Recent Posts

Pages: 1 2 3 [4] 5 6 ... 10
31
Yleinen keskustelu / Re: Yleinen uutiskokoomaketju ja vastaavat
« Last post by Kourumies on April 13, 2015, 05:33:12 »
Tämä Maivein ja kaltaistensa ininä alkaa yhä enemmän vaikuttaa epätoivoiselta ja itkuiselta pitäytymiseltä korvikeuhkiin, kun todellinen uhka on aivan muualla:

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1428552020286?jako=9f4b5b9a67cac3fbf5665758fbcc2c6d&ref=og-url

Quote
Yksi kansainvälisen suurvaltapolitiikan arvokkaimmista perinteistä on kulissien takainen epävirallinen diplomatia, jossa haetaan ratkaisuja lukkiutuneisiin kiistoihin ilman päivänpoliittisten intohimojen paineita. Osallistujat ovat yleensä maidensa eläkkeelle siirtynyttä korkeaa johtoa.

Kun edes tällainen epävirallinen "kakkosraiteen diplomatia" ei ole mahdollista, tilanne on jo erittäin huono. Osassa Venäjän ja länsimaiden yhteydenpitoa ollaan siinä pisteessä.

Tilanteessa on jotakin melkein ylevää, kun vastapuolten vanhat sotapäälliköt hakevat yhdessä ratkaisuja kiistoihin. Tietenkin voi sanoa, että heidän olisi kannattanut hakea ratkaisuja jo virassa ollessaan, mutta silloin se olisi voinut johtaa vähintään nopeisiin potkuihin.

Suomessa suurvaltojen epävirallisen diplomatian näyttämönä on ollut muun muassa Boistön saari Loviisan edustalla.

Vuonna 2010 Venäjän ja Yhdysvaltain ohjusjoukkojen entiset korkeat upseerit olivat Boistössä mukana laatimassa ehdotusta yhteistyöstä ohjuspuolustuksessa, jonka Venäjä on nostanut yhdeksi suurimmista kiistoistaan Naton kanssa.

Kesäkuussa 2014 saari oli taas käytössä, kun Yhdysvaltain ja Venäjän asiantuntijat laativat 24-kohtaisen ratkaisuehdotuksen Ukrainan kriisiin.

Kumpikaan hanke ei johtanut mihinkään. Se on tavallista epävirallisessa diplomatiassa, jonka arvo on usein yhteyksien ylläpitämisessä ja ajatusten testaamisessa poliittisen johdon puolesta.

Epävirallisen diplomatian tie nousi pystyyn tuoreimmassa Yhdysvaltain ja Venäjän eläköityneiden tiedustelu- ja sotilasjohtajien kokouksessa.

Saksassa maaliskuussa järjestetyssä tapaamisessa ei etsitty ratkaisuja vaan kuunneltiin uhkauksia, kirjasivat yhdysvaltalaiset osallistujat.

Koolla oli Harvardin yliopiston yhteydessä toimiva Elbe-ryhmä. Vielä vuosi sitten ryhmän kokouksessa yhdysvaltalaiset ja venäläiset vetosivat muun muassa Ukrainan kriisin ratkaisun puolesta.

Tällä kertaa venäläiset osallistujat uhkasivat Yhdysvaltoihin ulottuvalla ydinaseiden käytöllä, mikäli länsimaat yrittäisivät palauttaa Venäjän haltuunsa ottaman Krimin niemimaan Ukrainalle, kertoi amerikkalaisten muistiinpanot nähnyt brittilehti The Times. Lisäksi venäläisupseerit pitivät voimankäyttöä kolmessa Baltian maassa yhtä perusteltuna kuin Ukrainassa.

Evästyksensä neuvotteluihin venäläiset osallistujat saivat suoraan Kremlistä.

Kari Huhta kari.huhta@hs.fi
Kirjoittaja on HS:n ulko- ja
turvallisuuspolitiikan toimittaja.
32
Yleinen keskustelu / Re: Hommalaisuus nuivaan tyyliin
« Last post by Kourumies on April 12, 2015, 23:13:16 »
Yleisön pyynnöstä tänne tämmöinen.

http://www.paljastettu.fi/276988562/1936118/posting/hommalaisuuden-maanpetoksellinen-luonne

Quote
Hommalaiset ja maahanmuuttokriitikot esiintyvät mielellään isänmaallisina moraalinjulistajina. Kaikki muut kuin itsensä he leimaavat ”suomalaisuuden häpäisijöiksi”, ”isänmaan mädättäjiksi” sun muiksi. On kuitenkin syytä vakavasti pohtia, onko hommalaisuudessa jäljellä isänmaallisuudesta enää mitään muuta kuin vähän hajanaista retoriikkaa, jolla kuorrutetaan oleellisesti epäisänmaallinen tai suorastaan maanpetoksellinen ydin.

 

Isänmaallisuus tarkoittaa suomalaisille yleensä ensimmäiseksi sotamuistoja ja niistä johdettua urhoollisuuden palvontaa. Hommalaisuuden aatejärjestön, Suomen Sisun, suositeltavien lukemisten listassa oli esimerkiksi amerikkalaista tieteiskirjallisuutta, muttei ollenkaan kotimaisia sotaromaaneja. Kirjakaupat ovat kuitenkin käytännössä koko sodanjälkeisen ajan olleet väärällään suomalaisia sotakirjoja. Luulisi isänmaallisiksi itseään väittävien tyyppien suosittelevan luettavaksi juuri tätä tavaraa. Suomalaisesta nykykirjallisuudesta vieraantuneetkin karskit karjut yleensä pitävät sotakirjoista ja sotamuistelmista.

 

Näin ei kuitenkaan äärioikeistolaistemme keskuudessa ole. Sen sijaan äärioikeisto korostaa kansainvälisen äärioikeistolaisen aatekirjallisuuden arvoa. Kuvaavaa kyllä se ei suosittele luettavaksi Lehväslaihoa, Lauttamusta eikä Anttalaa, vaan Robert A. Heinleinin avaruussotakuvitelmaa Starship Troopers – universumin sotilaat.

