Author Topic: Kansallismielisyydestä ihmismielisyyteen  (Read 11489 times)

0 Members and 1 Guest are viewing this topic.

Offline Sam Karvonen

  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 1416
Re: Kansallismielisyydestä ihmismielisyyteen
« Reply #45 on: April 13, 2010, 20:30:00 »
Quote
Suomi ei koskaan ole saanut kilpailuetua maailman markkinoilla Suomalaisuudesta, päinvastoin.

Samaa mieltä. Tosin faktojen suhteen ei mielipiteitä edes tarvita.
« Last Edit: April 13, 2010, 20:37:30 by Isontalon Antti »
"Ihmiskunnan hyvinvointia, sen rauhaa ja turvallisuutta, ei voida saavuttaa ennen kuin sen ykseys on lujasti vakiinnutettu." - Bahá'u'lláh(1817-1892)

Offline Sam Karvonen

  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 1416
Re: Kansallismielisyydestä ihmismielisyyteen
« Reply #46 on: April 13, 2010, 20:34:20 »
Quote
Nokia dominoi Suomessa juuri kansallisylpeyden johdosta, eikä niinkään tullien johdosta.

Puhdasta spekulaatiota. Mistä sinä tiedät, jos Suomessa saisi jokaisesta myymälästä lähes yhtä hyviä tai tyylikkäitä kiinalaisia kännyköitä kuin Nokiaa, mutta murto-osalla Nokian hinnasta? Esim. Samsungia ei saa riittävän halvalla ja Samsungin tuotantokin kalliimpaa. Ja Suomen kännykkäkulutukseen ei Nokian menestys tietystikään perustu, vaan globaaliin. EU:lla ei ole mitään syytä olla Nokia-uskovaisia, mutta "joutuvat" ostamaan sitä, koska tarjontaan ei saada markkinoita vastaavalla hinnalla (eli superhalvalla) riittävän hyviä aasialaisia vaihtoehtoja.
« Last Edit: April 13, 2010, 20:36:43 by Isontalon Antti »
"Ihmiskunnan hyvinvointia, sen rauhaa ja turvallisuutta, ei voida saavuttaa ennen kuin sen ykseys on lujasti vakiinnutettu." - Bahá'u'lláh(1817-1892)

Pliers

  • Guest
Re: Kansallismielisyydestä ihmismielisyyteen
« Reply #47 on: April 13, 2010, 20:41:47 »
Quote
Suomi ei koskaan ole saanut kilpailuetua maailman markkinoilla Suomalaisuudesta, päinvastoin.

Samaa mieltä. Tosin faktojen suhteen ei mielipiteitä edes tarvita.


Totta  :D

Kullervo Kalervonpoika

  • Guest
Re: Kansallismielisyydestä ihmismielisyyteen
« Reply #48 on: April 13, 2010, 20:42:54 »
Siirtyminen Kiinaan on johtunut lisääntyneestä kilpailusta.
Kannattaa tutustua faktoihin ennen, kuin väittää ihan hassuja.
Tämä onkin muuten mielenkiintoinen klisee. Millä tavalla kilpailu on kiristynyt, ja miksi "pärjääminen" on vaatinut tuotannon, suunnittelun jne. siirtämisen Kiinaan?
Ihan kaikkea ei kannata uskoa, mitä suuryritykset kansalle kertovat. Mutta jospa hieman valoittaisin asiaa yksinkertaisella esimerkillä. Viime aikoina Suomesta on lopetettu mm. aika monta kannattavaa paperitehdasta. Tavallinen ihminen toki ihmettelee, että miksi kannattava tehdas lopetetaan. Mieti siihen syy, niin saat vastauksen.

Pliers

  • Guest
Re: Kansallismielisyydestä ihmismielisyyteen
« Reply #49 on: April 13, 2010, 20:45:54 »
Quote
Nokia dominoi Suomessa juuri kansallisylpeyden johdosta, eikä niinkään tullien johdosta.

Puhdasta spekulaatiota. Mistä sinä tiedät, jos Suomessa saisi jokaisesta myymälästä lähes yhtä hyviä tai tyylikkäitä kiinalaisia kännyköitä kuin Nokiaa, mutta murto-osalla Nokian hinnasta? Esim. Samsungia ei saa riittävän halvalla ja Samsungin tuotantokin kalliimpaa. Ja Suomen kännykkäkulutukseen ei Nokian menestys tietystikään perustu, vaan globaaliin. EU:lla ei ole mitään syytä olla Nokia-uskovaisia, mutta "joutuvat" ostamaan sitä, koska tarjontaan ei saada markkinoita vastaavalla hinnalla (eli superhalvalla) riittävän hyviä aasialaisia vaihtoehtoja.


