Author Topic: Onko homokammo piilevää homoseksuaalisuutta?  (Read 11214 times)

0 Members and 1 Guest are viewing this topic.

Offline Sam Karvonen

  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 1416
Re: Onko homokammo piilevää homoseksuaalisuutta?
« Reply #15 on: July 08, 2011, 20:04:47 »
Minkä takia homoseksuaalien pitäisi jotenkin erityisesti elää siveettömästi, irstaasti ja nautinnonhaluisesti?
Eikö nimimerkki "Puppe" tehnyt sitä jo selväksi? Hänhän totesi, että heteroseksuaalit elävät samalla tavoin, siis siveettömästi, irstaasti ja nautinnonhaluisesti. Saattoi olla jopa oikeassakin.

Hienoa havaita lukutaitoinen nettikeskustelija.

Quote
Tämän jälkeen on tietysti aivan aiheellista kysäistä, miksi pitäisi olettaa homoseksuaalien käytöksen jotenkin poikkeavan heteroseksuaalien käytöksestä.

Aiheellinen kysymys. Ei ilmeisesti mitenkään. Molemmat tänä pänä lienevät aivan yhtä epänormaaleja ja asennevammaisia.

Quote
Hienoista kaksinaismoralismia tosin oli aistittavissa, kun "Puppe" ilmoitti vastustavansa vain ja ainoastaan homovanhemmuutta. Mielestäni olisi reilumpaa, johdonmukaisempaa ja aiheellisempaa vastustaa kaikenlaista vanhemmuutta yleensäkin.

Johdonmukaisinta, reiluinta ja aiheellisinta olisi vastustaa huonoa vanhemmuutta. Nautinnonhakuinen 'ois tosi ihanaa elää jonku toisen kans sillee tosi läheisesti ja niinku sylikkäin' -parinmuodostuslogiikka piinaa heteroja siinä missä homojakin. Tämä asenne luo surkeita vanhempia ja itserakkaita narsisteja, joille lapsi on parisuhteen höyste ja lisuke. On ymmärrettävää, että rikkinäisen normisuomalaisperheen kasvatit eivät näe heterovanhemmuudessa mitään lisäarvoa. Melkein sama, ettei olisi ollut isää tai äitiä alkuunkaan. Tällaisen kyynisyyden ymmärrettävyys ei tee kuitenkaan sen päätelmistä yhtään sen enempää totta kuin maahanmuuttokriittisyyden ymmärrettävyys Eurabiasta. Nimittäin nämä omahyväiset nykykasvatit eivät nauti asemasta, missä he voisivat näyttäytyä toimivan ja eheän heterovanhemmuuden lisäarvon suurina tuntijoina. Pikemminkin sen puutteen erityisasiantuntijoina.

Quote
Oma ratkaisuni on muuten edelleenkin se, ettei ihmisten yleensäkään pitäisi harrastaa yhtään minkäänlaista seksiä. Siinä tuppaa menemään vain unirytmikin sekaisin.

Hienoista kaksinaismoralismia aistittavissa. "Pupen" mielestä seksi on jättekivaa, mutta "Puppe" ei tee siitä hurahtaneille naisasiaihmisille tunnusomaista mystiikkaa vaan kykenee rakkauteen ilman seksiäkin. Platonismi kunniaan. Kuten lausahdus kuuluu, "kaikki filosofia on vain reunahuomautuksia Platonin oivalluksille".
"Ihmiskunnan hyvinvointia, sen rauhaa ja turvallisuutta, ei voida saavuttaa ennen kuin sen ykseys on lujasti vakiinnutettu." - Bahá'u'lláh(1817-1892)

Jussi Jalonen

  • Guest
Re: Onko homokammo piilevää homoseksuaalisuutta?
« Reply #16 on: July 08, 2011, 20:36:51 »
Nautinnonhakuinen 'ois tosi ihanaa elää jonku toisen kans sillee tosi läheisesti ja niinku sylikkäin' -parinmuodostuslogiikka piinaa heteroja siinä missä homojakin. Tämä asenne luo surkeita vanhempia ja itserakkaita narsisteja, joille lapsi on parisuhteen höyste ja lisuke.


Aamen päälle. Enpä voi väittää vastaan, koska olen täsmälleen samanlaista tekstiä kirjoitellut itsekin.





Best,

J. J.

Offline Julmuri

  • Administrator
  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 3920
  • Pienimunainen fasisti
Re: Onko homokammo piilevää homoseksuaalisuutta?
« Reply #17 on: July 08, 2011, 21:49:57 »
Nautinnonhakuinen 'ois tosi ihanaa elää jonku toisen kans sillee tosi läheisesti ja niinku sylikkäin' -parinmuodostuslogiikka piinaa heteroja siinä missä homojakin. Tämä asenne luo surkeita vanhempia ja itserakkaita narsisteja, joille lapsi on parisuhteen höyste ja lisuke.


Aamen päälle. Enpä voi väittää vastaan, koska olen täsmälleen samanlaista tekstiä kirjoitellut itsekin.

Mikähän sen lapsen sitten pitäisi olla? Vaikea kuvitella, että kukaan olisi hankkinut lapsia koskaan vain sen "lapsen edun" takia. Suurin etuhan lapselle olisi jäädä kokonaan syntymättä, koska silloin ei kohtaisi mitään ongelmia koskaan.

Itse näkisin asian niin, että jokainen saa lain sallimissa rajoissa toteuttaa seksuaalisuuttaan ja parinmuodostusta aivan kuten haluaa ja valtion tulisi virallistaa aikuisten ihmisten liitto juridisena intstrumenttina tasaveroisesti heterojen ja homojen kesken. Ongelmaahan eivät aiheuta ne irstailijat tai homostelijat vaan ne, jotka vaativat, että heidän parinmuodostuslogiikkansa tulisi olla muidenkin käytössä tai "homoseksuaalisuus tuodaan minun olohuoneeseeni ja minun avioliittoni häpäistään". Valitettavasti ongelmana siis ovat "tiukkikset" eivätkä sukupuolineutraalin avioliiton kannattajat.