 

En tietenkään väheksy Heinleinin tuotantoa. Mieshän kuuluu amerikkalaisen tieteiskirjallisuuden klassikoihin. Sitä paitsi hänellä on sellaisiakin teoksia, joita maahanmuuttokriitikot pitävät takuulla suorastaan vaarallisina aatteelleen (esimerkiksi lajien välistä suvaitsevaisuutta julistava Double Star, suomeksi Panoksena tulevaisuus). Hänen maailmankuvansa on mielenkiintoisella tavalla ristiriitainen yhdistelmä vapauden kaihoa ja sodan palvontaa, myös tämän suositellun kirjan osalta. Tästä ristiriidasta riittäisi aineksia useampaan kuin yhteen kirjallisuustieteen väitöskirjaan. Silti hämmentää, että äärioikeisto ei suosittele meille ainoatakaan kotimaista sotakirjaa.

 

Mitä äärioikeistolla voi olla suomalaista sotakirjallisuutta vastaan? Ehkäpä natsimme ja hompanssimme vain suhtautuvat tietyllä epäluulolla sen välittämiin arvoihin. Sodassa nimittäin on kyse isänmaan puolustamisesta. Sodassa miehet antavat henkensä ystäviensä, perheensä ja viime kädessä isänmaansa puolesta. Ei ole sotahulluutta sanoa, että tällainen teko on useimpien uskontojen ja moraalifilosofisten järjestelmien näkökulmasta syvästi moraalinen ja ihailtava. Mutta juuri siksi se on äärioikeiston näkökulmasta uhkaava ja vaarallinen.

 

Syvästi moraalinen sankariteko herättää itsessään ihailua ja halua tulla sankarin kaltaiseksi. Tämä ihailu on kuitenkin aidoimmillaan yksilöllinen reaktio ja johtaa eri yksilöillä erilaisiin seurauksiin. Joku kenties näkee sotaveteraanien perinnön aidoimmillaan aseellisena taisteluna vuosisataista vihollistamme vastaan ja kiertää Itä-Euroopan uusien valtioiden alueella opettamassa sikäläisille nuorukaisille sotataitoja. Toinen taas näkee asian ytimen olevan varmistaa se, että Suomi on hyvä, moraalinen ja kunniallinen maa, jossa oikeus vallitsee ja heikkoja puolustetaan. Tällainen ihminen voi esimerkiksi estää maahanmuuttokriitikkoa surmaamasta tummaihoista lasta, koska sellainen julma teko olisi isänmaalle häpeäksi.

 

Toisin sanoen sotaveteraanien moraalinen esikuva ja laajemmin isänmaalliset tunteet ovat liian suuri asia hompanssien hallittavaksi. Itse asiassa Hommafoorumilla raivostuttiin aikoinaan aivan mielipuolisesti siitä, kun jokin maakunnan ykköslehti haastatteli paria sotaveteraania. Veteraanit näet eivät ollenkaan pitäneet nykyrasismista, vaan tulivat ihan mukavasti juttuun maahanmuuttajien kanssa. Olivat näet jo todistaneet isänmaallisuutensa verellään eikä heidän tarvinnut tehdä sitä uhoamalla rasisteina.

 

Noiden veteraanien edustama isänmaallisuus ei hommalaisia voisikaan tosiasiassa vähempää kiinnostaa, vaikka heidän kellokkaansa käyttävätkin sitä hyväkseen omassa propagandassaan. Se ei ole heille mikään moraalinen itseisarvo. Tämän he myöntävät Hommalla rehellisyyden hetkinään itsekin avoimesti: eräs hommalainen ihmettelikin retorisesti, miksi heikäläisten muka pitäisi olla erityisen isänmaallisia.

 

Kun Hommalla toimitettiin gallup jäsenten maanpuolustusinnosta, osoittautui, että  hompanssien maanpuolustushenki on selvästi alempana kuin suomalaisten yleensä. Monet pitävät Suomea liian humaanina ja ”hyysäävänä” yhteiskuntana, jonka puolesta ei esitetä sotahuutoa eikä varsinkaan makseta veroja. Sen sijaan he ilmoittautuvat innokkaiksi maastamuuttajiksi ja pakolaisiksi siinä tapauksessa, että Suomeen hyökätään.

 

Tämä on tietenkin aivan käsittämättömän hullunkurista, kun muistetaan, millaisella raivolla hommahenkiset paheksuvat sitä, että sodan repimistä maista tulee Suomeen pakolaisia. Näidenhän pitäisi olla kotimaassaan puolustamassa sitä rintamalla, julistaa hompanssi, aivan kuten kotimaiset sotaveteraanimme olivat silloin kerran. Mutta itse hompanssit eivät halua panna tikkua ristiin isänmaansa puolesta. Päin vastoin, heidän mielestään heillä itsellään on koko maailman oikeus lähteä pakolaisiksi huitsinnevadaan, vieläpä mahdollisimman alhaisista ja omahyväisistä vaikuttimista. He itse voivat mielestään vaatia, että heille katetaan valmis pöytä johon istua, jos he suuressa ylhäisyydessään armollisesti alentuvat menemään pakolaisiksi johonkin toiseen maahan.

 

Ennen vanhaan röyhkeyden huippu oli se, joka meni naapurin rappusille kakkimaan ja vaati sitten sisältä vessapaperia, tai vitsin toisen version mukaan se, joka tappaa vanhempansa ja pyytää tuomaria olemaan armelias hänelle orpo raukalle. Mutta aika lähellä kärkeä keikkuvat nämä hompanssit moittiessaan maahanmuuttajia presiis siitä synnistä, johon ovat päättäneet kriisitilassa ensimmäisinä itse syyllistyä.

 

Hompanssit eivät siis ole erityisen isänmaallisia. Onko liioiteltua sanoa heitä maanpettureiksi?

 

Aivan ensimmäiseksi on todettava, että hompanssien ”kansanliike” ei ole reaktiota mihinkään todella olemassaolevaan yhteiskunnalliseen ongelmaan. Hompanssit eivät ole mitään viimeiseen oljenkorteen takertuvia epätoivoisia syrjittyjä. Monet ovat töissä ja leivänsyrjässä kohtuullisen hyvin kiinni, vaikka seassa ilmeisesti on myös selvästi rikollista väkeä (mutta kun asiaa ajattelee, kyllähän taparikollisjoukkioissakin on paljon sellaista porukkaa, jolla on ainakin ammattikoulutus, ellei peräti akateeminen, ja sen mukainen asiallinen työpaikka). Tiedämmehän perussuomalaistenkin erityisesti kuntatasolla toimivan nimenomaan ammatti- ja taparikollisten väylänä poliittiseen päätöksentekoon.

