Arjen sankarit Ateneumissa 15.5. asti

[Annushka]

Laitanpa tänne muistutuksena, että kuulemma varsin hienosti koottu näyttely Arjen sankarit (http://ateneum.valtiontaidemuseo.info/arjensankarit/) on Ateneumissa vielä tämän viikon. Ei taatusti ole postmodernia tekotaidetta, tämän näyttelyn voi nuivempikin käydä katsomassa ilman että tulee ahdistus. Itse ajattelin käydä huomenna.

[Jussi Jalonen]

Itse ajattelin käydä huomenna.

Että oikeen Ateneumiin, sano. Minä aattelin mennä huomenna katsomaan Marvel Komix-yhtiön sarjiksen pohjalta väsättyä THOR-elävääkuvaa, missä on niin ikään arkea ja sankaruutta.



Best,

J. J.

[Timo Anttila]

Pitää mennä.

Todettakoon, että myös minä olen taiteilija. Mestarillisia töitäni voi luonnehtia jälkipostmoderniksi navistis-klassiseksi tyylisuunnaksi. Suurimpia innoittajiani ovat olleet Marc Chagall, Arsene Gorky, armenialaiset miniatyyrimaalaukset, Yrjö Jylhä, Aaro Hellaakoski, Juhani Peltonen, James Hirvisaari ja minä itse.

Tulenen pian julkaisemaan täällä ja todennäköisesti myös Uudessa Suomessa, mustavalkoisen, jättimäisen, akryylityöni Kikkarapäälle kuonoon. Näyttely suunnitteilla, monet suomalaisen (ort.) kulttuurielämän kärkinimet ovat jo lupautuneet pitämään alustuksia töihini. Diaspora-oululaisena toivon näyttelyni päätyvän Kiasman ja Guggenheimien kautta Ouluun.

Kiitos

[Annushka]

Itse ajattelin käydä huomenna.

Että oikeen Ateneumiin, sano. Minä aattelin mennä huomenna katsomaan Marvel Komix-yhtiön sarjiksen pohjalta väsättyä THOR-elävääkuvaa, missä on niin ikään arkea ja sankaruutta.



Best,

J. J.

Sen ongelma on kuulemma se, että siinä aliarvioidaan massiivisella tavalla 12-vuotiaan kohderyhmän älykkyyttä.

[Timo Anttila]

Pitää mennä.

Todettakoon, että myös minä olen taiteilija. Mestarillisia töitäni voi luonnehtia jälkipostmoderniksi navistis-klassiseksi tyylisuunnaksi. Suurimpia innoittajiani ovat olleet Marc Chagall, Arsene Gorky, armenialaiset miniatyyrimaalaukset, Yrjö Jylhä, Aaro Hellaakoski, Juhani Peltonen, James Hirvisaari ja minä itse.

Tulenen pian julkaisemaan täällä ja todennäköisesti myös Uudessa Suomessa, mustavalkoisen, jättimäisen, akryylityöni Kikkarapäälle kuonoon. Näyttely suunnitteilla, monet suomalaisen (ort.) kulttuurielämän kärkinimet ovat jo lupautuneet pitämään alustuksia töihini. Diaspora-oululaisena toivon näyttelyni päätyvän Kiasman ja Guggenheimien kautta Ouluun.

Kiitos

Suurtyöni Kikkarapäälle kuonoon tuleekin omaamaan värit. Mustavalkoisuus ei tee Jam... teokseni teemalle, asialle, kohtaamiselle, hyvitykselle, isänmaalliselle takaisin antamiselle jne. lainkaan oikeutta. Toivon julkistavani teokseni johanneksen jälkeen.

