Author Topic: Raportti Milla Hannulan "Maassa maan tavalla"-kirjan julkaisutilaisuudesta, 16.2  (Read 21969 times)

0 Members and 1 Guest are viewing this topic.

Jussi Jalonen

  • Guest
Lounastauolla kun täällä Helsingissä ehtii kaikenlaista, niin poikkesin eräässä toisessakin tilaisuudessa. Kyseessähän oli tietysti Milla Hannulan uunituoreen kirjan "Maassa maan tavalla - Maahanmuuttokritiikin lyhyt historia" julkistamistilaisuus Otavan lafkassa Uudenmaankadulla. Tapahtuma on noteerattu naapuriforumilla, vaikkakin eräs aihealuetta käsittelevä ketju, varsin kekseliäästi nimetty "Internetin uumenista nousee valkoinen Suomi" on ties mistä syystä poistettu. Koska pöydälläni tunnetusti on se jääkäriviiri, niin pakkohan tämä valkoisen Suomen nousua juhlistava monumentaalinen tapaus oli käydä vilkaisemassa.

Alkajaisiksi lienee syytä mainita, että olen tavannut kirjoittajan kahteen otteeseen. Ensimmäisen kerran oheisessa konferenssissa vuonna 2006, ja toistamiseen pari vuotta myöhemmin Tampereella historiatieteiden tutkijakoulun kevätkonferenssissa. Molemmilla kerroilla olemme tulleet juttuun vallan mainiosti. Viimeisimmän tapauksen yhteydessä kuulin valtiotieteen maisteri Hannulan omintakeisen kommentoinnin herättäneen huomiota kansallisuusaatetta käsitelleessä tutkimusryhmässä. En vaivannut päätäni asialla sen enempää, ja minulle tuli hienoisena yllätyksenä se, että mainittu jatko-opiskelija on joskus kuulunut Suomen Sisuun. Tosin vielä hämmentävämpää on se, että tämän teoksen julkaisijaksi on ryhtynyt peräti Otava.

Yhtä kaikki, olin paikan päällä tavallaan virallisissa tehtävissä, koska olen saanut toimekseni mainitun teoksen ruotimisen Agricola-verkon kirja-arvosteluissa, jotka nyttemmin ovat ISSN-luokituksen saatuaan - sekä eräät takavuosien kirjoittajat heivattuaan - oikein kelpo ja kohtalaisen korkean profiilin kritiikkiportti. Kohteliaisuudesta säästin Otavalta postituskulut ja kävin noukkimassa oman kappaleeni opuksesta suoraan paikan päältä. Tarjoilutkin olivat oikein hyviä, vaikken kyllä aiemmin olekaan nähnyt mansikanviipaletta voileipää särvittämässä.

Mutta, asiaan. Esikoiskirjailija näytti oman vaikutelmani mukaan suhtautuvan aiheeseensa lievästi sanoen varsin tunteikkaasti. Kyseessä lienee ainakin alkuvaiheessaan ollut tiedotusvälineiden edessä poseeraamisen aiheuttama jännitys, sillä mukana oli myös äänen horjumista ja sortumista, mutta päästyään vauhtiin hän alkoi puhua jo suorastaan julistuksellisesti. Aloituspuheenvuoronsa kirjailija lukaisi paperista ja pyrki tässä selostuksessaan johdonmukaisesti luomaan kuvaa maahanmuuttokriittisistä peräti "poliittisena oppositiona". Selostuksessa vilisi näkemystä "monikulttuurisuusideologian tuomisesta Suomeen varkain", kuin "suomettumisen aikana", ajoittain suorastaan surrealistiseen sävyyn. Sana "isänmaallisuus" toistui hyvin usein, mikä rehellisesti sanoen oudoksutti minua. Ilmaisu piti jälleen kerran sisällään omasta mielestäni paheksuttavan ja loukkaavan pyrkimyksen monopolisoida patriotismi tietynlaisen alakulttuurin yksinoikeudeksi. Näiltä osin tietysti tunnustan oman, kyseiseen poliittiseen marginaaliliikkeeseen kohdistuvan halveksuntani totta kai vaikuttavan asiaan.

Tietynlaista, sanoisinko fanaattisuutta Hannulan puheenvuoro sai hänen ryhtyessään käsittelemään maahanmuuttokriitikoina "kuolonuhreina" Euroopassa. Ei nyt niin, etteivätkö van Goghin ja Fortuynin murhat olisi tuttuja kaikille, mutta nimenomaan pyrkimys heijastaa suomalaiseen internet-alakulttuuriin kohdistunut skeptisyys jonkinlaista laajempaa marttyyritaustaa vasten vaikutti jo suoraan sanoen morbidilta ja groteskilta. Mieleen palasivat takavuosien vasemmistoradikaalit, joiden haudanvakava poseeraaminen jonkun "Lautasellinen Guatemalan verta"-levyn merkeissä sai tuolloin varsin samankaltaisia sävyjä. Mutta mitäpä tuosta; ainakaan Hannulaa ei voi moittia siitä, että hän salailisi motiivejaan, vaan päinvastoin hän on levittänyt korttinsa varsin rehdisti pöydälle.

