Keskustelu > Maahanmuutto ja monikulttuurisuus

Demokratiakehitystä Pohjois-Afrikassa

(1/57) > >>

Annushka:
Kovin vähälle on jäänyt tällä foorumilla viime aikaisten kehitysten huomioiminen Tunisiassa ja Egyptissä. Molemmissa maissa on viime viikkojen aikana ollut havaittavissa mielenosoituksin ja jopa vallankaappauksenomaisesti tapahtuvaa merkittävää demokratiakehitystä. Molemmissa maissa tilanne on eskaloitunut levottomuuksiksi asti, väkivaltaisiksikin sellaisiksi, mutta noin demokratiakehityksen ja vallankaappausten historiassa kummassakaan maassa ei ole nähdäkseni tapahtunut väkivaltaisuuden osalta mitään kovin ennenkuulumatonta tai edes suhteellisesti ottaen kovin veristä.

Vaikka kyseiselle kehitykselle molemmissa maissa voidaan nähdä taustasyiksi ja liikkeellepanevaksikin voimaksi talousongelmat - ei sillä että demokratiakehitys länsimaissa olisi koskaan ollut erotettavissa materialistisista kysymyksistä -, on minusta muutaman lehtijutun perusteella hyvin selvää se, että kyseessä on myös ideologinen liikehdintä. Sekä Tunisiassa että Egyptissä vaaditaan uudistuksia, ja demokraattisia sellaisia, yksinkertaisimmillaan sitä että kansalaisten on päästävä vaikuttamaan siihen kuka, miksi ja miten maata hallitsee. Molemmissa maissa myös käsittääkseni yksi merkittävä uudistuksia vaativa joukko on nuoriso, joka on kasvanut varsin uudenlaisessa ympäristössä matkustusmahdollisuuksineen ja informaatiotulvineen kuin tähän asti valtaa pitänyt sukupolvi.

Minusta vaikuttaisi siltä, että Tunisian ja Egyptin kehityksessä on nähtävissä aikalailla päinvastainen trendi, kuin mitä nuivat euraabikot fantasioivat. Ainakaan tapahtumat eivät näyttäisi kumpuavan siitä, että esimerkiksi Pohjois-Afrikan maissa olisi erityisemmin nostamassa päätään jokin radikaali-islamistinen taantumuksellisuus jonka tavoitteena on viedä muslimivaltiot takaisin keskiajalle. Pikemminkin vaikuttaisi siltä, että kyseessä on hidas demokratisoitumisen ja sitä kautta jollain asteella maallistumisen, voisi jopa väittää että tavallaan länsimaistumisen prosessi, jonka ennustaminen ei itse asiassa ole varmaan ollut ylettömän vaikeaa. Tietysti tällaiset prosessit ovat aina enemmän tai vähemmän kivuliaita, ja toivokaamme että näiden maiden kohdalla vähemmän.

Näin hieman provosoiden. Mitäpä miettivät nuivat kyseisten maiden tilanteesta?

sr:

--- Quote from: Annushka on January 28, 2011, 14:59:00 ---Vaikka kyseiselle kehitykselle molemmissa maissa voidaan nähdä taustasyiksi ja liikkeellepanevaksikin voimaksi talousongelmat - ei sillä että demokratiakehitys länsimaissa olisi koskaan ollut erotettavissa materialistisista kysymyksistä -, on minusta muutaman lehtijutun perusteella hyvin selvää se, että kyseessä on myös ideologinen liikehdintä. Sekä Tunisiassa että Egyptissä vaaditaan uudistuksia, ja demokraattisia sellaisia, yksinkertaisimmillaan sitä että kansalaisten on päästävä vaikuttamaan siihen kuka, miksi ja miten maata hallitsee. Molemmissa maissa myös käsittääkseni yksi merkittävä uudistuksia vaativa joukko on nuoriso, joka on kasvanut varsin uudenlaisessa ympäristössä matkustusmahdollisuuksineen ja informaatiotulvineen kuin tähän asti valtaa pitänyt sukupolvi.

