Kylla tiettyja minimiominaisuuksia (kaiken syyton alkusyy, riippumattomuus, jakamattomuus) voidaan formaalilla logiikalla todistaa. Ne kuvaavat minimalistisesti sita, mita Jumala vahintaankin on. Eivat positiivisesti Jumalaa, vaan negatiivisesti. Sekin on eraanlainen looginen todistus.
Noinhan se on, mutta jos ajatellaan jotain, joka esiintyy luonnossa ja sillä on tämä ominaisuus... Formaalilla logiikalla nyt voidaan nyt todistaa mitä vain...
Unohdatte muuten aina, etta sama todistusvaatimus patee myos maailmankaikkeuden itseolevuusteesiin. Ei maailman itseolevuuttakaan voi maaritella tuota paremmin. Itseolevuutta on lahes mahdotonta maaritella yhtaan tarkemmin, mutta silti kasite kuitenkin jollain tasolla ymmarretaan varsin ongelmitta ilman maarityksia. Maailman synty jaa siis aina avoimeksi kysymykseksi ja uskonasiaksi. Tutkiva mieli ei sulje mitaan vaihtoehtoa pois tai paata etukateen olla uskomatta kumpaankaan vaihtoehtoon. Sellainenkin ateismi on on puhdasta uskoa, etta uskoo Jumalan olevan vain uskonasia, eika millaan tavoin tiedettava asia, esim. jollain syvallisemmalla oivalluskyvylla kuin pelkka logiikka tai fyysiset aistimukset.
Totta turiset, me emme tiedä onko maailmankaikkeus jotenkin aina ollut itseoleva.
Ja totta turiset siinäkin, että eihän ateisti voi tietää, että onko joku oikeasti pystynyt jossain todistamaan Jumalan, luomisen ja kaikki mahdollisen, kuten ei voi todistaa sitäkään, jos joulpukki nyt onkin oikeasti ihan totta, on vaikka kopiotellus tuolla jossain ja siellä on ihka oikea joulupukki... En voi todistaa...
Joulupukki on todella naivi heitto tähän, puhutaan henkilökohtaisesti hyvin tärkeistä asioista, mutta pienellä mielikuvituksella voisi keksiä tuhansia asioita, jotka ovat tosi ihmeellisiä eikä voi tietää onko se ainakaan kaikille vain uskonasia. Kuten juustosta valmistettu Internet. Mistä voit tietää? En usko juusto-nettiin enkä usko Jumalaan, mutta en voi kumpaakaan todistaa olemattomaksi enkä myöskään sitä, että kumpainenkaan olisi kaikille vain uskonasia. (Näsäviisastelemalla, tietyllä tavalla sovituilla säännöillä tämänkin voi todistaa loogisesti vain uskonasiaksi... Mutta puhutaan luonnossa olevista asioista ja tapahtumista....)
Kyse on ennemminkin siitä, että jonkun tunne jostain, joka koskee itsensä ulkopuolisia asioita, eivät sinällään ole kovin hyviä todisteita toiselle ihmiselle vielä.
EDIT_ Nuoresta iästäni huolimatta olen vääntänyt tästä asiasta jo jostain hamaasta esiteini-iästä asti, en tule loukkaantumaan, jos joku pitää minua idioottina. Toisaalta nämä ovat hyvin arkoja kysymyksiä enkä tiedä kannattaako tätä jatkaa, jos uskoo, niin uskoo, jso ei usko, niin ei usko. Ennemminkin relevanttia on käyttäytyminen, käyttäydytään nätisti, ollaan ihmisiksi eikä uskon takia pilkata uskovaisia eikä uskon takia sorsita homoseksuaaleja, ihan näin esimerkkinä...
EDIT_2 Itseäni huolestuttaa nykyisin vellova ateistien ylimielisyys, jota sitten oikeutetaan ties millä kuolleella hevosella ja Nigerian lapsinoitavainoilla. Jotenkin joskus kuvittelin, että ateistit nyt ainakin ovat ainakin enemmistöisesti niitä, jotka suoraselkäisesti ovat itsekriittisiä, myöntävät etteivät tiedä tai myöntävät, että suhteessa uskontoon sillä on huonoja puolia. Mm. ateismissa ja uskonnottomuudessa (ei aina sama asia!) ei (!yleensä!) ole taivaspaikkaa, se ei samalla tavalla yhdistä ihmisiä kuin uskonto jne... (vaikka miksi ei uskonnotonkin voisi uskoa kuoleman jälkeiseen elämään...?)