Homofoobikkoja ei tarvitse mitenkään erityisesti yrittää leimata epärationaalisiksi tai tyhmiksi. He tekevät sen aivan itse.

Sukupuolineutraalin avioliiton kannattamisessa ei myöskään ole kysessää mikään "moderniuden" tai vastaavan promotointi vaan yksinkertaisesti ei nähdä mitään syytä rajoittaa toisten ihmisten elämää. Yleisesti ottaen näin muutenkin ns. rajoittajat ovat aina väärässä.
"Jos Suomi olisi esim. Latvian kaltainen persereikä, meillä ei olisi mitään ongelmaa turvapaikkaturismista" - nimimerkki "kami" Hommaforumilla

Jussi Jalonen

  • Guest
Re: Onko homokammo piilevää homoseksuaalisuutta?
« Reply #18 on: July 08, 2011, 22:30:23 »
Mikähän sen lapsen sitten pitäisi olla? Vaikea kuvitella, että kukaan olisi hankkinut lapsia koskaan vain sen "lapsen edun" takia.


Hyvä kysymys. Uskoakseni kritiikki kohdistuu tässä kahteen ihmisryhmään.

Ensimmäinen ryhmä ovat ne aikamme keskiluokkaiset ja sovinnaiset narsistit, jotka tapaavat hankkia lapsen eräänlaiseksi statussymboliksi, suunnilleen samalla tavalla kuin he hankkivat auton, omakotitalon tai koiran. Tämän jälkeen sitä jälkikasvua sitten kiikutetaan päiväkotiin, harrastuksiin ja sinne sun tänne eräänlaisen auktoriteettifantasian vallassa. Siinä samalla tuore lapsiperhe tietysti pyrkii myös ulottamaan totalitaarisen otteensa koko yhteiskuntaan ja alkaa vaatia, että politiikan ja valtion pitää toimia heidän ehdoillaan. Eräs suuri vaara vapaalle yhteiskunnalle ovat aina olleet keskiluokkaiset lapsiperheet ja näiden vaatimukset ylisuojelevasta yhteiskunnasta.

Toinen ryhmä ovat eräänlaiset elämäntapavanhemmat, jotka hankkivat lapsen ruusunhohteisten unelmien vallassa lähinnä toteuttaakseen ja täydentääkseen omaa identiteettiään. Taustalla voi olla myös kapinahenkeä ja näyttämisen tarvetta, ja uskoakseni tähän ryhmään lukeutuvat etenkin elämältään epävarmassa asemassa olevat nuoret pariskunnat tai yksinhuoltajat. Samaten tähän ryhmään voi lukea ne usein eroamisen partaalla olevat pariskunnat, jotka tekevät sen viimeisen virheen ja hankkivat lapsen saadakseen edes jonkin syyn pysytellä yhdessä.

Ensimmäinen ryhmä siis näkee lapsen ennen kaikkea materiaalisena keinona kohentaa omaa asemaansa yhteisössä. Toinen ryhmä suhtautuu lapseen romanttisesti, mutta kuitenkin samalla hyvin laskelmoidusti.

Hm. Olisikohan niin, että tässä jäävät jäljelle vain suunnittelemattomat raskaudet, joissa vanhemmat kasvavat pakon edessä velvollisuuteensa ilman mitään ennakko-odotuksia tai taka-ajatuksia? Nämä ovat ainakin omasta mielestäni aivan hyväksyttäviä, enkä näe niissä mitään pahaa.


Suurin etuhan lapselle olisi jäädä kokonaan syntymättä, koska silloin ei kohtaisi mitään ongelmia koskaan.


Tässä on vinha perä, enkä edelleenkään väitä vastaan.


Itse näkisin asian niin, että jokainen saa lain sallimissa rajoissa toteuttaa seksuaalisuuttaan ja parinmuodostusta aivan kuten haluaa ja valtion tulisi virallistaa aikuisten ihmisten liitto juridisena intstrumenttina tasaveroisesti heterojen ja homojen kesken.


En minäkään tätä millään muotoa vastusta. Sopimuksena solmitun yksiavioisen siviiliavioliiton tulee olla avoimena myös yksiavioisuutta harjoittaville sukupuolivähemmistöjen edustajille. Uskontokunnille suotakoon toki edelleen oikeus edistää omaa perhemalliaan.

Ei minulla siis mitään asioiden laillistamista vastaan ole, ja itse asiassa olen hyvinkin vapaamielinen. Käsitykseni oli, että tässä ketjussa oltiin ylipäätään siirtymässä moralisoimaan nykyaikaisen seksintäyteisen yhteiskunnan ja hedonismin välikappaleeksi muotoutuneen oman aikamme parisuhteen rappiota. Tästä aiheesta epäilemättä olisi itse kullakin kommentoitavaa.



Best,

J. J.

Offline Julmuri

  • Administrator
  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 3920
  • Pienimunainen fasisti
Re: Onko homokammo piilevää homoseksuaalisuutta?
« Reply #19 on: July 08, 2011, 23:18:23 »
Mikähän sen lapsen sitten pitäisi olla? Vaikea kuvitella, että kukaan olisi hankkinut lapsia koskaan vain sen "lapsen edun" takia.


Hyvä kysymys. Uskoakseni kritiikki kohdistuu tässä kahteen ihmisryhmään.

