Toisten yksityisasioiden utelemista ei kyllä katsota hyvällä Hommaforumillakaan.
Pitää periaatteessa paikkansa, vaikka onhan siellä muistaakseni tehty seurantaa esimerkiksi Sanna Ukkolan uusista työpaikoista. Tosin sekin on kyllä herättänyt muutamien palstan vakinaisten keskuudessa hienoista kiukkua.
Ei nyt sen puoleen, että tässä mistään salaisista asioista kysymys olisi, mutta lähinnä ihmetyttää miten jonkun minuntapaiseni joutavanpäiväisen ihmisen työasiat jaksavat kiinnostaa jotakuta minulle lähemmin tuntematonta yksilöä. Sitä paitsi työni ovat suoraan sanoen ulkopuolisen silmissä varmastikin aika tylsiä, ellei sotahistoria sitten satu lukeutumaan harrastuksiin. Mieleni tekisi kertoilla hauskasti, että nyttemmin rankasti nuivistuva Tampereen yliopisto on tänä keväänä pistänyt sopimukseni katkolle maahanmuuttokriittisyyteen kielteisesti suhtautuvien kannanottojeni vuoksi.
Mutta todettakoon nyt, että eihän yliopistosektorilla muita juuri nykyään tehdäkään kuin määräaikaisia sopimuksia - jos edes niitä - ja kovinkaan moni väitellytkään ei tiedä, onko töitä tulevaisuudessa vaiko ei, ja jos on, niin millaisia töitä. Tässä suhteessa en ole poikkeus. Mainitaan vielä lisäksi, että ennakolta ei ole koskaan selvää, minkälainen työ on kyseessä, koska apurahoilla työskentely on lisääntymään päin. Onneksi minulla on se Kroatian valtion eläke niiltä ajoilta, kun
silloin Päällikön kanssa vapaaehtoisina... oho, taas se lipsahti.
Mutta koska työni on tullut puheeksi, niin käytän tilaisuutta hyväkseni ja kehotan kaikkia ostamaan
uuden Sotahistoriallisen Aikakauskirjan. Seppo Vehkamäen ja Juuso Ylösen artikkelit ovat myös erityisen mainioita.
Muun mahdollisesti kiinnostavan henkilökohtaisen informaation suhteen mainittakoon, että en polta, ja kengännumeroni on 42. Asun tällä hetkellä Aleksanterin kirkon takana, Mariankadulla, ei kovin kaukana Pyynikin näkötornista. Pidän spagettiwesterneistä ja sotaelokuvista. Viimeksi ostin Tampereelta videodivarista elokuvan "Villihanhet", mikä on tavallaan aika lysti vanha leffa palkkasoturiporukasta Afrikassa. Alkuperäisteokseen
"Thin White Line" verrattuna se on tosin poliittisesti korrektimpi, kuten tuosta opuksen nimestäkin voi huomata. Ohessa
traileri.
Olen soittanut tenorisaksofonia ja peräti esiintynyt yhdessä kotimaisessa elokuvassa ravintolamuusikon roolissa. Pidän mustasta musiikista, joten teemaan sopivasti, laitetaan levylautaselle
"I heard it through the Grapevine", Marvin Gayen esittämänä.
Best,
J. J.
