Jatkosota 70 vuotta. Melkein täydellinen mediapimento.

[Julmuri]

Juhannuspäivänä tuli siis kuluneeksi 70 vuotta siitä kun venäläiset pommittivat sadoilla pommikoneilla suomalaisia kaupunkeja ja seuraavana päivänä maan todettiin olevan sotatilassa. Suomalaisia on syytetty sodan aloittajiksi, koska antoivat saksalaisten tankata koneitaan suomalaisilla kentillä ja miinoittivat Neuvostoliiton miehittämän Viron rannikkoa. Varsinaisen hyökkäyksen ja suorat sotatoimet suomalaiset aloittivat kuitenkin heinäkuun puolella, pitkään itänaapurin jälkeen.

Mitään juhlallisuuksia ei ole pidetty, YLEn uutiset eivät asiasta kuin korkeintaan maininneet, dokumenttiprojekti kyllä muisti viikko sitten sunnuntaina lähettää uusintana dokumentin suomalaisten keskitysleireistä (katsottavissa vielä tämän illan). Tässäkin dokumentissa haastatellut lapsivangit tosin tietävät kertoa pysyneensä hengissä, koska  suomalaissotilaat antoivat heille ruokaa. Yllättävää kyllä eräs haastateltu entinen lapsivanki osasi myös antaa sodan syistä paljon tasapuolisemman kuvan kuin mitä olemme YLEltä tällä viikolla kuulleet.

Suomalaisten työläisten paratiisissa vankivuosia viettäneiden kertomuksia ei YLE tietenkään kerro:

Sotavanki kertoo rintamalla tapahtuneesta kuulustelusta: "Olin vankina maakuopassa, jonne koko ajan satoi vettä. Kuullusteltiin ja joka toinen päivä kävin teloitettavana. Minua istutettiin kesävaatteissa yli 20 asteen pakkasessa. Ei saanut nukkua. Olin puoli vuotta kuulusteluissa ennen kuin pääsin leirille. Maavankilassa oli pimeää, ruoka kurjaa, Kunto huonontui ja haavat vuotivat. Valvotettiin. Tyly ja kova kohtelu. Kun pyörryin, sairaanhoitaja sanoi; Mies sairaalaan tai ruumishuoneelle."
Sotavankina ollut Esko Boxberg kertoo: "Kalkkikaivoksilla painoin 42 kk. Käsivarret olivat kuin viulun strokat. Polvi kuin lantti kahdenkepin välissä. Olkapäät kummalliset nipukat, mutta töitä piti tehdä, Sitä kesti vaian, kun piti. Nuoruus on sellainen."

Jotkut pääsivät takaisin vasta 1950-luvulla ja toiset eivät koskaan. Vaikuttaa siltä, että virallinen Suomi jota YLEkin tavallaan edustaa pitää jatkosotaa sellaisena lukuna Suomen historiassa, josta on parempi vaieta. Ainakin naapurin tekemistä kolttosista on parempi olla hiljaa.

[Tönnies]

Mikähän siinä on, että joidenkin mielestä suomalaisten jatkosodassa pitämistä keskitysleireistä ei saisi missään nimessä puhua? Onko jossain verrattu Itä-Karjalan leirejä Auschwitziin vai mikä tässä aiheessa saa aina tietyn segmentin laskemaan alleen naama punaisena? Siellä hallintovaliokunnan puheenjohtajan kunniaksi perustetulla avohoitopotilaiden terapiafoorumillahan ehdittiin jo tätä Julmurin mainitsemaa dokumenttia näkemättä heilutella alahuuli väristen kommunistikorttia Ylelle. Kyllä on joillain itsetunto heikoissa kantimissa, jos ei kestä sitä faktaa että suomalaisten ylläpitämissä leireissä nyt vain yksinkertaisesti sattui kuolemaan ihmisiä.

Mitä tulee jatkosotaan, niin onhan tuosta eri sanoma-, aikakaus- ja iltapäivälehdissä ollut juttua. Sinällään en ymmärrä miksi 70 vuotta olisi sellainen erityisen ihmeellinen merkkipaalu, että juuri sen vuoksi pitäisi rummuttaa asiaa lööppitelineissä.