Paikalla oli runsaat kaksi tusinaa vierasta, ja jutustelin joutessani parinkin journalistin kanssa. Yleisöpalautetta esitti muun muassa paikalle saapunut Risto Laakkonen, jonka muatta kirjoitusta Hannula oli siteerannut kirjansa alkumetreillä esimerkkinä maahanmuuttomyönteisyydestä. Laakkonen päätti nostaa esiin myös itse oman työnsä saatossa saamansa vihapostin ja tappouhkaukset, ja vaikka hän tunnusti Hannulan kirjan sisältävän asiaakin, hän antoi tälle moitteita Le Penin ja Haiderin ihailusta. Hannula kiisti suhtautuneensa näihin eurooppalaisiin oikeistoradikaaleihin poliitikkoihin ihaillen ja myönsi, ettei ole sanottavammin edes tutkinut "kansainvälistä maahanmuuttokriittistä liikettä"... näin siitäkin huolimatta, että oli vastikään esittänyt siihen viittauksen puhuessaan eurooppalaisista "kuolonuhreista". Samalla hän huomautti mielestäni varsin omaperäisesti siitä, että suomalaisen lehdistön kohdellessa leimaten ja epäoikeudenmukaisesti myös kotimaisia maahanmuuttokriitikoita ei kenties ole aivan aiheellista uskoa sitä, mitä kotimainen media kertoo Le Penin ja Haiderin tapaisten poliitikkojen persoonallisuuksista.

(Myöhemmin keskustelun ohessa Laakkonen päätti nostaa esille myös maahanmuuttajien menestystarinat. Kommentti korosti tutulla tavalla 1800-luvun siirtolaisten ansioita, eli kyseessä oli se jokseenkin kliseinen vastalause, mikä tunnetusti revitään oitis kappaleiksi siellä naapuriforumin puolella riekkuvalla ilolla.)

Eräs kiinnostava kysymys puuttui siihen, miksi Hannula lopultakin oli eronnut Sisusta, ja voiko teoksen mieltää Halla-ahon vaalikirjaksi. Hannula totesi olleensa eri mieltä Sisun jäsenten kanssa monista asioista, kuten vaikkapa feminismistä, ja lopulta "kyllästyneensä jankuttamiseen", vaikka kuitenkin "antaa yhä arvon Sisun jäsenille poliittisina toimijoina". Halla-ahosta hän mainitsi, ettei ollut edes tavannut tätä kymmeneen vuoteen, eikä keskustellut tämän kanssa ennen kuin kirjaa koskeneiden haastattelujen aikana. Sikäli kun oikein käsitin hänen kommentistaan, hän ilmoitti, ettei myöskään pidä miehen kirjoitustyylistä... ja mikäli nyt johtopäätösten tekeminen intonaation ja kasvonilmeiden perusteella sallitaan, sain sen vaikutelman, ettei hän pahemmin taida pitää kyseisestä filologista edes persoonana. En viitsi ryhtyä spekuloimaan enempää ja näiltä osin pahoittelen jo ennakolta, mikäli tämä arvaukseni on kenties loukannut jotakuta.

Hufvudstadsbladetin edustaja kysäisi Hannulalta tämän mielipidettä kiintiöpakolais- ja turvapaikanhakija-asioihin sekä "maahanmuutto"-sanan käyttämiseen geneerisenä yleisterminä, missä kaikki siirtolaiset niputetaan yhdeksi massaksi. Hannula juuttui tässä kohtaa selostamaan, miten maahanmuuttokriitikot kyllä tekevät erot termien välille, ja miten kansainväliset sopimukset eivät velvoita turvapaikanhakijain ottamiseen. Tämä saattaa pitää paikkansa, mutta se ei ollut vastaus HBL:n toimittajan kysymykseen, mikä tiedusti nimenomaan Hannulan omaa mielipidettä "maahanmuutto"- ja "maahanmuuttaja"-termien yleistävään käyttöön. Toimittaja toisti kysymyksen, ja Hannula kuittasi sen lopulta vastaamalla edelleen, ettei hän ole pyrkinyt kirjoittamaan maahanmuuttajista, vaan sen sijaan maahanmuuttokriitikoista, joten moinen terminologinen analyysi maahanmuuton nyansseista siis ei ole tarpeen. Koin tämän hieman hämmentäväksi, koska mainitussa sanassa "maahanmuuttokriitikko" kuitenkin myös esiintyy sana "maahanmuutto".

Kustannustoimittaja puuttui välillä puheeseen mainiten Homma-forumin suhtautumisesta kehitysapuun, missä yhteydessä Kiva-lainat tietysti nousivat esille. Hannula pääsi myös moneen otteeseen selostamaan - edelleen mielestäni varsin levottomalla äänensävyllä - miten naapuriforumilla ei esiinny vihapuhetta tai asiattomia kommentteja, ja yleisemminkin esittelemään maahanmuuttokriittistä alakulttuuria eräänlaisena "isänmaallisuuden" ja "kansallismielisyyden" uutena inkarnaationa. Hannula korosti myös kyseisen poliittisen liikkeen kirjavuutta ja selvensi jaotteluaan mainitsemalla, miten "oikeistonationalistit" hyväksyvät työperäisen maahanmuuton, mutta "vasemmistonationalistit" ovat huolissaan suomalaisten työpaikoista. Tämä uusi yhteiskuntatutkimuksellinen jargon oli tavallaan hyvin erikoista kuultavaa, varsinkin koska Hannula oli vain vähän aiemmin useaan otteeseen luonnehtinut lievästi sanoen kielteiseen sävyyn "yliopistoeliittiä", joka ilmeisesti on vihkiytynyt tähän oletettuun "monikulttuuri-ideologiaan".

