http://muxlim.com/blogs/MuslimahMediaWatch/do-greens-represent-irans-womens-movement/
...Iranian feminists demand the abolition of mandatory veiling which forces women to cover their head and body in public. For the past 31 years, Iranian women have been subverting these laws in a kind of "fashion resistance.- They have been wearing their headscarves in a way that does not hide their hair. Tight coats, non-traditional clothes, like western jeans, high-heeled shoes and glamorous make-up are the other ways of openly dissenting with mandatory veiling.
Jep, paino käsitteellä "toinen". Jo Persian shaahi Reza Shah Pahlavi (vallassa vuosina 1925-41) poisti huivipakon, joka asetettiin uudelleen Iranin vallankumouksen jälkeen vuonna 1979.
Karvonen, mitä muuta mukavaa tietäisit kertoa kuluneen vuoden tapahtumista Iranissa?
Iranissa muhii muutos, siitä ei ole epäilystäkään. Iranilaiset kuuluvat keskimäärin, erityisesti Iranin suurin etninen ryhmä eli persialaiset, islamilaisen maailman maallistuneimpiin ja kansallismielisimpiin. Iranin kristityt (armenialaiset, nestoriolaiset) ja juutalaiset ovat keskimäärin huomattavasti hartaampia, mikä on tyypillistä vähemmistöuskonnoille kautta maailman. Islamia huomattavasti loukkaamattomampana pyhänä ovat persialaiset sitten Muhammedin ilmoituksen sarastuksen pitäneet kansallisylpeyttään. Minun on suoralta kädeltä vaikea nimetä yhtä kansallismielistä kansakuntaa. Mohammed Reza Shah Pahlavi sekä nykypäivän persialaisnuoret ovat jälleen aloittaneet Persian 5000-vuotisen historian hehkutuksen. Nuorten aktivismi on osin protestia vallitsevalle järjestykselle. Persialaiset jaksavat kyllästyksiin muistuttaa, että aikana jolloin länsieurooppalaiset hyppelehtivät pystymetsissä mättähältä mättähälle oravien ja teerien perässä, ja jolloin maanviljelys oli pohjoismaissa puhdasta skifiä, Persiassapa oli jo pitkälle kehittynyt pankkijärjestelmä, kirjallinen perintö ja uskonnonvapausasetus, lälläslää! Kansalliskiihko on myös Iranin suurin haaste ja heikkous. Ei niinkään islam, jonka äärimuodot tekevät maassa kuolemaa. Bah¡’-usko (Iranin suurin uskonnollinen vähemmistö) vetoaa iranilaisiin tällä hetkellä enemmän kuin mikään muu aate, mutta kansalliskiihkon kritiikissään Bah¡’u’ll¡hin viesti muodostaa myös todella suuren haasteen iranilaisille.
Eräänlainen hengellinen ja mystillinen, suufilaisesta perinteestä kumpuava, islam toki sykkii lukuisten iranilaisten sydämessä ja suufilaisuudellakin on meneillään nousukausi Iranissa. Esimerkiksi vihreän vallankumouksen mielenosoitusten aikana on katoilta huudeltu Allahu akbaria, mikä ei todellakaan ole merkki islamismista vaan Jumalan nimen haltuunotosta niiltä sekopäiltä, jotka sitä väärin käyttävät.
Vaikken suoraan vallankumousaatetta tuekaan (vielä vähemmän toki kannatan Iranin nykyisen regiimin politiikkaa), sitä on mielenkiintoista analysoida. -Vihreä vallankumous- Iranissa on paljolti kiinni kolmesta seikasta: (1) kuinka pitkälle on Khameneita kannattava nomenklatuura valmis menemään protestoijien vaimentamisessa; (2) kuinka pitkälle ovat protestoijat valmiita menemään kyseisen nomenklatuuran uhmaamisessa; ja (3) minkä käytännön omaksuu neutraalina tunnetun (vaikkakin julkisesti Khameneita tukeneen) Rafsanjanin henkilön ympärille muodostunut nomenklatuuran osa. Kolmostekijä on tietyssä mielessä kriittisin, koska se toimii eräänlaisena vaa'ankielenä Iranin sangen eriskummallisessa systeemissä. Mitä rumemmaksi Rafsanjan et al antavat protestien kehittyä (eli mitä kauemmin jatkavat etäisyyden ottoa), sitä vaikeampi on heidän ottaa mitään merkittävää roolia mahdollisen vallanvaihdon vanavedessä. Mitä aikaisemmin puututaan äärikonservatiivien voimankäyttöön, sitä enemmän hänelle tarjoutuu mahdollisuus näytellä jonkinnäköistä roolia tulevaisuudessa, pelastautua pahimmalta. Paine kasaantuu.
Libyan tapahtumaketju on muodostamassa varsin mielenkiintoisen ennakkotapauksen Irania silmällä pitäen. Ensinnäkin se, että YK:n turvaneuvoston pysyvät jäsenet eivät käyttäneet veto-oikeuttaan suvereenin jäsenvaltion sisäisiin asioihin puuttumisessa (mikä teknisesti ottaen on YK:n peruskirjan vastaista), on harvinaista. Toisekseen, päätöslauselmasta suhteellisen mutkattomasti ja välittömästi seurannut kansainvälinen sotilasoperaatio osoitti YK:n kykenevän toimintaan.
Iranin johto suhtautunee nyt tietynasteisen hälytystilan vallassa Libyan ennakkotapaukseen, koska ennakkotapaus (a) luo eräänlaiset uudet raja-arvot kansainvälisesti suvaittavalle totalitaarisen valtion voimankäytölle protestien tukahduttamisessa, sekä (b) valaa uutta rohkeutta Iranin oppositioliikehdinnälle. Paljon riippuu myös siitä, mitä Syyriassa tapahtuu. Kv-yhteisö on toistaiseksi tyytynyt seuraamaan sivusta Ba’ath-hallinnon valtioväkivaltaa, joka on verisyydessään jo ohittanut Gaddafin toiminnan ennen kansainvälistä väliintuloa. Paljon on myös kiinni siitä, käyttäisikö Venäjä ja/tai Kiina veto-oikeuttaan vastaavanlaisessa tilanteessa Iranin kohdalla, koska energia ja asevienti.
Seuraava itseäni koskettava Iraniin liittyvä ennuste lausuttiin vuonna 1872 Bah¡’u’ll¡hin Kit¡b-i-Aqdas -teoksessa, ja löytyy sieltä välittömästi "Reinin rantoja" ja -Berliiniä- koskevaa 1. ja 2. maailmansodan ennustusta (jota zeitgeist-ketjussa siteerasin) seuraavista säkeistä:
"Älköön mikään asia sinua surettako, Oi T¡n maa! [Bah¡'u'll¡hin viittaus kotikaupunkiinsa Tehraniin ja Iraniin kokonaisuudessaan]....
Riemuitse suurella riemulla.... Ennen pitkää on asiain laita sinussa muuttuva, ja vallan ohjakset kansan käsiin siirtyvä. Totisesti, sinun Herrasi on Kaikentietävä.... Se päivä on koittava milloin levottomuutesi muuttuu rauhaksi ja tyyneksi levoksi."Toivotaan, että tuo hetki on pian käsillä. Odottaminen on joskus tuskaisaa...
All¡h'u'Abh¡!
