Hauskaa vaalipäivää! Pistän tähän ketjuun jotain haja-ajatuksia, joita mielessäni on liikkunut. Yksityisviestissä tulin jo eräälle forumin jäsenelle näistä maininneeksi, ja tähän voisin postittaa hieman toimitetun version.
- Mielestäni ei ole liioiteltua sanoa, että nämä vaalit sinetöivät lopullisesti Suomen poliittisen historian siirtymisen uuteen aikakauteen. Itse olen tottunut näkemään Lipposen vuosien 1995-2003 sateenkaarihallituksen, jota pidettiin tuolloin kriisiaikojen ratkaisuna, eräänlaisena jatkoaikana vanhoille laajapohjaisille kansanrintama- ja punamultahallituksille sekä konsensuspolitiikalle kansallisten etujen nimissä. Puhun tässä nyt hallituksen funktionaalisesta tarkoituksesta, en niinkään sen perustana olevasta puolueiden kokoonpanosta; voinee perustellusti sanoa, että Keskusta oli vuosina 1995-2003 oppositiossa samanlaisista "yleisistä syistä" kuin Kokoomus ennen vuotta 1987. Selkeä irtautuminen tästä linjauksesta tapahtui vasta vuoden 2003 vaaleissa, joissa tuli ensimmäisen kerran myös selväksi, miten skandaalit voivat horjuttaa suomalaista politiikkaa rajustikin. Kaikki muodikas puhe "lumedemokratiasta" ei muuta sitä tosiseikkaa, että Suomen poliittinen järjestelmä on nyt elänyt kahdeksan vuoden ajan jälleen kerran samanlaisissa kansanvaltaisissa oloissa jotka vallitsivat välittömästi sotaaedeltäneenä aikana, ja hallitukset ovat muotoutuneet vapaasti reiluun äänestystulokseen perustuvan parlamentaarisen prosessin pohjalta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että mikään ei ole enää ennalta-arvattavissa, ja poliittisessa elämässä on jälleen tasapaino puolueiden ja äänestäjien vaikutusvallan välillä.
- Uuteen poliittiseen elämään kuuluu sekin, etteivät muodostetut hallitukset tai ainakaan niiden pääministerit välttämättä istu koko vaalikautta, mistä saatiin jo esimakua vuosina 2003 ja 2010. Samaten voi vähemmistöhallituksen muotoutuminen olla täysin mahdollinen vaihtoehto.
- Koska kuluneen kahdeksan vuoden aikana on koettu punamulta- ja porvarihallitukset, pidän Keskustan siirtymistä oppositioon todennäköisenä asiana. Uskon myös, että Kiviniemi tulee olemaan pääministerinä saavuttamansa kokemuksen ja auktoriteetin nojalla verrattomasti vahvempi oppositiojohtaja kuin mitä Urpilainen on ollut. Tämä tulee olemaan seuraavan neljän vuoden aikana Keskustalle eduksi, ja Keskusta tulee varmasti haastamaan etenkin maakunnissa Perussuomalaiset avoimeen taisteluun. Politiikka ei ole enää tylsää tai passivoivaa, ja vanhat puolueet kyllä osaavat sen pelin siinä missä uudetkin. Vuonna 2015 on Suomen Keskustalla täysi mahdollisuus seisauttaa veret jälleen kerran.
- Kokoomus on mahdollisesti siirtymässä astetta oikeammalle, tai ainakin paine tähän on ilmeinen. Puolue voi samalla omaksua ainakin pitkällä tähtäimellä taas niinsanottua arvokonservatiivista leimaa; kuluneina vuosinahan on Kokoomuksen linja ollut verraten vapaamielinen, mikä myös selittää sen menestystä. Koska tämänhetkinen Kokoomuksen vahva asema laajan teltan puolueena perustuu ennen kaikkea liikkuvien äänestäjien ratkaisuihin, uskoisin liian oikeistolaisen tai liian konservatiivisen asemoitumisen - millä ei Suomen oloissa ole kovin vahvaa kaikupohjaa useimpien maltilliseen keskitiehen perinteisesti uskoneiden äänestäjien keskuudessa - merkitsevän väistämättä puolueen kutistumista. Tämä ei tietenkään toteudu näissä vaaleissa, mutta saattaa hyvinkin olla todennäköinen lopputulos vuonna 2015.