Julkistamistilaisuuden jälkeen seurasi valokuvien rapsiminen Otavan portaikossa, ja kaipa tästä joku spotti television kulttuuriuutisissakin aikanaan on. Siinä poistuessani kaupunginvaltuutettu Teemu Lahtinen paiskasi kättä kanssani, mikä oli tietysti hyvin ystävällistä. Mikäli joku ihmettelee, missä olen Lahtisen tavannut, niin poikkesin kuukauden alussa piruuttani Helsingin Homma-kerhossa katsomassa, millaista säpinää siellä Annankadulla nyt sitten oikein on. Virallinen esittäytyminen jäi tuolloin osaltani hieman vaillinaiseksi, mitä pahoittelen, mutta tuohon oli syynä vain seuralaisenani olleen, erään tämän palstan valvojan varsin vuolas ja suulas suoraan asiaan käyminen.

Mutta, niin. Tässä oheisvaikutelma julkaisutilaisuudesta, ja arvostelu saapuu Agricolaan aikanaan. Kirja on ohut, ja olen sitä jo jonkun verran selaillutkin. Huomioni kiinnittyi aluksi siihen, että Päällikkö Mäki-Ketelän dramaattista eroa ja irtisanoutumista ei ole teoksessa noteerattu, vaikka Päällikkömme toki kirjassa esiintyykin. Voi toki olla, että opus oli mennyt toimitettavaksi tai painoon ennen sitä, mutta toisaalta samaan aikaan päivänvalon nähnyt viimekesäinen manifesti kyllä näyttää teokseen mahtuneen.

Yleisesti ottaen pitänee onnitella Hannulaa siitä, että hän sai kirjansa painoon näinkin äkkiä ja näinkin lyhyellä varoitusajalla. Aikoinani lähetin itse laatimani upseerielämänkerran käsikirjoituksen Otavalle, ja kustantamo piti sitä varteenotettavana julkaistavaksi vasta puolentoista vuoden päästä, koska heidän julkaisuohjelmansa totta kai ovat tiukat. Elämänkerran tilaajalla oli halu nähdä teos jo aikaisemmin kovissa kansissa, joten valitsimme tamperelaisen paikallisen keskisuuren kustantamon, mikä ei ollut jälkikäteen ajatellen lainkaan huono valinta. Tämä nyt siis vain kuriositeettina, omana kokemuksenani kustannusalan käytännöistä.

Nyt takaisin työn pariin, sekä sitä arvostelua kirjoittamaan. Kiitän huomiosta.



Best,

J. J.
« Last Edit: February 16, 2011, 17:36:42 by Jussi Jalonen »

Offline TeemuK

  • Newbie
  • *
  • Posts: 0
Enpä tässä sen kummempaan kontribuutioon kykene kuin ilmoittamaan, että Jussi Jalosen raportit ovat olleet mielenkiintoisinta mitä olen tänään lukenut.  Kiitos JJ!

Jussi Jalonen

  • Guest
Enpä tässä sen kummempaan kontribuutioon kykene kuin ilmoittamaan, että Jussi Jalosen raportit ovat olleet mielenkiintoisinta mitä olen tänään lukenut.  Kiitos JJ!

Eipä kestä. Tässä nyt pääkaupunkiseudun tyyssijaani rantauduttuani sekä kirjaa hieman selailtuani voin todeta, että yleisvaikutelma on aivan yhtä surrealistinen kuin siellä julkaisutilaisuudessakin. Vai mitä voi ajatella teoksesta, jossa on sellaisia alalukuja kuin "Suomen Sisu syntyy antikommunismin ja valkoisen Suomen perinnöstä" tai "Sisusta Muhammed-pilakuvamarttyyri?

Tästä saattanee tulla hyvinkin, hm, kiinnostava lukukokemus.



Best,

J. J.


Offline Kourumies

  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 3094
Enpä tässä sen kummempaan kontribuutioon kykene kuin ilmoittamaan, että Jussi Jalosen raportit ovat olleet mielenkiintoisinta mitä olen tänään lukenut.  Kiitos JJ!

Eipä kestä. Tässä nyt pääkaupunkiseudun tyyssijaani rantauduttuani sekä kirjaa hieman selailtuani voin todeta, että yleisvaikutelma on aivan yhtä surrealistinen kuin siellä julkaisutilaisuudessakin. Vai mitä voi ajatella teoksesta, jossa on sellaisia alalukuja kuin "Suomen Sisu syntyy antikommunismin ja valkoisen Suomen perinnöstä" tai "Sisusta Muhammed-pilakuvamarttyyri?

Tästä saattanee tulla hyvinkin, hm, kiinnostava lukukokemus.


Kaikkein kiinnostavinta on nähdä, mikä kaikki siinä on jätetty mainitsematta, alkaen nettikiusaamiskampanjoista ja raiskausfantasioista. Mitä tulee Milla Hannulan ja Halliksen suhteeseen, minulla on siitä sisäpiiritietoa, mutta vakuutan, ettei se ole kiinnostavaa edes juoruarvoltaan. Kyse on lähinnä siitä, että vaikka Hannula on ilmeinen hommafanaatikko, joka toistelee tappajarobottien perusohjelmointiin kuuluvia valheita, hänkään ei pidä Halla-ahon vinoilevasta ja provosoivasta käytöksestä.
« Last Edit: February 16, 2011, 21:20:23 by Köyry Väyränen »
Aiemmin nimellä Köyry Väyränen tunnettu artisti.

