetin kieliä ja englanti siirtomaavallan kieli. Ei siis mikään ihme, että siitä oman identiteetin kielestä pidetään tunnesyistä kynsin hampain kiinni, vaikka se ei välttämättä rationaalisesti ajatellen järkevää olisikaan. Suomelle suomen kieli on luonnollisesti se iiriä tai kymriä vastaava ja ruotsi vastaa entisen isäntävaltion kieltä. Pakkosuomi olisi siis jotenkin perusteltavissa, jos Suomen väestösuhteet olisivat päinvastaiset.
Parempia verrokkeja suomenruotsille ovat vaikkapa katalonia tai baski, joilla on jonkinlaisen vähemmistökielen asema, mutta sen puoleen Ranskassa kuin Espanjassakaan kumpikaan ei ole valtakielen rinnalla koko maan virallisena kielenä. Tämä siitä huolimatta, että kataloniaa puhuu 17% espanjalaisista. Jopa Virossa, jossa 30% kansasta on venäjänkielisiä (venäjä se ruotsia vastaava ex-isäntävaltion kieli) ei venäjän kielellä ole edes virallisen kielen asemaa saati, että kaikkien virolaisten olisi pakko opiskella sitä koulussa. En ole 100%:n varma, mutta käsittääkseni jopa Belgiassa, jossa väestö on lähes 50-50 ranskan ja flaaminkielistä (+pieni saksankielinen vähemmistö), ei sen toisen kielen opiskelu koulussa ole pakollista (toki varmaan aika moni sen silti valitsee). Luonnollisestikaan Sveitsissä ei koululaisten ole pakko opiskella kaikkia maan virallisia kieliä.
On siis melkoisen huvittavaa, että ihan tosissaan vastustetaan "pakkoruotsia" sillä perusteella, ettei muualla maailmassa muka opeteltaisi maan paikallisia kieliä kouluissa. Tätähän he aina erästä akateemikkoa myöten jatkuvasti hokevat.
Yleensä ei opiskella muuta kuin omaa äidinkieltä ja sitten maan virallista valtakieltä. Irlanti ja Wales ovat poikkeuksia siksi, että sillä vähemmistökielellä on merkitystä kansallisen identiteetin kannalta. Siellä, missä näin ei ole, vähemmistökielet ovat enemmistön kannalta todellakin vähemmistökieliä, joita ei ole pakko koulussa opiskella.
Kuitenkin suurin syy sille miksi itse vastustan "pakkoruotsin vastustamista" on se, että yleensä kyse on vain huonosti peitellystä hurrivihasta. Keskustelu ajautuu aina hyvin nopeasti kysymykseen kielivähemmistön asemasta ja pakkoruotsi paljastuu pelkäksi keppihevoseksi. Minusta ruotsinkielen opetusta pitää lisätä eikä vähentää. Itsekin luin ruotsin a-kielenä ja kirjoitin siitä muistaakseni M:n ja 9 todistuksessa.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että ruotsi säilyy ruotsinkielisten alueiden virallisena kielenä. Hurreja vastaan minulla ei ole oikeastaan mitään. Minulle henkilökohtaisesti ruotsin opettelu oli täysin turha investointi parasta oppimisaikaa elämässä ja vielä kaiken lisäksi vihasin sen opiskelua. Kirjoitin siitä jopa L:n, mutta olen sittemmin unohtanut melkein koko kielen. Ehkä ruotsinkieliset uutiset pystyn telkkarista katsomaan, mutta oma aktiivinen käyttö on varsin heikkoa. Koulunjälkeisessä elämässä minulle olisi ollut enemmän hyötyä melkein minkä tahansa maailman tai Euroopan valtakielen (kiina, saksa, venäjä, espanja) opiskelusta kuin ruotsista. Noista espanjaa lukuunottamatta olenkin jälkikäteen jonkun verran opiskellut koulun C-ranskan lisäksi. Vanhemmiten uusien kielien oppiminen on vain paljon vaikeampaa kuin nuorena...
Silti opetus oli mielestäni liian kevyttä ja toista kotimaista pitäisi käyttää opetuskielenä myös muilla tunneilla. Muuten opetuksesta kiinnostuneillekin käy helposti kuten minulle eli on hyvä passiivinen kielitaito, mutta sen käyttäminen on jo paljon hankalampaa. Paljon ylevämpi tavoite kuin "pakkoruotsin" poisto, olisi se että meillä oikeasti osattaisiin kahta kieltä kunnolla.
Minusta tuolle ei ole mitään tarvetta. Tärkeintä on se, että äidinkieltä osataan hyvin ja sen päälle niin hyvin englantia kuin mahdollista.
Poll