Tällaisissa keskusteluissa yritän yleensä palauttaa mieleen, että sekä teisteillä että ateisteilla on usein omat täysin ymmärrettävät ja inhimilliset syynsä vakaumuksilleen. Molemmilla voi olla sekä järkiperusteita että tunneperusteita kannoilleen.
Ok, itse väittäisin, että hyvin suurella valtaosalla syy sille, miksi uskoo juuri sellaiseen Jumalaan kuin uskoo, on se, että henkilön vanhemmatkin siihen uskovat. Tuntuisi aika uskomattomalta, että järkisyillä muslimit olisivat sukupolvesta toiseen niillä seuduilla, joissa edellinenkin sukupolvi uskoi islamiin, kristityt siellä, missä on kristittyjä jne. Näin ainakin itseni kohdalla oli silloin, kun uskoin Jumalaan. En ollut todellakaan valinnut Jumaluskoani maailman tuhansien uskontojen (tai edes niiden monoteistiuskontojen) joukosta
millään syyllä, vaan se oli minulle valittu jo vastasyntyneenä. No, ehkä tähän viittasit tuolla inhimillisellä syyllä.
Loogisena teistinä olen toistuvasti pannut merkiille, etta ateistit kieltävät itseni tavoin tunnustamasta sellaista Jumalaa, joka on ihmisen kaltainen, kutistuu ihmisruumiiksi, laskeutuu lihana ja luuna keskuuteemme ja vieläpä tasan kahdesti (ensin varoittamaan ja sitten pelastamaan ennalta valitut uskovat), tuomitsee miljardeja pohjimmiltaan hyviä immeisiä ikuiseen kadotukseen siksi koska ne eivät usko täysin samalla tavalla häneen, on parantumaton teologinen saivartelija ihmisten kohtaloista päättäessään, luo ajassa eika aikaa, sörkkii ja korjailee luomakuntaa kesken kaiken ja pelastaa valikoituja ihmisiä lähestulkoon mielivaltaisella periaatteella helvetin korventavalta tulelta.
Minä olen aina erittäin kiinnostunut kuulemaan, minkälainen on se uskovaisten Jumala. Jos tähän ei saa muuta vastausta kuin joko tuon yllä olevan (rehellinen fundamentalisti) tai sitten "ei sitä voi ihminen ymmärtää" (saivartelija), niin oikein muuta ei voi tehdä. Ateistille ei ole mikään ongelma ottaa kantaa mihin tahansa jumalmääritelmään, kunhan ymmärtää sen määritelmän. En ymmärrä, miksi tämä eroaisi erityisesti teistin tilanteesta. Teisti, joka ei ymmärrä, mitä Jumalan määritelmä tarkoittaa, ei minusta voi rehellisesti sanoa siihen uskovansa.
Sen sanoisin vielä, että jos Jumala ei ihmisille oikeasti ole mitään tuollaista yllä kuvattua, niin miksi he pitävät pyhinä kirjoja, jotka kuvaavat sen juuri sellaisena, käyvät kirkoissa/moskeijoissa/synagoogissa kuuntelemassa uskonoppineita, jotka sanovat juuri tuota Jumalasta, opettavat lapsilleen sekä itse että koulun tai vastaavan kautta juuri tuota?
Vahva ateisti kieltää vakaumuksellisesti ajatuksen erillisestä maailmankaikkeuden luojasta. Jos hän kuitenkin uskoo maailmankaikkeuden olemassaoloon, implikoi ko. negatiivinen uskomus loogisella väistämättömyydellä positiivista uskoa siihen, että maailmankaikkeus/ikuinen aika-avaruus, on luonut/aiheuttanut itse itsensä.
Niin, eikä teistikään pääse tuosta sen pidemmälle. Hänenkin on tehtävä joko oletus, että Jumala on ikuinen tai luonut itse itsensä. Onko noilla kahdella (ateistin ja teistin ajatuksella maailmankaikkeuudesta) juurikaan eroa?
Sen verran sanoisin tässä välissä, että suuri osa ateisteista ei ole vahvoja vaan heikkoja ateisteja, eli he eivät "vakaumuksellisesti kiellä ajatusta luojasta", vaan heiltä vain puuttuu usko sellaiseen. Jos ajatellaan Jumalaa, joka vain ja ainoastaan loi maailmankaikkeuden ja jätti sen sitten kehittymään omin päinsä eikä sen jälkeen puutu mihinkään siellä tapahtuvaan, niin vastaus siihen, onko/oliko tuollainen Jumala olemassa on tietenkin mielenkiintoinen kurisioteetti, mutta koska sillä ei ole mitään merkitystä mihinkään maailmankaikkeudessa tapahtuvvaan, niin se olemassaolo on aika yhdentekevä asia.
Ateismi pelkkänä negatiivisena oppina jollekin positiiviselle väitteelle on harhaa. Mikäli maailmankaikkeus postuloidaan ikuisesti regressiiviseksi, tällöin siihen sisältyy oletus, että ikuinen regressio, ääretön aikajana, on itse itsensä luonut. Tämä on puolestaan eräänlaista aikaulottuvuuden mystifiointia - eräänlaista satuilua.
Jumala ei valitettavasti pelasta tältä regressiolta, joten sen mukaan tuominen ei vie yhtään eteenpäin.
Siispä vahva ateisti joko tiedostamattaan tai rehellisesti tunnustaen uskoo siihen, että maailmankaikkeudella on itsenäinen luomiskyky. Fysiikka ei kuitenkaan tunne tällaista mystistä ominaisuutta maailmankaikkeudelle, joten kyse on tyylipuhtaasti uskon asiasta.
