Author Topic: Ennuste: kansantalous kallionkielekkeellä?  (Read 7264 times)

0 Members and 1 Guest are viewing this topic.

Offline Sam Karvonen

  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 1416
Re: Ennuste: kansantalous kallionkielekkeellä?
« Reply #60 on: October 09, 2010, 07:46:37 »
Sr hyvä, sinun teksteissäsi on yleensä niin monta virheolettamaa ja räikeää faktavirhettä, että toisilla ei ole aikaa eikä energiaa niitä yksi kerrallaan korjata. Mutta omasta pyynnöstäsi teen sen tällä kertaa.

Koko perustuslaki haudattiin vähin äänin, kun Ranska ja Hollanti äänesti sitä vastaan.

Väärin, perustuslakia ei ole haudattu. Se on vain saanut uuden nimen. Tällaista on politiikka. Lissabonin sopimus on faktisesti EU-perustuslaki, joka sisältää lähes kaikki perustuslakiesitykseen kuuluneet klausuulit. Se on juridisesti huomattavasti voimakkaampi perustuslaki kuin esimerkiksi Iso-Britannian magna carta ja monessa mielessä vastaa vahvuudeltaan Yhdysvaltain liittovaltiosopimusta (perustuslaki), joka pitää juridisen mahdollisuuden osavaltioille myös irtaantua liittovaltiosta. Erityisesti enemmistöpäätösten mahdollisuus on Lissabonin sopimuksen nojalla laajentunut ja monipuolistunut entisestään, mikä faktisesti vastaa liittovaltion edustajainhuoneen ja senaatin valtaa.

Quote
Ja kuten jo kirjoitin, EU:hun ei liity valtioiden yläpuolella olevaa väkivaltamonopolia.

Ei nyt, mutta siihen suuntaan ollaan johdonmukaisesti edetty kaikista ilmakuopista huolimatta. YUTP-prosessi (yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka) on Lissabonin sopimuksen myötä vain jatkunut ja tiivistynyt, turvatakuut formalisoituneet, yhteiset harjoitukset lisääntyneet ja yhteisten puolustusvoimien tavoite pysynyt loogisena päätepisteenä prosessille, jota esimerkiksi osa merkittävistä kokoomuspoliitikoistamme avoimesti tavoittelee. Turvatakuut lienevät merkittävin Lissabonin tuoma lisä ja edustavat vain askelta yhteisten puolustusjärjestelyjen vahvistumisen trendissä. Ehkä ennen pitkää koko EU on NATO-jäsen tai sitten kehittyy jokin uusi puolustusyhteistyö, joka eliminoi juridisen mutkikkuuden NATOon kuuluvien EU-jäsenmaiden ja muiden EU-jäsenmaiden välillä. Yhtä kaikki, viimeisen 20-vuoden aikana puolustusyhteistyö Euroopan maiden välillä on vain tiivistynyt tiivistymistään, mutta kansallisvaltioiden politiikalle tyypillisesti varovaisin askelin.

Oman työpaikkani sivuilta noukittua:

EU:n Lissabonin-sopimukseen sisältyvä lauseke keskinäisen avunannon velvoitteista eli niin sanotut turvatakuut velvoittavat nimenomaan jäsenvaltioita, arvioi ulkoministeriön poliittinen valtiosihteeri Teija Tiilikainen julkistaessaan 10. huhtikuuta asiaa koskeneen selvityksensä, joka on mainittu hallitusohjelmassakin. Turvatakuut saattavat pitkällä tähtäimellä tarjota perusteen unionin puolustusyhteistyön kehittämiselle, mutta niillä ei ole välittömiä vaikutuksia EU:n sotilaallisiin yhteistyöjärjestelmiin tai jäsenmaiden yhteisiin valmiuksiin, Tiilikainen katsoo.

http://formin.finland.fi/public/default.aspx?contentid=125470&culture=fi-FI

Quote
USA:n liittovaltio ei syntynyt suvereenien valtioiden yhteenliittymisenä (mikä olisi se sinun kehitysketjun mukainen kehitys), vaan Britannian vallan alla olleiden siirtokuntien yhteenliittymisenä

Väärin. En ole missään vaiheessa väittänyt, että yhteensulautumiset ovat alunperin olleet vapaaehtoisia vaan pikemminkin viitannut siihen, että silloin kuin niihin ei ole sisältynyt vapaaehtoista kuuliaisuutta esivallalle, ne ovat vääjäämättä rakoilleet. Mitä tulee Yhdysvaltoihin, 13 siirtokuntaa julistautui itsenäiseksi vuoden 1776 itsenäisyysjulistuksella ja Amerikan vapaussota oli vasta edellisvuonna alkanut, päättyen vasta vuonna 1779. Maa tunnustettiin vapaussodan jälkeen vuonna 1783 ja siitä tuli faktisesti liittovaltio vasta vuonna 1787, jolloin perustuslaki otettiin käyttöön. Summa summarum: USA:n liittovaltio syntyi nimenomaan suvereenien valtioiden yhteenliittymisenä. Toki hyvin nuorien suvereenien valtioiden, mutta suvereenien yhtä kaikki. Sitäpaitsi minusta ei ole edes oleellista, olivatko ne suvereeneja vai ei, vaan se, liittyikö yhteensulautumiseen vapaaehtoisuutta. Koko prosessi vain vahvistaa, mitä edellä totesin. Imperiumit hajoavat omaan mahdottomuuteensa silloin kuin epäoikeudenmukaisuutta kokevat alusmaat tai siirtomaat kapinoivat, yhdistäytyvät ja julistautuvat itsenäiseksi.

Quote
USA:n laajeneminen 1800-luvulla taas oli tyypillistä imperialismia, ei mitään vapaaehtoista suvereenien valtioiden yhteenliittymistä.

Tämä on sikäli totta, että Yhdysvallat tuhosi intiaanivaltakunnat altaan pois sekä syrjäytti muut siirtomaaherrat, mutta sikäli virheellistä, että Yhdysvaltain väestöräjähdys tapahtui liittovaltiolle vapaaehtoista kuuliaisuutta vannovien eurooppalaisten siirtolaisten myötä, eikä siis oleellisesti edustanut perinteisen imperialismin kaltaista kokonaisten kansakuntien alistamista. Intiaanit ovat surullinen poikkeus. Heidät desimoitiin ja heistä jäi jäljelle vain rippeet, joista ei ollut kapinoitsijoiksi.