Tuo aloitusviestin viimeinen kappale sitten herättikin jo naurunpyrskähdyksiä. "Parempi vaieta"? Minulla ainakin tulee koko sota jo korvista. Jos et ole sattunut huomaamaan, niin esimerkiksi em. iltapäivälehdistä toinen (olisiko ollut Ilta-Sanomat) on viimeisen vuoden tyrkyttänyt lehtiensä kylkiäisinä milloin mitäkin talvi- tai jatkosotaliitettä. Mikähän olisi Julmurille sellainen sopiva määrä, ettei tarvitsisi alkaa epäillä Puna-Suomen desanttitoimittajia maanpetturuudesta? Mitä tulee "naapurin tekemiin kolttosiin", niin itsestäänselvyyksiä tuskin tarvitsee erikseen kerrata, eikö niin? Vai meinaatko että Neuvostoliiton hirmuteot II maailmansodassa olisivat jotenkin sellainen asia, josta on "parempi olla hiljaa"?

Ilmeisesti elämme täysin eri todellisuuksissa.

[Vongoethe]

Kyllähän tuota hylsynkeräilyä vieläkin näytetään, par'aikaa kakkosella menee Stalingrad-sarja, tässä YLE:n Areenasta poimittua juttua. Ainakin Usarin blogit ovat sitten täynnään erinäisten kylähullujen spekulaatioita ja salaliittoteorioita, mutta niitä tuskin Julmurikaan laskee. Hesarissa on kuvanäyttely varhemmin häveliäisyyssyistä piilossa pidetyistä rintamamiesten otoksista otsikolla Korpisoturin kotialbumi.

Olisiko ennemmin kyse siitä, että tätä nykyä kaikki uutiset, ellei tilaa erikseen tai käytä suodattimia näyttäytyvät yhtenä valikoimattomana mössönä ja siitä valtavasta kuvavirrasta tai tekstimassasta on hankala hahmottaa, mitkä olisivat niinsanotusti tärkeitä aiheita, mitkä vähemmän tärkeitä?

Hömppäuutinen nousee arvoon arvaamattomaan, tärkeät asia hukkuvat yleiseen hulinaan ja pölinään.

Ajankohtainen kupponenkin näkyy käsitelleen jatkosotaa viime tiistaina, vielä pari päivää on ohjelma näkösällä Areenassa. Jatkosota-osuus alkaa kohdasta 30:16. Tosin siinä haastatellaan Erkki Tuomiojaa, jonka pelkkä olemus aiheuttaa ainakin minulle ja varmaan Julmurillekin näppylöitä ja vieläpä pitkälti samoista syistä.

[Kourumies]

Mikähän siinä on, että joidenkin mielestä suomalaisten jatkosodassa pitämistä keskitysleireistä ei saisi missään nimessä puhua? Onko jossain verrattu Itä-Karjalan leirejä Auschwitziin vai mikä tässä aiheessa saa aina tietyn segmentin laskemaan alleen naama punaisena?

No tuota, kyllähän niitä verrataan. Saa niistä puhua, mutta kyllä asia valitettavasti niin on, että yksi helpoimpia, halvimpia ja typerimpiä tapoja olla "kriittinen vasemmistolainen" tässä maassa on se, että alkaa innokkaasti syyllisyysrunkata Itä-Karjalan leireillä. Ao. uskonnon entisenä praktiseeraajana voin myöntää oman syyllisyyteni tähän ehdoitta.

Ja tosiasia on, etten ainakaan minä tiennyt yhtään mitään noista partisaanisodan siviiliuhreista, ennen kuin se asia 1990-luvulla nousi yleiseen tietoisuuteen.

[Vongoethe]

Ja tosiasia on, etten ainakaan minä tiennyt yhtään mitään noista partisaanisodan siviiliuhreista, ennen kuin se asia 1990-luvulla nousi yleiseen tietoisuuteen.

Onpa outoa, ettet tiennyt. Meilläpäin oli paljonkin puhetta desanteista ja heidän tihutöistään. Kirjallisuutta ja elokuviakin aiheesta on, täältäpäin juolahtaa suoralta kädeltä mieleen vaikkapa Vartioitu kylä. Tuo partisaaneiksi nimittäminen kyllä haiskahtaa, olivathan venäläiset selkeästi Suomen puolella tihutöitään tekemässä, terrorisoimassa siviiliväestöä, istuttamassa miinoja ynnä kaikkea muuta jäynää. En moista toimintaa miksikään partisaanitoiminnaksi miellä.

[Kourumies]

Ja tosiasia on, etten ainakaan minä tiennyt yhtään mitään noista partisaanisodan siviiliuhreista, ennen kuin se asia 1990-luvulla nousi yleiseen tietoisuuteen.