Annushka

  • Guest
Sihvola on kerennyt teoksen jo Hesariin arvostelemaan, ja kaikesta päätellen se ei ole ostamisen arvoinen: http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Maan+tavalla++maahanmuuttoa+vastaan/HS20110217SI1KU02p8o

Valtiotieteilijä Milla Hannula liikkuu vaikealla kentällä pohtiessaan oikeudenmukaisuutta ja isänmaallisuutta maahanmuuttokriittiseksi kutsumastaan näkökulmasta.

Katsomuksellisesti ja kulttuurisesti moniarvoisen yhteiskunnan tarvitseman oikeudenmukaisuuden ytimen voisi kuitenkin ilmaista yksinkertaisesti. On turvattava mahdollisimman laaja omantunnonvapaus eri katsomusten ja kulttuuritaustojen edustajille, jos he sitoutuvat kansalaisten poliittiseen tasa-arvoon myös omassa keskuudessaan.

Ketään ei saa syrjiä katsomuksen, etnisen alkuperän, sukupuolen tai sukupuolisen suuntautumisen takia, vaan jokaisen on saatava reilu mahdollisuus kehittää kykyjään ja elää täysipainoista elämää omaksi kokemallaan tavalla.

Hyvä yhteiskunta sallii monia kulttuurisia identiteettejä. Se sitouttaa kaikkia kansalaisiaan poliittisiin periaatteisiin, jotka tukevat tasa-arvoa ja jokaisen reilua hyvän elämän mahdollisuutta.

Järjestelmän tulee kannustaa isänmaallisuutta eli ohjata kansalaisia rakastamaan yhteiskunnan laitoksia ja käytäntöjä, jotka ovat yhdessä elettyjen kokemusten pohjalta paikallisiin oloihin sopiviksi muovautuneita.

Ollakseen oikeudenmukaisia ja isänmaanrakkautta ansaitsevia laitosten ja käytäntöjen on kohdeltava kansalaisia tasaveroisina eivätkä ne saa syrjiä ketään, varsinkaan haavoittuvia vähemmistöjä.

Tällainen järjestelmä on suvaitsevainen mutta ei kaiken salliva. Rasistisia ja poliittisia oikeuksia sukupuolen tai sukupuolisen suuntautumisen takia rajoittamaan pyrkiviä katsomuksia se julkisesti paheksuu ja väkivaltaisen toiminnan yhteiskuntaa vastaan se kieltää.

Reilu yhteiskunta edellyttää yksimielisyyttä kansalaisten tasaveroisuudesta, syrjinnän vastustamisesta ja reilusta hyvän elämän mahdollisuuden antamisesta jokaiselle.

Silti jää runsaasti tilaa olla eri mieltä ja keskustella kriittisesti myös maahanmuuttopolitiikan linjauksista: kuinka paljon ja millä perustein siirtolaisia otetaan, miten heidät kotoutetaan, miten suhtaudutaan katsomuksellisten ja kulttuuristen tunnusten näkymiseen julkisessa elämässä, mitkä ovat suvaitsevaisuuden sopivat rajat?

Hannula yrittää varsinkin teoksensa loppupuolella edustaa sisäsiistiä maahanmuutto- ja monikulttuurisuuskritiikkiä, välttää tunnepitoista rasismia, perustelematonta yleistämistä, kulttuurin näkemistä syypäänä kaikkeen, toisenlaisen maailmankuvan mustamaalaamista.

Tutkija vakuuttaa ajattelevansa, ettei rotu, kieli, kulttuuri tai uskonto saa olla Suomen kansalaiseksi tulon este, kunhan vähemmistöt integroituvat eivätkä kasva kantaväestön asemaa uhkaaviksi. Hän vaatii kantaväestön kieltä, rotua ja uskontoa puolustavaa nationalistista politiikkaa, jottei suomalais-ugrilainen kansa kuihtuisi.

Hän ei luota siihen, että suomalaisuutta pitää parhaiten elävänä isänmaanrakkaus, joka paikallisesti omaleimaisella tavalla rakentaa kansalaisten tasa-arvoa tukevia laitoksia ja käytäntöjä sekä suo omantunnon ja identiteetin ilmaisemisen vapauden kaikille, jotka tällaiseen yhteiskuntaan sitoutuvat.

Hannula väittää, että Suomen julkinen sana hyssytteli maahanmuuton ongelmia ja usein vaikeni niistä vuoteen 2008 asti.

Osallistuttuani vuosituhannen alusta alkaen maahanmuuton seurauksia koskevaan keskusteluun ja käytettyäni lukuisia puheenvuoroja assimiloivan, integroivan ja eriyttävän kotouttamispolitiikan eroista niin lehdistössä kuin opetusalan koulutustapahtumissa tiedän hyssyttelyväitteet perättömiksi.

Suomessa on pääosin seurattu aktiiviseen kansalaisuuteen integroivaa linjaa, mutta kunnioitettu maahanmuuttajien taustaidentiteettejä kansalaisten tasa-arvon rajoissa. Pidän valintaa oikeana, mutta vaihtoehtojen ehdottamista ei ole sensuroitu.

Lisäksi Hannula esittää väärin Jyllands-Postenin Muhammed-pilakuvien vaikutuksen Suomessa.