Quote
Ei tavalla tai toisella, vaan siten, että ne on joko väkivallalla pakotettu jonkun isomman valtion osaksi tai sitten ne ovat liittyneet yhteen estääkseen tuon tapahtumisen.

Oleellisempaa kuin valtion muodostumistapa on se, onko se muodostanut yksikön, jonka jäsenet haluavat kuulua siihen. Silloin kuin on, se on stabiili yksikkö, silloin kuin ei, se on epästabiili. Valloitussotien jälkeen on lähes vääjäämättä esiintynyt kapinointia ja rähinöintiä valloitetuilla alueilla, mutta joissakin tapauksissa vuosikymmenten tai vuosisatojen rähinöinnin seurauksena myös emovaltio on joutunut joustamaan ja kulttuuri alkanut yhdenmukaistua, mikä on ennen pitkää johtanut stabiiliin yhteiskuntaan.

Siinä olet oikeassa, että 1900-luvun maailmansotien jälkeen ihmiskunta näyttää oppineen, että suora miehitysvalta ei toimi ja että on viisaampaa jo lähtökohtaisesti rakentaa yhteiskuntajärjestys vapaaehtoisen kuuliaisuuden periaatteelle, joka keskimäärin rajoittuu oman tai tutun kulttuuripiirin alueelle. Tämäkin "kansallistunne- on kuitenkin elänyt ja jatkuvassa muutostilassa, onhan kyseessä lopulta subjektiivinen kokemus. Kuvaamassani trendissä se on pitkässä juoksussa laajentunut perheidentiteetistä heimo, kaupunki ja kansallisidentiteetiksi. Tässäkään suhteessa ei ole mitään syytä olettaa, että trendi yht’äkkiä vaihtaisi suuntaansa tai pysähtyisi. Todistustaakka on sillä, joka niin väittää.


Quote
Ja siis kaiken lisäksi sotiminen on siis ihan oikeasti vähentynyt. Länsimaisen miehen todennäköisyys kuolla sodassa on alempi kuin suunnilleen koskaan maailmanhistorian aikana.

Tämä pätee myös ei-länsimaiseen mieheen. Nykypäivänä sodat ovat harvinaisempia, mutta myös potentiaalisesti tuhoisampia. Sodan riski ei ole kadonnut minnekään, eikä myös suursodan riski. Intia, Pakistan ja Kiina ovat ydinasevaltoja ja alueella asuneena Intian ja Pakistanin välinen jännite on todellinen ja vaarallinen. Venäjä on myös edelleen Venäjä. Suursodan riski on olemassa maailmassa niin kauan kun on olemassa suureen sotaan kykeneviä valtioita, joiden välillä on poliittisia jännitteitä, ja joiden väliset jännitteet voivat sisäpoliittisen muutoksen (mm. islamistien valtaannousu Pakistanissa tai venäläisen äärikansallismielisyyden nousu Venäjällä) myötä ratkaisevasti pahentua. Tällaisten uhkaskenaarioiden toteutuminen voi potentiaalisesti olla tuhoisampaa kuin mikään aikaisempi maailmansota. En tietystikään tahdo maalailla piruja seinille, mutta nyt puhutaan mahdollisuuksista ja riskeistä, jotka ovat todellisia, mutta juuri tällä viikolla tänä vuonna epätodennäköisen tuntuisia. On lähes mahdotonta sanoa, mikä on tilanne tällä viikolla ensi vuonna tai kolmen vuoden päästä. En itse väitä omaavani sellaisia meedion lahjoja ja toivon, että et sinäkään.

Mutta palataan vielä hetkeksi koko ketjun aloitusteemaan l. talouskriisiin ja globaalimarkkinoiden yhteennivoutumisen myötä tapahtuneeseen maailmanlaajuiseen kerrannaisvaikutukseen yhden maailmankolkan kriisiytyessä. EU:n lisäksi yhteisiin sisämarkkinoihin ja turvallisuusjärjestelyihin suuntautuvia poliittis-taloudellisia integroitumistrendejä on meneillään kaikilla mantereilla (AU, Mercosur, ASEAN). WTO:n neuvottelukierroksilla ja erinäisillä G-kokoonpanoilla järjestetyillä kierroksilla taloudellisia ja poliittisia kipupisteitä pyritään jatkuvasti järkeistämään, mutta toimintaa on kuvastanut myös tietynlainen epätoivo. Reagointi tapahtuu lähes vääjäämättä eriasteisen kriisiytymisen myötä, eikä yhteisiä valvontajärjestelmiä vahvisteta juuri koskaan ennalta ehkäisevästi kansallisen suvereniteetin menettämisen pelossa. Vain jälkiviisaasti ja nurkuen muiden vaihtoehtojen käydessä vähiin. Siksi olemassa olevat hallitustenväliset järjestöt (erit. YK kaikkine elimineen) ja EU:kin ovat lopulta melko hampaattomia järjestelmiä liittovaltioon verrattuna. Maailmansodan piti tapahtua Kansainliiton perustamiseksi, joka oli täysin hampaaton järjestelmä. Toisen maailmansodan piti tapahtua YK:n perustamiseksi, joka on kasvaneesta relevanssistaan huolimatta täysin hampaaton järjestelmä. Toisen maailmansodan piti myös tapahtua EU:n perustamiseksi, joka on osoittautunut huomattavasti edellä mainittuja -˜hampaallisemmaksi’, mutta siitä huolimatta suvereenien kansallisvaltioiden manipuloitavaksi järjestelmäksi. Lissabonin sopimuksen myötä kansallinen suvereenius on entisestään heikentynyt  monilla päätöksenteon alueilla. Puhtaasti Euroopan tasoisissa asioissa tämä on positiivinen trendi, mutta subsidiariteettiperiaatteen mukaisesti kansalliseen päätösvaltaan kuuluvaa Rysälän päällepäsmäröintiä pitäisi puolestaan rajoittaa.