Sanotaan nyt vain, että oikeasti tiedän tämän. Kilpailijoiden on ollut todella vaikeaa tulla Suomen markkinoille juuri mainitsemastani syystä. Vasta ns. simpukkamallien tulo oikeastaan avasi kilpureiden kaupan. Lisäksi Nokia on varsin vahva melkein kaikkialla muualla maailmassa, paitsi Yhdysvalloissa, joka on oikeasti protektionistinen maa. Motorola sai aikoinaan siellä erittäin vahvan aseman, jota oli vaikeaa horjutta, lisäksi eri standardi.

Offline Sam Karvonen

  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 1416
Re: Kansallismielisyydestä ihmismielisyyteen
« Reply #50 on: April 13, 2010, 20:48:00 »
Quote
Ymmärräthän, että samalla, kun maapalloinen elintaso tasa-arvoistuu taloudellisesti, Suomalainen taloudellinen elintaso kokee romahduksen.

Asia on paljon monimutkaisempi, mutta siitä myöhemmin. Lyhyesti kuitenkin, yritysfuusio voi olla aluksi taloudellisesti raskas, mutta toimiessaan niittää parempaa tulosta kuin ennen fuusiota. Näin myös kansallisvaltioiden kohdalla silloin kun saadaan aidot sisämarkkinat aikaiseksi kuten esim. Yhdysvalloissa (EU ei ole onnistunut tässä vielä).

Mutta minun on pakko tarttua tuohon mukavuudenhaluiseen elintasonalenemiskammoon, mikäli rutiköyhien miljoonien auttaminen todella tarkoittaisi omaa kohtuullista köyhtymistä (mitä se ei tarkoita).

Minua paljon viisaampi on aikoinaan lausunut:

Ken, katsellessaan niitä, jotka hautakivien alla tomun peitossa lepäävät,
on koskaan valtiaan murenevaa kalloa alamaisen lahoavista luista erottava?
Voiko hän tunnistaa lääninherraa vasallista,
tahi erottaa vauraudesta ja rikkauksista ilakoineita niistä,
jotka eivät liioin jalkineita kuin vilttiäkään omistaneet.

Jumalan nimeen! Kaikki eroavaisuudet on pois pyyhitty,
paitsi niiltä, jotka oikeutta puolustivat ja oikeudella hallitsivat.



"Ihmiskunnan hyvinvointia, sen rauhaa ja turvallisuutta, ei voida saavuttaa ennen kuin sen ykseys on lujasti vakiinnutettu." - Bahá'u'lláh(1817-1892)

Pliers

  • Guest
Re: Kansallismielisyydestä ihmismielisyyteen
« Reply #51 on: April 13, 2010, 20:50:44 »
Siirtyminen Kiinaan on johtunut lisääntyneestä kilpailusta.
Kannattaa tutustua faktoihin ennen, kuin väittää ihan hassuja.
Tämä onkin muuten mielenkiintoinen klisee. Millä tavalla kilpailu on kiristynyt, ja miksi "pärjääminen" on vaatinut tuotannon, suunnittelun jne. siirtämisen Kiinaan?
Ihan kaikkea ei kannata uskoa, mitä suuryritykset kansalle kertovat. Mutta jospa hieman valoittaisin asiaa yksinkertaisella esimerkillä. Viime aikoina Suomesta on lopetettu mm. aika monta kannattavaa paperitehdasta. Tavallinen ihminen toki ihmettelee, että miksi kannattava tehdas lopetetaan. Mieti siihen syy, niin saat vastauksen.

Valitettavasti osaamiseni ei ulotu paperiin saati paperitehtaisiin.

Kännykät alkoivat yleistyä 90-luvun alussa. Tuolloin markkinoilla oli Mobira, Ericsson ja Motorola, eikä juuri muuta. Googletas nyt ja katso montako merkkiä löydät. Jokainen yrittää löytää omaa segmenttiään, jota markkinajohtaja joutuu puolustamaan. Hintasegmentti on yksi niistä. Tästä ei oikeasti kannata väitellä.

