Siitä emme kai ole kovin erimielisiä että sananvapauden suojelemiseksi verbaalirikoksista pitäisi ylipäätään tuomita mahdollisimman vähän. Tähän on sananvapauden lisäksi toinenkin hyvä peruste, poliisin ja tuomioistuinten resurssien kuormitus. Jokin suoja pitää silti mielestäni olla 1. yksilöille kunnianloukkausta vastaan (mukaanlukien kuolleet) ja 2. yksilöille ja ryhmille vihakiihotusta vastaan. Jos minkäänlaisia rajoja ei ole sananvapaus vahingoittuu ja hukkuu viha- ja herjaspämmiin.
Minusta etenkin nykyaikana tuo spämmiin hukkumisargumentti ei toimi. Oleellistahan sananvapaudessa on se, että vaikka kaikilla on oikeus sanoa, mitä haluaa, niin kaikilla muilla on myös oikeus olla kuuntelematta, mitä hän sanoo, ja myös oikeus olla julkaisematta hänen juttujaan omassa lehdessä/blogissa/forumissa/jne. Eli siis vaikka hommaforumilla velloisi hirvittävä vihakirjoittelu, niin jos tod.orgissa olisi kyseinen kirjoittelu kielletty säännöissä, niin sitä ei täällä näkyisi. Eikä kenenkään sananvapautta olisi rikottu. Tod.orgissa viihtyvät kirjoittelijat vain valitsisivat olla kuuntelematta homman vihakirjoittelua.
Mutta hyväksyn kyllä vihakirjoittelun kieltämisestä ne kohdat, joissa puhutaan uhkailusta ja kehottamisesta lakien rikkomiseen. Ja sitten valheiksi osoitettavien asioiden esittäminen myös, mutta tämän kohdalla olisin suht varovainen.
Olet suojeltu kaikissa tapauksissa mutta uskonnot ovat erityissuojellumpia kuin muunlaiset ajatusrakennelmat. Tähän on hyviä kulttuurihistoriallisia syitä. Poliittiset ideologiat ovat pohjana poliittiselle vallankäytölle ja niitä koskeva debatti on välttämätöntä demokraattisen prosessin kannalta. Vain yksipuoluevaltioissa poliittisen ideologian arvostelu on rangaistua.
Siis puhutaanko nyt arvostelusta? Jos näin, niin eikö sinusta uskontoja saa edes arvostella? Jos taas puhut jostain muusta (uhkailu, panettelu ja solvaus), niin miksi nämä olisi sallittava poliittisten puolueiden kohdalla, mutta on syytä kieltää uskontojen kohdalla? Minusta juuri politiikassa näistä voi olla jopa enemmän haittaa, koska niillä voidaan mahdollisesti juuri toteuttaa tuota yksipuoluejärjestelmää. NL:ssa poliittiset toisinajattelijat olivat "sabotöörejä ja valtion vihollisia".
Halla-aho ei saanut tuomiotaan uskonrauhan häiritsemisen osalta jumalanpilkasta vaan vihankiihottamisesta tiettyä uskontoa vastaan sen pyhien asioiden tietoisella loukkaamisella. Toki on paradoksaalista että samaan aikaan lukematon määrä kämyjä esittää samoja loukkaavia väitteitä rangaistuksetta mutta lain valikoiva soveltaminen on eri asia kuin keskustelu lain sisällön tarpeellisuudesta.
Olet varmaan jälleen sotkenut uskonrauhan häiritsemisen ja kiihottamisen kansanryhmää vastaan. Uskonrauhan häiritsemislaki ei puhu mitään vihakirjoittamisesta, vaan ainoastaan uskonnollisen ryhmän pyhänä pitävän pilkkaamisesta. Kiihottaminen kansanryhmää vastaan taas liittyy vihakirjoittamiseen ja sisältää uskonnot eksplisiittisesti mainittuina. Halla-aho sai siis tuomionsa siitä uskonrauhan häiritsemisestä sen muslimikohtansa osalta. Hän sai tuomion myös kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, mutta se ei liittynyt mitenkään tuohon.
Puhutaanko nyt uskonrauhan häiritsemistä vai kiihottamisesta kansanryhmää vastaan? Ensinmainittu antaa uskonnoille erityissuojaa, ei-uskonnolliset ryhmät katetaan jälkimmäisessä. "Tappakaa kaikki Vasemmistoliiton jäsenet" -tyyppinen kiihotus olisi ainakin minun mielestäni selkeästi lainvastainen.