Yhtä kaikki, kansallisvaltioiden anarkia ei ole osoittautunut stabiiliksi järjestelmäksi vaan itsetuhoisaksi järjestelmäksi. Johdonmukaisen trendianalyysin valossa sille on tulossa loppu ennemmin tai myöhemmin. Ainoat tilapäistä stabiilisuutta nykyiseen järjestykseen tuovat tekijät ovat ei-anarkistisia ja kansallista suvereeniutta hillitseviä tekijöitä - kansainväliset sopimukset, hallitusten väliset järjestöt ja "hyvä onni- sen suhteen, että juuri tänä päivänä minkään ydinasevallan johtoon ei ole valittu militaristista höyrypäätä. Ei edes Iranin, jonka näennäisessä johdossa on puhelias ja suullisesti uhitteleva höyrypää. Mikään ei tietystikään takaa sitä, että yhtäkkiä jollakin jo tutummalla valtionpäämiehellä napsahtaa. Jo tästäkin syystä on turha tuudittautua julistamaan kansallisvaltioiden anarkiaa stabiiliksi järjestelmäksi. Epästabiili ei kuitenkaan tarkoita sitä, että järjestelmä romahtaa huomenna ja että kriisejä pukkaa joka tuutista joka minuutti. Näin en ole kuitenkaan missään vaiheessa väittänytkään, tosin huomaan välillä tulleeni tulkituksi niin.
« Last Edit: October 09, 2010, 08:13:57 by Isontalon Antti »
"Ihmiskunnan hyvinvointia, sen rauhaa ja turvallisuutta, ei voida saavuttaa ennen kuin sen ykseys on lujasti vakiinnutettu." - Bahá'u'lláh(1817-1892)

Offline Sam Karvonen

  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 1416
Re: Ennuste: kansantalous kallionkielekkeellä?
« Reply #61 on: October 09, 2010, 08:26:32 »
Vielä piti sanomani tämä: Valtiot (kaupunki- tai kansallisvaltiot), kuten heimot ja perhekunnatkin niitä ennen, ovat kautta aikain käyneet rauhanomaista kauppaa keskenään, pitäneet neuvonpitoa keskenään sekä säännöllisin väliajoin että ad hoc -pohjalta, vapaaehtoisesti liittoutuneet eri asioiden tiimoilta ja vapaaehtoisesti irtaantuneet liittoutumistaan. On hyvin valikoivaa historianlukua väittää, että aikaisemmin interaktio valtakuntien välillä oli vain tai edes pääsääntöisesti väkivaltaista tai miehitysvaltaa tavoittelevaa, ja että nykypäivänä tilanne on tässä suhteessa olellisesti muuttunut vapaaehtoisempaan suuntaan. On myös naiivia luulla, että miehitysvalta on ainoa vieraan vallan pakkovallan muoto. Oleellisin muutos on tapahtunut vain siinä, että anarkia ei tänä päivänä välttämättä ilmene enää perinteisen imperiumin sisällä (ottamatta kantaa siihen, mitä esim. Kiina ja Venäjä sitten ovat ja mitä niiden sisällä tapahtuu tänäkin päivänä) vaan muodollisestikin itsenäisten toimijoiden kesken. Aiemmin oli sekä itsenäisiä pientoimijoita valtava liuta että useita valtavia imperiumeja (myös nykypäivää muistuttava tilanne). Kuitenkin tuolloin nuo imperiumit pitivät sisällään valtavan määrän faktisesti itsenäisiä kolkkia, joita ei millään voinut kaukainen esivalta hallita, mutta jotka kuitenkin muodollisesti kuuluivat imperiumiin. Edellä kuvatun trendianalyysin kannalta tämä on kuitenkin täysin epärelevantti detalji, koska anarkia on anarkiaa, vaikka voissa paistais ja kommunismiks kutsuis.
« Last Edit: October 09, 2010, 08:28:24 by Isontalon Antti »
"Ihmiskunnan hyvinvointia, sen rauhaa ja turvallisuutta, ei voida saavuttaa ennen kuin sen ykseys on lujasti vakiinnutettu." - Bahá'u'lláh(1817-1892)

Offline Virkamies

  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 1647
  • En sitten laupeutunut
Re: Ennuste: kansantalous kallionkielekkeellä?
« Reply #62 on: October 11, 2010, 07:41:38 »
Vielä piti sanomani tämä: Valtiot (kaupunki- tai kansallisvaltiot), kuten heimot ja perhekunnatkin niitä ennen, ovat kautta aikain käyneet rauhanomaista kauppaa keskenään, pitäneet neuvonpitoa keskenään sekä säännöllisin väliajoin että ad hoc -pohjalta, vapaaehtoisesti liittoutuneet eri asioiden tiimoilta ja vapaaehtoisesti irtaantuneet liittoutumistaan. On hyvin valikoivaa historianlukua väittää, että aikaisemmin interaktio valtakuntien välillä oli vain tai edes pääsääntöisesti väkivaltaista tai miehitysvaltaa tavoittelevaa, ja että nykypäivänä tilanne on tässä suhteessa olellisesti muuttunut vapaaehtoisempaan suuntaan.

Antti hyvä, älä rakentele näitä olkiukkoteorioitasi, se on turhaa. Opiskele hieman aiheesta suvereniteetti. Totta kai suvereenit yhteisöt ovat aina mielummin harjoittaneet rauhallista interaktiota. Se on silti anarkiaa siinä mielessä, että kukaan ei pakota toista käyttäytymään rauhallisesti. Jos poistetaan Suomesta valtio, niin ihmiset pääsääntöisesti pyrkivät olemaan interaktiossa rauhallisesti ja sovussa toistensa kanssa.

Se, että suvereenit yhteisöt haluavat rakentaa erilaisia yhteisiä sopimuksia on niiden suvereenien yhteisöjen oma tahto ja ihan hienoa niin. Jos näillä suvereeneilla yhteisöillä on yläpuolellaan jokin instanssi joka voi pakottaa niitä toimimaan vasten omaa tahtoaan, niin silloin ne lakkaavat olemasta suvereeneja yhteisöjä.

Historia osoittaa sen, että ihmiskunnalla ei ole ollut yhtä ainutta instanssia, joka olisi ollut muiden yläpuolella. On ollut aina useita suvereniteetin omaavia yhteisöjä. Voit yrittää kiemurrella tämän tosiasian kanssa, mutta se ei ole muuta kuin melko löyhää retoriikkaa.
Irrelevanttia, koska mantsurian kalahuuhkaja.

Offline Sam Karvonen

  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 1416
Re: Ennuste: kansantalous kallionkielekkeellä?
« Reply #63 on: October 11, 2010, 10:54:21 »
Pentele, oli pakko vielä palata! Tahmatassu mikä tahmatassu, kaikki on Wardan syytä. (Jos en aika ajoin kirjautuisi ulos tältä palstalta, aiheuttaisin oman kommentointiaddiktioni johdosta mielipahaa perheelleni ja laiminlyöntiä muissa tärkeissä tehtävissäni. Myönnän auliisti, että itsekurini tässä suhteessa on sanalla sanoen ahterista.)