Pliers

  • Guest
Re: Kansallismielisyydestä ihmismielisyyteen
« Reply #52 on: April 13, 2010, 21:00:31 »
Quote
Ymmärräthän, että samalla, kun maapalloinen elintaso tasa-arvoistuu taloudellisesti, Suomalainen taloudellinen elintaso kokee romahduksen.

Asia on paljon monimutkaisempi, mutta siitä myöhemmin. Lyhyesti kuitenkin, yritysfuusio voi olla aluksi taloudellisesti raskas, mutta toimiessaan niittää parempaa tulosta kuin ennen fuusiota. Näin myös kansallisvaltioiden kohdalla silloin kun saadaan aidot sisämarkkinat aikaiseksi kuten esim. Yhdysvalloissa (EU ei ole onnistunut tässä vielä).

Kiitos, kun käytät kaupallisia esimerkkejä. Niitä ymmärrän oikein hyvin. Fuusiosta saatava hyöty liittyy mittakaavaetuun, tehostamiseen ja usein kilpailun vähenemiseen. Fuusiossa yritysten päällekkäisyydet poistetaan. Esimerkiksi markkinointiosastoja, taloushallinto-osastoja tarvitaan vain yksi. Mitkä toiminnot sinä Suomesta tehostaisit pois ja kuka ne sitten hoitaisi? Mitä tulisi tilalle, vai tulisiko mitään?


Mutta minun on pakko tarttua tuohon mukavuudenhaluiseen elintasonalenemiskammoon, mikäli rutiköyhien miljoonien auttaminen todella tarkoittaisi omaa kohtuullista köyhtymistä (mitä se ei tarkoita).

Kuulisin perustelun?

Kyseessä ei ole minun mukavuudenhaluni. Hyväksyn täysin sen, että länsimaat joutuvat down-shiftaamaan. Suomen on ihan pakko niin tehdä pikaisesti, jotta valtionvelasta olisi joskus mahdollista päästä eroon. Maksajat vähenevät koko ajan. Tällä hetkellä Suomi velkaantuu useilla miljardeilla vuodessa. Meillä ei ole mitään muuta jaettavaa, kuin velkaa. Jos valtio tekisi voittoa, ymmärtäisin näkemyksesi huomattavasti helpommin.

Offline Sam Karvonen

  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 1416
Re: Kansallismielisyydestä ihmismielisyyteen
« Reply #53 on: April 13, 2010, 21:20:19 »
Quote
Ymmärräthän, että samalla, kun maapalloinen elintaso tasa-arvoistuu taloudellisesti, Suomalainen taloudellinen elintaso kokee romahduksen.

Asia on paljon monimutkaisempi, mutta siitä myöhemmin. Lyhyesti kuitenkin, yritysfuusio voi olla aluksi taloudellisesti raskas, mutta toimiessaan niittää parempaa tulosta kuin ennen fuusiota. Näin myös kansallisvaltioiden kohdalla silloin kun saadaan aidot sisämarkkinat aikaiseksi kuten esim. Yhdysvalloissa (EU ei ole onnistunut tässä vielä).

Kiitos, kun käytät kaupallisia esimerkkejä. Niitä ymmärrän oikein hyvin. Fuusiosta saatava hyöty liittyy mittakaavaetuun, tehostamiseen ja usein kilpailun vähenemiseen. Fuusiossa yritysten päällekkäisyydet poistetaan. Esimerkiksi markkinointiosastoja, taloushallinto-osastoja tarvitaan vain yksi. Mitkä toiminnot sinä Suomesta tehostaisit pois ja kuka ne sitten hoitaisi? Mitä tulisi tilalle, vai tulisiko mitään?


Mutta minun on pakko tarttua tuohon mukavuudenhaluiseen elintasonalenemiskammoon, mikäli rutiköyhien miljoonien auttaminen todella tarkoittaisi omaa kohtuullista köyhtymistä (mitä se ei tarkoita).

Kuulisin perustelun?

Kyseessä ei ole minun mukavuudenhaluni. Hyväksyn täysin sen, että länsimaat joutuvat down-shiftaamaan. Suomen on ihan pakko niin tehdä pikaisesti, jotta valtionvelasta olisi joskus mahdollista päästä eroon. Maksajat vähenevät koko ajan. Tällä hetkellä Suomi velkaantuu useilla miljardeilla vuodessa. Meillä ei ole mitään muuta jaettavaa, kuin velkaa. Jos valtio tekisi voittoa, ymmärtäisin näkemyksesi huomattavasti helpommin.