- SDP on näiden vaalien alla palannut selkeästi juurilleen ja on muuttumassa jälleen rehelliseksi sosialidemokraattiseksi puolueeksi. Urpilaisen alkuaikojen puheet "keskustasosialidemokratiasta" ovat hävinneet, ja puolue on jälleen tunnistettavasti oma itsensä. Tämä on jo nyt padonnut tehokkaasti vuodon Perussuomalaisiin, mutta sen laajempia seurauksia on vaikea arvioida. Uskoisin, että vaalitulos voi ainakin auttaa Urpilaista säilyttämään asemansa puolueen johtajana, mikä voisi olla hyväkin asia Jutan nyttemmin löydettyä tyylinsä. Sinänsä kiintoisaa olisi pohdiskella, miten Kiviniemi ja Urpilainen selviytyisivät keskenään tilanteessa, missä molemmat ovat oppositiossa.
- Vihreät ovat uskoakseni saavuttaneet luonnollisen kokonsa, eivätkä sanottavammin enää kykene nykylinjansa puitteissa kasvattamaan kannatustaan. Keskiluokkaistunut puolue ei ole menossa hallitukseen enää vähään aikaan. Vasemmistoliitto on sen sijaan vastikään päässyt eroon muutamista vanhoista reliikeistään, puolueen nuorisokannatus on realisoitumassa ja Fukushiman jälkeiset mielialatkin näyttäisivät hyödyttäneen selvästi Vasemmistoliittoa eivätkä Vihreitä. Mielipidemittausten perusteella näyttää siltä, että Vasemmiston kannatuksen laskusuhdanne olisi katkeamassa näissä vaaleissa, minkä voi tulkita joko pohjakosketukseksi tai torjuntavoitoksi; joka tapauksessa siitä ei oikein voi enää kuin nousta. Pidän todennäköisenä, että Vasemmiston kannatus tulee seuraavan neljän vuoden aikana väkisinkin kohoamaan osaksi myös vastareaktiona Perussuomalaisille, eräänlaisen "kulttuurisodan" väistämättömänä seurauksena. Politiikassa heiluri nyt vain tapaa kulkea edestakaisin.
- On täysin mahdotonta sanoa, ovatko Perussuomalaiset tulevassa hallituksessa vai eivät. Vaalien kalkkiviivoilla tapahtuneiden ulostulojen perusteella en pidä täysin mahdottomana, että Kokoomus olisi voittaessaan valmis ottamaan Perussuomalaiset hallitukseen - tai ainakin näön vuoksi hallitusneuvotteluihin. SDP tekisi uskoakseni saman vielä paljon pienemmin varauksin, mutta Keskusta ei näissä oloissa ikinä. Hallituksen muodostamisesta on joka tapauksessa tulossa tuskaisempaa kuin milloinkaan sitten 1970-luvun, etenkin kun tällä kertaa valtionpäämies ei enää voi vaikuttaa asiaan.
- Perussuomalaisilla on monia heikkouksia; puoluekoneiston puute, puolueen voimavarojen hukkakäyttö erilaisiin hengennostatustilaisuuksiin, kehnonpuoleinen suhde tiedotusvälineisiin silloinkin kun nämä ovat heitä kohtaan myötämielisiä, sekä hyvin erikoinen piirre jättää kokeneiden ja osaavien jäsentensä asiantuntemus täysin hyödyntämättä. Näitä asioita nyt on sivuttu tällä forumilla ennenkin, joten niistä ei nyt sen enempää.
Eipä sitten muuta kuin huoneistojen sulkeutumista odottamaan ja illalla selviävää tulosta ihmettelemään. Valmistaudun tässä jo pyörtämään ylempänä tekemiäni arvioita ja tunnustamaan, etten selvästikään tajunnut mistään mitään.
Best,
J. J.