Mutta asiaan, arvon virkakollega. Kiitos lukukehotuksesta suvereenien valtioiden historian osalta. Joudun elättämään perheeni työskentelemällä n. 8 tuntia päivässä suvereenien valtioiden ja niiden välisten suhteiden parissa. Aiheesta on toki tullut luettuakin muutama kirjanen, mutta mikä vielä oleellisempaa, päivittäinen empiirinen kokemus auttaa seulomaan kirjallisuuden jyvät akanoista ja muodostamaan joskus hyvin kouriintuntuviinkin faktoihin nojaavia itsenäisiä mielipiteitä sen sijaan että tyytyisin tarkoitushakuisesti kumartamaan nojatuoliviisastelijoita, jotka vahvistaisivat vain omia alkuoletuksiani.

Me emme mitä ilmeisimmin puhu täysin eri asioista. Kaikki on toki kiinni yksilöiden, ryhmien ja valtioiden välisistä suhteista ja niiden luonteesta. Yritän tiivistää seuraavassa selkeästi keskeisimmät näkemykseni aiheesta:

(1) Elementaarisin suhde maapallon eri yksilöiden tai ryhmien välillä on tietoisuus toinen toistensa olemassaolosta, mikä globaalilla tasolla saavutettiin hyvin orastavalla tasolla vasta Kolumbuksen myötä.

(2) Kun yksilöt ja ihmisryhmät tulevat tietoiseksi toistensa olemassaolosta, niistä tulee joko (a) potentiaalisia uhkia (johon lasketaan myös valtioiden välinen rauhantilassa koettu ’kilpailuedun menettämisen uhka ja pelko’), (b) potentiaalisia yhteistyökumppaneita tai (c) potentiaalisia riiston välineitä itselleen tai omalle viiteryhmälleen.

(3) Lähes kaikki yksilöiden tai ryhmien väliset suhteet kautta aikain ovat olleet luonteeltaan (ainakin) jotain kolmesta edellä mainituista. Samojenkin yksilöiden tai ryhmien välejä on voinut eri aikoina kuvastaa kukin kolmesta mainituista relaatioista vuosisatojen varrella. Esim. Suomen ja Venäjän suhde on käynyt läpi kaikki em. relaatiomuodot ja se on myös tällä hetkellä yhtäaikaisesti kaikkea kolmea vaihtelevin painotuksin. (Sivuhuomio: kaikki yllä oleva pätee myös avioliittoon ja parisuhteeseen)

(4) Oma väitteeni on alusta pitäen ollut, että niin kauan kuin relaatiomuodot (a) ja (c) dominoivat yksilön tai ryhmien suhtautumista toinen toisiinsa, ne aiheuttavat jännitteitä ja eskaloituvat konflikteiksi ilman niitä hillitsevää relaatiomuotoa (b). Ne edustavat pohjimmiltaan anarkistista järjestystä, koska niissä toimijat eivät vapaaehtoisesti alistu yhteisten periaatteiden tai esivallan alle. Joskus (a):han sekä (c):hen perustuvat relaatiot ryhmien välillä ovat voineet päälle päin kartalla näyttää ’stabiileilta’ imperiumeilta, mutta käytännössä rakenteellinen anarkia on jatkuvasti kytenyt niissä (lue: valloitetut heimot ja kansakunnat eivät ole useinkaan kokeneet syvätasolla rakkautta tai lojaalisuutta miehittäjävaltiota kohtaan vaan päinvastoin) ja odottanut tilaisuuttaan purkautua myös käytännössä. Mielestäni historia antaa tästä enemmän kuin riittävästi esimerkkejä.

(5) Ei-anarkistisista yhteistyöhön perustuvista relaatioista kahdenväliset tai monenkeskiset sopimukset (joko sitovat sopimukset tai aiesopimukset tilanteesta riippuen), liittoutumat tai tilapäiset yhteistyöelimet ovat kautta historian riittäneet mainiosti niin kauan kuin sekä oma viiteryhmä että naapurivallat tai -ryhmät ovat teknisesti ottaen vielä riittävän ’kaukana’ toisistaan, eivätkä omalla toiminnallaan tahallisesti tai tahattomasti uhkaa oman viiteryhmän hyvinvointia. Ihmiskunnan jatkuvan teknologisen kehityksen johdosta tämä tilanne ei ole kuitenkaan koskaan kestänyt - ei perhekuntatasolla, ei heimotasolla, ei kaupunkivaltiotasolla eikä kaikkien merkkien mukaan myöskään kansallisvaltiotasolla.

(6) Kansainvälisiin suhteisiin sisältyvä rakenteellinen anarkia pysyy näennäisesti hallittuna ja ’stabiilina’ vain siksi, koska suhteisiin sisältyy myös ei-anarkistinen relaatio (b), joka on kuitenkin jatkuvasti koetuksella. Globalisoituneessa maailmassa, missä lähes kaikki vaikuttaa kaikkeen ja vieläpä viiveettä, olemme tulleet tilanteeseen, missä hyvääkin tarkoittavat valtiot tahattomasti aiheuttavat kriisejä ja kärsimystä toisille valtioille, koska he varaavat oikeuden päättää asioista yksipuolisesti (l. suvereniteetin periaatteen nojalla) kokonaisuuden etua ymmärtämättä tai arvioimatta. Tämän naapurustoksi kutistuneen maailman (klisee, mutta tosi klisee) keskinäisen riippuvuussuhteen tunnistamisesta omakin aloitukseni tähän ketjuun lähti liikkeelle.

(7) Väitän ja itse asiassa tiedän, että tilanteessa, jossa maapallolla on kunakin hetkenä vain rajallinen määrä ihmis- ja luonnonresursseja, 190 suvereenia ja ensisijaisesti omaa etua ajavaa valtiota on "järjestelmänä" rakenteellisesti estynyt hallitsemaan resursseja tavalla, joka tyydyttäisi suurinta osaa näistä valtioista (itse asiassa ei yhtäkään valtiota täysin, vaikka kuuluisikin nykyjärjestyksessä nettoedunsaajiin). Jännite ja konfliktin vaara on siis anarkistiseen järjestykseen sisäänrakennettu ja sen purkautumistodennäköisyys eri muodoissa on 100 %. Siispä väitän ja itse asiassa tiedän, että kansallisvaltioiden anarkiaan perustuva järjestys on itsetuhoisa l. epästabiili.