Ei kyse ole jakamisesta vaan aitojen globaalien sisämarkkinoiden kehittämisestä. EU on eräs tämänsuuntainen prosessi, mutta takkuilee. Yhdysvallat toistaiseksi paras esimerkki tästä, liittovaltion perustaminen ja sisämarkkinoiden muodostuminen. Mutta tästä tosiaankin laajemmin toiste... Tämä taas omaa alaani.
"Ihmiskunnan hyvinvointia, sen rauhaa ja turvallisuutta, ei voida saavuttaa ennen kuin sen ykseys on lujasti vakiinnutettu." - Bahá'u'lláh(1817-1892)

Kullervo Kalervonpoika

  • Guest
Re: Kansallismielisyydestä ihmismielisyyteen
« Reply #54 on: April 13, 2010, 21:24:40 »
Kännykät alkoivat yleistyä 90-luvun alussa. Tuolloin markkinoilla oli Mobira, Ericsson ja Motorola, eikä juuri muuta. Googletas nyt ja katso montako merkkiä löydät. Jokainen yrittää löytää omaa segmenttiään, jota markkinajohtaja joutuu puolustamaan. Hintasegmentti on yksi niistä. Tästä ei oikeasti kannata väitellä.
No mitä on tapahtunut käynnykkämarkkinoille 90-luvun alusta? Sillä missä tuote on valmistettu, ei välttämättä ole mitään vaikutusta hintaan. Johonkin muuhun kyllä. Mikä mahtaa olla yrityksen tavoite? Onko tavoite päästä markkinajohtajaksi, ja jos on niin miksi ihmeessä? Itse asiassa ei sillä ole mitään suoranaista merkitystä yrityksen tulokseen.
Sinä näet asian siinä valossa kuin se annateen yksinkertaisuudessaan ihmisille ymmärtää. Ja jos siihen toteaa, että ei kannata väitellä, niin ok. Valitettavasti käsityksesi on vain väärä, eikä se vaadi edes kovinkaan suurta ymmärrystä.

Offline Sam Karvonen

  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 1416
Re: Kansallismielisyydestä ihmismielisyyteen
« Reply #55 on: April 13, 2010, 21:28:16 »
Kyseessä ei ole minun mukavuudenhaluni. Hyväksyn täysin sen, että länsimaat joutuvat down-shiftaamaan.

Hyvä kuulla! Moni täällä ei periaatteessakaan hyväksy. Haukuin siis tältä osin väärää puuta, myönnän auliisti.
"Ihmiskunnan hyvinvointia, sen rauhaa ja turvallisuutta, ei voida saavuttaa ennen kuin sen ykseys on lujasti vakiinnutettu." - Bahá'u'lláh(1817-1892)

Offline Wessel

  • Newbie
  • *
  • Posts: 38
Re: Kansallismielisyydestä ihmismielisyyteen
« Reply #56 on: April 13, 2010, 22:05:54 »
Keskustelun aloittaja taisi heittää päästään kansa-käsitteen määritelmät. Oli miten oli, kai turvapaikkaturistien maahan ottoa saa vastustaa taloudellisin ja sosiaalisin perustein, vaikka kansan käsite olisikin  "rasistinen käsite, mielikuvitusentiteetti, jota pyritään suojelemaan ulkoa tulevilta vaikutteilta ja jonka puhtaus nähdään itseisarvoisena ja pyhänä asiana". Toisekseen, jos kansa on "katoava yhteisöllinen kokonaisuus globaalin etnisen sekoittumisen seurauksena", miksi kansat sekoittuvat vain niissä (länsi)maissa, jotka ottavat vastaan turvapaikanhakijoita, vaikka yhtä hyvin heitä voitaisiin poliittisella päätöksellä olla ottamatta vastaan. Mikseivät kansat sekoitu, Kiinassa, Japanissa, Etelä-Amerikassa, Koreoissa, Lähi-idässä jne.?