Ensimmäinen ryhmä ovat ne aikamme keskiluokkaiset ja sovinnaiset narsistit, jotka tapaavat hankkia lapsen eräänlaiseksi statussymboliksi, suunnilleen samalla tavalla kuin he hankkivat auton, omakotitalon tai koiran. Tämän jälkeen sitä jälkikasvua sitten kiikutetaan päiväkotiin, harrastuksiin ja sinne sun tänne eräänlaisen auktoriteettifantasian vallassa. Siinä samalla tuore lapsiperhe tietysti pyrkii myös ulottamaan totalitaarisen otteensa koko yhteiskuntaan ja alkaa vaatia, että politiikan ja valtion pitää toimia heidän ehdoillaan. Eräs suuri vaara vapaalle yhteiskunnalle ovat aina olleet keskiluokkaiset lapsiperheet ja näiden vaatimukset ylisuojelevasta yhteiskunnasta.

Toinen ryhmä ovat eräänlaiset elämäntapavanhemmat, jotka hankkivat lapsen ruusunhohteisten unelmien vallassa lähinnä toteuttaakseen ja täydentääkseen omaa identiteettiään. Taustalla voi olla myös kapinahenkeä ja näyttämisen tarvetta, ja uskoakseni tähän ryhmään lukeutuvat etenkin elämältään epävarmassa asemassa olevat nuoret pariskunnat tai yksinhuoltajat. Samaten tähän ryhmään voi lukea ne usein eroamisen partaalla olevat pariskunnat, jotka tekevät sen viimeisen virheen ja hankkivat lapsen saadakseen edes jonkin syyn pysytellä yhdessä.

Ensimmäinen ryhmä siis näkee lapsen ennen kaikkea materiaalisena keinona kohentaa omaa asemaansa yhteisössä. Toinen ryhmä suhtautuu lapseen romanttisesti, mutta kuitenkin samalla hyvin laskelmoidusti.

Hm. Olisikohan niin, että tässä jäävät jäljelle vain suunnittelemattomat raskaudet, joissa vanhemmat kasvavat pakon edessä velvollisuuteensa ilman mitään ennakko-odotuksia tai taka-ajatuksia? Nämä ovat ainakin omasta mielestäni aivan hyväksyttäviä, enkä näe niissä mitään pahaa.

Tästä päästään siis siihen, että ihmiset noin ylipäätään ovat itsekkäitä, laskelmoivia, epätoivoisia ja heikkoja. Joku yrittää löytää lapsesta itselleen elämän tarkoituksen siinä kun joku toinen hakee sitä pullosta ja kolmas joogatunneilta. Loppujen lopuksi missään ei ole mitään järkeä ja ihmisten pitäisi tajuta oma vähäisyytensä.

Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että lapsiperheet yrittävät turhaan tehdä itsestään jotain erityistä. Sitä he eivät ole. Pienen vauvan kanssa on tietysti monella todella rankkaa, mutta elämä on. Yhtä hyvin naapurilla voi olla kuumottava paise takapuolessaan, joka valvottaa häntä yöt, mutta se ei anna hänelle erioikeuksia tässä yhteiskunnassa. Minusta koirien pitäminen on monellakin tapaa haastellisempaa kuin lapsen, koska lapsi kuitenkin oppii lopulta - pääasiassa muiden opettamana - pitämään perusasioista itse huolta.


"Jos Suomi olisi esim. Latvian kaltainen persereikä, meillä ei olisi mitään ongelmaa turvapaikkaturismista" - nimimerkki "kami" Hommaforumilla

Offline Sam Karvonen

  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 1416
Re: Onko homokammo piilevää homoseksuaalisuutta?
« Reply #20 on: July 08, 2011, 23:45:17 »
Toinen ryhmä ovat eräänlaiset elämäntapavanhemmat, jotka hankkivat lapsen ruusunhohteisten unelmien vallassa lähinnä toteuttaakseen ja täydentääkseen omaa identiteettiään.

Ihan kelpo analyysiä. Lienee hyvä myös panna merkille, että näistä elämäntapavanhemmista valtaosa on itse asiassa heteroja ja vähemmistö homoja. Toisaalta rehellisyyden nimissä on kiihkottoman tarkkailijan mielestäni tunnustettava, että homovanhemmista lähes kaikki kuuluvat tähän elämäntapakategoriaan. Yksikään Tomppa ei nai Timppaa siksi, että voisivat tehdä kimpassa hyväntekeväisyyttä ja pelastaa intialaisorpoja kamalalta kohtalolta Kalkutan kujilla. Suvunjatkaminen ja kunniallisten kansalaisten kasvattaminen parinmuodostuksen tärkeimpänä päämääränä kuuluvat mummojen ja vaarien kulahtaneeseen sovinnaisuuteen. On tietysti perkeleellistä homofobiaa mainita tällainenkin itsestäänselvyys. Sekä myös se, että heterovanhemmista tänäkin päivänä löytyy huomattava perinteitä arvostava vähemmistö (helvetin lestadiolaiset ja landepaukut), joka näkee avioitumisen keskeisimpänä sisältönä suvunjatkamisen ja lasten kasvulle suotuisan ympäristön luomisen. Toiseksi tärkeimpänä sisältönä he pitävät aidon, avoimen ja vastoinkäymisille valmiin ystävyyden ja kaveruuden. Vasta kolmantena kriteerinä parinmuodostuksessa he punnitsevat seikat, mitkä ovat ensimmäisenä vaarassa haihtua taivaan tuuliin: viehkeät värinät, haikeat hyväilyt, lämpöiset sylit ja taivaalliset lemmenleikit.

Quote
Käsitykseni oli, että tässä ketjussa oltiin ylipäätään siirtymässä moralisoimaan nykyaikaisen seksintäyteisen yhteiskunnan ja hedonismin välikappaleeksi muotoutuneen oman aikamme parisuhteen rappiota..

On yhtä ilmeistä, että moinen moralisointi loukkaa useita syistä, jotka ensimmäisessä viestissäni mainitsin.

