Ymmärsinköhän aiemmin ketjussa saamani vastaukset Virkamieheltä, sr:ltä ja Nasuprovokaattorilta oikein?
Näin kuvailtuna niin mielestäni et ainakaan täysin.
- Jos koostaa nk. pääväitteensä osaväitteillä jotka eivät pidä paikkaansa, niin näiden osaväitteiden virheellisyyksiin ei saa puuttua enää ilman että jaksaa jauhaa ummet ja lammet niistä kaikista muistakin, muutoinhan tulee loukanneeksi suuren ja mahtavan Pääpointin kunniaa. Koskeeko tämä uusi sääntö muuten kaikkia keskusteluun täällä osallistuvia, esittelijöitäänkin, vai onko kyseessä kaksoistandardin lain alainen sääntö joka lankeaa vain minun osakseni?
Ei näin. Puutu vain johonkin argumenttiin tai perusteluun, jos siltä tuntuu. Yritä kuitenkin nähdä metsä puilta. Kerro mielummin selkeästi, että mihin arvostelusi kohdistuu, jotta ihmiset näkevät sen yksittäisen männyn, jota moitit kieroonkasvaneeksi, ettei metsänomistajalle tule sellaista vaikutelmaa, että arvostelet koko metsää kieroonkasvaneeksi. Saattaa nimittäin hyvin olla, että argumentin esittäjä muotoilee nopeasti uudestaan premissinsä, jos niiden esitystavassa on jokin muoto, joka tulee väärinymmärretyksi oman huolimattomuuden johdosta. Jos vaan sanot, että metsä on ihan perseestä ja huono, niin toinen ei välttämättä ymmärrä sitä, koska hän katsoo ihan toisenlaista petäjikköä kuin sinä.
Dialogissa on pyrkimys ensin löytää se toisen aito sanoma ja vasta sitten yrittää hyökätä sen kimppuun. Jos esittää premissien heikkouksia esittämällä niistä johdettavia johtopäätöksiä, niin on annettava toiselle mahdollisuus muotoilla oma kantansa paremmin, jotta ristiriitaisuuksista päästään eroon. Kenenkään etua ei oikein palvele se, että me käymme sivujen pitkiä keskusteluja jostain yksittäisestä perustelusta ilman, että asia huomataan toisten puhuessa appelsiinista ja toisten mandariinikorista. Keskustelun ei pitäisi olla sellaista, että otetaan jokin toisen sanoma lause ja rakennetaan siitä omia olkikattoisia korttitaloja vain sen tähden, että ne saa helposti puhallettua kumoon.
Helpommin keskustelu olisi sujunut niin, että olisit kysynyt sr:ltä, että oletko vakavissasi sitä mieltä, että työssäkäyvällä ei ole edes teoreettisesti taloudellisesti mahdollista ottaa samanhintaista asuntoa näiltä paremmilta alueilta. Sr olisi vastannut, että en tietenkään tarkoita sitä, korjaan premissini muotoon X, koska tarkoitukseni on esittää, että pienipalkkaisilla on taloudellinen porkkana asua halvemmissa asunnoissa kuin työttömien. Tämän jälkeen olisimme päässeet kenties keskustelussa eteenpäin.
Mitä tulee tasapuolisuuteen, niin nähdäkseni tämä koskee kaikkia. Harva meistä on tietenkään keskustelutapojen kannalta synnitön.
- Jos kirjoittaa foorumille puolenyön jälkeen niin on työtön. Vaikka olisikin lapsesta asti vakavista unihäiriöistä kärsinyt opiskelija. Vaikka olisi ollut töissä liki vuoden kyetäkseen maksamaan pääsykokeiden lukuloman omasta pussistaan.
Tällä määritelmällä meistä varmaan suurin osa olisi työttömiä. Se oli typerä heitto, kuten aina nämä uudestaan esilletulevat "hän kirjoittaa työaikaan, joten hän on huono ihminen" - ad hominem heitot.
- Jos kirjoittaa foorumille pääasiassa virka-aikana niin kirjoittaja on enkeli. Vaikka toisaalla myöntäisikin nostaneensa väärin perustein työttömyyskorvauksia.
Hyvät naiset ja herrat, saanen esitellä teille Nauhurin.
Joo ja mua sapettaa kaltaisesi laitaoikestolaiset, joiden mielestä raaka kilpailu on jo 10-vuotiaille tärkeämpää kuin mukava yhdessä tekeminen. Ei kisailun tarvitse aina olla veren maku suussa käytyä taistelua voitoista. Ei ainakaan ala-asteikäisille lapsille.
Mjaa-a. En lukenut tätä teidän vääntöänne oikeastaan, mutta tämän huomasin ja esitän vain pienen huomion. Minusta nimittäin jo ala-asteikäisenä tai oikeastaan jo sitä ennen ei urheilussa ollut mitään hauskuutta, jos sitä ei kilvoiteltu tosissaan. Eli liikunta ei ollut mukavaa yhdessätekemistä, jos sitä ei otettu tosissaan. Vanhemmiten olen yhä sitä mieltä, että ne jotka sanovat, että pelataan vaan huvin vuoksi on hieman outo lause niille, joiden mielestä pelaamisesta ei tule sitä huvia ellei sitä oteta veren maku suussa ja kamppailla voitosta.
Olisi varmaan ehkä paras, jos ne jotka eivät halua kamppailla harrastaisivat keskenään ja ne joille ainoastaan kamppailu tuottaa hyvää mieltä kisaisivat vaikka eri sarjoissaan ja tilaisuuksissaan. On paljon niitä, joita varmasti ahdistaa yrittää pitää hauskaa liian kilpailuhenkisessä ympäristössä ja sitten niitä, joita tympäisee pitää hauskaa sellaisessa ympäristössä, jossa ei saa kilpailla tosissaan.
Hankala homma. Muualla Euroopassa ja muusta maailmasta puhumattakaan tällainen "kaikki pelaa" ideologia on kuitenkin lähes tuntematon. Espanjalaiset tai saksalaiset lapsukaiset eivät harrasta jalkapalloa pelkkä tasapäistetty hupailu mielessä vaan se on melko kiivastakin kamppailua paremmuudesta. Toisaalta ymmärrän myös sen, että tietyt ihmiset ja etenkin lapset saattavat ahdistua kilvoittelusta nykysuomessa.