Pliers

  • Guest
Re: Kansallismielisyydestä ihmismielisyyteen
« Reply #57 on: April 13, 2010, 22:12:43 »
Kännykät alkoivat yleistyä 90-luvun alussa. Tuolloin markkinoilla oli Mobira, Ericsson ja Motorola, eikä juuri muuta. Googletas nyt ja katso montako merkkiä löydät. Jokainen yrittää löytää omaa segmenttiään, jota markkinajohtaja joutuu puolustamaan. Hintasegmentti on yksi niistä. Tästä ei oikeasti kannata väitellä.
No mitä on tapahtunut käynnykkämarkkinoille 90-luvun alusta? Sillä missä tuote on valmistettu, ei välttämättä ole mitään vaikutusta hintaan. Johonkin muuhun kyllä. Mikä mahtaa olla yrityksen tavoite? Onko tavoite päästä markkinajohtajaksi, ja jos on niin miksi ihmeessä? Itse asiassa ei sillä ole mitään suoranaista merkitystä yrityksen tulokseen.
Sinä näet asian siinä valossa kuin se annateen yksinkertaisuudessaan ihmisille ymmärtää. Ja jos siihen toteaa, että ei kannata väitellä, niin ok. Valitettavasti käsityksesi on vain väärä, eikä se vaadi edes kovinkaan suurta ymmärrystä.

Ehkäpä kuitenkin vaivaudut näkemyksesi kärsivällisesti selittämään. Vaikuttaa mielenkiintoiselta.

Offline Sam Karvonen

  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 1416
Re: Kansallismielisyydestä ihmismielisyyteen
« Reply #58 on: April 13, 2010, 22:23:33 »
Pliersin kysymykseen malleista, seuraavassa hieman pitkällisempää sepustusta. Pahoittelut pituudesta, mutta mikäli aihe sinua todella kiinnostaa, suosittelen lukemaan huolella.

Jonkinnäköinen maailman liittovaltio lienee pitkän tähtäimen looginen päätepiste erilaisille pitkään käynnissä olleille globalisaatioprosesseille, ml. poliittis-taloudelliset alueellistumistrendit (EU, AU, Mercosur, ASEAN, jne.). Lissabonin sopimuksen myötä EU:kin on kohisten federalisoitumassa, vaikkei sitä moni poliitikko julkisesti uskalla myöntääkään (itse olen luonnollisestikin EU-liittovaltion kannalla). Aidot sisämarkkinat tarjoavat nimenomaan Pliersin mainitsevan mittakaavaedun, luoden tehokkaampaa ja dynaamisempaa markkinataloutta Yhdysvaltain tyyliin. Aitoihin sisämarkkinoihin ei kuitenkaan päästä, ellei EU:n sisällä (ja superpitkällä tähtäimellä kukaties globaalilla tasolla) kansallisesti vaihtelevat verotuslainsäädännöt, työvoimalainsäädännöt, koulutusjärjestelmät ja pisteytykset, liiketoimintaa säätelevät lait sekä yritystoimintaa kannustavat rakenteet yhteenmukaistu. Yhtenäisyyssopimuksen jo kaksi vuosikymmentä sitten lupaama tavaran, työvoiman, pääoman ja ihmisten vapaa liikkuminen EU:n sisällä estyy pitkälti vielä yllä mainituista syistä. Yhteiseen valuuttaankin ollaan jo melkein kaikkialla EU:ssa päästy, mutta ehkä yksi tärkeimpiä yksittäisiä aitojen sisämarkkinoiden muodostumista edistävä seikka olisi yksi yhtenäinen kieli, jota kaikki ympäri eurooppaa osaisivat. Jo yksistään tämän edun johdosta Yhdysvaltojen sisämarkkinat toimivat rutkasti Eurooppaa paremmin, ja Kiina sekä Intia porskuttavat lujaa rinnalle. Lopulta kaikki tämä voisi toimia myös globaalisti, mutta siihen menee vielä aikaa, hikeä ja todennäköisesti vertakin. Nykytilanne on kuitenkin kestämätön ja kriisiytyminen itsessään pakottaa harkitsemaan aiemmin utopiana pidettyjä vaihtoehtomalleja.

Globalisaation hallinta edellyttää hallinnan globalisaatiota. Globalisaatio on kimaira sanaksi, jolla tarkoitetaan täsmälleen yhtä montaa asiaa kuin sillä on käyttäjiä. Ei ole ennenkuulumatonta, että valveutuneemmat globalisaationvastustajat ja -kannattajat huomaavatkin väittelyn tiimellyksessä olevansa substanssin suhteen täysin samaa mieltä, mutta käsitteen suhteen eri mieltä. Kaikesta käsitesekamelskasta huolimatta, keskustelu globalisaatiosta ja sen hallinnasta vuosi vuodelta kiihtyy ikään kuin kaikille olisi itsestään selvää, mitä käsitteellä tarkoitetaan. Suomen Kimmo Kiljunen (vaikken muuten suuremmasti ole hänen aivoituksistaan vaikuttunut) jaksaakin jatkuvasti muistuttaa, että yrittäkäämme ensin puhua samasta ilmiöstä ennen kuin tehdään ilmiön hallinnan suhteen liian itsevarmoja ja vahvoja kannanottoja.