« Last Edit: July 08, 2011, 23:46:49 by Puppe »
"Ihmiskunnan hyvinvointia, sen rauhaa ja turvallisuutta, ei voida saavuttaa ennen kuin sen ykseys on lujasti vakiinnutettu." - Bahá'u'lláh(1817-1892)

Offline Kössi Pöde

  • Sr. Member
  • ****
  • Posts: 276
Re: Onko homokammo piilevää homoseksuaalisuutta?
« Reply #21 on: July 09, 2011, 03:36:50 »
No okei, tunnustan. Jos on ollut kyseessä joku tosi hotti pari on saattanut joskus käydä mielessä, mutta ainakaan en ole koskaan sen jälkeen mennyt kotiin ja masturboinut heitä ajatellen. Mähän siis niinku vastustan tollasta tosi kiihkeästi ja se olisi tosi syntistä ja likaista tehdä noin. Ai mitä? Sanoinko mä juuri tuon ääneen? No, eihän onneksi mua voi kukaan tollasesta epäillä, koska vastustan ja pidän sitä tosi likasena. Ärsyttää suunnattomasti, että yritetään kimpassa kiihottaa kanssaihmisiä ja saada heidät lankeamaan itsetyydytyksen syntiin. Kohta meidän on varmaan kaikkien pakko kuunnella apina kädessä seinän läpi naapurin kiihkeitä hetkiä. :D

Tunnusta nyt vaan, ei kynteennyppäyksessä mitään pahaa ole. Yrityksesi huumoriin oli ihan kohtalainen, mutta kuulepa, sama juttu on 20 vuotta sitten puettu sanoiksi maailman nerokkaimman stand-up-koomikon toimesta, joten hopealle jäit. Ajasta 04:45 alkaen on seuraavassa pätkässä aika hyvin selitetty, miksi homostelu on minusta todella sairasta ja kuvottavaa:
http://www.youtube.com/watch?v=opFyOzg_Mc4

Jussi Jalonen

  • Guest
Re: Onko homokammo piilevää homoseksuaalisuutta?
« Reply #22 on: July 09, 2011, 09:06:52 »
Lienee hyvä myös panna merkille, että näistä elämäntapavanhemmista valtaosa on itse asiassa heteroja ja vähemmistö homoja. Toisaalta rehellisyyden nimissä on kiihkottoman tarkkailijan mielestäni tunnustettava, että homovanhemmista lähes kaikki kuuluvat tähän elämäntapakategoriaan.


Lähes kaikki? En kyllä menisi tätä allekirjoittamaan. Itse asiassa rohkenisin väittää tilanteen olevan aivan päinvastainen. Uskoakseni hyvin harva homoseksuaalisista vanhemmista lukeutuu kumpaankaan yllämainituista kategorioista, yksinkertaisesti siitä syystä, että yhteinen LG-parisuhteen ulkopuolinen adoptio taitaa edelleenkin olla Suomessa laitonta.

Mikäli maamme LG-vanhempia pitäisi jollain tavoin kategorisoida, uskoisin enemmistön heistä olevan nimenomaan näitä sattuman oikusta tai muuten laskelmoimatta lapsen hankkineita, jotka ovat tapahtuneen myötä kasvaneet vanhemmuuden velvoitteisiin ja haasteisiin siinä missä muutkin. Tähän ryhmään voi mielestäni lukea ne tapaukset, joissa henkilö on laillisesti adoptoinut rekisteröidyn partnerinsa lapsen, mikä siis toki on tässä maassa laillista ja ainakin omasta mielestäni myös hyvästä syystä. Kasvattilapsiakin saattaa olla joillakin LG-pariskunnilla, ja näissä tapauksissahan on perinteisesti yleensä kyse omaisten, sukulaisten tai muuten läheisten ihmisten jälkeläisistä. Kaikki nämä ovat mielestäni velvoitteen sanelemia järjestelyjä, eivät mitään lapsen hankkimista muodon vuoksi, statuksen takia tai siksi, koska se lapsi nyt vaan kerta kaikkiaan pitää olla. Parisuhteen sisällä tapahtuva adoptiohan ei ole mitään egotrippailua, vaan nimenomaan tuota selkeää vastuunottoa ja velvollisuudentuntoa tapahtuneista asioista. Välttämätöntä ei sekään tietysti ole, eihän perinteisissä eri sukupuolta olevissa parisuhteissakaan niin aina toimita - oikeastaan se puolison lapsen adoptointi taitaa olla loppujen lopuksi varsin harvinaista - mutta mahdollisuus tähän on hyvä turvata.

Mitä tulee täyteen adoptio-oikeuteen, niin suoraan sanoen hieman karsastan sitä aivan kaikkien kohdalla, heteroseksuaalit mukaan lukien. Tietysti yksinäisille lapsille on hyvä saada koti ja vanhemmat - en siis kannata vasemmistolaista näkemystä, jonka mukaan heidät voi aivan hyvin kasvattaa laitoksissa aikuisikään asti hyvin tuloksin - mutta etenkin kansainvälinen adoptio on aina jotenkin muistuttanut lapsikauppaa. Suomessa käsittääkseni tällä hetkellä ylivoimainen enemmistö adoptioista on nimenomaan kansainvälisiä.

Sen lisäksi ottolapsen hankkiminen vaikuttaa toisinaan jonkinlaiselta kyvyttömyydeltä hyväksyä osaansa. Lapsettomuuden ei kuitenkaan mielestäni tarvitse olla kellekään mikään stigma, eikä kaikkien välttämättä ole tarkoitus saada lapsia. Samasta syystä suhtaudun hieman pitkin hampain hedelmöityshoitoihinkin, jotka vaikuttavat eräänlaiselta nykyajan eugeniikalta. Ajatus, että lapsen saaminen olisi joku perusoikeus, on muutenkin mielestäni omituinen lähtökohta.

