Katsoisinkin, että suurta osaa äänestäjistä ei minun tavoin juurikaan kiinnosta kyseinen detalji vaan ihan muut asiat.
Kyseessähän ei siinä mielessä ole mikään detalji, että Persujen vaaliohjelman kulttuuriosio muodostaa aika merkittävän osan koko ohjelmasta, kuten voimme vaikkapa tästä Vesa-Matti Saarakkalan päräyttävästä haastattelusta lukea. Kulttuurilinjauksia on yhtä pitkästi kuin veropolitiikkaa. En tiedä kaikuuko siellä sitten sisu/nuivasektorin ääni miten paljon, heillehän nämä kulttuurijutut ovat aika tärkeitä ja taloudesta ollaan usein sitä mieltä, että kyllä se jotenkin itsensä hoitaa kunhan ei tule maahanmuuttajia.
Taiteen tukeminen taitaa käsittää 200 miljoonaa euroa valtion budjetista ja toisen mokoman Rahiksen rahaa. On minusta melko selvää, että sellaisesta menoerästä keskusteleminen on yksinkertaisesti marginaalista koko valtiontalouden kannalta. Siksi puhuisin yhdestä yksittäisestä ja ei siten äänestäjille isosta asiasta. On myös melko hupaisaa katsella niiden ihmisten kauhistelua, jotka ovat saaneet tästä potista omat tienestinsä.
Normaalissa yhteiskunnassa ihmiset joko tekevät taidetta oman työnsä ohella tai sitten tarjoavat sitä markkinoille, joka maksaa siitä käyvän hinnan. Tämä apurahataiteen maailma on täysin ummehtunut ja luo lähinnä syöttiläitä ja heidän taidettaan. Se ei suoraan sanottuna kiinnosta hirveästi. Ken mesenaattina haluaa toimia, se toimikoon. En tiedä, että milloin ja miten valtion rooliksi tuli syöttää verorahoilla taiteilijoita. Tai no, tiedänhän minä, kolmas valtakunta, valtionsosialismi ja muut sellaiset melko totalitaariset yhteiskuntamuodothan ne tietysti haluavat propagoida omaa yhteiskuntamalliaan taiteen turvin. Vähän niin kuin tämä meidän nykyinen yhteiskuntamme.
Tietysti kuten olen jo aiemmin ketjussa maininnut, mielestäni tätä vaaliohjelmaa ei kannata ajatella minään muuna kuin lähinnä 18.4. lähimpään paperikoriin lentävänä paskapaperina. Talouslinjaukset ovat joko jo toteutettuja (vaikkapa lapsilisien sitominen indeksiin) tai sitten mahdottomia (esimerkiksi EU-jäsenmaksujen yksinkertaisesti maksamatta jättäminen) taikka sitten aivan yksinkertaisen typeriä (kuten eläkerahastojen varojen sijoittaminen siltarumpuihin). Persut joutuvat hallitusneuvotteluissa lähtemään liikkeelle jostain aivan eri paperista.
Kuten kaikki puolueet jotka hallitukseen mielivät. Helpompaa toki olisi sanoa, että järkevöitetään hallintoa => -10mrd menoja ja +10mrd tuloja = +20mrd talouteen, mutta kuka ihme tällaista ala-aste-matemaattista mallia uskoo, ellei siihen ole liitetty jotain konkreettisia esimerkkejä?
Itse asiassa tätä voisi ajatella niinkin, että tuo kulttuuriosio on ainoa, jossa Persut kenties kykenisivät toteuttamaan omia linjauksiaan. Muita puolueita ei kulttuuri paljon kiinnosta, niillä ei useinkaan ole siitä ohjelmia tai välttämättä juuri edes mainintaa ohjelmista. Kulttuuriministerin salkkua on tavattu jakaa hieman kelle sattuu vailla mitään pätevyysvaatimuksia, eikä pesti nyt muutenkaan kenenkään mielestä ole hirveän merkittävä. Tässä ehkä piilee tuon ohjelman kauhein potentiaali.
Niin kauan kuin meillä on virkamiehiä, jotka saavat rahaa järjestelmästä, niin mitään mullistavaa ei yhdessä tai kahdessa vaalikaudessa tapahdu. Totta kai tervehdyttävintä olisi nähdäkseni se, että yhteiskunta ottaisi sormensa kokonaan pois taiteesta ja antaisi ihmisten luoda sitä, mitä parhaaksi näkevät, mutta ennen valtiontalouden romahtamista sitä ei tapahdu.
Mutta täytyy kyllä onnitella Virkamiestä ja kumppaneita siitä, kuinka monimutkaisella tavalla he edelleen onnistuvat itselleen selittämään, että Perussuomalaisten linjaukset ovat ihan yhtä hyviä elleivät uskottavampia kuin muilla puolueilla (esimerkiksi sillä Kokoomuksella, johon erikseen viitattiin).
En tiedä, että kuinka vaikeaa se oli kun katseli Kokoomuksen ruutupaperia. Asiantila on valitettavasti (monen mielestä varmaan onneksi) niin, ettei minulle ole suomalaisessa politiikassa mitään puoluetta, joka ajaisi minun näkemyksiäni. Ei mikään puolue aja sellaista talouspolitiikkaa, jonka minä näkisin turvaavan meille hyvinvointiyhteiskunnan vaan kaikki pyrkivät sitä parhaansa mukaan tuhoamaan. Älä ymmärrä väärin, eivät Soinin ja kumppaneiden talouspoliittiset linjaukset tarjoa minulle muuta kuin suurta kauhun tunnetta. Heillä oli silti esittää muutamia konkreettisiakin leikkauskohteita Kokoomuksen sijaan ja sitä yritin tarkoittaa, kun sanoin, etteivät ihmiset välttämättä osta sellaista ohjelmaa, jossa luvataan taikoa miljardeja ilman, että kerrotaan mistä ne rahat tulevat.
Mutta jos puhutaan talouspolitiikasta, niin olen jo kyllä menettänyt luottamuksen poliittisiin puolueisiin asian hoidossa. Oikeastaan ainoa reaalinen toivo on nyt siinä, että ECB ja Fed pyörittävät setelikoneita niin, että devalvaatio aikanaan toteutuu ja länsimaisten ihmisten ostovoima on selvästi pienempi ja työn hinta samoin. Poliitikot eivät näemmä pysty leikkauksiin, jotta kilpailukyky palautuisi. Toivotaan vain, ettei touhu mene ylitse ja rahan arvo lähde Zimbabwekierteeseen, mikä olisi sekin varmaan melko turmiollista.