Keskustelu globalisaation hallinnasta on ollut käynnissä sitten YK:n suojissa 1990-luvulla järjestettyjen huippukokouksien, jotka käsittelivät maailman polttavia kehityshaasteita. Nämä kokoukset olivat sikäli historiallisia, että niissä ensimmäisiä kertoja ihmiskunnan historiassa tuotiin valtiollisia päättäjiä ja kansalaisyhteiskunnan edustajia saman katon alle keskustelemaan globaaleista kehityshaasteista. Keskustelu sai Suomessa 2000-luvun alussa uutta pontta muun muassa ns. Helsinki-prosessista, joka Etyjin perustamiseen johtaneesta kaimastansa poiketen pyrki kunnianhimoisesti tuomaan kaikki globalisaation suhteen asianosaiset pohtimaan ja kehittelemään keinoja hallita globalisaatiota.

Helsinki-prosessi käsitteli globalisaation hallintaa luovalla otteella ja ymmärsi, että näkemysten rajunkaan törmäämisen ei tarvitse tarkoittaa ihmisten törmäyskurssia. Tätäkin keskustelua kuitenkin vaivasi uskovaisuus eri sidosryhmien yhteentuomisen maagiseen voimaan ratkaisujen ihmelähteenä ja globalisaation näkeminen joko yksinomaan tai pääasiallisesti talousilmiönä. Itse käsitepari "globalisaation hallinta" (johon itse yllä tietoisesti syyllistyn) perustuu kummalliseen otaksumaan
globalisaatiosta lähinnä markkinoiden ja tuotantorakenteiden integroitumisprosessina ja/tai globaalikapitalismina, jossa vihaisten uusmarxilaisten mielestä kaikille kapitalismeille tyypillisenä hyödyt eivät jakaudu tasapuolisesti. Vaikka kapitalistillekin on täysin perusteltua huolestua globaalista hallintovajeesta tilanteessa, missä maailman taloudellisia resursseja hallinnoi läntinen protektionismi, eikä suinkaan Smithin "näkymätön käsi" (minkä optimaalinen toteutuminen edellyttää globaalia elinkeinovapausasetusta l. ylikansallista lainsäädäntöä), on ongelmallista käsittää pelkän talousintegraation tyhjentävän globalisaatio-käsitteen merkityksen. Ainakaan globalisaatio-käsitteen semanttisista rakennusosita ei tällaista rajausta voida johtaa.

Semantiikka tahi ei, globalisaatiolla on huomattavasti mielekkäämpää viitata havaittuun makrososiologiseen prosessiin, missä ihmisen toiminnan kaikilla ulottuvuuksilla on nähtävissä integraatiota kohti koko maailman käsittäviä yhteistyökuvioita. Tällaisia ulottuvuuksia ovat talouden lisäksi esimerkiksi politiikka, kulttuuri, viestintä, tiede ja arvot. Jep, myös arvot. Voin vakuuttaa niinkin erilaisessa maassa kuin Afganistanissa asuneena, että monet yleismaailmallisina pidetyt ihmisoikeudet ovat omaa hidasta vauhtiaan lyömässä läpi, eikä joissain tapauksissa edes hitaasti. Esim. ilman minkäänlaista ihmisoikeussaarnaamista yksistään mikroluottotoiminta on aikaansaanut sen, että noin puoli miljoonaa afgaaninaista eri puolilla Afganistania on työllistynyt ensimmäistä kertaa elämässä pientä yritystoimintaa harjoittamalla. Aviomies on yleensä ollut tyytyväinen ja jopa ylpeä vaimostaan alun epäilysten jälkeen, ja toivottanut tervetulleeksi kaiken lisätulon köyhään perheeseen. Myös naisten poliittinen asema afgaaniperheessä on eri selvitysten mukaan tätä kautta kohentunut. Itseäni on aina ärsyttänyt, että nämä uutiset eivät myy, vaikka kuinka siellä ollessani yritin saada Suomen tiedotusvälineitä näistä kiinnostumaan.