Toisaalta adoptiovanhemmat käyvät läpi varsin pitkän neuvonnan ja tämän seulonnan voi käsittääkseni olettaa toimivan. Ottolapsia harvemmin kai annetaan pariskunnille vain pyynnöstä tai pelkän vauvakuumeen sammuttamiseksi. Siinä mielessä en näe mitään periaatteellista a priori syytä, miksei samaa sukupuolta oleville pariskunnille voi suoda myös perheen ulkopuolista adoptio-oikeutta. En tosin jaksa nähdä sitä minään maata järisyttävänä ihmisoikeuskysymyksenä, koska en oikein usko kovinkaan monen pariskunnan välttämättä moista mahdollisuutta käyttävän ja lisäksi, kuten sanoin, niin lapsen hankkiminenhan ei varsinaisesti ole mikään perusoikeus. Enintään tämä lakimuutos olisi pelkkä symbolinen signaali samaa sukupuolta olevien parisuhteiden lopullisesta sosiaalisesta hyväksyttävyydestä ja tasa-arvoisuudesta, ja sikäli tietysti periaatteessa kannatettava.

Itse en tosin lapsia hankkisi. Muiden ratkaisuja en viitsi kritisoida, vaikka tiedän kyllä aika monta muutakin ihmistä joiden ei olisi pitänyt itselleen lapsia teettää.


Sekä myös se, että heterovanhemmista tänäkin päivänä löytyy huomattava perinteitä arvostava vähemmistö (helvetin lestadiolaiset ja landepaukut), joka näkee avioitumisen keskeisimpänä sisältönä suvunjatkamisen ja lasten kasvulle suotuisan ympäristön luomisen. Toiseksi tärkeimpänä sisältönä he pitävät aidon, avoimen ja vastoinkäymisille valmiin ystävyyden ja kaveruuden. Vasta kolmantena kriteerinä parinmuodostuksessa he punnitsevat seikat, mitkä ovat ensimmäisenä vaarassa haihtua taivaan tuuliin: viehkeät värinät, haikeat hyväilyt, lämpöiset sylit ja taivaalliset lemmenleikit.


Kuulostaa mielestäni aivan terveelliseltä järjestykseltä. Ykkösen ja kakkosen paikkaa voi tietysti myös vaihtaa.



Best,

J. J.


Offline Sam Karvonen

  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 1416
Re: Onko homokammo piilevää homoseksuaalisuutta?
« Reply #23 on: July 09, 2011, 10:35:29 »
Lienee hyvä myös panna merkille, että näistä elämäntapavanhemmista valtaosa on itse asiassa heteroja ja vähemmistö homoja. Toisaalta rehellisyyden nimissä on kiihkottoman tarkkailijan mielestäni tunnustettava, että homovanhemmista lähes kaikki kuuluvat tähän elämäntapakategoriaan.

Lähes kaikki? En kyllä menisi tätä allekirjoittamaan. Itse asiassa rohkenisin väittää tilanteen olevan aivan päinvastainen. Uskoakseni hyvin harva homoseksuaalisista vanhemmista lukeutuu kumpaankaan yllämainituista kategorioista, yksinkertaisesti siitä syystä, että yhteinen LG-parisuhteen ulkopuolinen adoptio taitaa edelleenkin olla Suomessa laitonta.

Itse en taas tekisi noin jyrkkää eroa sisäisen ja ulkoisen adoption välillä. Elämäntapavalinta (parisuhde samaa sukupuolta edustavan kanssa) ajaa silti LG-suhteen sisäisillekin adoptoijille arvona ohitse lapsen oikeuden saada sekä isä että äiti. Jälkimmäisen ihmisoikeuden merkitystä vähätellään ja tuetaan tarkoitushakuisin tutkimustuloksin, koska "vanhempien- fiilistely on tärkeämpää. Näin tietysti toimii myös merkittävä osa urbanisoituneista ja kosmopoliiteista heteroista. Tunnen konservatiivisempia homoja, joiden arvot ovat päinvastaisia ja he valitsevat elinikäisen seksuaalisen pinnistelyn, jotta voisivat tarjota lapselle hänen kumpaisenkin biologisen vanhempansa. Tätä pinnistelyä tapahtuu aivan yhtä lailla myös heterosuhteissa, joissa ei nyt jostain syistä kipinä enää iske eikä liekki leisku. Jatkuvat ilotulitukset ja hormonien hyrräys kun eivät aina edusta sitä kestävintä onnen lääkettä heteroillekaan. Toisin sanoen homoilla on jo nykytilanteessakin tasapuolinen avioliitto-oikeus. Sitä ei vain usein tohdita käyttää, koska sähkökemiallinen värinä tai lohdullinen syli ajaa lopulta perheenperustamisvastuun edelle. Siksi avioliiton sisältö pitää muuttaa muuksi kuin sen ilmeisimmäksi historian tuntemaksi funktioksi. Kun avioliiton määritys biologian sanelemana institutionalisoituna kasvatusvastuuna vesitetään kenen tahansa perusoikeudeksi saada aivan ikioma elinikäinen kumppani, siitä on saatu mutkan kautta tekaistua ihmisoikeuskysymys.

Kyse on lopulta arvovalinnasta. Mielestäni on lähinnä vain järkevää ja maltillista olettaa, että evoluution järjestämällä biologisella vanhemmuudella on myös sosiaalista ja kasvatuksellista lisäarvoa. Koska kyseenalaisia tutkimuksia tehtaillaan molempiin suuntiin, asia jää lopulta itse kunkin subjektiivisen ratkaisun varaan. Oma ratkaisuni on selkeä. Mielestäni äitiys sekä isyys ovat korvaamattomia. Yhtä korvaamatonta on myös välittävä vanhemmuus, jossa yhdistyy lempeys ja välittäminen siinä missä kuri ja jämäkkyyskin. Jälkimmäiseen kykenee homopari siinä missä heterokin. Edelliseen ei.