 

Hompanssien esittämät väitteet maahanmuuton ”hallitsemattomuudesta” ja ”sikiävistä muslimilaumoista” on jo moneen kertaan todettu virheellisiksi. Itse asiassa persutkin ovat epäsuorasti myöntäneet tämän. Eräässä ohjelma-asiakirjassaan he sanovat, että maahanmuuttajilla ei voi paikata työvoimapulaa eikä kansakunnan verenvähyyttä, koska maahanmuuttajat eivät sikiä oleellisesti kantaväestöä enempää eikä maahanmuuttajia kuitenkaan tule riittävästi. Toisin sanoen persuille itselleenkin on selvää, ettei mitään ylisuuren maahanmuuton ongelmaa eikä kaiken alleen hukuttavia muslimilaumoja ole. Silloin kun poliittinen tarve vaatii heitä kiistämään maahanmuuttajien suuren määrän ja sikiävyyden, he tekevät niin. Maahanmuuttajalaumat ovat olemassa vain niissä asiayhteyksissä, joissa persujen tarvitsee pelotella maahanmuuttajalaumoilla.

 

Hompanssien nousun taustalla on siis jokin muu syy kuin ”hallitsematon maahanmuutto”. Maahanmuuttokriitikoiden nousun aikaan vuonna 2006 Suomi oli jo pitkään nauttinut ennen kuulumattomasta sisäisen rauhan ja sopusoinnun kaudesta. Maahanmuuttoräksytys, jota ysärivuosina oli riittänyt, oli kuollut luonnollisesti jo aikoja sitten. Myös uusi vasemmistoaktivismi katuhillumisineen oli rauhoittunut.

 

Talouslamaakaan ei silloin vielä ollut, mutta itse asiassa en oikein usko tuohon marxilaislähtöiseen höpötykseen kansantalouden tilanteen rautaisesta kohtalonyhteydestä fasististen liikkeiden nousuun. Yhtä hyvällä ja paremmallakin perusteella voidaan odottaa äärivasemmistolaistenliikkeiden nousevan laman aikana, ja erilaisia yrityksiä keksiä tai brändätä vasemmistoidealismi uudelleen on näkynytkin, Occupy-liikkeestä Zeitgeistiin ja talousdemokratiaan. Toisaalta Suomen viime laman aikana silloisten persujen eli SMP:n nousu taittui nopeasti juuri laman syvetessä, ja äänestäjät kääntyivät koeteltujen vanhojen puolueiden puoleen.

 

Tulos kuitenkin on, että äärioikeiston nousu ei ole Suomessa mikään reaktio tosiasiallisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Se ei ole lähtöisin Suomen oman yhteiskunnan sisältä. Jussi Halla-ahon blogi on jo aikoja sitten osoittautunut pelkäksi kansainvälisen rasistipropagandan käännöskeskukseksi. Hänen englannin pilaama suomensakin on rumaa ja köyhää, yhtä lailla suoraan yläasteen kiusaajaporukoista kuin hänen kannattajiensa käytöstavatkin.

 

Timo Soinin kansaa väheksyvän kansanmiehen naamion taakse kätkeytyy vielä selvemmin ulkomaalaisten, Suomen kulttuurille vieraiden ja vihamielisten voimien juoksupoika. Soini on katolinen käännynnäinen, ja monien sellaisten tavoin hän ihailee katolisessa kirkossa nimenomaan sen vanhoillisia ja taantumuksellisia piirteitä samalla vihaten ja halveksien kotimaansa kirkkoa ja kulttuuria liiallisen vapaamielisyyden vuoksi. Vaikka tätä ei meillä yleensä tiedostetakaan, katolinen kirkko on aivan toisella tavalla hierarkkinen ja komentoketjullinen kuin useimmat muut uskonnot ja edellyttää lojaaleilta kannattajiltaan aika kritiikitöntä alistumista oppilauseisiin ja käskyihin. Esimerkiksi islam on siihen verrattuna vain joukko hajanaisia ryhmittymiä, joissa yksi imaami sanoo yhtä ja toinen toista, ja länsi on molempien mielestä toki rappiolla, mutta amerikkalaiset aseet ja jenkkien sotilasapu kelpaavat mainiosti sitä toista imaamia kannattavien kerettiläisten petturien lahtaamiseen.

 

Soinin piittaamattomuus Suomen edusta näkyy vielä siinäkin, että hän hiljattain myönsi jaelleensa omissa nimissään ”merentakaisten ystävien” kannanottoja. Sinänsähän ei ole mitään uutta siinä, että vierailta mailta haetaan uusia ideoita politiikkaan, mutta ”merentakaisten ystävien” propagandaäänitorveksi rupeaminen ei ole isänmaallista, ainakin siinä tapauksessa, ettei niitä vieraita ideoita yhtään pohdita Suomen yhteiskunnan asiayhteydessä eikä täkäläisten eturyhmien kannalta. On jota kuinkin surkuhupaisaa, että tavallisen kansan puolestapuhujana poseeraava, kaikkia muita isänmaallisemmaksi itseään kutsuva puoluejohtaja toimii Suomen ja suomalaisten eduista viis veisaavien ulkomaisten intressitahojen ämyrinä Suomen politiikassa eikä edes erityisemmin ymmärrä salailla sitä.

 

Silloin ennen vanhaan kun porvarit kauhistelivat kommunismia, he kauhistelivat sitä siksi, että kommunisteja pidettiin vieraan maan eli Neuvostoliiton henkisinä kansalaisina, joille ulkomailla muotoillut ja ulkomailta maahantuodut aatteet ja ajatukset olivat isänmaan etua tärkeämpiä. Soini on siis moraalisesti samassa asemassa kuin kommunistit aikoinaan. Odottaisin isänmaallisiksi itseään mielellään kutsuvien paheksuvan Soinia samalla tavalla ja samoin syin kuin heidän mummunsa ja vaarinsa (ja itse asiassa myös minun mummuni ja vaarini) aikoinaan paheksuivat kommunisteja. En kuitenkaan aio pidätellä hengitystäni.

 

Äärioikeistolaiset ovat kärkkäitä jakelemaan kaikille muille maanpetturin leimoja ja esiintymään vastoin parempaa tietoa isänmaallisina. Mutta mietitäänpä, mitä se isänmaallisuus todellisuudessa tarkoittaa – soitetaan vaikka Porilaisten marssi ja mietitään sen viimeisten sanojen sanomaa:

 

Fram, fram, vårt ädla, trotsiga standar,

Omkring dig än din trogna finska vakt du har...

