No niin, nyt ehdin taas lyhyesti jumppaamaan näitä käsitteitä kanssasi.
Sam, saisinko vastauksen siihen, miten entropian kasvaessa se potentiaalinen jalostusaste voi pysyä vakiona. Mikä on se mekanismi, joka pystyisi tuottamaan tietoisuuden siinä triljoonien vuosien päästä vallitsevassa laajentuneessa maailmankaikkeudessa, jossa ei ole enää mitään muuta kuin fotoneita? Jos olet kanssani samaa mieltä, että tuo ei ole mahdollista, on sinun joko a) hylättävä ajatus, että potentiaalinen jalostuneisuus pysyisi vakiona tai b) esitettävä jokin mekanismi, joka pysäyttää entropian kasvun.
Potentiaalin käsite on ilmeisesti hitusen vieras. Otetaanpa nyt vaikka se saavi esimerkkinä. Saavissa on rakenteellisesti nesteellä täyttymisen potentiaali, vaikka se ei ikinä nesteellä täyttyisikään, tuolissa on istumisen potentiaali, vaikka siinä ei koskaan istuttaisikaan, tietokoneellasi käyttöpotentiaali, vaikka sitä ei koskaan käytettäisikään, ja jääkaapillasi ruoansäilytyspotentiaali, vaikkei siellä ruokaa koskaan säilytettäisikään. Saavissa on nesteellä täyttymisen
potentiaali siinäkin tapauksessa, että itse neste alkaisi entrooppisesti hajoamaan ja etääntyisi saavista ikuisesti hajoamalla siihen koskaan palaamatta. Tismalleen samalla tavoin maailmankaikkeudessa on luonnonlakien ja luonnonvakioiden mahdollistama potentiaali tietoiselle tarkkailijalle, vaikkei maailmankaikkeuden rajallisen massan vaihteleva tiheys, sen hiukkasten monisyinen interaktio ja vaihteleva lämpötila sitä kaikissa tilanteissa tuottaisikaan (esim. aivan alussa taikka entropian myöhemmissä asteissa). Jos kuitenkin puhutaan aktuaalisesta tilanteesta, maailmankaikkeudella on singulariteetistä laskien ainakin kymmeniä miljardeja vuosia kestävä tietoisen tarkkailijan aktualisoitumistodennäköisyys (laskelmien mukaan) sen erinäisissä kolkissa, vaikkei tuo tarkkailija siellä kaikissa kolkissa tahi mahdolliseen entropian myöhempiin asteisiin asti aktualisoituakaan. (Sivuhuomio: entropian vaihtoehto on tietysti jälleensupistuminen ja loppurysäys, mikä on varsin hypoteettinen konstruktio toistaiseksi ja usein liitetään multiversumiteoriaan).
Jalostuneisuuden lain nojalla (eli kerrataan vielä tuo laki:
syyllä on oltava vähintään seurauksen kaikki positiiviset ominaisuudet ilman seuraukselle määritelmällistä ehdollisuutta l. rajoituksia), (1)
mikäli metafoorisella saavilla on rakentaja, (2) on tuolla rakentajalla oltava riittävät
edellytykset (osaaminen, raaka-aineet, rakentamisakti) tuon saavin rakentamiseksi. Tismalleen samalla periaatteella, (1) mikäli maailmankaikkeutta edeltää alkusyy, (2) tuolla alkusyyllä on oltava riittävät edellytykset (osaaminen, raaka-aineet, aiheuttamisakti) tietoisuuden tuottavan prosessin ja toimintakehikon rakentamiseksi. Vaikka tuo tietoisuuden potentiaali käytännössä aktualisoituisi puhtaan sattuman kautta (joka sekin tosin voidaan kyseenalaistaa erinäisillä todennäköisyyslaskelmilla ja antrooppisen periaatteen sofistikoidumpien mallien nojalla), siinäkin tapauksessa tuon tietoisuuden ilmestymispotentiaali on maailmaan
aiheutettu tuon oletetun alkusyyn toimesta. Vaikka saaviin vain sattumalta joskus sataisi vettä, silti tuossa saavissa on jatkuvasti ollut kapasiteetti täyttyä vedellä. Tuon kapasiteetin aiheuttajan on siis pitänyt omata vähintään sama kapasiteetti.
Oikeudentunto on mahdollista määritellä täysin loogisena rakenteena ja siten ohjelmoida tietokoneelle.
Väärin. Ulkonaisesti oikeudenmukaisuudelta
vaikuttavia toimintamalleja on ehkä mahdollista ohjelmoida, ja tällaisia ulkonaisia käyttäytymismalleja kyseinen softa
emuloida, mutta oikeuden
tuntoa ei kukaan ole toistaiseksi kyennyt tuottamaan keinotekoisesti saati määrittelemään loogisena rakenteena.
Niin, en väittänytkään, että vielä oltaisiin luotu tietoisuutta tietokoneisiin. Alkuperäinen kysymykseni oli se, että suljetko sinä/Hatcher sen edes teoreettisena mahdollisuutena pois?