Fyysikoilla on kyllä kaikenlaisia vähintään yhtä järkevältä kuulostavia ajatuksia tuohon kysymykseen kuin se, että luomisen olisi tehnyt joku älykäs olento. Ja kuten kirjoitin, vain luomiseen rajoitettu Jumala on suurelle osalle ateisteja täysin yhdentekevä asia (ja varmaan on muuten teistillekin).
Agnostikko jättää kysymyksen avoimeksi. Mutta vahva ateismi ei uskomuksena pohjimmiltaan eroa suurestikaan kertomuksesta mystisestä taikahatusta, josta itsenäisesti putkahtaa pupunen. Tätä pohjimmaista naivismia kuitenkin peitellään mitä hienoimmilla kosmologisilla kiertoilmauksilla (Hawkins on tässä kunnostautunut viime aikoina, eräänlainen seniiliyden merkki), jotka ovat kuitenkin vailla tutkimuksellista näyttöä ja jättävät ydinkysymykset tyyten käsittelemättä. Satu Mikki Hiiristä ja taikurin taikahatusta on samaa sarjaa. Ei paljoa eroa sadullisuudessaan Raamatun partaisen ukon kuusipäiväisestä rehkimisestä kosmisella verstaallaan.
Ensinnäkin teet sen virheen, että esität agnostismin jonain ateismin vastaisena. Agnostismi ottaa kantaa siihen, mitä henkilö tietää, ateismi siihen, mitä hän uskoo.
Toiseksi, vaikka nuo fyysikkojen selitykset ovat ilman empiirisiä todistuksia, se ei tarkoita, että ne olisivat hyödyttömiä. Niiden tarkoitus on vain osoittaa, että älykäs Jumala ei ole
ainoa tapa, jolla siitä regressiivisyyden ongelmasta selviää, kuten teistit väittävät. Ja jälleen, valtaosalle ateisteja on täysin yhdentekevää, onko se maailmankaikkeuden luominen tapahtunut kuin pupu hatusta vai onko sen luonut Jumala, joka ei sen jälkeen puutu maailmankaikkeuden kehitykseen.
On klassinen päättelyvirhe kuvitella, että vahvaan ateismiin ei sisältyisi positiivinen uskomus. Teisti on ateistia skeptisempi maailmankaikkeuden itsenäiselle luomiskyvylle, vahva ateisti taas uskoo vakaasti siihen. Ateisti puolestaan on skeptinen maailmankaikkeuden ulkopuoliselle Luojalle, teisti taas uskoo vakaasti siihen.
Minusta taas sinun virheesi on se, että keskityt vahvaan ateismiin ja agnostismiin, vaikka suurin osa ateisteista on heikkoja ateisteja, eli heiltä vain puuttuu usko niin tonttuihin, keijuihin kuin jumaliinkin. He eivät siis ole agnostikkoja, jotka eivät ota asiaan kantaa, mutta eivät vahvoja ateisteja, jotka väittävät tietävänsä, ettei jumalia ole. He ovat vain teistien, jotka sanovat
uskovansa Jumalaan, vastaisia siinä mielessä, että he eivät usko Jumalaan.
Ja lopuksi vielä hiljattain harrastusmielessä kyhäämäni jumaltodistus. Näillä tulee välillä leikkineeksi.
Eli aloittakaamme oletuksista, josta loogiset teistit ovat samaa mieltä ateistien valtaosan kanssa:
(1) Maailmankaikkeus on joko aiheuttanut oman olemassaolonsa itse tai sitten sen olemassaolon on aiheuttanut jokin muu.
(2) Maailmankaikkeutta, joka on aiheuttanut oman olemassaolonsa, voi luontevasti kutsua itsensä luojaksi. Jotain muuta kuin maailmankaikkeus, joka on aiheuttanut maailmankaikkeuden, voi luontevasti kutsua Luojaksi tai Jumalaksi.
Päätelmä oletuksista #1 ja #2:
(3) Luoja on väistämättä olemassa (molemmissa tapauksissa). Tuo luoja on joko maailmankaikkeudessa itsessään (panteismi) tai sen ulkopuolella (teismi). Täydellinen ateismi on looginen mahdottomuus.
Ensimmäiseen on siis mahdollista sekin, että maailmankaikkeus on ollut aina olemassa (tämä tarvitaan sille Jumalallekin, jos sellaiseen uskoo, joten tässä ei ole mitään ihmeellistä). Enkä myöskään kutsuisi sitä vahvan ateismin vastaiseksi, että uskoo maailmankaikkeuden syntyneen itsestään ("luonut itse itsensä"). Tuossa sinun jutussasi on kyse vain sanoilla pelailusta (kutsut luojaksi sitä, että maailmankaikkeus loi itsensä).
Fakta: Fysiikka ei ole kyennyt todentamaan kumpaakaan, maailmankaikkeuden itse itsensä luomiskykyä tai sen ulkopuolista Luojaa. Fysiikan käsitteistö ei ota kantaa tällaiseen kysymykseen.
Fysiikka ei tietenkään voi
todistaa tuollaista Big Bangin taakse ajettua Jumalaa olemattomaksi. Se voi kuitenkin a) esittää muita mahdollisia vastauksia siihen regressio-ongelmaan kuin Jumalan ja b) testata muita väitteitä Jumalasta. Luulen, että varsin moni uskova olisi pettynyt, jos heille sanottaisiin, että Jumala vain loi maailmankaikkeuden, mutta jätti sen sen jälkeen omilleen. Kaikki rukoilusi on turhaa, sinulla ei ole mitään sielua, kuoleman jälkeen ei ole mitään elämää, jne.