Onpa outoa, ettet tiennyt. Meilläpäin oli paljonkin puhetta desanteista ja heidän tihutöistään. Kirjallisuutta ja elokuviakin aiheesta on, täältäpäin juolahtaa suoralta kädeltä mieleen vaikkapa Vartioitu kylä. Tuo partisaaneiksi nimittäminen kyllä haiskahtaa, olivathan venäläiset selkeästi Suomen puolella tihutöitään tekemässä, terrorisoimassa siviiliväestöä, istuttamassa miinoja ynnä kaikkea muuta jäynää. En moista toimintaa miksikään partisaanitoiminnaksi miellä.

Meillä äitivainaa (sota-ajan teinityttö, vuonna 1928 syntynyt) kyllä puhui desanttien pelosta, mutta kokonaisten rajakylien hävittämisestä ja pikkulasten päähänampumisesta en kyllä ollut tietoinen ollenkaan, vaikka kotona oli kaksi sukupolvea sodan juuri kotirintaman näkökulmasta kokeneita ihmisiä.

Partisaani on kyllä tässä yhteydessä venäläisten oma termi, vaikka tietysti Saksan-vastainen partisaanitoiminta oli hyvin eri asia kuin Suomeen tehdyt iskut.

[Tönnies]

No tuota, kyllähän niitä verrataan.

Missä?

Saa niistä puhua, mutta kyllä asia valitettavasti niin on, että yksi helpoimpia, halvimpia ja typerimpiä tapoja olla "kriittinen vasemmistolainen" tässä maassa on se, että alkaa innokkaasti syyllisyysrunkata Itä-Karjalan leireillä.

Lähinnä yksi helpoimpia tapoja trollata ns. "kansallismielisiä" on ihan vaikka vain vienosti kuiskata "Itä-Karjalan keskitysleirit". Asioista on voitava keskustella paitsi jos ne millään negatiivisella tavalla liittyvät Suomen (sota)historiaan. Behead those who insult Mannerheim ja silleen.

[Annushka]

70 vuotta ja tyypit, jotka eivät ole koskaan sotaa haistaneetkaan jaksavat jauhaa jollain nettifoorumilla siitä, että uutisoidaanko siitä 70 vuotta sitten käydystä sodasta liian vähän, liian paljon, vaiko sopivassa suhteessa.

[Vongoethe]

70 vuotta ja tyypit, jotka eivät ole koskaan sotaa haistaneetkaan jaksavat jauhaa jollain nettifoorumilla siitä, että uutisoidaanko siitä 70 vuotta sitten käydystä sodasta liian vähän, liian paljon, vaiko sopivassa suhteessa.

Kaada ittelles vaan.

Osa 8/10: Sotatraumat

Sotatrauman saivat rintamamiehesten lisäksi myös naiset ja lapset. Entä kuinka monenteen sukupolveen sotatraumat kertautuvat? Haastateltavina väitöskirjatutkijat Jenni Kirves ja Ville Kivimäki sekä veteraanit Ensio Ikonen, Aarne Jänterä, Tauno Junnonen ja Eino Salomaa. Toimittaja Seppo Heikkinen.

Meinaan vaan, että tuossa ohjelmassa haastatellun tutkijan mukaan vasta neljäs sukupolvi vapautuu sotatraumoista. En kävisi vähättelemään heijastevaikutuksia vaikka olenkin vain ensimmäisen sukupolven edustaja.

[DuPont]

70 vuotta ja tyypit, jotka eivät ole koskaan sotaa haistaneetkaan jaksavat jauhaa jollain nettifoorumilla siitä, että uutisoidaanko siitä 70 vuotta sitten käydystä sodasta liian vähän, liian paljon, vaiko sopivassa suhteessa.

Suomessa on ollut terve ilmiö siinä, että sodasta on paljon puhuttu. Eivät ne historian mustat kohdatkaan ole jääneet huomiotta. Meillä on hyvin vähän traumoja verrattuna noihin Maailmansodan päätekijöihin verrattuna.

[Jussi Jalonen]

70 vuotta ja tyypit, jotka eivät ole koskaan sotaa haistaneetkaan jaksavat jauhaa jollain nettifoorumilla siitä, että uutisoidaanko siitä 70 vuotta sitten käydystä sodasta liian vähän, liian paljon, vaiko sopivassa suhteessa.

Taitaa olla taas ratkaisevampaa se, kuka puhuu ja miten puhuu.

