Tukholmassa juttelin muuan ikäiseni Mäkisen kanssa. Vanhemmat olivat lähteneet aikoinaan Volvolle töihin. Mukava kaveri kaikin puolin. Aksentin puheesta huomasi, mutta muuten oli puhe ihan sujuvaa ja pojalleenkin puhui suomea tuolla pienellä aksentilla. Erään Toivosenkin kanssa turisin, tosin englanniksi, kaverin suomi kun oli vielä heikompaa kuin oma ruotsini.
Puolisoni taas puhuu tämän ikäluokan mittapuulla vahvalla murteella, josta huomaa mistä päin hän on kotoisin. Oma murteeni taas kertoo missä olen kasvanut, ei siitä mistä geneettisetnisesti olen kotoisin. Tuo
Nikander puhuu sujuvaa nykyhelsinkiä.
Sitten oli se eräs, sovitaan nyt Jack Virtanen, joka kyllä puhui suomea, mutta se tuplajuusuomi oli selvästi tunnistettavissa, hassun kuuloista.
Tykkään siitä, että ihmisen puheesta voi huomata mistä hän on kotoisin. Siinä on sellainen maanläheinen tuntuma. Virheetön yleiskieli kuulostaa puhuttuna oudolta.