Minusta vaikuttaisi siltä, että Tunisian ja Egyptin kehityksessä on nähtävissä aikalailla päinvastainen trendi, kuin mitä nuivat euraabikot fantasioivat. Ainakaan tapahtumat eivät näyttäisi kumpuavan siitä, että esimerkiksi Pohjois-Afrikan maissa olisi erityisemmin nostamassa päätään jokin radikaali-islamistinen taantumuksellisuus jonka tavoitteena on viedä muslimivaltiot takaisin keskiajalle. Pikemminkin vaikuttaisi siltä, että kyseessä on hidas demokratisoitumisen ja sitä kautta jollain asteella maallistumisen, voisi jopa väittää että tavallaan länsimaistumisen prosessi, jonka ennustaminen ei itse asiassa ole varmaan ollut ylettömän vaikeaa. Tietysti tällaiset prosessit ovat aina enemmän tai vähemmän kivuliaita, ja toivokaamme että näiden maiden kohdalla vähemmän.

--- End quote ---

En ole euraabikko, mutta sanoisin, että näissä mielenosoituksissa on jonkin verran yhteyskohtia Iranin 30 vuotta sitten tapahtuneeseen vallankumoukseen. Silloinkin alkuvoimana touhussa oli (pitkälti vasemmistolainen) maallinen liike, joka ennen kaikkea vastusti shaahia ja siihen liittyvää diktatuuria. Sitten mullahit kaappasivat vallankumouksen omaan käyttöönsä ja toteuttivat varsin (sinun sanojasi käyttäen) keskiaikaisen islamvaltion. Näissä P-Afrikan tapahtumissa muslimitahot ovat toistaiseksi olleet aika taustalla, mutta käsittääkseni yksi tärkeä syy sille, miksi länsimaat eivät oikopäätä ole vallankumouksellisia tukemassa on juuri pelko siitä, että vallankumous johtaa sekasortoon ja siitä tuloksena voi demokraattisen oikeusvaltion sijaan ollakin se, että joku ääri-islamistipoppoo pääsee valtaan (Egyptissä kai muslimien veljeskunta, Tunisian islamistitilanteesta en osaa sanoa mitään, ehkä uhka ei ole niin suuri siellä).

Algeria n. vuosikymmen sitten oli esimerkki siitä, että länsimaat (Ranska kai etunenässä) eivät voineet hyväksyä ääri-islamistisen puolueen nousua valtaan ja siksi algerialaisten demokraattisesta äänestämisestä huolimatta tukivat kyseisen vaalituloksen roskakoriin heittämistä.

Mikään ei tietenkään takaa, että Tunisia ja Egypti seuraisivat Iranin tai Algerian jälkiä tässä asiassa. Länsimaistuminen satelliittitelevisoineen ja tweettereineen voi johtaa johonkin parempaan. Ja jos se johtaa, niin etenkin Egyptillä on arabimaailmassa niin paljon painoarvoa, että siitä voi seurata dominoefekti, joka johtaa nopeaan demokratiakehitykseen kaikkialla.

Sanoisin, että elämme mielenkiintoisia aikoja. Paluuta vanhaan tuskin enää on. Toivottavasti myllerryksestä seuraa joukko demokraattisia oikeusvaltioita (ei tietenkään heti alkuun samaa tasoa kuin länsimaissa, mutta vähitellen siihen suuntaan kehittyen). Pahin skenaario on tietenkin se, että diktaattorit kaatuvat ja vallan kaappaa islamistit, jotka käyttävät lännen tukea nykydiktaattoreille (Egypti taitaa olla suurin tai toiseksi suurin USA:n taloudellisen avun saaja) propagandassaan hyväksi ja sitä kautta runttaavat kaiken länsimaisen ajattelun vapauksista yms. ja tämän avulla nousevat valtaan. En osaa sanoa, mitä lännen (vaikkapa EU:n) kannattaisi tässä tehdä. Toisaalta Mubarak on aluetta stabiloiva ja Israeliin suhteellisen positiivisesti suhtautuva voima. Toisaalta häneen hirttäytyminen voi johtaa siihen, että jos hänet syrjäytetään, niin seurauksena on pitkä viha länttä kohtaan.

Jussi Jalonen:

--- Quote from: Annushka on January 28, 2011, 14:59:00 --- Näin hieman provosoiden. Mitäpä miettivät nuivat kyseisten maiden tilanteesta?
--- End quote ---

Kohtuu hiljaista on. Saavatko ei-n*ivahtavat kommentoida?

Ohessa olisi väestötieteellisesti painottunut näkökanta:

"If the relationship between demographic change and democratic liberalization remains as robust as it has over the past 40 years, the odds are in Tunisia's favor. South Korea, Taiwan, Chile, Indonesia, and Brazil were at a similar stage of age-structural maturity when each ascended to liberal democracy.