Mutta tämä oli pieni sivujuonne. Joka tapauksessa, voidaan toki aina väittää, että em. ulottuvuuksissa (viestintä, talous, politiikka, arvot) tapahtuvilla muutostrendeillä on vain satunnaisesti yhtäläinen suunta. Niissä kussakin eriasteisesti ilmenevä globaali integroitumistrendi on kuitenkin siinä mielessä yhtenäinen prosessi, että eri ulottuvuuksien välillä on havaittu merkittävä keskinäistä riippuvuutta. Esimerkiksi viestinnän globalisoituminen mahdollistaa talouden globalisaation, joka asettaa paineita politiikan globalisoitumiselle, joka puolestaan pakottaa pohtimaan globaaleja arvoja. Sekä käytännöllisesti että semanttisesti mielekkäämmin ymmärrettynä globalisaatio onkin ilmiö, joka ei tukahduta tai sivuuta paikallisia yhteistyökuvioita, koska se nimenomaan rakentuu niiden pohjalle. Liittovlatiomalli on tästä erinomainen esimerkki. Kansalaisvaltiot eivät katoa minnekään ja niiden autonomia säilyy. Niiden absoluuttinen itsemääräämisoikeus kuitenkin murenee siltä osin kuin se haittaa kokonaisuutta. Kokonaisuutta koordinoi liittovaltio demokraattisesti valittuine elimineen ja laitoksineen (vrt. subsidiariteettikeskustelu aiempana ketjussa Kesiksen kanssa).

Em. tavalla ymmärrettynä globalisaatio on edetessään myös vääjäämättä hallitumpi prosessi. Näin käy, koska globalisaatio käsittää todellakin myös politiikan ja hallinnon asteittaisen integroitumisen maailmanlaajuisiksi yhteistyökuvioiksi. Inhimillisen toiminnan eri ulottuvuuksien globalisaatio on kuitenkin hyvin eritahtista. Viestinnän globalisaatio on ollut kaikkein nopeinta, integroitujen lennätin- ja postijärjestelmien kehittyessä jo 1800-luvun loppuneljännekseen tultaessa ja näin mahdollistaen ensi kertaa ihmiskunnan historiassa globaalien talousresurssien hallinnan. Myös talouden globalisaatio näyttää ehtivän aina ennakkoon uudelle välietapille politiikan globalisaation seuratessa hengästyneenä jäljessä. Johtuen kuitenkin niiden keskinäisestä riippuvuussuhteesta, edellinen vetää jälkimmäistä kiriin. Juuri markkinoiden nopea integroituminen ennen niiden vapautta suojelevien hallintorakenteiden integroitumista aiheuttaa globaalien talousresurssien hallitsematonta käyttöä ja mahdollistaa globaalien markkinoiden epäoikeudenmukaisen manipuloinnin mm. tuontitullien, tuontikiintiöiden, maataloustukien ja vientitukien muodossa. Paraikaa ollaankin kiinnostavassa tilanteessa, missä globalisaatiota voidaan käytännössä hallita vain entistä suuremmalla ja laaja-alaisemmalla globalisaatiolla. Talouden globalisaatio tulee ihmiskunnalle hyötykäyttöön vain hallinnan globalisaatiolla, joka huolehtii globaalista markkinatalouden suojelemisesta, sen ehdoista ja joka estää kilpailun vääristelyn.

Globalisaatio on tietyssä mielessä ihmisten valinnoista riippumaton ilmiö. Emme voi lainkaan valita, seuraako esimerkiksi globaalin hallinnon puutteesta nykyisellä (ehdottomaan kansallissuvereniteetin loukkaamattomuuteen perustuvalla) monenkeskisellä järjestelmällä hallitsemattomia kansainvälisiä talouskriisejä ja poliittisia jännitteitä. Niitä seuraa vääjäämättä niin pitkään kuin nykyjärjestelmän perusehdosta (absoluuttisen loukkaamattomuuden ehto) pidetään kynsin hampain kiinni. Kuitenkin, mitä enemmän niistä pidetään kiinni, sitä kärjistyneempiä kriisejä seuraa ja sitä ilmeisemmäksi käy hallinnan globalisaation välttämättömyys. Nykypäivän kansallisvaltioiden hyvään tahtoon yksinomaan luottavaa järjestystä voi verrata erilaisiin elukoihin gnu-antiloopin haaskalla. Ruokaa (ihmiskunnan luonnonvaroja, taloudellista pääomaa ja ihmisresursseja) on rajallinen määrä ja leijonat vievät leijonan osan jättäen sakaaleille, korppikotkille ja lopulta madoille litkittäväksi rippeet. Tämä johtaa rähinöintiin ja pienemmät häviävät niin kauan kuin pysyvät pieninä ja liittoutumattomina. Mutta sakaaleista kasvaa leijonia ja tiikereitä (Kiinoja ja Intioita) ja liittoutuminen vanhoja kehäraakkeja vastaan tiivistyy. Kansallisvaltioiden muodostama globaali anarkia siis aiheuttaa jännitteitä ja kriisejä kaikilla sektoreilla kunnes saavuttaa jonkinlaisen tuhoisan lakipisteen. Globalisaatio siis etenee itsestään, me voimme valita, kuinka kivuttomasti. Lähihistoria on osoittanut edellä olevat sosiologiset lainalaisuudet varsin kouriintuntuvasti.