Quote
En tosin jaksa nähdä sitä minään maata järisyttävänä ihmisoikeuskysymyksenä, koska en oikein usko kovinkaan monen pariskunnan välttämättä moista mahdollisuutta käyttävän ja lisäksi, kuten sanoin, niin lapsen hankkiminenhan ei varsinaisesti ole mikään perusoikeus.

Niin. Lapsen hankkiminen ei olekaan oikeus vaan moraalinen vastuu. Läpensä individualisoituneessa yhteiskunnassa kaikenlaisilla moraalisilla vastuilla ja velvoitteilla on kuitenkin ikävä taipumus vesittyä pelkiksi oikeuksiksi, peräti henkilökohtaisiksi etuoikeuksiksi. Vastuu se silti on, mikäli siis ihmiskunnan jatkamiselle katsotaan ylipäätänsä olevan minkäänlaisia moraalis-käytännöllisiä perusteita. Moraalinen vastuu on nimensä mukaisesti kuitenkin moraalinen eli vapaavalintainen. Siihen ei voi ketään pakottaa, eikä aina sopivaa kumppania parhaalla yritykselläkään löydy. Kaikkien lienee silti aiheellistä *yrittää* täyttää tämä yleismaailmallinen velvoitteensa.

Valitettavasti lapsenhankkimisen vastuu myös edellyttää evoluution (mokomakin homofoobikko sekin) määrittämää Homo sapiens sapiens -uroksen siittiön ja Homo sapiens sapiens -naaraan munasolun hedelmöittymistä. Mielestäni ei ole lainkaan kohtuutonta odottaa, että kukin kantaa vastuun levittämistään siemenistä. Tästäkään vastuunäkökulmasta ei ole kohtuutonta asettaa heterovanhemmuutta ensisijaiseksi tavoitteeksi. Toisistaan ja lapsistaan välittävä isä ja äiti ovat hyvä jutska siinäkin tapauksessa, ettei toinen vanhemmista viehätä seksuaalisesti toista. Biologisesta äitiydestä tai isyydestä kieltäytymiselle pitää heteroillekin olla paremmat perusteet kuin sytytysnesteen loppuunkuivuminen parisuhteessa. Tasa-arvoa ja silleesti.
« Last Edit: July 09, 2011, 11:12:54 by Puppe »
"Ihmiskunnan hyvinvointia, sen rauhaa ja turvallisuutta, ei voida saavuttaa ennen kuin sen ykseys on lujasti vakiinnutettu." - Bahá'u'lláh(1817-1892)

Jussi Jalonen

  • Guest
Re: Onko homokammo piilevää homoseksuaalisuutta?
« Reply #24 on: July 09, 2011, 11:17:54 »
Mielestäni on lähinnä vain järkevää ja maltillista olettaa, että evoluution järjestämällä biologisella vanhemmuudella on myös sosiaalista ja kasvatuksellista lisäarvoa.


Tuota noin, evoluution tuloksena lajillemme on syntynyt myös varsin monimutkainen sosiaalinen yhteisöelämä, mikä osaltaan on mahdollistanut huolenpidon jälkeläisistä koko perheen tai suvun voimin, mikäli niistä vanhemmista on aika jättänyt. Tämän seurauksena kasvattivanhemmuus ja ottovanhemmuus ovat aivan samalla tavalla lajityypillistä käytöstä. Mikä siis muka tekee niistä jollain tavoin merkityksellisesti vähempiarvoisia biologiseen vanhemmuuteen verrattuna, ja mikä "lisäarvo" biologisella vanhemmuudella muka on?

Lähinnä vaikuttaa, että olet nyt sortumassa sosiaalidarwinismia muistuttaviin karkeisiin biologismeihin yrittäessäsi puoltaa omaa näkemystäsi, jonka lähtökohdat ovat kuitenkin henkilökohtaisissa kulttuurisissa ja yhteiskunnallisissa mieltymyksissäsi. Minusta tämä vaikuttaa epätoivoiselta yritykseltä esittää omat puhtaasti arvovalintaiset näkemyksensä jonain rationalismina. Aivan kuin muuan toinenkin muistamani postittaja.

Avioliitolla taas ei ole sanottavampaa "biologista funktiota". Kyseessä on puhtaasti kulttuurinen keksintö.


Vastuu se silti on, mikäli siis ihmiskunnan jatkamiselle katsotaan ylipäätänsä olevan minkäänlaisia moraalis-käytännöllisiä perusteita. Moraalinen vastuu on nimensä mukaisesti kuitenkin moraalinen eli vapaavalintainen. Siihen ei voi ketään pakottaa, eikä aina sopivaa kumppania parhaalla yritykselläkään löydy. Kaikkien lienee silti aiheellistä *yrittää* täyttää tämä yleismaailmallinen velvoitteensa.


Moisia perusteita "ihmiskunnan jatkamiselle" ei ole olemassa, eikä kuvatunlaista "yleismaailmallista velvoitetta" myöskään ole. Tosin se sisällöllinen vastaavuus siihen toiseen postittajaan nähden nousi juuri kuuteenkymmeneen prosenttiin.


Biologisesta äitiydestä tai isyydestä kieltäytymiselle pitää heteroillekin olla paremmat perusteet kuin sytytysnesteen loppuunkuivuminen parisuhteessa. Tasa-arvoa ja silleesti.


Tämän jälkeen se nousi kahdeksaankymmeneen prossaan, mutta en ryhdy spekuloimaan identiteeteillä, koska se on kiellettyä.




Best,

J. J.

Kuuma peruna

  • Guest
Re: Onko homokammo piilevää homoseksuaalisuutta?
« Reply #25 on: July 09, 2011, 11:30:43 »
Olin itsekin nuorempana vähän homofobinen, isona tajusin että asia ei oikeastaan kuulu minulle. Vielä isompana ymmärsin että ihmisoikeusasiat kuuluvat kaikille.