Minua kuitenkin kummastuttaa, miten maamme Yleisradiota moittivalta Julmurilta nyt on jäänyt havaitsematta tämä hieno ohjelmasarja, jonka Yle aloitti jo veteraanien päivänä ja päättää ensi keskiviikkona? Vieraita on ollut laidasta laitaan, everstiluutnantti Ari Rauniosta ja professori Ohto Mannisesta omaan tuttava- ja kollegapiiriini lukeutuviin Ville Kivimäkeen ja Helene Laurentiin. Veteraaneja tietysti unohtamatta. Palstan kiukutteleville ja perseelle ammutuille vasureille oli heillekin varattu oma lähetyksensä osassa seitsemän. Siitäpä vain kuuntelemaan, siellähän ne ovat taltioituina edelleen.

Onhan tästä myös oma osionsa Suomi-areenassa, missä saavutetaan taas uusi paradoksaalisuuden huipentuma ylläpitämällä jatkuvaa keskustelua sellaisista kestoaiheista, joita kuitenkin samalla kutsutaan "vaietuiksi".

Mediahiljaisuus? Paremminkin taitaa olla niin, että nämä kaikuvat aina kuuroille korville ja jäävät huomaamatta. Kukapa veteraaneja, ammattisotilaita tai tutkijoita viitsisi kuunnella, kun verkkopalstoilta voi lukea sen mieleisensä version tapahtumista.




Best,

J. J.

[Kourumies]

Mediahiljaisuus? Paremminkin taitaa olla niin, että nämä kaikuvat aina kuuroille korville ja jäävät huomaamatta. Kukapa veteraaneja, ammattisotilaita tai tutkijoita viitsisi kuunnella, kun verkkopalstoilta voi lukea sen mieleisensä version tapahtumista.

Pikemminkin media on väärä. Nykyään kukaan ei kuuntele radion puheohjelmia.

[Kourumies]

No tuota, kyllähän niitä verrataan.

Missä?

Ollessani nuori vasemmistohörhö tunsin varsin paljon ihmisiä, itseni mukaanlukien, joille näillä asioilla elämöinti ja nimenomaan siinä ajatuksessa piehtaroiminen, että Itä-Karjalan leirit olisivat sama asia kuin natsien keskitysleirit, tuotti jonkinlaista kieroutunutta nautintoa. Trollaustahan se tavallaan oli ennen kuin koko sanaa oli keksittykään, mutta olen valmis myöntämään, että tuo trollaus on varmasti aiheuttanut liian pitkäksi menneitä nationalistisia vastareaktioita, ja vilpitön kiinnostus totuuteen olisi minulta(kin) ollut moraalisesti kestävämpi ja älyllisesti rehellisempi asenne jo silloin nuorena.

[Vongoethe]

Mediahiljaisuus? Paremminkin taitaa olla niin, että nämä kaikuvat aina kuuroille korville ja jäävät huomaamatta. Kukapa veteraaneja, ammattisotilaita tai tutkijoita viitsisi kuunnella, kun verkkopalstoilta voi lukea sen mieleisensä version tapahtumista.

Pikemminkin media on väärä. Nykyään kukaan ei kuuntele radion puheohjelmia.

Nuoruudessani Ylen Ykköseltä, silloiselta Yleisohjelmalta kuului lähinnä virsiä ja Metsäradiota. Löysin kanavan uudelleen oikeastaan vasta 80-luvulla, kun muualta alkoi tulla lähinnä huttua ja toimittajien sekavaa yleisönmielistelyä ("Saako laittaa terveisiä?" ja niin edelleen), päivän hittejä ja sekavaa tajunnanvirtaa.

Televisionkatselukin taitaa olla nuorilla ainakin vähenemään päin, kun ohjelmat voi katsoa myös verkosta, kuten voi myös kuunnella radio-ohjelmia.

[Jussi Jalonen]

Nuoruudessani Ylen Ykköseltä, silloiselta Yleisohjelmalta kuului lähinnä virsiä ja Metsäradiota.

Elleivät radion puheohjelmat vetoa, niin ei Yleisradion televisiokanavillakaan tätä ole unohdettu. Tänään alkaa Teemalta kolmiosainen veteraanien kertomuksia sisältävä sarja "Isiemme muistolle".

Vai onkohan Teemakin väärä kanava? Yleä on mielestäni kuitenkin täysin aiheetonta moittia mediapimennosta.



Best,

J. J.