Päättäjät ja kansalaisyhteiskunnat kaikkine toimijoineen voivat kuitenkin merkittävästi vaikuttaa siihen, minkälaista globaalia hallintoa olemme rakentamassa ja kuinka tuhoisien kriisien kautta halutaan taipua jonkinlaisen ylikansallisen globaalihallinnon välttämättömyyteen (jota edes YK:n turvallisuusneuvosto ei oikeasti ole). Globaalit hallintokuviot ovat olleet rakenteilla jo Kansainliiton perustamisesta lähtien. Tietyssä mielessä Otto von Bismarckin nerokkaasti orkestroimaa valtioliittojen verkostoa euroopanlaajuisen rauhan ylläpitämiseksi voidaan pitää Kansainliitonkin edelläkävijänä. Olisi varsin lyhytnäköistä taistella tätä poliittisen globalisaation kehitystä vastaan ja banaalin virheellistä nimittää yksittäisten maailmankolkkien poliittista, taloudellista tai sotilaallista hegemoniaa globalisaatioksi. Ei tarvitse olla sosialisti, anarkisti tai ympäristöhihhuli huomatakseen, että juuri em. hegemonia aiheuttaa globaalia eriarvoisuutta ja edustaa kolonialismin modernia perintöä. On kuitenkin suuri virhe luulla, että ko. eriarvoisuus on globalisaation syytä. Juuri tätä hegemoniaa välttääksemme tarvitaan ennen pitkää aidosti globaalia hallintoa, eräänlaista maailman liittovaltiota, joka turvaa valtioiden kohtuullisen itsemääräämisoikeuden, mutta samalla takaa elinkeinonharjoittajien vapaan toiminnan maailmanyhteisössä ja suojelee vastaavasti globaalin työvoiman perusoikeuksia, kuten modernissa oikeusvaltiossa konsanaan.

I.A.
« Last Edit: April 13, 2010, 22:41:06 by Isontalon Antti »
"Ihmiskunnan hyvinvointia, sen rauhaa ja turvallisuutta, ei voida saavuttaa ennen kuin sen ykseys on lujasti vakiinnutettu." - Bahá'u'lláh(1817-1892)

Kullervo Kalervonpoika

  • Guest
Re: Kansallismielisyydestä ihmismielisyyteen
« Reply #59 on: April 13, 2010, 22:30:19 »
Mikseivät kansat sekoitu, Kiinassa, Japanissa, Etelä-Amerikassa, Koreoissa, Lähi-idässä jne.?

Ei kai kansojen sekoittuminen nykypäivänä enää mikään itsetarkoitus ole, mutta en oikein näe siihen mitään järkevää estettäkään, jos ihmiset valitsevat puolisonsa eri kansallisuudesta. Siinä meillä länsimaissa on tavattu antaa yksilölle ihan oma vapaus.
Mutta kun nyt maita otit mukaan, niin esimerkiksi Kiinahan on monen kansan yhteisö, joka on varsinkin vauraammilla seuduilla sekoittunut aika tehokkaasti. Etelä-Amerikasta on vaikeaa nykyisin löytää enää sekoittumattomia ihmisiä. Lähinnä vain jotain eristäytyneitä "alkuasukkaita". Oletko koskaan kuullut sellaista sanaa kuin mestitsi. Tosin sekin johtaa harhaan, koska mukana on arabeja, afroja jne.
« Last Edit: April 13, 2010, 22:36:06 by Eversti »