Offline Sam Karvonen

  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 1416
Re: Onko homokammo piilevää homoseksuaalisuutta?
« Reply #26 on: July 09, 2011, 11:41:55 »
Mielestäni on lähinnä vain järkevää ja maltillista olettaa, että evoluution järjestämällä biologisella vanhemmuudella on myös sosiaalista ja kasvatuksellista lisäarvoa.

Tuota noin, evoluution tuloksena lajillemme on syntynyt myös varsin monimutkainen sosiaalinen yhteisöelämä, mikä osaltaan on mahdollistanut huolenpidon jälkeläisistä koko perheen tai suvun voimin, mikäli niistä vanhemmista on aika jättänyt. Tämän seurauksena kasvattivanhemmuus ja ottovanhemmuus ovat aivan samalla tavalla lajityypillistä käytöstä. Mikä siis muka tekee niistä jollain tavoin merkityksellisesti vähempiarvoisia biologiseen vanhemmuuteen verrattuna, ja mikä "lisäarvo" biologisella vanhemmuudella muka on?

Isän ja äidin omintakeiset vahvuudet, jotka täydentävät toisiaan. Niiden oivaltaminen ei edellytä tähtitiedettä, vaikka asenteellisuus saa älykkäänkin tekeytymään tyhmäksi. Onko joku muuten kieltänyt kasvattivanhemmuuden ja ottovanhemmuuden luonnollisuutta. Lähinnä vain todennut niiden olevan toissijaisia eikä ensisijaisesti tavoiteltavia. Ja niissäkin tapauksissa olisi ensisijaista huolehtia molempien, isän ja äidin, hankkimisesta.

Quote
...yrittäessäsi puoltaa omaa näkemystäsi, jonka lähtökohdat ovat kuitenkin henkilökohtaisissa kulttuurisissa ja yhteiskunnallisissa mieltymyksissäsi.

Nyt jäi kyllä malka omaan silmääsi. Koska luotettavia tutkimuksia ei ole saatavilla, kyse on sinun mutusta vastaan minun mutuni. En ole nähnyt vielä mitään, mikä saisi sinun tarkoitushakuisen rationalismisi tuntumaan omaani paremmalta. Mutta nasevaa kritiikkiä olet esittänyt yleisestä nautinnonhakuisuuden kulttuurista, missä näemmä kohtaamme.

Quote
Aivan kuin muuan toinenkin muistamani postittaja.

Onko täällä aatesisariani? Haluaa tavata!
"Ihmiskunnan hyvinvointia, sen rauhaa ja turvallisuutta, ei voida saavuttaa ennen kuin sen ykseys on lujasti vakiinnutettu." - Bahá'u'lláh(1817-1892)

Offline Kourumies

  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 3094
Re: Onko homokammo piilevää homoseksuaalisuutta?
« Reply #27 on: July 09, 2011, 11:45:00 »
Olin itsekin nuorempana vähän homofobinen, isona tajusin että asia ei oikeastaan kuulu minulle. Vielä isompana ymmärsin että ihmisoikeusasiat kuuluvat kaikille.

Itse sain tietää homoseksuaalisuudesta ensimmäisen kerran kotona lääkärikirjasta lukemalla. Reaktioni oli lähinnä: ai, tuommoisiakin on. Meillä seksuaalisuus oli joka tapauksessa niin tabu puheenaihe, että heteroseksuaalisuus oli yhtä hirveää ja siveetöntä kuin homoseksuaalisuuskin. Kaapista ulostulo heteroseksuaalina veikin kohtuuttoman kauan. Äiti oli jo kuoleman kielissä, kun vein ensimmäisen tyttöystävän näytille.
Aiemmin nimellä Köyry Väyränen tunnettu artisti.

Annushka

  • Guest
Re: Onko homokammo piilevää homoseksuaalisuutta?
« Reply #28 on: July 09, 2011, 15:30:04 »
Itse en taas tekisi noin jyrkkää eroa sisäisen ja ulkoisen adoption välillä. Elämäntapavalinta (parisuhde samaa sukupuolta edustavan kanssa) ajaa silti LG-suhteen sisäisillekin adoptoijille arvona ohitse lapsen oikeuden saada sekä isä että äiti. Jälkimmäisen ihmisoikeuden merkitystä vähätellään ja tuetaan tarkoitushakuisin tutkimustuloksin, koska "vanhempien- fiilistely on tärkeämpää. Näin tietysti toimii myös merkittävä osa urbanisoituneista ja kosmopoliiteista heteroista. Tunnen konservatiivisempia homoja, joiden arvot ovat päinvastaisia ja he valitsevat elinikäisen seksuaalisen pinnistelyn, jotta voisivat tarjota lapselle hänen kumpaisenkin biologisen vanhempansa. Tätä pinnistelyä tapahtuu aivan yhtä lailla myös heterosuhteissa, joissa ei nyt jostain syistä kipinä enää iske eikä liekki leisku. Jatkuvat ilotulitukset ja hormonien hyrräys kun eivät aina edusta sitä kestävintä onnen lääkettä heteroillekaan. Toisin sanoen homoilla on jo nykytilanteessakin tasapuolinen avioliitto-oikeus. Sitä ei vain usein tohdita käyttää, koska sähkökemiallinen värinä tai lohdullinen syli ajaa lopulta perheenperustamisvastuun edelle. Siksi avioliiton sisältö pitää muuttaa muuksi kuin sen ilmeisimmäksi historian tuntemaksi funktioksi. Kun avioliiton määritys biologian sanelemana institutionalisoituna kasvatusvastuuna vesitetään kenen tahansa perusoikeudeksi saada aivan ikioma elinikäinen kumppani, siitä on saatu mutkan kautta tekaistua ihmisoikeuskysymys.