Olen sofistikoitu dualisti (erotuksena Descartesin tiukalle dualismille), eli en pidä tietoisuuden syvällisimpiä piirteitä fysikaalisesti tuotettavina tai aivon sähkökemian tuotoksina. Mielenfilosofisia tutkielmiakin on tullut aiheesta filosofian pääaineopintojen yhteydessä raapusteltua. Aivoista, sielusta, dualismista ja monismista voisimme kernaasti keskustella lisääkin, mutta nyt ei ole aikaa niin ison uuden aiheen aloittamiselle. Ehkä joskus myöhemmin jossain toisessa ketjussa.
Mielestäni taas mikään ei ole helpompaa kuin löytää asioita, joissa ihminen on kvalitatiivisesti erilainen muihin lajeihin verrattuna. Filosofisten, aksiomaattisten ja eettisten käsitteiden sekä periaatteiden (ml. arvojen) oivaltamiskyky, arvovalinnat, estetiikantaju ja vakaumuksellisista asioista nettifoorumeilla vimmatusti vänkääminen heitettäköön heti kärkeen. Jos haluat esittää minulle uskottavia vastineita näille piirteille eläinmaailmasta, huolehdithan siitä, että esimerkkisi eivät edusta Occamin partaveitsen kannalta tarpeetonta ylitulkintaa yksittäisten nisäkkäiden tilapäiskäyttäytymisistä. Tällaisesta tulkinnanvaraisuudesta poiketen edellä mainitut tietoisuuden uniikit piirteet pystyt tunnistamaan itse itsessäsi välittömällä (ja rehellisellä) itsearvioinnilla ilman, että edes tarvitsee tarkkailla kenenkään toisen ihmisen käyttäytymistä, saati eläimen.
Eettisiä arvoja on lähes kaikilla sosiaalisilla eläimillä. Logiikkaakin ne ymmärtävät alkeellisella tasolla. Oleellista on se, että ihmisellä nuo asiat ovat paljon pidemmälle kehittyneitä, ei siinä, että ne olisivat laadullisesti eri tasolla. Estetiikan suhteen on moniakin eläinlajeja, jotka tekevät eron kauniin ja vähemmän kauniin välillä.
Nyt kyllä jäi totaalisesti ne pyytämäni esimerkit antamatta. Vain perin mystisiä väitteitä. Pullonokkadelfiinien ja kongonsimpanssien omantunnontuskista on vielä valitettavan niukanlaisesti (lue: totaalisen olemattomasti) näyttöä, kuten myös minkään ihmisestä poikkeavan lajin kyvystä oivaltaa kolmannen poissuljetun laki (logiikan perusperiaate, jota ilman logiikkaa ei ole, ja josta tuossa virkkiksenkin kanssa keskustelimme noin viitisentoista vaatimattoman virtuaalisivun verran). Nämä ovat yksiselitteisesti kvalitatiivisia eroja, eikä vain jotain pinnallisen arvioitsijan havaitsemia muka-aste-eroja.
Uskon, että Jumalan olemassaolosta ei ole samanlaista tietämystä kuin edessäni olevan näyttöpäätteen olemassaolosta. Jos et tajua, mitä tällä tarkoitan, vertaa sitä, miten suhtauduttaisiin ihmiseen, joka sanoisi, ettei usko näyttöpäätteen olevan olemassa verrattuna siihen, että sanoo, ettei usko Jumalan olevan olemassa.
Toki suhtauduttaisiin eri tavalla, mutta oma huomioni olikin toisaalla. Yritin sanoa, että kyseisten tyystin eriasteisten tietämysten
kvaliteetti ei lopulta olekaan niin erilainen. Molemmille (näyttöpäätteen olemassaololle ja Jumalan olemassaololle) voi esittää täysin loogisia vastateorioita, joista kuitenkin lopulta toinen valitaan aina uskonkappaleeksi. Halusin esimerkilläni vain tähdentää, että omalla kohdallani tietämys Jumalasta perustuu samankaltaiseen todeksi kokemiseen kuin edessäni olevan näyttöpäätteen todeksi kokeminen (eli erottaminen unesta tai hallusinaatiosta). Myönnän toki heti kättelyssä, että jälkimmäisen todeksi kokeminen on helpompaa ja että edellinen on vaatinut enemmän erilaisia rationaalisia ja eettisiäkin ponnisteluja. Mutta Jumala-tietämykseen tultuani se on kyllä aivan yhtä todellista itselleni kuin tämä näyttöpäätekin. Kuten Platon asian ilmaisi parituhatta vuotta sitten, tarvitaan pidemmät tikkaat korkeampaan tietämykseen, mutta kivuttuaan tikkaat voi heittää sivuun ja tietämys säilyy. Tämä voi kaikki olla sinulle tuubaa, mutta itselleni ja miljardeille muille täyttä totta.
Kuten jo kirjoitin, olen melko lailla vakuuttunut, että 911-terroristit olivat juuri tällaisia. He eivät olleet rauhallisia, mutta kaipa sinä hyväksyt sen, että joku voi vähemmän rauhallisesti tiedostaa Jumalan olemassaolon.
Siis iskivätkö ne vasemmistoradikaalit uskontoja vastaan?
Kas, Jalonen jo vastasikin tähän.