Jos tilannearvioni ja analyysini on virheellinen, se pitäisi osata jotenkin todistaa. Vastaan väittäminen ei ole ensimmäisen väitteen vääräksi todistamista, vaikka se olisi kuinka hienosti muotoiltu. Mikäli täsmälliseen faktatietoon ja eheään logiikkaan perustuvia vastatodistuksia alkaa vihdoin tälläkin palstalla näkyä, hyvä niin. Valitettavasti minulla ei ole kuitenkaan mahdollisuutta kommentoida niitä, mutta kokemuksen nojalla tiedän ja luotan siihen, että esim. Jalonen oivaltaa hyvin perusteluni ja logiikkani siitä tyystin riippumatta, onko hän kaikesta samaa mieltä.

Antoisaa ja kerrassaan riemusta sykkivää virkamiesarkea (*hymiön paikka*) loppusyksyä toivottaen!

I.A.

P.S. Pahoittelut vielä Sr:lle, mikäli aikaisemmin pahoitin mielesi henkilöä arvioivilla (ja tahattomasti liioittelevilla) kommenteilla. Annoin ärtymyksen viedä mukanaan. Olen tietoinen, että heittoni eivät myöskään edistä rakentavaa keskustelua mistään aiheesta.
« Last Edit: October 11, 2010, 11:10:18 by Isontalon Antti »
"Ihmiskunnan hyvinvointia, sen rauhaa ja turvallisuutta, ei voida saavuttaa ennen kuin sen ykseys on lujasti vakiinnutettu." - Bahá'u'lláh(1817-1892)

Offline Virkamies

  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 1647
  • En sitten laupeutunut
Re: Ennuste: kansantalous kallionkielekkeellä?
« Reply #64 on: October 11, 2010, 11:52:30 »
Mutta asiaan, arvon virkakollega. Kiitos lukukehotuksesta suvereenien valtioiden historian osalta. Joudun elättämään perheeni työskentelemällä n. 8 tuntia päivässä suvereenien valtioiden ja niiden välisten suhteiden parissa. Aiheesta on toki tullut luettuakin muutama kirjanen, mutta mikä vielä oleellisempaa, päivittäinen empiirinen kokemus auttaa seulomaan kirjallisuuden jyvät akanoista ja muodostamaan joskus hyvin kouriintuntuviinkin faktoihin nojaavia itsenäisiä mielipiteitä sen sijaan että tyytyisin tarkoitushakuisesti kumartamaan nojatuoliviisastelijoita, jotka vahvistaisivat vain omia alkuoletuksiani.

Työnteolla ei välttämättä ole korrelaatiota ymmärrykseen työnsä alla olevista asioista, kuten kuka tahansa työelämässä toiminut ymmärtänee.

Ryhdyt selittämään nyt melko monimutkaisesti melko yksinkertaisesta asiasta, enkä ole varma, että saavutatko mitään muuta kuin vaikutelman siitä, että olet ollut väärässä ja pyrit vääntämään sitä aikaisemmin lausumaasi jotenkin koherenssiin todellisuuden kanssa. Tarkastellaan kuitenkin esittämääsi.

Quote
(1) Elementaarisin suhde maapallon eri yksilöiden tai ryhmien välillä on tietoisuus toinen toistensa olemassaolosta, mikä globaalilla tasolla saavutettiin hyvin orastavalla tasolla vasta Kolumbuksen myötä.

Vaikka sitten niin. Itse olen taipuvainen ajattelemaan niin, että ihmiskunta on ollut vuorovaikutuksessa toistensa kanssa aina. Ne vuorovaikutuksen muodot tulivat vain kohtuullisen paljon konkreettisemmiksi ja nopeammiksi Cortesin ja kumppaneiden myötä.

Quote
(2) Kun yksilöt ja ihmisryhmät tulevat tietoiseksi toistensa olemassaolosta, niistä tulee joko (a) potentiaalisia uhkia (johon lasketaan myös valtioiden välinen rauhantilassa koettu ’kilpailuedun menettämisen uhka ja pelko’), (b) potentiaalisia yhteistyökumppaneita tai (c) potentiaalisia riiston välineitä itselleen tai omalle viiteryhmälleen.

En näe asiaa minään joko/tai -asiana. Kaikki toimijat ovat aina potentiaalisia interaktiokumppaneita, kyllä.

Quote
(3) Lähes kaikki yksilöiden tai ryhmien väliset suhteet kautta aikain ovat olleet luonteeltaan (ainakin) jotain kolmesta edellä mainituista. Samojenkin yksilöiden tai ryhmien välejä on voinut eri aikoina kuvastaa kukin kolmesta mainituista relaatioista vuosisatojen varrella. Esim. Suomen ja Venäjän suhde on käynyt läpi kaikki em. relaatiomuodot ja se on myös tällä hetkellä yhtäaikaisesti kaikkea kolmea vaihtelevin painotuksin. (Sivuhuomio: kaikki yllä oleva pätee myös avioliittoon ja parisuhteeseen)

Niin juuri.

Quote
(4) Oma väitteeni on alusta pitäen ollut, että niin kauan kuin relaatiomuodot (a) ja (c) dominoivat yksilön tai ryhmien suhtautumista toinen toisiinsa, ne aiheuttavat jännitteitä ja eskaloituvat konflikteiksi ilman niitä hillitsevää relaatiomuotoa (b). Ne edustavat pohjimmiltaan anarkistista järjestystä, koska niissä toimijat eivät vapaaehtoisesti alistu yhteisten periaatteiden tai esivallan alle. Joskus (a):han sekä (c):hen perustuvat relaatiot ryhmien välillä ovat voineet päälle päin kartalla näyttää ’stabiileilta’ imperiumeilta, mutta käytännössä rakenteellinen anarkia on jatkuvasti kytenyt niissä (lue: valloitetut heimot ja kansakunnat eivät ole useinkaan kokeneet syvätasolla rakkautta tai lojaalisuutta miehittäjävaltiota kohtaan vaan päinvastoin) ja odottanut tilaisuuttaan purkautua myös käytännössä. Mielestäni historia antaa tästä enemmän kuin riittävästi esimerkkejä.

Ei ole ollut. Väitteesi on ollut, että nykyinen tilanne, jossa on useita suvereeneja toimijoita on epästabiili ja muistaakseni vielä markkinatalouden vastainen. Mitä et tunnu ymmärtävän on se, että "relaatiomuoto b" on aivan normaalia interaktiota suvereenien toimijoiden välillä. Yleensä vielä se normaalein tapa, millä suvereenit toimivat keskenään. Se ei silti poista suvereniteettiä, jos toimijalla on de facto mahdollisuus itsenäisesti päättää interaktion muodosta.