Avioliiton historiallinen funktio (muun muassa, mutta ei yksinomaan) jälkikasvun tuottamisen takaajana ei itsessään sisällä mitään moraalisfilosofista olettamaa lapsen oikeuksista vanhempiinsa tai molempien vanhempien olemassaolon/läsnäolon tarpeesta. Itse asiassa puhtaasti suvunjatkamiseen ja "perheenperustamisvastuuseen" perustuva avioliittokulttuuri aika korostetusti vähät välittää niistä itse lapsista, joiden funktio on usein ollut olla siitä mainitusta suvunjatkamisajattelusta johdettu vanhempien identiteetin jatke.

Sähkökemiallista värinää ja lohdullista syliä on myös perinteisesti haettu melko säännöllisesti muualta sellaisessa mallissa, jossa avioliitolla taataan ensisijaisesti lasten ilmestyminen maailmaan.

Nuo esittelemäsi viktoriaaniset ideaalit ovat tietysti sangen kivoja ajatuksia, mutta niiden pohjimmainen ongelma on aina se sama; suurelle osalle ihmisistä sellainen ideaalius ei kerta kaikkiaan ole mahdollista. Silloin ideaalista tulee helposti ahdistava häkki. Tätä toki tapahtuu myös modernissa parisuhdekulttuurissa yllin kyllin; ylipäätään yhteiskunnan läpi- ja yliseksualisoituminen lienee asettanut valtavia paineita parisuhteille, joissa oletetaan sen värinän olevan jatkuva normi ja seksuaalisen ilotulituksen suorittaminen ainakin kolmesti viikossa minimivaatimus. Mutta ainakin liberaalimmassa ilmapiirissä asiasta voidaan julkisesti keskustella, ja tuoda esiin, ettei yksi malli sovi kaikille.

Offline Kourumies

  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 3094
Re: Onko homokammo piilevää homoseksuaalisuutta?
« Reply #29 on: July 09, 2011, 15:57:03 »

Nuo esittelemäsi viktoriaaniset ideaalit ovat tietysti sangen kivoja ajatuksia, mutta niiden pohjimmainen ongelma on aina se sama; suurelle osalle ihmisistä sellainen ideaalius ei kerta kaikkiaan ole mahdollista. Silloin ideaalista tulee helposti ahdistava häkki. Tätä toki tapahtuu myös modernissa parisuhdekulttuurissa yllin kyllin; ylipäätään yhteiskunnan läpi- ja yliseksualisoituminen lienee asettanut valtavia paineita parisuhteille, joissa oletetaan sen värinän olevan jatkuva normi ja seksuaalisen ilotulituksen suorittaminen ainakin kolmesti viikossa minimivaatimus. Mutta ainakin liberaalimmassa ilmapiirissä asiasta voidaan julkisesti keskustella, ja tuoda esiin, ettei yksi malli sovi kaikille.

Salli minun panna haiseva vastalauseeni termin "yliseksualisoituminen" käytölle. Hesarin Perttu Häkkinen kirjoitti harvinaisen tolkullisen tekstin aiheesta taannoin:

http://www.hs.fi/juttusarja/hakkinen/artikkeli/Kiima+n%C3%A4kyviss%C3%A4/1135266943721

Rahalainauksia:

Kun teinillä on ulkonäköpaineita, tai vanhapoika ei pääse pukille, on syyllinen tiedossa: yhteiskunnan yliseksualisoituminen ja siitä kumpuavat epärealistiset odotukset!

Termi on siitä mainio, että sen avulla vaivalloinen pohdinta ikuisuuskysymyksistä voidaan sivuuttaa kätevästi. Ilmauksen voima on jopa niin vahva, että se pystyy samanmielistämään vasemmistointellektuellin feministiänkyrän ja vanhoilliskristillisen viiksimiehen.

"Kaikkialta tuputettavan" jynkytyksen läsnäolo kuulemma ahdistaa teinejä (omat empiiriset kokeeni kasvuvuosilta kertovat muuta)

...ja tähän väliin lisäisin, että jos teini ahdistuu seksin näkemisestä, se on (oman kokemukseni mukaan) oire alkavasta depressiosta ja teini tulee viedä hoitoon. Kiinnostus pornoon on normaalia ja ikäkauden mukaista eikä sitä pidä hävetä.

On nimittäin hankala kuvitella aikaa, jolloin ihmiskunta ei olisi ollut läpeensä seksualisoitunut, riippuuhan lajimme selviytyminen siitä. Nyt kiima on vain kuoriutunut eri tavalla näkyviin. Nykyteknologian avulla karvattoman apinan itsetoteutusta on mahdollista tarkastella koko loistossaan.

Tämä viimeinen sitaatti on erityisen tärkeä.

Tosiasia on, että runsaasti seksiä eri partnereiden kanssa harjoittavat ihmiset eivät mitenkään itsestään selvästi ole tasapainottomampia, petollisempia eivätkä huonompia ihmisiä kuin siveyden sipulit. Olen tuntenut useamman kuin yhden nuoren naisen, joiden seksielämä oli heidän oman ilmoituksensa mukaan suurin piirtein Jallun salaisten lukijankirjeiden mukainen, ja kenen tahansa heistä haltuun olisin koska vain luottanut oman henkeni, hypoteettisen oman lapseni tai ihmiskunnan tulevaisuuden.

Refl: silloin kun ihminen tekee seksuaalisesti sitä mitä haluaa, on sinut sen kanssa ja hänellä on kanttia olla välittämättä ihmisten puheista, hän on luultavasti päässyt niin korkealle valaistumisen tasolle (lisätkää tähän vapaavalintaisen dharmauskonnon vapaavalintainen termi) , että hän tekee luotettavan, fiksun ja aikuisen vaikutelman.
« Last Edit: July 09, 2011, 18:15:16 by Köyry Väyränen »
Aiemmin nimellä Köyry Väyränen tunnettu artisti.