Pommiturbaanipäinen profeetta esiintyi täälläkin monessa lehdessä, ja aihe herätti vilkkaan keskustelun. Itsekin järjestin paneelin, jonka noin 30 puhujasta suurin osa vastusti sananvapauden rajoituksia ja puolusti satiirisen kritiikin oikeutta.

Hannula viittaa lukuisia kertoja vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalaisen toimiin, mutta ei kertaakaan ilman kielteistä sävyä. Puumalaisen tekemä tutkintapyyntö oli johtanut sakkotuomioon nettikirjoittelusta, jonka mukaan Afrikassa hyväksytään ryöstöt, raiskaukset, nepotismi, klaanisodat ja hetken mielijohteesta huvin vuoksi tehdyt murhat normaaliksi meiningiksi.

Hannulan mielestä tapaus "kertoo karua kieltään maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvien asemasta Suomessa".

Harvassa ovat ne yhteiskunnat, joissa kansanryhmän leimaaminen murhaajiksi ja raiskaajiksi hyväksytään sananvapauden nimissä, mutta Hannulan mielestä rasismituomio oli maahanmuuttoa vastustavien mielipiteiden syrjintää.

Eilen julkaistu Maassa maan tavalla osoittaa, että "maahanmuuttokritiikki" on maahanmuuton vastustamisen ja muukalaisvihamielisyyden kaunisteleva nimitys.

Suomen Sisun, Isänmaallisen Kansanliikkeen ja Homma-foorumin kaltaisten järjestöjen pohjalta syntynyt rintama ei ole luopunut kansanryhmien yleistävästä leimaamisesta eli rasismista. Niiden edustajille ei voida antaa sijaa siinä järjellisten katsomusten konsensuksessa, jonka osapuolten vastuulla on isänmaan tulevaisuus.


Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston yleisen historian professori.

Jussi Jalonen

  • Guest
Pakko sanoa teosta nyt lueskeltuani, etten voi oikein olla eri mieltäkään Sihvolan arvostelun kanssa. Naapuriforumilla oli Sihvolan raju kritiikki Hannulan teosta kohtaan näemmä herättänyt kommentointia, mutta sekin ketju on nyttemmin poistettu ("tai sitten se on oikeuksieni ulkopuolella", mitä se ikinä tarkoittaakaan). Selaimelta voi kuitenkin lukea kaikenlaista hupaisaa Homman seurakunnan kirjoittamaa tekstiä, missä Sihvolaa on nimitetty SKP:n jäseneksi, joka on "aika tutkalla". Tässä on siis kyseessä nyt sama Sihvola, joka on kutsunut taistolaisia "hyödyllisiksi idiooteiksi" ja puhunut "nuorstalinistien imelästä nostalgiasta".

Sinänsä en ole hämmästynyt, että tuo Sihvolaa ryöpyttävä ketju on naapuriforumilta poistettu. Totta kai, ehättihän Milla Hannula eilisessä tilaisuudessa monasti julistamaan, ettei kyseisellä palstalla hyväksytä tai suvaita asiattomia puheita tai herjauksia.

Palatakseni itse kirjaan, se on käytännössä mustaa valkoiseksi maalaava propagandateos. Häkellyttävää on se, että loppusivuilla esimerkiksi vuotuisesta rasismin kartoituksesta luopuminen Kotkassa esitetään "maahanmuuttokriittisestä rintamasta valittujen valtuutettujen tekemän työn tulokseksi", ikään kuin jonkinlaisena myönteisenä saavutuksena. Mikko Ellilä, jonka tapaukseen Sihvolakin tuossa viittaa, on Hannulan mukaan "maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuva internet-aktivisti". Rasismia koskevat moitteet ovat Hannulan mielestä perustelematonta leimakirveen heiluttelua, et cetera. Myös tiettyä valikoivuutta on aistittavissa. James Hirvisaaren tapaus ei kumma kyllä ole teokseen päässyt, ja vaikka teoksen paristasadasta sivusta noin puolet käsittelee Suomen Sisua, myös kyseisen järjestön hallituksessa käsittääkseni toiminut Esa "Suohauta" Taberman loistaa poissaolollaan.

Opuksen jälkeen on toisaalta ainakin aivan turha enää väittää, että naapuriforumilla olisi tehty joku pesäero sisulaisesta perinnöstä, sillä tässä teoksessa sitä syleillään avoimesti, ja nimenomaan Sisu esitetään selkeästi koko maahanmuuttokriittisen liikehdinnän neksuksena. Hieman hämmentävää on muuten se, että Halla-aho ei tämän teoksen mukaan suinkaan ole ainoa kääntymyksen kokenut valtuutettu; myös Juho Eerola kertoo kokeneensa vastaavanlaisen kääntymyksen Sisun forumia lukiessaan. Koska ilmeisesti kaikki porukan kellokkaat ovat niinsanotusti käännynnäisiä, niin herää väkisinkin kysymys, mihin ne todelliset, alkuperäiset kantasisulaiset - jotka siis oletettavasti ovat käännyttäneet nämä kaikki muut - ovat hävinneet?

Eräänlaisena huippukohtana voinee pitää sitä, miten tekijä ilmaisee kirjan sivuilla pariinkin otteeseen avoimesti perehtymättömyytensä asioihin, esimerkiksi toteamuksessaan "En ole perehtynyt suomalaiseen monikulttuurisuuden tutkimukseen. Mielenkiintoista olisi tietää, onko monikulttuurisuutta tutkittu myös monikulttuurisuuteen kriittisesti suhtautuvasta näkökulmasta."