 

tai kuten suomennoksessa sanotaan:

 

Eespäin sä jalo lippu uljakas,

Täss' suomalaiset on sun henkivartijas.

 

Miettikääpä hetken verran sitä kuvaa, jonka nämä säkeet tuovat mieleen. Siinä suomalaiset – ja Runebergin kielessä finne, finsk viittasivat kaikkiin Suomen asukkaisiin, tai Ruotsin sotaväen muodollisesti suomalaisten joukko-osastojen sotilaisiin äidinkielestä sun muista pikkuasioista riippumatta – unohtavat erimielisyytensä ja ryhmittyvät yhteen lipun (siis isänmaan) turvaksi. Kuten kaikki historiansa lukeneet ja vanhustensa tarinat kuunnelleet tietävät, Suomi oli sisällissotansa jälkeen hyvin jakautunut ja riitaisa maa, mutta talvisodan tullen molemmat puolet enimmäkseen ymmärsivät, että nyt oli puhallettava yhteen hiileen. Monet sellaiset asiat, joita äärioikeisto nyt kiroaa, ovat talvisodan hengen tuotetta.

 

Mitä äärioikeisto sitten haluaa? Juuri sen sovinnon romuttamista. Äärioikeisto löytää Suomesta milloin mitäkin ryhmiä, jotka eivät sen mielestä ole oikeita suomalaisia: maahanmuuttajat, suomenruotsalaiset, saamelaiset, vammaiset, homoseksuaalit. Äärioikeisto haluaa talvisotaa edeltäneen kahtiajaon takaisin ja leimaa punikeiksi ja kommunisteiksi aivan kaikki, jotka eivät halua palauttaa sitä, maltillisista porvareista alkaen.

 

Tämä johtaa tietysti surkuhupaisiin seurauksiin, kun äärioikeistolaiset esimerkiksi haukkuvat vanhuudenhöperöiksi patuiksi tai stalinisteiksi sotaveteraaneja, jotka eivät kannata rasisteja ja joiden mielestä vanhoja ihmisiä kunnioittamaan kasvatetut muslimit ovat ihan mukavaa porukkaa; tai nimittelevät kukkahattuisiksi kommunisteiksi koppalakkipäisiä ammattiupseereja, jotka ovat ylpeitä armeijansa kotouttajaroolista nähdessään somalinuorukaisen käskyttävän kalkkinaamaisia alokkaita. Se, että sivarien ja kruununraakkien prosentuaalinen osuus ”isänmaallisista” maahanmuuttokriitikoista on selvästi suurempi kuin kansasta keskimäärin, nostaa tietysti naurettavuusindeksiä entisestään.

 

Maahanmuuttokriitikot ovat näillä naurettavuuksillaan kuitenkin onnistuneet yhdessä asiassa: isänmaallisuuden ja maanpuolustustahdon lahottamisessa sisältäpäin. Muistanpa kun itse kahdeksan vuotta sitten aloin kirjoittaa kolumneja Plazalle. Tuolloin konservatiivinen kokoomuslainen äitimuorini, jonka kanssa olimme nuoren radikaalin iässäni ottaneet paljonkin yhteen, menehtyi nopeasti edenneeseen pahanlaatuiseen sairauteen lähes 80-vuotiaana, jolloin – kuten ihmiset tällaisissa elämäntilanteissa usein tekevät – koin asiakseni ottaa myös hänen ajamansa asiat omalle agendalleni, jotta edes jotain hänestä säilyisi.

 

Toisin sanoen aloin ymmärtää myös perinteistä isänmaallisuutta ja maanpuolustuksen tarpeita sen sijaan että olisin käynyt polemiikkia kaikkea univormupukuista vastaan, kuten falskeilla vasemmistointellektuelleilla on tapana. Sovinnollisessa hengessä kirjoittamani teksti Huhtiniemen hautajupakasta sai jopa myönteistä huomiota osakseen eräillä perinteistä maanpuolustusisänmaallisuutta edustaneilla nettisivuilla. Tämä oli tietysti tavoitteenikin: se, että äärioikeistoon perinteisen isänmaallisuuden kannattajina ajautuneet voisivat oppia, että heidänkin asiaansa, maanpuolustustahdon lisäämisestä Karjalan palauttamiseen, oli mahdollista ajaa kenenkään kunniaa tai perusoikeuksia loukkaamatta, laillisuudessa ja demokratian pelisäännöissä pitäytyen.

 

Ehkä juuri siksi äärioikeisto kohdisti minuun koko palkatun bloggaajanurani mittaisen painostuskampanjan. Äärioikeisto ei halunnut kansan ja kulttuurin lopullisesti eheytyvän. Kaikkein vähiten se halusi perinteisen isänmaallisuuden valtavirtaistuvan ja sisäsiistiytyvän, niin että siitä tulisi koko kansaa yhdistävä voima.

 

Samalla tavalla äärioikeisto tietysti suhtautuu kaikkiin yrityksiin tehdä isänmaallisuudesta entistä inklusiivisempaa. Nykyään esimerkiksi tietoisuus homoseksuaaleista sotaveteraaneista ja rintamaelämään liittyneistä homoseksuaalisista suhteista on lisääntynyt. Tom of Finlandinkin sotaveteraanius on tullut esille. Oikeasti isänmaallisten ja maanpuolustushenkisten mielestä tämä voi olla vain hyvä asia, koska se tarkoittaa, että myös homoseksuaaliset nuorukaiset voivat nähdä itsensä tulevina isänmaan rakentajina ja puolustajina – että heidänkin työnsä ja taistelunsa kelpaa, ja on ennenkin kelvannut.

 

Saman idean tietysti näemme jo Tuntemattomassa sotilaassa. Muistamme kaikki konservatiivisen Hietasen ja kommunismiin suuntautuneen Lahtisen, jotka mielipide-eroistaan huolimatta taistelevat samalla puolella. Kun Lahtinen sitten oli jo kaatunut, Hietanen sanoi murheellisena kaivanneensa avukseen Lahtista ja tämän konekivääriä. Isänmaallisuuden ydin on juuri siinä, että toden tullen Hietanen kaipaa avukseen Lahtista ja Lahtisen konekivääriä. Maahanmuuttokriitikko sitä vastoin haluaa lähteä maasta pakoon ensi tilaisuuden tullen, koska ”hyysääjä”-Suomen puolesta ei sotahuutoa esitetä.