Sen lainaamasi kohdan mukaan juuri poliittiset ryhmät eivät ole samalla viivalla uskontojen kanssa.
Termejä uskonto ja vakaumus on säännöstä tulkittaessa nimenomaan
luettava yhdessä. Uskonnolla ei ole erityisasemaa ideologioiden joukossa. Tämän vuoksi säännöksellä annetaan suojaa myös ihmisryhmälle, joka määräytyy uskontoon rinnasteisen vakaumuksen tai muun
vastaavan ideologian perusteella. Esimerkiksi ateistiset ryhmät ovat siten suojan piirissä.
Poliittisen mielipiteen perusteella muodostuneilla ryhmillä on erilainen
luonne kuin sellaisilla ryhmillä, jotka muodostuvat synnynnäisten ominaisuuksien ja identiteetin perusteella. Yhteiskunnallisten ja poliittisten
mielipiteiden perusteella muodostuvat ryhmät eivät samalla tavoin ole
pysyviä ja ne perustuvat henkilöiden vapaaehtoisiin valintoihin.
Tuon mukaan ateistit rinnastuvat tämän kiihottaminen kansanryhmää vastaan pykälän mukaan uskontoihin ja niin oletinkin (eriarvoisuus tulee siinä uskonrauhan loukkaamiskohdan olemassaolosta). Mutta poliittiset ryhmät eivät rinnastu. Sehän sanotaan tuossa lainaamassasi kohdassa varsin eksplisiittisesti. Tuossa juuri väitetään, että ne ovat yhteiskunnalliset mielipiteet perustuvat "vapaaehtoisiin valintoihin". Juuri siis se pointti, jota koitin tässä kyseenalaistaa.
Koska
säännöksen tarkoituksena on antaa suojaa sellaisille vähemmistöryhmille, jotka yleensä ovat yhteiskunnassa sosiaalisesti heikommassa
asemassa ja sen vuoksi erityisen suojan tarpeessa, ja koska säännös
on sananvapaudenrajoitus, ei vakaumus -termiä ole tulkittava laajentavasti koskemaan esimerkiksi poliittisen vakaumuksen perusteella mää-
räytyviä ryhmiä.
Tällaiseen ryhmään kuuluvia ihmisiä vastaan kohdistuneet uhkaukset
voivat sitä vastoin esimerkiksi täyttää rikoslain 14 luvun 5 §:ssä poliittisten toimintavapauksien loukkaamisesta tai 17 luvun 1 §:ssä julkisesta
kehottamisesta rikokseen säädetyt tunnusmerkistöt.
Juuri niin. Rikoslaissa on siis muita kohtia, jotka kattavat tuon "vasemmistoliittolaiset on tapettava" -kehoituksen kaltaiset jutut
kaikille ryhmille. Ei siis tarvita tätä kiihottaminen kansanryhmää vastaan -pykälää niiden kieltämiseen. Tuo alkuosa on täysin järjetön. Siinä jotenkin lähdetään siitä, että poliittinen ryhmä on automaattisesti sosiaalisesti hyvässä asemassa. Minusta tämä ei päde mitenkään automaattisesti. Jos joku muodostaa poliittisen ryhmän, jonka ideologiaan kuuluu eksplisiittisesti sosiaalisesti heikossa asemassa olevien parantaminen, niin silloin sen kannattajat hyvin todennäköisesti kuuluvat juuri siihen sosiaalisesti heikkoon asemaan. Paljon todennäköisemmin kuin oikeastaan millään muulla tapaa yhteiskuntaa leikaten muodostettavista ryhmistä mikään.
Mieti nyt vaikka itse, kuinka suhtaudut muihin maailman uskontoihin kuin omaasi?
Itse asiassa hyvin kunnioittavasti. Vaikka uskon yhteen Jumalaan uskon useisiin vaihtoehtoisiin tulkintoihin Hänestä. Kuten norsua voi tunnustella useilta eri puolilta (ja irrottamalla ne havainnot kokonaisuudesta kuvitella ne erilaisiksi) tai kuten kolme eri taiteilijaa voi maalata saman maiseman kolmella eri tavalla.
Tähän haluan lisätä että en agitoi synkretismiä vaan vain uskontojen rauhanomaista kanssaolemassaoloa.