Tiivistettynä: kirjoittaja toteaa, ettei tiedä asiasta mitään, ei ole tutustunut siihen, ja olisi hauska tietää jotain. Tämä tietämättömyys ei kuitenkaan estä häntä ottamasta pariinkin otteeseen kantaa aiheen tutkijoiden oletettuun puolueellisuuteen.

Sivulla 168 kirjoittaja myös avautuu seuraavasti: "Tarjotessani tämän kirjan käsikirjoitusta eri kustantamoille eräs suuri suomalainen kustantamo sanoi suoraan, että he julkaisevat vain maahanmuuttomyönteistä kirjallisuutta". Kustannusalaa jossain määrin kokemuksesta tuntevana on hieman vaikea uskoa kirjoittajan lausahdusta. Käsikirjoitus on ollut valmis viime syksynä, ja jos Otava on painanut sen jo nyt, niin jonkinasteinen kustannussopimus nimenomaan tämän kustantamon kanssa on uskoakseni ollut alustavasti valmiina jo ennakolta. Rohkenisin siis veikata, että asia on hoidettu suhteilla Otavan kanssa, ja tosiasiassa kirjoittajan ei ole pahemmin tarvinnut "tarjota käsikirjoitustaan eri kustantamoille".

Sivumennen; se, että kustantajana oli niinkin suuri talo kuin Otava herätti hienoista hämmennystä eräiden tilaisuudessa paikalla olleiden journalistien keskuudessa. Kirjoittajalle on kuitenkin syytä antaa onnittelut myös nopeasta arvostelusta, joka tuli jo julkaisutilaisuutta seuranneena päivänä.

Sihvola muuten murjoi aikoinaan myös Boxbergin ja Heikan "Lumedemokratian", ja senkin paljolti hyvin perustein.


Best,

J. J.

« Last Edit: February 17, 2011, 18:35:33 by Jussi Jalonen »

Jussi Jalonen

  • Guest
Fenomenologi Hankamäki ottaa kantaa teokseen, tai ehkäpä enemmänkin Sihvolan arvosteluun kyseisestä teoksesta. Paras sitaatti ohessa:

Kannattaa ehkä pohtia myös sitä, kuka on Juha Sihvola. Hän ilkeili kaikkea eksistenssifilosofista ja fenomenologista ajattelua vastaan ja totesi poistavansa "varmistimen aseestaan", kun kuulee sanan "hermeneutiikka".

En tiedä Hankamäen näkemyksistä, mutta omasta puolestani laskisin tämän Sihvolalle eduksi. Itse muistan Sihvolan lähinnä hänen toiminnastaan Historiallisen Aikakauskirjan päätoimittajana.

Huomasin muuten juuri, että tätä ketjua on näemmä lukaistu 570 kertaa. Epäilemättä tuossa lukemassa on runsaasti moninkertaisia visiittejä - olen itsekin rustaillut tänne nyt neljästi - mutta se vaikuttaa siltikin varsin paljolta tämän forumin yleisessä keskiarvossa.



Best,

J. J.

Offline Kourumies

  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 3094
Myös tiettyä valikoivuutta on aistittavissa. James Hirvisaaren tapaus ei kumma kyllä ole teokseen päässyt, ja vaikka teoksen paristasadasta sivusta noin puolet käsittelee Suomen Sisua, myös kyseisen järjestön hallituksessa käsittääkseni toiminut Esa "Suohauta" Taberman loistaa poissaolollaan.

Onko Mäki-Ketelän irtiotosta ja Pitkästä Jäähystä kerrottu sanallakaan? Entä maahanmuuttotutkijat vaientaneista nettihäiriköintikampanjoista?
Aiemmin nimellä Köyry Väyränen tunnettu artisti.

Jussi Jalonen

  • Guest
Onko Mäki-Ketelän irtiotosta ja Pitkästä Jäähystä kerrottu sanallakaan?

No ei, siitähän sanoinkin jo tuossa ketjun alkupäässä. Sen poisjääminen on aika outoa, koska esimerkiksi samaan aikaan julkaistu manifesti on kyllä teoksen sivuilla. Kirja on selvästi mennyt painoon vasta hiljattain, ja sitä on viimeistelty vielä joulun alla. Uutiskynnyksen ylittäneen tapauksen jättäminen huomiotta on aika omaperäistä, siihen nähden miten hartaasti ja eritellen sen naapuriforumin ilmapiiriä esitellään. Kirjassa on jopa alaluku nimeltä "Hommalaisuus syntyi".

Noista kuvioista irtisanoutuneitahan on muitakin - ainakin Lotta Roti tulee mieleeni - mutta kyseisiä henkilöitä tai heidän poislähtemistään ei mainita edes puolella sanalla. Mikä on kyllä aika erikoista, koska opuksessa ovat kyllä esillä ruohonjuuritasonkin vaikuttajat. Täällä pyörähtänyt Markku Stenholm, jolta kysäisinkin hänen mahdollista esiintymistään kirjassa, on esimerkiksi mukana, ja hänen kertomuksensa on itse asiassa tavallaan jopa sympaattinen.

Mäki-Ketelä on siis toki kirjassa muuten mainittu, erästä hänen kriittistä kirjoitustaan ulkomaalaislakia kohtaan on peräti siteerattukin. Mutta hänen poistumistaan maisemista ei ole noteerattu.