 

Äärioikeistolle kaikki pyrkimykset saada vähemmistöryhmätkin kokemaan Suomi puolustamisen arvoisena ovat vastenmielisiä ja pilkattavia. Äärioikeisto ei halua sellaista isänmaallisuutta, jonka suomenruotsalaiset, saamelaiset, muslimit, maahanmuuttajat, homoseksuaalit ja muut sellaiset ryhmät voivat kokea omakseen. Ei, vaikka se tarkoittaisi, että nuori reipas muslimipoika voi menehtyä sodassa puolustaessaan vanhan läskin äärioikeistolaispossun kulunutta ja viinassa uitettua henkiriepua aseellista maahantunkeutujaa vastaan.

 

Mutta tässäpä se avainkohta tuleekin. Se todennäköisin maahantunkeutuja, se itärajan takainen, ei ole äärioikeistolle nykyisellään erityisen vastenmielinen. Vladimir Putinin valtakunnassa homoihin ja muslimeihin suuntautuu hillitöntä väkivaltaa ja vainoa, palopommit räjähtelevät moskeijoissa ja homoseksuaaleille juotetaan risiiniöljyä. Samalla kun esimerkiksi Stalinin julmuuksien muistojärjestöjä ja muuta normaalin kansalaisyhteiskunnan toimintaa vainotaan ja vaiennetaan, teräväkärkisiin symboleihin sonnustautuneet univormumiehet marssivat korskeina pitkin katuja. Tämä tällainenhan on maahanmuuttokriitikoiden utopia ja ihantola, ja monet heistä myöntävät avoimestikin haluavansa ihantolansa armeijan Suomea miehittämään.

 

Itänaapuria nyttemmin johtamaan nousseen Vladimir Putinin vanha viiteryhmä KGB sai aikoinaan neuvostohallitusta kritisoineen toisinajattelijaopposition rivit hajalle kylvämällä sen keskuuteen ”kansallismielistä” rotuvihaa. Ortodoksikristittyjen ja juutalaisten yhteistyö saatiin loppumaan juutalaisvastaisella vihjailupropagandalla, niin että nämä kaksi ryhmää lakkasivat luottamasta toisiinsa.

 

Nyt meillä Suomessa on ”kansallismielisyyttä”, joka ei ole isänmaan edun kannalta mitenkään hyödyllistä. Päin vastoin, ”kansallismieliset” ovat luoneet maahan kyräilevän epäluottamuksen ilmapiirin, josta joutuvat kärsimään sekä maahanmuuttajat että kantaväestö. Isänmaan puolustukselle välttämätön luottamus ”veikkoon mun vierelläni” on järjestelmällisesti hävitetty.

 

Itse kukin pohtikoon, kenen laariin tämä tilanne sataa, mutta ei ainakaan Suomen kansan
33
Yleinen keskustelu / Re: Yleinen uutiskokoomaketju ja vastaavat
« Last post by Maivei on April 12, 2015, 14:59:01 »
Eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitinen tietää kuten muutkin Hyvät Ihmiset että islamilainen terrori, eurabiat ja muut kettoukset ovat toki vain nettinatsien mielikuvituksen tuotetta, mutta katsoo kuitenkin parhaaksi että islamilaisia suututtanutta pilapiirtäjää Lars Vilksiä ei ole syytä päästää puhumaan eduskuntaan koska tappoyritykset.

Nyt alkaa olla jo siinä hilkulla että joku valtakunnan päättäjistä sanoo ääneen kielletyn N-sanan, puolustusministeri Haglund jo ilmoitti ketä vastaan pohjoismaat syventävät sotilaallista yhteistyötään.
Koska Suomenkin puolustusvoimat on ajettu säästöliekille eikä vähiä varusmiehiä saada enää sotimaan pitsataksin kantaman ulkopuolella, niin on selvää että Putinin vihreät miehet eivät kohtaa sanottavaa vastarintaa, suvaitsevat päättäjämme ovat helpottaneet vihreän miehen taakkaa myös luopumalla maamiinoista, ettei hampaisiin asti aseistetut ja tappamaan koulutetut spetnatsit loukkaa niihin itseään.
Suomen kannalta vain on ikävää että pohjoismaat eivät tosipaikan tullen ole valmiita uhraamaan sotilaitaan Suomen puolesta, ja ovat rehellisyyden nimissä sen ilmoittaneetkin. EU:n nopean julkilausuman joukoista ei myöskään ole sanottavaa apua joten liittolaisvaihtoehdoista jäljelle jää NATO tai uusi YYA.
Näistä Suomelle edullisempi lienee päivitetty YYA, koska USA meidät kuitenkin (taas) Venäjälle myy, joten myykäämme itse itsemme hyvään hintaan. Tuodaan taas öljyä ja viedään juustoa.   
34
Yleinen keskustelu / Re: Yleinen uutiskokoomaketju ja vastaavat
« Last post by Maivei on April 08, 2015, 01:43:30 »
Tuo sairaan kulttuurin analyysi on sangen mielenkiintoinen ja ajankohtainen, teksti on vastaansanomattoman loogista kuin itsensä Mestarin Kirjoituksista ammennettua eikä teoreettisen fysiikan tutkijalta voi toki vähempää odottaakaan.
Kirjoitus on lisäksi Tiede-nimisessä julkaisussa joten kirjoittajalla ei ole myöskään pelkoa siitä että se osuu suvaitsevan väestönosan nähtäville aiheuttaen paitsi pöyristymiskohtauksia, myös vatsavaivoja koska suvaitsevan täytyisi sitten juoda likavettä siinä kuin juomavettäkin osoittaakseen että ne ovat yhtä arvokkaita kuten kulttuuritkin, mikä oli todistettava.
Ehkä von G:n pitäisi varustaa tuo lainauksensa asianmukaisella varoitustekstillä, vaikkapa että  tuote sisältää Virallisen Totuuden kyseenalaistavaa materiaalia joka voi aiheuttaa vatsanväänteitä ja saattaa pahimmillaan johtaa omilla aivoilla ajatteluun.
35
Yleinen keskustelu / Re: Muslimisaarnaajat ja imaamit
« Last post by Vongoethe on April 07, 2015, 09:45:58 »
"Ulkomaat 7.4.2015 klo 6:58 | päivitetty 7.4.2015 klo 7:39

Joukkohautoja, ilkivaltaa ja vihanpitoa – Isisiltä vallatun Tikritin todellisuus alkaa paljastua

Irak ilmoitti noin viikko sitten vallanneensa Tikritin kaupungin terroristijärjestö Isisin taistelijoilta. Maanantaina Irak ilmoitti, että se tutkii reilut kymmenkunta joukkohautaa, joihin Isisin epäillään haudanneen tappamiaan irakilaissotilaita
."

http://yle.fi/uutiset/joukkohautoja_ilkivaltaa_ja_vihanpitoa__isisilta_vallatun_tikritin_todellisuus_alkaa_paljastua/7911842
38
Yleinen keskustelu / Re: Yleinen uutiskokoomaketju ja vastaavat
« Last post by Vongoethe on April 07, 2015, 01:14:46 »
Tiede - Rajankäyntiä, 27.2.2015 : Kun kulttuuri sairastaa

Quote

Kun kulttuuri sairastaa


Kuva: C. Goldsmith / Wikimedia Commons.