Quote
(5) Ei-anarkistisista yhteistyöhön perustuvista relaatioista kahdenväliset tai monenkeskiset sopimukset (joko sitovat sopimukset tai aiesopimukset tilanteesta riippuen), liittoutumat tai tilapäiset yhteistyöelimet ovat kautta riittäneet mainiosti niin kauan kuin sekä oma viiteryhmä että naapurivallat tai -ryhmät ovat teknisesti ottaen vielä riittävän ’kaukana’ toisistaan, eivätkä omalla toiminnallaan tahallisesti tai tahattomasti uhkaa oman viiteryhmän hyvinvointia. Ihmiskunnan teknologisen ja kulttuurisen kehityksen myötä tämä tilanne ei ole koskaan kuitenkaan säilynyt - ei perhekuntatasolla, ei heimotasolla, ei kaupunkivaltiotasolla eikä kaikkien merkkien mukaan myöskään kansallisvaltiotasolla.

Sinulla tuntuu olevan omituinen käsitys käsitteestä "anarkismi". Anarkismi tarkoittaa sitä, ettei ole ylempää hallintoa vaan ihmiset tai ylipäätänsä toimijat sopivat keskenään asioista. Jos anarkistisessa tilanteessa sinä ja minä sovimme vaikka ruoan jakamisesta tai siitä, ettemme kajoa toistemme parittelukumppaneihin, niin kyseessä on yhä anarkia. Jos naapurin iso-Jorma kertoo meille molemmille, että pataan tulee, jos ei pidetä näppejä erossa toistemme omasta, niin silloin kyseessä saattaa olla jotain muuta, jos me alistumme Jorman johdon alle ja tottelemme häntä tai itkemme ja tottelemme. Silloin suvereniteetti on kadonnut ja arkia alkanut.

Voimme myös sopia, että koska emme saa hommaa toimimaan, niin muodostamme yhteisön, jossa joukolla kuritamme sitä, joka yrittää yhteisön tahtoa rikkoa. Tilanne valuu kuitenkin nopeasti anarkiaksi, jos yhteisö ei ole valmis ylläpitämään tahtonsa noudattamista. Silloin on vain sovittu suvereenien yksilöiden kesken, että näin olisi hyvä. Se on anarkiaa, sillä kuka tahansa voi päättää, ettei noudatakaan sopimusta.
 
Quote
(6) Kansainvälisiin suhteisiin sisältyvä rakenteellinen anarkia pysyy näennäisesti hallittuna ja ’stabiilina’ vain siksi, koska suhteisiin sisältyy myös ei-anarkistinen relaatio (b), joka on kuitenkin jatkuvasti koetuksella. Globalisoituneessa maailmassa, missä lähes kaikki vaikuttaa kaikkeen ja vieläpä viiveettä, olemme tulleet tilanteeseen, missä hyvääkin tahtovat valtiot tahattomasti aiheuttavat kriisejä ja kärsimystä toisille valtioille, koska he varaavat oikeuden päättää asioista yksipuolisesti (l. suvereniteetin periaatteen nojalla) kokonaisuuden etua ymmärtämättä tai arvioimatta. Tämän naapurustoksi kutistuneen maailman (klisee, mutta tosi klisee) keskinäisen riippuvuussuhteen tunnistamisesta omakin aloitukseni tähän ketjuun lähti liikkeelle.

Kaikki tunnistavat tämän anarkian asiassa. Epäselvyys on näemmä siinä, että sinä yhdistät yhteistyön joksikin anarkian vastakohdaksi.

Quote
(7) Väitän ja itse asiassa tiedän, että tilanteessa, jossa maapallolla on kunakin hetkenä vain rajallinen määrä ihmis- ja luonnonresursseja, 190 suvereenia ja ensisijaisesti omaa etua ajavaa valtiota on rakenteellisesti estynyt hallitsemaan resursseja tavalla, joka tyydyttäisi suurinta osaa näistä valtioista (itse asiassa ei yhtäkään valtiota täysin, vaikka kuuluisikin nykyjärjestyksessä nettoedunsaajiin). Jännite ja konfliktin vaara on siis anarkistiseen järjestykseen sisäänrakennettu ja sen purkautumistodennäköisyys eri muodoissa on 100 %. Siispä väitän ja itse asiassa tiedän, että kansallisvaltioiden anarkiaan perustuva järjestys on itsetuhoisa l. epästabiili.

Resurssien kysyntä on aina ollut suurempi kuin tarjonta. Silti suvereeneja toimijoita on aina ollut enemmän kuin yksi. Siksi konfliktit. Totta kai.

On täysin oma tulkintasi, että tilanne olisi epästabiili. Minusta mahdollinen yhden singluaarin suvereniteetin tila maapallolla olisi epästabiili. Se olisi kuin korttitalo, joka odottaa vaan romahtamistaan. Mitä suurempi järjestyksen aste, sitä enemmän energiaa vaaditaan sen järjestyksen ylläpitämiseksi. Ihmisyhteisöt ovat taipuvaisia pirstoutumaan pienemmiksi perheyhteisöiksi, ellei väkivaltaan käytetä enemmän energiaa, jotta saadaan aikaan perheyhteisöjä suurempia järjestyksen asteita.

Quote
Jos tilannearvioni ja analyysini on virheellinen, se pitäisi osata jotenkin todistaa. Vastaan väittäminen ei ole ensimmäisen väitteen vääräksi todistamista, vaikka se olisi kuinka hienosti muotoiltu. Mikäli täsmälliseen faktatietoon ja eheään logiikkaan perustuvia vastatodistuksia alkaa vihdoin tälläkin palstalla näkyä, hyvä niin. Valitettavasti minulla ei ole kuitenkaan mahdollisuutta kommentoida niitä, mutta kokemuksen nojalla tiedän ja luotan siihen, että esim. Jalonen oivaltaa hyvin perusteluni ja logiikkani siitä tyystin riippumatta, onko hän kaikesta samaa mieltä.

Mitä sinä olet väittänyt? Eikö niin, että olet väittänyt, että:

Quote
anarkia on aina kestämätön ja itsetuhoisa asiantila inhimillisessä toiminnassa.

Sinulle on vastattu, että ei ole ollut koskaan tilannetta, jossa olisi ollut maapallolla vain yksi suvereeni toimija ja koska useamman kuin yhden suvereenin toimijan interaktio on aina luonteeltaan anarkistista, niin siten anarkia on ollut de facto aina olemassa ja siten kestänyt melko pitkään.