Pointti oli siinä, että vakaumuksesi on se, että juuri se sinun oma uskosi on se oikea, eikö? Jos ei olisi, uskoisit johonkin muuhun.
Huoh, ihme saivartelua. Kyse on tietenkin juuri siitä, että pystytkö muuttamaan tietoisella päätöksellä sitä, mitä haluat. Sitähän poliittinen ideologia ennen kaikkea on. Millainen yhteiskunta halutaan.
Tahto on monimutkainen juttu eikä meillä ole kokonaista maailmantahtoa. Tahdomme siis irrallisia asioita ja joudumme usein asettamaan niitä tärkeysjärjestykseen ja tekemään kompromissejä. Vaikka kenties haluaisimme samanlaista yhteiskuntaa, teemme myös erilaisia kausaalioletuksia ja eroamme taktisissa valinnoissa ja siten voimme olla täysin eri mieltä siitä miten hyvä yhteiskunta saavutettaisiin. Hyvä ja yleinen ääriesimerkki koskee sitä pitäisikö siihen päästä pakottamalla vai vapaudella. En kai ole jättänyt epäselväksi että uskon jälkimmäisen tuovan paremman tuloksen. Puhdas totalitarismi ja puhdas anarkia ovat utopioita joten toteutuma on aina jotain siltä väliltä.
Niin, pointtini oli juuri se, että sinä et todennäköisesti tietoisella päätöksellä pysty päättämään, että pidänpä tästä eteenpäin totalitarismia tai puhdasta anarkiaa parempana kuin tätä välimuotoa. Tai et pysty tietoisella päätöksellä päättämään, että uskonpa tästä eteenpäin pakottamisen tuovan paremman tuloksen kuin vapaudella saavutetun. Nämä ovat poliittisten ideologioiden kulmakiviä. Minä en näe niiden totuuteen uskomisessa mitään laadullista eroa uskontojen dogmien uskomiseen. Ihminen ei voi muuttaa niihin uskoa "vapaaehtoisella päätöksellä" yhtään sen enempää kuin voi uskontoonkaan uskomisen kohdalla. Molemmat voivat kuitenkin ajan myötä muuttua, ihmiset vaihtavat uskontoa ja liikkuvat poliittisella kartalla. Churchillin kuuluisa lause "sillä, joka ei ole sosialisti 20-vuotiaana, ei ole sydäntä, ja sillä, joka on sitä vielä 30-vuotiaana, ei ole aivoja" viittaa juuri siihen, että ajan kuluessa poliittinen mielipide voi muuttua, mutta ei todellakaan niin, että jonain aamuna herätessä päättää, että olenpa nyt sitten tästä lähtien konservatiivi, kun oli illalla nukkumaan mennessään sosialisti.
Et ymmärtänyt vai? Kummaa, voi olla että kärjistin liikaa mutta minusta hyvin monet ihmiset valitsevat ideologiansa enemmän sosiaalisista ja vähemmän todellisista ideologisista syistä. Toisin sanoen jos toverit sanovat jotain niin siihen uskotaan, tai jos karismaattinen ideologi sanoo, tai jos yksi aspekti paketissa miellyttää kovasti niin helposti sitten nielaistaan muut osat pakettia jokaista kohtaa erikseen pohtimatta.
Tällä tavoinko sinun poliittinen ideologiasi on syntynyt? Kuka oli se karismaattinen ideologi, joka sai sinut kääntymään nykyiselle poliittiselle polullesi? Vai mikä sosiaalinen ryhmä on sinut mairitellut nykyiseen poliittiseen ideologiaasi?
Vai onko tässä jälleen kerran kyse siitä, että "muut" ovat tyhmiä ja tekevät näin, ihan niin kuin on niissä lukemattomissa jutuissa, joissa sanotaan ihmisten äänestävän vaaleissa "väärin"? Itselläni on se tapa, että kun joku esittää jotain yleistä siitä, miten ihmiset toimivat, katson ensin, että olenko itse toiminut niin. Jos en tunnista kyseistä toimintaa itsessäni, niin suhtaudun varsin skeptisesti siihen, että kyseinen teoria voisi yleispätevästi toimia. On tietenkin mahdollista, että olen poikkeus, mutta todennäköisempää on minusta se, että kyseinen teoria ihmisen toiminnasta ei vaan päde.