Kulttuurien terveyserojen kiistäminen on hyvinvoinnin ja tasa-arvon este.

Tieteiskuvitelman kauhuskenaariossa HI-viruksesta syntyy uusi mutaatio, HIM. Kantamuotoaan katalampi HIM toimii kuin HIV, mutta lisäksi se muovaa uhrinsa aivot pysyvästi hyperseksuaalisiksi. Suojaamaton irtoseksi muodostuu HIM-tartunnan saaneiden identiteetiksi, jonka kyseenalaistaminen koetaan äärimmäisenä loukkauksena. Tartunnan saaneet uskovat olevansa elämänsä kunnossa, eikä mikään vakuuta heitä edes jonkin viruksen kantajaksi. HIM-positiiviset vetoavat oikeuteensa harrastaa seksiä kaikkien halukkaiden aikuisten kanssa ja yhteisöityvät vaatimaan syrjintätuomioita kaikista heidän kansanryhmänsä vapauksia rajoittavista toimista.

HIV:in tahallisia levittäjiä on Suomessa rangaistu ankarimmilla lain sallimilla tuomioilla. Mutta mitä tapahtuu, jos viruksen levittämisestä tuleekin kantajiensa keskeisin kulttuuri-identiteetti, johon uhritkin tartunnan saatuaan samaistuvat?

Vihiä vastauksesta antaa psykologi Steven Pinkerin menestyskirja The Blank Slate, jossa hän lainaa antropologi Donald Symonsia (vapaasti suomennettuna) näin: "Kuvittele, että vain yksi ihminen maailmassa sieppaisi kauhuissaan vastaan kamppailevan, kirkuvan pikkutytön, silpoisi hänen sukuelimet saastaisella terällä ja parsisi haavan kiinni niin, että vain pieni aukko jäisi virtsalle ja kuukautisille. Tällöin kiisteltäisiin ainoastaan siitä, miten ankarasti tekijää rangaistaisiin ja olisiko kuolemanrangaistus riittävä. Mutta kun miljoonat ihmiset tekevät saman, teosta tulee yhtäkkiä arvostettua kulttuuria, jota jotkut länsimaalaiset moraaliajattelijat, jopa feministit, alkavat puolustaa." Esimerkiksi Germaine Greer on kirjassaan The Whole Woman kuvannut sukuelinten silpomiskieltoa "hyökkäykseksi kulttuuri-identiteettiä vastaan".

Voiko HIM:ille kuvitella hedelmällisempää leviämisalustaa kuin yhteiskunta, jonka kyseenalaistamattomana perusarvona on kulttuurirelativismi, kaiken kulttuurin samanarvoisuus?

Kulttuurirelativismi näkyy myös psykiatrian häiriömääritelmissä. Määritelmän mukaan mitkään sellaiset uskomukset eivät ole harhoja, jotka saman kulttuuriyhteisön muut jäsenet tavallisesti hyväksyvät todeksi. Psykiatrian mukaan vakavasta harhaluuloisuushäiriöstä kärsivä voi siis parantua vakuuttamalla riittävän monta ihmistä uskomaan samoihin harhoihin, jolloin yksilön sairaudesta tulee heidän muodostamansa yhteisön kulttuuria.

Erinomaisessa kirjassaan Moraalinen maisema Sam Harris esittää keskustelun, jonka hän kävi korkea-arvoisen, presidentti Obaman neuvonantajaksi nimitetyn tieteen eettisten kysymysten asiantuntijan kanssa:

Asiantuntija (AT): Mikä saa sinut kuvittelemaan, että tiede pystyisi ylipäätään sanomaan, että naisten burkhapakko on väärin?

Sam Harris (SH): Koska ajattelen, että oikeassa ja väärässä on kyse lisääntyvästä tai vähentyvästä hyvinvoinnista ja että on ilmeistä, ettei ole hyvä hyvinvoinnin maksimoinnin strategia pakottaa puolet väestöstä pukeutumaan burkhaan ja pieksää tai tappaa heidät, jos he kieltäytyvät.

AT: Mutta sehän on vain sinun mielipiteesi.

SH: Hyvä on… Yksinkertaistetaan asiaa. Jos löytäisimme kulttuurin, joka rituaalinomaisesti sokeuttaisi joka kolmannen lapsen siten, että hänen silmänsä kirjaimellisesti kaivettaisiin päästä syntymähetkellä, olisitko silloin samaa mieltä siitä, että tämä kulttuuri vähentäisi inhimillistä hyvinvointia tarpeettomasti?

AT: Se riippuisi siitä, miksi he tekisivät sen.

SH [vetäen hitaasti kulmakarvoja takaraivoltaan]: Sanokaamme, että heidän syynsä olisi uskonnollinen taikausko. Heidän pyhissä kirjoituksissaan Jumala sanoo: "Joka kolmannen on kuljettava pimeydessä".

AT: Silloin ei voitaisi mitenkään sanoa, että he olisivat väärässä.

Kulttuurirelativismi elää vallan korkeimpia portaita ja akateemisten norsunluutornien ylimpiä kerroksia myöten. Ja kenties elinvoimaisimmin juuri siellä: "On oltava erittäin oppinut ollakseen noin väärässä", kuten Nobel-palkittu fyysikko Steven Weinberg on asian ilmaissut.

Kukaan ei kiistä, että yksilöt eroavat terveydeltään. On yhtä ilmeistä, mutta vaiettua ja kiistettyä, että myös kulttuurit eroavat terveydeltään. Kun harhaluuloisuushäiriöstä kärsivä onnistuu keräämään itselleen joukon seuraajia, hän ei yhtäkkiä parane vaan sairaus leviää yhteisön epidemiaksi. Vaikka virallisen määritelmän mukaan harhoista kärsivätkin nyt vähemmistöön jääneet epäilijät, todellisuudessa se on kulttuuri joka sairastuu.