Entä maahanmuuttotutkijat vaientaneista nettihäiriköintikampanjoista?

On siitä ohimennen. Siinä yhteydessä kirjoittaja tekee tuon yllämainitsemani kommentin, missä hän toteaa avoimesti, "ettei ole perehtynyt tutkimukseen". Hän myös siteeraa sanasta sanaan tätä Jari Leinon kommenttia aiheesta.

Omasta mielestäni tämä Juha Mäki-Ketelän kommentti olisi ollut parempi ja osuvampi sitaatti tuolloisesta forumin ilmapiiristä, mutta minähän nyt olen tunnetusti puolijauhoinen. Siitä on tohtoritason vahvistus.



Best,

J. J.
« Last Edit: February 17, 2011, 22:29:03 by Jussi Jalonen »

Kuuma peruna

  • Guest
Eilen julkaistu Maassa maan tavalla osoittaa, että "maahanmuuttokritiikki" on maahanmuuton vastustamisen ja muukalaisvihamielisyyden kaunisteleva nimitys.

Suomen Sisun, Isänmaallisen Kansanliikkeen ja Homma-foorumin kaltaisten järjestöjen pohjalta syntynyt rintama ei ole luopunut kansanryhmien yleistävästä leimaamisesta eli rasismista. Niiden edustajille ei voida antaa sijaa siinä järjellisten katsomusten konsensuksessa, jonka osapuolten vastuulla on isänmaan tulevaisuus.


Tässäpä oivaa määritelmää erottamaan rasismi ja maahanmuuttokriittisyys.

Offline Kellottaja

  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 839
Eilen julkaistu Maassa maan tavalla osoittaa, että "maahanmuuttokritiikki" on maahanmuuton vastustamisen ja muukalaisvihamielisyyden kaunisteleva nimitys.

Suomen Sisun, Isänmaallisen Kansanliikkeen ja Homma-foorumin kaltaisten järjestöjen pohjalta syntynyt rintama ei ole luopunut kansanryhmien yleistävästä leimaamisesta eli rasismista. Niiden edustajille ei voida antaa sijaa siinä järjellisten katsomusten konsensuksessa, jonka osapuolten vastuulla on isänmaan tulevaisuus.


Tässäpä oivaa määritelmää erottamaan rasismi ja maahanmuuttokriittisyys.

Hesarista , kun tänään tämän jutun luin. Tämä pisti mietityttään.
Quote
kansanryhmien yleistävästä leimaamisesta eli rasismista
Ei ole yllätys, että eräät näkevät rasismia kaikkialla.

Googlen ensimmäiset linkit:
Quote
Ranskalaiset ovat  individualisteja.
Ranskalaiset ovat erittäin ylpeitä historiastaan ja kulttuuristaan. Monet Euroopan merkittävimmistä kirjoittajista ja ajattelijoista ovat olleet ranskalaisia...
Ranskalaiset ovat  kulinaristeja.
Ranskalaiset ovat  Ranskasta peräisin oleva etninen ryhmä, jonka perinteinen kieli on ranska.
ranskalaiset ovat  snobeja
Ranskalaiset ovat  kautta aikojen painottaneet sitä, että syöminen ja juominen on taidetta.
Ranskalaiset ovat  avoimia ja ulospäin suuntautuneita.

Todella rasistista yleistämistä?
Leimaaminen on taidetta molemmin puolin.

Offline Username1

  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 4383
  • Populismi = energiataloudellisin maailmankuva!
Hmmm, jos pitäisi täsmentää rasistista leimaamista ja nimenomaan leimaamista, niin se voisi tarkoittaa jonkun tahon jatkuvaa yksipuolisesti negatiivista värittämistä. Ja jos tuohon lisätään lisämääre "jatkuva", niin se tekee leimaamisesta prosessin, joka ei ole vain yksi leima, vaan aktiivinen ja kenties päämäärällinen (tavoitteellinen?) toiminta.

Ja huomenna taas heittämään kellarianalyysia asiasta jos toisestakin, öitä!
Monikulttuurisuus on rikkaus.

Offline Julmuri

  • Administrator
  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 3920
  • Pienimunainen fasisti
Pakko sanoa teosta nyt lueskeltuani, etten voi oikein olla eri mieltäkään Sihvolan arvostelun kanssa. Naapuriforumilla oli Sihvolan raju kritiikki Hannulan teosta kohtaan näemmä herättänyt kommentointia, mutta sekin ketju on nyttemmin poistettu ("tai sitten se on oikeuksieni ulkopuolella", mitä se ikinä tarkoittaakaan). Selaimelta voi kuitenkin lukea kaikenlaista hupaisaa Homman seurakunnan kirjoittamaa tekstiä, missä Sihvolaa on nimitetty SKP:n jäseneksi, joka on "aika tutkalla". Tässä on siis kyseessä nyt sama Sihvola, joka on kutsunut taistolaisia "hyödyllisiksi idiooteiksi" ja puhunut "nuorstalinistien imelästä nostalgiasta".

En tiedä SKP:n jäsenyydestä, mutta tämä oli aika hauska määritelmä isänmaalllisuudesta:
Quote
Järjestelmän tulee kannustaa isänmaallisuutta eli ohjata kansalaisia rakastamaan yhteiskunnan laitoksia ja käytäntöjä, jotka ovat yhdessä elettyjen kokemusten pohjalta paikallisiin oloihin sopiviksi muovautuneita

Isänmaallisuus on siis rakkautta yhteiskunnan laitoksia kohtaan!!1! :D Eikö tämä nyt kirvoita samanlaista kritiikkiä kuin isänmaallisuuden monopolisointi kämyideologian taakse?