How long could it take Tunisia to move from Freedom House's "not free" category (7.0 to 5.5) to "free" (2.5 to 1.0)? South Korea ascended in five years (1983-88). For Indonesia, the same journey took eight years (1997-2005), and for Taiwan, it took over 15 years to inch through the partly free category to free (1980 to 1995). Recent European ascents were somewhat quicker: Poland took four years (1987-91); Romania, six (1990-96); Portugal, three (1973-76); and Spain, four (1973-77). Greece jumped from not free to free in only one year (1973-74), following the collapse of a repressive anti-communist military regime.

While some democracy pundits are gloomy about the country's prospects, political demography's age structure model gives Tunisians a good chance - perhaps even within five years - of achieving the Arab world’s first liberal democracy. For now, those outside Tunisia can only watch and wait. But if you're watching, do some political demography of your own: Demonstrations that feature young women, the middle-aged, and perhaps even entire families, are a sign that democracy is on its way. Crowds entirely dominated by young men and boys - the social remnant of Tunisia's waning youth bulge - tell a different story."

Analyysi siis lähtee siitä oletuksesta, että Tunisia itse asiassa ei ole ikäpyramidiltaan enää nuorisopainotteinen valtio. Perusteena on se, että väestön mediaani-ikä on 29 vuotta, siinä missä esimerkiksi Jemenissä ja Palestiinalaisalueilla se on 18 vuotta. Kommenttiosastolla tosin muuan henkilö on eri mieltä, ja perustelee näkemyksensä aivan järkevästi:

"However, in regard to the causes of the rebellion,I have to disagree with him in one respect - Tunisia in 2010 is very much a youth bulge country, at least as far as political theory would see it. As Henrik Urdal has shown, youth bulge should not be measured as the size of the youth cohort (15-24) against the entire population, but as the fraction of youth in the adult population, those aged 15 and older. The 0-14 group is politically not relevant, and should not be counted in assessing the impact of youth cohorts on the total population's political mobilization potential."

Sinänsä kiinnostava lähtökohta, mutta katsellaan nyt.


Best,

J. J.

Schwa:
Alkuviikosta ennen Egyptin tilanteen kärjistymistä kirjoitin näin (tuolla linkkejä myös viimeviikkoisiin ihan kiinnostaviin Tunisian vallastaluopumisen/vallankumouksen uutisanalyyseihin), eikä viikon kehitys ole antanut aihetta muuttaa näkemyksiä.

Positiivisia merkkejä on ilmassa, mutta demokraattiseen auvoon johtaneita vallankumouksia on maailmassa nähty surullisen vähän.

Kourumies:

--- Quote from: Schwa on January 29, 2011, 23:30:36 ---Alkuviikosta ennen Egyptin tilanteen kärjistymistä kirjoitin näin (tuolla linkkejä myös viimeviikkoisiin ihan kiinnostaviin Tunisian vallastaluopumisen/vallankumouksen uutisanalyyseihin), eikä viikon kehitys ole antanut aihetta muuttaa näkemyksiä.

Positiivisia merkkejä on ilmassa, mutta demokraattiseen auvoon johtaneita vallankumouksia on maailmassa nähty surullisen vähän.

--- End quote ---

Islamismi ei tunnu olevan enää muodissa. Veikkaan itse että jokin nasserilaisuutta muistuttava uusi arabinationalismi voisi nousta tästä sotkusta. Se ei olisi kaikilta osin huono asia, mutta Israelille voisi tulla siitä kuumat oltavat.

On lisäksi muistettava, että samantyyppinen nettiverkostoitumiskehitys kuin se, joka on Tunisian tapahtumien taustalla, on täällä meillä tuonut Halla-aholle ja hänen kannattajilleen - Suomen historian moraalittomimmalle ja rappeutuneimmalle poliittiselle voimalle - merkittävää vaikutusvaltaa sekä osoittanut suomalaisten kelvottomuuden ja epädemokraattisuuden laajemminkin. Vastaavasti Tunisian levottomuudet voivat johtaa raaempaan ja mielipuolisempaan diktatuuriin kuin mikään mitä arabimaailmassa on tähän asti nähty.

Navigation

[0] Message Index

[#] Next page

Go to full version