Kulttuurien terveyserojen myöntäminen ei suinkaan tarkoita, että oma kulttuurimme olisi tervein tai kehittynein, tai että vieraaseen kulttuuriin tulisi suhtautua ennakkoluuloisesti – puhumattakaan kenenkään vierasta kulttuuria edustavan ihmisen vihaamisesta. Ihmisestä voi pitää, jopa rakastaa, vaikka olisi hänen kanssaan täysin eri mieltä.

Kulttuuri-ilmiöiden terveys täytyy arvioida tapauskohtaisesti. Alkukantaisissakin kulttuureissa on joitain hyviä puolia, jotka voivat olla huonommin sivistyneimmissä kulttuureissa. Tämän tosiasian ei kuitenkaan pidä antaa sokeuttaa kokonaisuuden arviointia. Kulttuurirelativistien väitteistä huolimatta on selvää, että esimerkiksi omaa kulttuuriamme vaivaava, aikuisten omaehtoinen sukuelinten ja muun kehon turhamainen leikkely ei ole tuhoisuudessaan mitenkään samaa suuruusluokkaa kuin satojen miljoonien lasten tahdosta riippumaton leikkely.

Mitä sitten tarkoitetaan, kun julistetaan että "kaikki ovat samanarvoisia"? Mitkä kaikki? Juomavesi on arvokkaampaa kuin jätevesi, elollinen arvokkaampaa kuin eloton, demokratia arvokkaampaa kuin tyrannia, tieto arvokkaampaa kuin luulo ja tiede arvokkaampaa kuin huuhaa. Kaikki ajatukset eivät ole samanarvoisia. Kaikki kulttuuri ei ole samanarvoista. Sen sijaan tavoiteltava ihanne on se, että kohtelemme kaikkia ihmisiä samanarvoisina riippumatta siitä, miten arvokkaita heidän ajatuksensa ovat. Vasta jos ajatukset muuttuvat vaarallisiksi teoiksi, yksilön vapautta täytyy yleisen hyvinvoinnin turvaamiseksi rajoittaa oikeustoimin.

Olivatpa ajatukset ja muut kulttuuri-ilmiöt omia tai vieraita, niihin kannattaa suhtautua kuin elimistönsä bakteereihin: osa on hyödyllisiä, jopa elintärkeitä symbiontteja, osa harmittomia matkakumppaneita ja osa taas haitallisia ja suorastaan vaarallisia loisia.

Ensimmäinen askel sairaan kulttuurin parantamisessa on sama kuin sairaan ihmisen parantamisessa: ongelman avoin tunnustaminen.
39
Yleinen keskustelu / Re: Yleinen uutiskokoomaketju ja vastaavat
« Last post by Vongoethe on April 07, 2015, 01:11:17 »
Suuren maailman muoti-ismeissä...

Tiedetään, Maivei, tiedetään. Älä yritäkään tota linjaa, se ei toimi. Osalla porukoista vain on torjunta päällä milloin minkäkin asian suhteen.

Dagens Nyheter, 22.3.2015: ”Den postmoderna sanningsrelativismen leder oss ner i en antiintellektuell avgrund

Quote
Den postmoderna sanningsrelativismen leder oss ner i en antiintellektuell avgrund

Publicerad 2015-03-22 00:05     

Svik inte de unga. Vi behöver göra upp med den postmoderna sanningsrelativismen inom akademien och i den offentliga debatten. Annars blir det omöjligt för staten att upprätthålla grundläggande moraliska anspråk, skriver Martin Ingvar, Christer Sturmark och Åsa Wikforss.

Nyligen kunde vi läsa i Dagens Nyheter (26/2) om en elev som på en SFI-kurs i Helsingborgsskolan hade förnekat Förintelsen och påstått att den var ett påhitt och en judisk konspiration. Läraren reagerade och upplyste eleven om att resonemanget var nonsens.

Läraren fick en reprimand av utbildningssamordnaren; eleven hade känt sig kränkt av att få sin utsaga ifrågasatt. Samordnaren menade att eleven inte borde ha tillrättavisats: ”Du får också ha i bakhuvudet att det vi betraktar som historia är den historia som vi har tagit del av. När vi har andra elever som har tagit del av andra historieböcker är det ingen idé att vi diskuterar fakta mot fakta” (vår kursivering).

Handlade det här om en enskild tjänsteman som inte tänkte? Vi önskar att det hade varit så. ”Anything goes” är det som gäller. Det som är sant för dig behöver inte vara sant för mig. Frågan är vad som händer med statsmaktens legitimitet på sikt om ingenting är sant eller falskt. Den antiintellektuella avgrunden är nära när den postmoderna sanningsrelativismen infekterar det offentliga samtalet på alla nivåer, inklusive den akademiska världen.

I Sverige tycks den pedagogiska disciplinen vara värst smittad. En docent i pedagogik fick för några år sedan Skolverkets uppgift att skriva en rapport om fysikundervisningen i den svenska skolan, samt komma med förslag på hur den skulle attrahera fler flickor.

Ur rapporten:

”Föreställningen om det vetenskapliga tänkandets självklara överhöghet rimmar illa med jämställdhets- och demokratiidealen. […] Vissa sätt att tänka och resonera premieras mera än andra i naturvetenskapliga sammanhang. […] Om man inte uppmärksammar detta riskerar man att göra missvisande bedömningar. Till exempel genom att oreflekterat utgå från att ett vetenskapligt tänkande är mer rationellt och därför borde ersätta ett vardagstänkande.”

Vad står det egentligen här? Uppfattningen att vetenskapligt tänkande är bättre än ovetenskapligt tänkande är odemokratiskt och inte jämställt. Man tar sig för pannan. Föreställningen om att vetenskapligt tänkande är något annat än vardagstänkande är en myt. Till och med småbarn använder den vetenskapliga metoden (oftast utan att veta om det) när de upptäcker och undersöker världen. Att försöka förespegla människor att vetenskapligt tänkande är väsensskilt från annat tänkande är ett uttryck för ett vetenskapsförakt och en intellektuell lättja som allvarligt skadar allmänhetens förtroende för vetenskapen.

Pedagogen skriver vidare i rapporten: ”En genusmedveten och genuskänslig fysik förutsätter en relationell infallsvinkel på fysiken samt att en hel del av det traditionella vetenskapliga kunskapsinnehållet i fysiken plockas bort.”

