Onko tämä kompa? Enhän minä ole mikään myyttinen kaiken alullepannut kaikkien maailman administraattoreiden gruppenführer josta pelonsekaisin tuntein ja sivuilleen pälyillen foorumeilla huhutaan. Saamasi lisäarvohan on aivan ilmeinen.
Tässä on edelleen se ongelma, että vältät ydinkysymystä. Pitänee painaa reset-nappia ja aloittaa alusta ratapalkin kanssa. Aiempana jätit avoimeksi mahdollisuuden siitä, että universumin takana voi olla jonkinlainen luova tai alullepaneva voima, sellainen mikä yleensä ymmärretään jumaluudeksi. Itse asiassa tämän tarkoituksellisesti avoimeksi jättämäsi kysymyksen voisi yksinkertaisesti sulkea sillä, että tunnetun universumin olemassaoloa sellaisenaan voi jo pitää todisteena siitä, että jonkinlaisen luovan taikka alullepanevan voiman ja lopullisen, kaikkivoivan mahdin, on kerta kaikkiaan oltava olemassa. Kaikella on oltava alkuperänsä.
(Kenties vilpistelen tässä. Ylempänä tulin jo todenneeksi, että tämä mahti on luonnostaan ihmisjärjellä käsittämätön, mutta tässä olen kuitenkin pyrkinyt osoittamaan sen olemassaololle rationaaliset perusteet. Mikäli tämä johdattelu on siis ristiriitaista, pyydän anteeksi. Siksi toisekseen maailmanuskonnoista esimerkiksi taolaisuus nimenomaan perustuu ajatukseen olevaisuuden omaehtoisesta syntymisestä olemattomuudesta, minkä ajatuksen hyväksyminen tosin ei millään tavoin kumoa ylempänä esitettyä. Mutta palataanpa asiaan.)
Tämän jälkeen esitit ikään kuin itsestäänselvänä, että vaikka tämä mahti olisikin olemassa, sillä tuskin olisi intressejä ihmiskuntaan. Vastasin tähän, että totta kai olisi, koska kaikkivoivalla mahdilla on luonnollisesti kaikkinaiset intressit, ja me olemme osa kaikkeutta. Samalla viittasit, että kyseinen mahti olisi ihmiskunnan kannalta "täysin irrelevantti". Sam tietysti vastasi tähän jo tuolla omalla vertauksellaan, mutta omasta puolestani tahtoisin vielä kysyä, että miten ihmeessä voit pitää kaikkivoipaa ja omnipotenttia mahtia "täysin irrelevanttina" ihmiskunnan kannalta? Ei minulla ainakaan olisi yksilönä varaa jättää huomiotta moista olemassaolooni ja koko universumin olemassaoloon ratkaisevasti vaikuttanutta valtatekijää. Tietystikin ymmärrän kantasi sikäli, jos pyrit ateistisen vakaumuksesi mukaan kategorisesti kiistämään tämän voiman olemassaolon, mutta tämä perustelusi on kestämätön, koska sehän jättää universumin olemassaolon edelleenkin vaille tyydyttävää selitystä.
Sivumennen, mikäli omaksuisimme panteistiset lähtökohdat - siis sen, että universumi itsessään
on tämä jumalallinen mahti - niin tuo hyvin kapeasta kulttuuripohjasta juontava länsimainen ateismi olisi sitäkin heikommalla pohjalla. Siinä tapauksessa jumaluuden kieltäminen edellyttäisi universumin itsensä kieltämistä. Tämä on lisätodiste siitä, että ateismin ja nihilismin välinen raja on hyvin häilyvä.
Seuraavaksi tietysti pääsemmekin niihin eettisiin järjestelmiin. Viittasinkin tuossa jo aiemmin siihen, että ihmisenkin luomien eettisten sääntöjen perusta on välillisesti ja välittömästi jumalallisessa elementissä, koska mehän olemme täällä ja tässä universumissa sen jumalallisen elementin ansiosta, mikä ylempänä tuli jo osoitetuksi. Mistä pääsemmekin tähän kommenttiisi:
Olen pahoillani että pidät itseäsi noin heikkona ihmisenä. Minun on rehellisesti myönnettävä, että pidän itse itselleni asettamia moraalis-eettisiä ihanteita kaikkea muuta kuin puolivillaisina. Ne inspiroivat minua aivan tarpeeksi. Sen lisäksi minun ei tarvitse painiskella minkään loogisen solmun kanssa siinä, että en yllä siihen ihanteeseen, koska en noudata sitä jonain jumalallisena ja ehdottomana ohjenuorana, vaan tunnustan itsessäni ihmisyyden huonot puolet, ja hyväksyn ne. Aina toki voi ja pitää pyrkiä parempaan.
Kuulostaa siis aivan siltä, kuin toteuttaisit osaltasi jotain suurempaa suunnitelmaa, yhtenä maailmankaikkeuden kappaleena, koska sinulle on suotu kyky luoda itsellesi eettis-moraaliset ihanteet. Mihinkähän johtopäätökseen tämä oikein mahtaisikaan viitata?
Tietysti kyseiset ihanteet ovat monilta osin samoja kuin nuo luettelemasi, mikä johtuu vain siitä että uskonnot tuppaavat sisäistämään itseensä aika universaaleja tällaisia ohjenuoria joiden noudattamiseen pyrkimällä voi elää ihmisiksi muiden ihmisten kanssa.
Entä mistä nuo universaalit omantunnon käsitteet ovat peräisin? Missä vaiheessa ne astuivat mukaan ihmisen evoluutiossa ja kulttuurin kehityksessä, ja ennen kaikkea,
miksi ne astuivat?
Mahdollinen jumaluushan on vielä kauempana tästä. Se ei ole aikaansaanut edes sitä tsygoottia.
Onpas, koska sehän on saanut aikaan aivan kaiken, ennen, nyt, aina ja ikuisesti.
Best,
J. J.