Mitä olet tehnyt on termin "anarkia" uudelleenmäärittely joksikin, mitä me kutsumme vaikkapa termillä "sotiminen". Minä en tiedä, että miten kestämätön tai itsetuhoisa asiantila inhimillisessä toiminnassa sotiminen on, voisin kiistää sellaisenkin ihan vaan huvin vuoksi, mutta siitä olen aivan varma, että jos ihmiskunnan historiassa ei ole koskaan ollut tilannetta, jossa ei olisi ollut jollain tasolla anarkiaa, niin en kykene pitämään tilannetta kestämättömänä.

Yhteistyöllä saadaan varmaan usein aikaan hyviä asioita. Ananarkiaksi tai arkiaksi sitä ei kuitenkaan voi kutsua vaan yhteistyö on olennainen osa anarkian toimivuutta.
Irrelevanttia, koska mantsurian kalahuuhkaja.

Pliers

  • Guest
Re: Ennuste: kansantalous kallionkielekkeellä?
« Reply #65 on: October 11, 2010, 12:21:26 »
Nämä Virkamiehen ja Ison A:n ottelut ovat kyllä hauskoja seurattavia. Kylläkin ne mielestäni muistuttavat kovin paljon balettia tai oopperaa - hianon näköstä, vaikkei mitään tajuukkaan.  ;D

Offline sr

  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 3079
Re: Ennuste: kansantalous kallionkielekkeellä?
« Reply #66 on: October 11, 2010, 12:37:25 »
Antti, ensinnäkin kiitokset anteeksipyynnöstä. Harvalla riittää pokka tähän. Toiseksi, miksi pompit koko ajan rekisteröityneen ja ei-rekisteröityneen jäsenen välillä? Ei se rekisteröitymättömyys näytä sinua estämästä palaamasta kerta toisensa jälkeen keskusteluun.

Koko perustuslaki haudattiin vähin äänin, kun Ranska ja Hollanti äänesti sitä vastaan.
Väärin, perustuslakia ei ole haudattu. Se on vain saanut uuden nimen. Tällaista on politiikka. Lissabonin sopimus on faktisesti EU-perustuslaki, joka sisältää lähes kaikki perustuslakiesitykseen kuuluneet klausuulit. Se on juridisesti huomattavasti voimakkaampi perustuslaki kuin esimerkiksi Iso-Britannian magna carta ja monessa mielessä vastaa vahvuudeltaan Yhdysvaltain liittovaltiosopimusta (perustuslaki), joka pitää juridisen mahdollisuuden osavaltioille myös irtaantua liittovaltiosta.

Niin, tuo mahdollisuus irtaantua on juuri yksi merkittävimmistä eroista Lissabonin sopimuksen ja ehdotetun perustuslain välillä. Lissabonin sopimus on ensimmäinen EU-sopimus, joka sisältää proseduurin siihen, miten yhteisöstä erotaan suvereenin valtion niin halutessa. Ja tämän sopimuksen EU-maat hyväksyivät, eivät sitä perustuslakia. Ja juuri tämä on se avainasia, joka pitää suvereenit valtiot suvereeneina. On niiden omissa käsissä, haluavatko ne kuulua yhteisöön vai ei. Kukaan ei pakota. En tunne tuota USA:n perustuslakia niin hyvin, mutta tiedän, että 1800-luvulla osa liittovaltiosta halusi eroon muista, mikä johti sotaan ja niiden irtipyrkijöiden pakottamiseen pysymään liittovaltiossa. Minun on mahdotonta nähdä vastaavaa EU:ssa.

Tämä yksityiskohtana. Palataan sitten tähän pääkysymykseen, eli onko anarkiavaltiomalli väistämättä kehittymässä globaaliksi ylivaltioksi.

Itse kirjoitat:
Quote
Oleellisempaa kuin valtion muodostumistapa on se, onko se muodostanut yksikön, jonka jäsenet haluavat kuulua siihen. Silloin kuin on, se on stabiili yksikkö, silloin kuin ei, se on epästabiili. Valloitussotien jälkeen on lähes vääjäämättä esiintynyt kapinointia ja rähinöintiä valloitetuilla alueilla, mutta joissakin tapauksissa vuosikymmenten tai vuosisatojen rähinöinnin seurauksena myös emovaltio on joutunut joustamaan ja kulttuuri alkanut yhdenmukaistua, mikä on ennen pitkää johtanut stabiiliin yhteiskuntaan.

Ensinnäkään tuo ei ole mitenkään aina pätenyt. Suomi oli Ruotsin kuningaskunnan osa vähintään Pähkinänsaaren rauhasta ja sitten Venäjän valllan alla 100 vuotta, mutta silti kehittyi omaksi valtiokseen. Irlanti oli osa Britanniaa pitkään ja silti itsenäistyi, vaikka toisin kuin Suomi oli melkein menettänyt oman kielensä (sitä puhuu tällä hetkellä pari prosenttia kansasta äidinkielenään). Näiden lisäksi Euroopassa on muitakin edelleen omaa valtiota odottavaa aluetta: Katalonia, Baskimaa, Skotlanti,...

Toiseksi olennaista tässä on juuri se, että menneisyydessä valloitetut alueet on enemmän tai vähemmän pakotettu emovaltion kuriin. Nykyisin tämä ei enää toimi, vaan ennemminkin alueille annetaan entistä enemmän autonomiaa, vaikka väkivaltamonopoli pysyisikin ylemmällä tasolla.

Tuota valtauksesta seuraavaa ajan myötä kehittyvää yhteenkuuluvuuden tunnetta ei siis synny. Nykyaikana on ennemminkin vallitsevana itsenäisten toimijoinen vapaaehtoinen yhteistoiminta.

Voit ajatella tätä seuraavan analogian kautta. Kun menet johonkin työpaikkaan, suostut vaikka mihin työpaikan sääntöihin ja saat vastalahjaksesi sitten palkkaa kerran kuussa. Tämä on kumpaakin hyödyttävää yhteistoimintaa. Oleellista on kuitenkin se, että pysyt itse edelleen suvereenina toimijana. Et takuulla suostuisi työsopimukseen, joka sitoisi sinut orjasuhteeseen työnantajaasi, eli työpaikasta lähteminen ei olisi sinulle enää vapaasti päätettävissä. Et, vaikka työehdot olisivat täsmälleen samat kuin nykysuhteessakin. Sama koskee näitä valtioiden välisiä sopimuksia, EU, WTO, jne. Maat liittyvät niihin vapaaehtoisesti kuitenkin säilyttäen itsellään oikeuden lähteä pois, jos homma ei kiinnosta. Juuri tämä on anarkiaa ja eroaa esim. siitä, mikä tilanne vallitsee valtion sisällä. Voit toki fyysisesti lähteä valtiostakin pois, mutta et voi valita sitä, että pysyt paikallasi, mutta vain eroat valtiosta. Jos tätä yrität, sinulle käy kuten Wacossa kävi Daavidin oksa lahkolle.