Det vetenskapliga kunskapsinnehållet i fysiken ska alltså ”plockas bort” för att ”underlätta” för flickor. Inte nog med att detta är en förfärlig kunskapssyn, det är dessutom kränkande att betrakta flickor som oförmögna eller sämre på att ta till sig kunskap i fysik.

Författaren till rapporten heter Moira von Wright och är numera professor i pedagogik och rektor för Södertörns högskola. När nu en sådan kunskapsteoretisk grundsyn slagit rot i våra högre lärosäten har vi ett problem.

Utfärdande av examen, särskilt för legitimationsyrken, bygger på gemensam specifik kunskap. Men om kunskap och fakta bestäms av individen försvinner möjligheten att ställa krav inför examen.

Varför är detta så upprörande? Att många människor har en antiintellektuell och ovetenskaplig hållning till kunskap, och hellre halkar fram till sina slutsatser än grundar dem i fakta, är knappast något nytt. Problemet är inte i första hand att dessa attityder är falska, problemet är att de omsätts i allmän utövning av makt. Om ingenting är sant eller falskt på riktigt blir det omöjligt för staten att upprätthålla ens de mest grundläggande moraliska anspråken eller kontrollera individens rättigheter och skyldigheter.

Det postmoderna socialkonstruktivistiska tänkandet, bland annat inspirerat av den franske filosofen Michel Foucault (1926–1984), ser vetenskaplig strävan efter kunskap som ett verktyg för vita, heterosexuella, borgerliga, medelålders, ekonomiskt välmående män att marginalisera fattiga, homosexuella, etniska minoriteter, kvinnor och utomeuropeiska kulturer.

Bakom denna filosofi låg en insikt som i och för sig är värdefull: Vi får inte förväxla kunskap med makt. Historiskt har viktig kunskap kommit i skymundan eftersom den inte behagat makten. Men att gå därifrån till att förneka skillnaden mellan åsikter och fakta är att underminera själva utgångspunkten - att makt inte är kunskap.

Den socialkonstruktivistiska analysens perspektiv är förvisso värdefull och befogad i vissa fall. Vi omges faktiskt av sociala konstruktioner hela tiden; exempelvis när vi handlar med mynt i mataffären använder vi en sådan konstruktion. Myntet är ju bara en liten präglad metallbit; dess värde och funktion som verktyg i vardagliga transaktioner är helt och hållet socialt konstruerade. En kung eller en präst är också socialt konstruerade, och det är intressant att också ställa frågan i vilken utsträckning genus är en social konstruktion.

Men att applicera idén om sociala konstruktioner på alla kunskapsområden leder till intellektuellt haveri. Även inom naturvetenskapen arbetar vi med beskrivningar av verkligheten som förvisso är approximativa. Men de extrema versionerna av postmodernismen vill hävda att naturvetenskapen helt och hållet är en social konstruktion, en ”berättelse” likvärdig med varje annan berättelse.

I skolvärlden möter vi ibland pedagoger som hävdar att den vetenskapliga evolutionsteorin och den bibliska skapelseberättelsen bara är två olika paradigm, två alternativa berättelser om människans historia. Det går inte att påstå att den ena är mer ”sann” än den andra.

Sådan argumentation blir intellektuellt undermålig. Att påstå att det inte existerar sanna och falska utsagor om verkligheten är både ohederligt och omoraliskt. Det är att röra sig på mycket djupt och grumligt vatten. Den som applicerar postmodernt tänkande på gravitationen kan ju försöka gå ut från ett hus från femte våningen istället för bottenvåningen. Tillrättavisningen blir omedelbar.

Vi behöver göra upp med den postmoderna sanningsrelativismen inom akademien och i den offentliga debatten. Annars riskerar vi att svika våra framtidshopp; alla de unga som faktiskt längtar efter verklig bildning och kunskap.



Martin Ingvar, professor i integrativ medicin vid Inst. för klinisk neurovetenskap, Karolinska Institutet

Christer Sturmark, bokförläggare och författare, aktuell med boken Upplysning i det 21:a århundradet

Åsa Wikforss, professor i teoretisk filosofi vid Stockholms universitet
40
Yleinen keskustelu / Re: Yleinen uutiskokoomaketju ja vastaavat
« Last post by Maivei on April 06, 2015, 21:13:50 »
Suuren maailman muoti-ismeissä meillä on totuttu ottamaan länsinaapuria takinhelmasta ja juosta luputtamaan perässä, myös ajankohtaisessa suvaitsevaisuus-ilmiössä jossa kilpaillaan farisealaisuuden jalossa taidossa touhukkaasti tallaten lesket ropoineen astinlaudaksi itsensä ylentämiselle.
Kuten tiedämme, holokaustin kieltämisen on kielto on voimassa muutamissa maissa eikä sitä hyvällä katsota missään länsimaassa, koska natsit. Tiedämme myös että länsinaapurimme on maailman suvaitsevaisin kansakunta, ja koska siellä natsiuteen suhtaudutaan jyrkän tuomitsevasti, niin ei ole yllättävää että kun siellä eräässä opetustilanteessa otettiin uutisaiheista esimerkkinä vainojen uhrien/holokaustin vuosipäivä, niin erään oppilaan ja sijaisopettajan välille syntyi erimielisyys siitä onko holokausti historiallinen fakta vaiko ei. Opettaja tietenkin kielsi oppilasta epäilemästä holokaustin totuudellisuutta, koska natsit jne.
Ihan normijuttu tähän asti, mutta sitten satunnaiselta kuulijalta tipahtaa alaleuka pajatsonkupiksi pelkästä hämmästyksestä, nimittäin sijaisopettajan vanhempi kollega virallisesti opastaa sijaista että tämän ei olisi pitänyt alkaa väitellä asiasta koska "heillä" ja "meillä"  on erilainen käsitys todellisuudesta, ja molemmat totuudet ovat tasa-arvoisia ja siten yhtä todellisia.
Ei tarvitse olla hommabotti arvatakseen että "meidän" totuutta ei tällä kertaa haastanut hakaristi vaan puolikuu.
Mielenkiintoista on seurata miten naapurissa, ja sen jälkeen meidän nilkit perässä istuvat virtahevon kanssa tyynesti sohvalla ilmoista puhelemassa kun eivät kehtaa sentään (vielä) jaotella ihmisiä ryhmiin joita erottaa velvoite uskoa tai olla uskomatta historiallista totuutta.

 
Pages: 1 2 3 [4] 5 6 ... 10