"Jos Suomi olisi esim. Latvian kaltainen persereikä, meillä ei olisi mitään ongelmaa turvapaikkaturismista" - nimimerkki "kami" Hommaforumilla

Jussi Jalonen

  • Guest
En tiedä SKP:n jäsenyydestä, mutta tämä oli aika hauska määritelmä isänmaalllisuudesta:
Quote
Järjestelmän tulee kannustaa isänmaallisuutta eli ohjata kansalaisia rakastamaan yhteiskunnan laitoksia ja käytäntöjä, jotka ovat yhdessä elettyjen kokemusten pohjalta paikallisiin oloihin sopiviksi muovautuneita

Isänmaallisuus on siis rakkautta yhteiskunnan laitoksia kohtaan!!1! :D Eikö tämä nyt kirvoita samanlaista kritiikkiä kuin isänmaallisuuden monopolisointi kämyideologian taakse?


Ehkäpä tuo Sihvolan tarkennus siitä, miten kyseisten laitosten ja käytäntöjen on oltava "yhdessä elettyjen kokemusten pohjalta paikallisiin oloihin sopiviksi muovautuneita", valaisee asiaa? Mielestäni tuossa Sihvolan esittämässä näkemyksessähän on kysymys selvästikin siitä, että olemassaolevat yhteiskuntamme laitokset, eli kansalliset ja valtiolliset instituutiot, ovat syntyneet juuri kansakunnan luontaisen yhteisöllisyyden pohjalta. Tavallaan hän viittaa tuossa selkeästi niinsanotun orgaanisen nationalismin käsitykseen, ja näkemystä voi pitää burkelaisen konservatiivisena.

"Rakkaus" voi olla liioitteleva sana, mutta uskoakseni tässä maassa on pidetty varsin yleisesti kiinni siitä käsityksestä, että yhteiskunnallisten instituutioiden kunnioitus on merkki isänmaallisuudesta. Korjaa, jos olen väärässä, mutta käsittääkseni tunnet itsekin kunnioitusta esimerkiksi poliisia, puolustuslaitosta, oikeusistuimia ja jopa presidentti-instituutiota kohtaan. Eivätkö nämä ole yhteiskunnan laitoksia, ja etkö myös itse miellä niitä kohtaan tunnettua kunnioitusta eräänä konkreettisena osoituksena kansalaishyveistä ja isänmaallisuudesta?

Sinänsä siis Sihvolan kommentti seuraa tuossa aika perinteistä isänmaallisuuden määritelmää, ja kuten sanoin, sen voi katsoa konservatiiviseksi. Sen lisäksi rohkenen veikata, ettei se sanottavammin eroa siitä, mitä loppujen lopuksi itse ajattelet. Liitetään se itsestäänselvä varaus, että rakkauden ja kunnioituksen ei tietenkään koskaan tarvitse olla sokeaa.

Hannulan kirja sen sijaan ottaa aivan toisenlaisen lähtökohdan. Sisulaisten "isänmaallisuus" on alakulttuurinomaista, suljetussa pienessä yhteisössä muotoutunutta, ja heidän oletettu "kansallismielisyytensä" - jonka Hannula on teoksessaan pariinkin otteeseen aateloinut sanalla "puolustuksellinen nationalismi" - ottaa sen lähtökohdan, että valtiossamme ja kansakunnassamme onkin jotain pahemman kerran vialla, ja kansakunta pitää herättää ja puhdistaa. Lähtökohtana on usko siihen, että kansamme ja koko etnisyytemme on uhanalainen ja vaarassa hävitä [1]. Tämä lähtökohta edustaa lähinnä essentialistista kansakuntakäsitystä - sillä lisäyksellä, että alakulttuuri itse uskoo olevansa selvillä siitä, mikä se kansakunnan perusolemus on - ja on toimintatapojensa perusteella myös selkeän radikaali.

Samalla se asettuu yhteiskunnan ja valtion marginaaliin, osaksi jopa sen ulkopuolelle. Hannula itse käyttää useasti sanaa "toisinajattelijat". Mikäpä siinä, totta kai kyse on toisinajattelijoista, mikäli termi halutaan ymmärtää todella laajana käsitteenä. En nyt kuitenkaan rinnastaisi esimerkiksi tässä kirjassa mainittua Mikko Ellilää ansioittensa puolesta varsinaisesti mihinkään Andrei Saharoviin.

Verkkouutiset on nyt myös kommentoinut julkaisutilaisuutta. Huomaan, että teksti vastaa olennaisilta osin tuossa ylempänä kirjoittamaani tiivistelmää.




Best,

J. J.


[1] Ennen kuin joku kysyy, niin teoksessa siteerataan Sampo Terhon lausuntoa: "Tässä on aate, joka tuhoaa kulttuurin ja jopa sen fyysisen olemassaolon. Mutta jos yhdessä päätetään, että tätä haluamme, että meitä ei etnisenä ryhmänä ole olemassa, sitten niin." Nähdäkseni tätä voi pitää kohtalaisen hysteerisenä kannanottona.
« Last Edit: February 18, 2011, 13:06:51 by Jussi Jalonen »