Seuraava -ja jo aloittamani- työni on omistettu tai kuvaa erään Suomen Sisulaisen tuopinnostamista ja hänen upeaa hauistaan. Njodda kuitenkaan todellisuuden lukijoille ei tulisi minusta samirkhalilaisesta liian toverillista kuvaa, olen jo aikaa sitten saattunut valmiiksi orastynkkysläiseen "sakramenttiteologiaan" liittyvän suurtyön. Muut nobelmaiset työni ovatkin temaattis-pyrkimyksellisesti linjalla Yrjö Jylhä-Martti Innanen-Jeesus Kristus. Vaatimatonta mutta, totta.

Ohessa esitänkin tiedustelun; kuka Teistä osaisi auttaa minua maisteri (ort.teol)-taiteilija-runoilija Anttilan kotisivujen tekemisessä. On tullut aika valoon. Liian pitkään olen pitänyt suurtöitäni piilossa ja keskittynyt "isänmaallisten" nerojen sanalliseen kritisoimiseen. On aika näyttää pelini ja vehkeeni. Erityisesti eräälle oululaiselle maahanmuuttokriittiselle (sivari) toimittajalle, runoilijalle ja taiteilijalle, joka ei yhä vieläkään suostu kahdenkeskiseen konsultaation/tapaamiseen ja mahdolliseen sopuun, vaan kikkailee suuntaani koko ajan kaikkea pientä "jännää".

[Kourumies]

Pitää mennä.

Todettakoon, että myös minä olen taiteilija. Mestarillisia töitäni voi luonnehtia jälkipostmoderniksi navistis-klassiseksi tyylisuunnaksi. Suurimpia innoittajiani ovat olleet Marc Chagall, Arsene Gorky, armenialaiset miniatyyrimaalaukset, Yrjö Jylhä, Aaro Hellaakoski, Juhani Peltonen, James Hirvisaari ja minä itse.

Tuo viimeinenhän se on kaikille meille suurin innoittaja, mutta tohdin muistuttaa, että Vostanik Manuk Adojan (tai mahdollisesti herran omalla murteella Vosdanig Manug Atojan, koska hän oli kotoisin nykyistä Armeniaa lännempää) oli taiteilijanimeltään Arshile Gorky, ei "Arsene". Suosittelen lämpimästi Atom Egoyanin elokuvaa "Ararat", jossa ao. maestrolla ja hänen taiteellaan on keskeinen rooli.

[Vongoethe]

Itse ajattelin käydä huomenna.

Että oikeen Ateneumiin, sano. Minä aattelin mennä huomenna katsomaan Marvel Komix-yhtiön sarjiksen pohjalta väsättyä THOR-elävääkuvaa, missä on niin ikään arkea ja sankaruutta.



Best,

J. J.

Sen ongelma on kuulemma se, että siinä aliarvioidaan massiivisella tavalla 12-vuotiaan kohderyhmän älykkyyttä.

Onhan Thor sentään Branaghin ohjaama. Taidan kuitenkin odotella DVD-julkaisua.

Mitä tulee tuohon Annushkan toteamukseen, tässä H. L. Menckenin näkemys vuodelta 1926, vaikka en hänen ajatuksiaan muuten kovin korkeassa kurssissa pidäkään. Tokko maailma on tuossa mielessä muuttunut paljonkaan.

No one in this world, so far as I know -" and I have searched the record for years, and employed agents to help me -" has ever lost money by underestimating the intelligence of the great masses of the plain people.

- Notes on Journalism, The Chicago Tribune September 19, 1926 -

[Timo Anttila]

Atomin Araratilta odotin kieltämättä enemmän.

Mutta se sallikaa ja vaikka ette, muttä meikäläiselle kun ensi kertaa näin, ku siinä aamu pikkihiljaa vaaleni, se vuoren, tai siis oikeistaan kaiksiteräisen Araratin siellä, tuolla. Melkein kiivettävissä. Mutta Turkin puolella... Kyllä se alko melkein -ja en ollut edes juonut-  jotain. Jumatsuikkeli, ne on VUORIA ja korkeita!

Tautologiaa kaikki tää, mutta niiden näkeminen. It smells like... common history. Ours. Dasein.