Ja aivan kuten anarkia työmarkkinoilla ei ole mitenkään epästabiili tila ei sitä ole valtioidenkaan anarkia. Etenkään siis nykyisin, kun voimakeinoin muista valtioista hyötyminen on tullut yhä vähemmän ja vähemmän kannattavaksi verrattuna yhteistyöhön niiden kanssa. Analogia tähän on se, että ihmisten ryöstäminen tulisi entistä vähemmän ja vähemmän kannattavaksi verrattuna heidän kanssaan kaupankäyntiin. Yksilötasolla ryöstäminen on vielä silloin tällöin kannattavaa ja siksi siellä ei ole mahdollista siirtyä anarkiaan, mutta valtiotasolla sodalla toisten kansojen ryöstäminen on käytännössä aivan liian kallista ja omaa kansaa suututtavaa verrattuna heidän kanssaan yhteistyöhön ja siksi se on käynyt erittäin vähiin.

Quote
Siinä olet oikeassa, että 1900-luvun maailmansotien jälkeen ihmiskunta näyttää oppineen, että suora miehitysvalta ei toimi ja että on viisaampaa jo lähtökohtaisesti rakentaa yhteiskuntajärjestys vapaaehtoisen kuuliaisuuden periaatteelle, joka keskimäärin rajoittuu oman tai tutun kulttuuripiirin alueelle. Tämäkin "kansallistunne- on kuitenkin elänyt ja jatkuvassa muutostilassa, onhan kyseessä lopulta subjektiivinen kokemus. Kuvaamassani trendissä se on pitkässä juoksussa laajentunut perheidentiteetistä heimo, kaupunki ja kansallisidentiteetiksi. Tässäkään suhteessa ei ole mitään syytä olettaa, että trendi yht’äkkiä vaihtaisi suuntaansa tai pysähtyisi. Todistustaakka on sillä, joka niin väittää.

Kuten olen jo kirjoittanut, tuo tunne on ollut tarpeellinen ennen kaikkea sen vuoksi, että sotiminen on kehittynyt. Jos 1939 Viipurin lääni olisi yksin koittanut puolustautua NL:n hyökkäystä vastaan, se olisi jyrätty. Kun sen takana oli koko Suomi, hyökkäys onnistuttiin pysäyttämään. Jos tämä maan valtaamiseen johtavan hyökkäyksen torjumisen tarve vähitellen katoaa, ei ole mitään tarvetta kehittää tuota identiteettiä isommaksi. Skotit voivat olla skotteja ja englantilaiset englantilaisia, jos ei ole kokonaista britti-imperiumia puolustettavana.

Ja mitä tuohon todistustaakkaan tulee, niin kuten jo mainitsin, tulevaisuuden asioita ei tietenkään voi todistaa, joten siinä mielessä lauseesi on typerä. Voimme molemmat esittää ennusteita tulevasta ja perusteita niille, mutta mitään todistusta siitä, mitä tulee tulevaisuudessa käymään, on ihan turha pyytää tai esittää. Jos meteorologi sanoo, että huomenna sataa ja perustelee tämän sillä, että satelliittikuvassa näkyy matalapaine Ruotsin päällä, tämä on edelleenkin vain ennuste, ei todistus siitä, mitä huomenna tapahtuu.

Quote
Tämä pätee myös ei-länsimaiseen mieheen. Nykypäivänä sodat ovat harvinaisempia, mutta myös potentiaalisesti tuhoisampia. Sodan riski ei ole kadonnut minnekään, eikä myös suursodan riski. Intia, Pakistan ja Kiina ovat ydinasevaltoja ja alueella asuneena Intian ja Pakistanin välinen jännite on todellinen ja vaarallinen. Venäjä on myös edelleen Venäjä. Suursodan riski on olemassa maailmassa niin kauan kun on olemassa suureen sotaan kykeneviä valtioita, joiden välillä on poliittisia jännitteitä, ja joiden väliset jännitteet voivat sisäpoliittisen muutoksen (mm. islamistien valtaannousu Pakistanissa tai venäläisen äärikansallismielisyyden nousu Venäjällä) myötä ratkaisevasti pahentua. Tällaisten uhkaskenaarioiden toteutuminen voi potentiaalisesti olla tuhoisampaa kuin mikään aikaisempi maailmansota.

Itse en näe suursodan riskiä mitenkään erityisen suurena. Kukaan ei hyötyisi sellaisesta, ei Venäjä, Kiina, Intia tai Pakistankaan. Tämä on eri asia kuin vaikka maailman tila 1939. Saksa oikeasti katsoi hyötyvänsä siitä, että hyökkäsi Puolaan. Jonkinlainen mahdollisuus olisi sillä, että jotkut itsemurhaintoiset terroristit saisivat käsiinsä ydinaseita ja käyttäisivät niitä, mutta tämä tuskin johtaisi suursotaan, vaikka siinä muutama sata tuhatta ihmistä voisi henkensä menettääkin. Paljon tyypillisempiä valtioiden välisiä sotia on vaikka USA:n Irakin ja Afganistanin reissut, joissa se käytännössä syrjäytti diktatuurin ja asetti paikalleen jonkinlaisen demokratian. Sen puoleen irakilaiset kuin afgaanitkaan tuskin tulevat jatkossa tuntemaan erityistä yhteenkuuluvuuden tunnetta USA:han, mutta tulevat jatkamaan suvereenina valtioina (mahdollisesti tosin Irakista kurdit lähtevät omille teilleen ja perustavat oman valtionsa).

Mitä "hullu johtaja" -skenaarioon tulee, niin 1980-luvulla, jolloin maapallolla oli enemmän ydinaseita kuin koskaan aiemmin ja koskaan sen jälkeen, NL:n johtajana oli seniili Konstantin Tshernenko ja samaan aikaan toisella puolella myös seniili Ronald Reagan. Eivätkä nämä kahjot siltikään saaneet mitään maailmansotaa aikaiseksi.

Se, mikä on ollut pitkän aikavälin kehitys maailmalla on vähittäinen, mutta varma siirtyminen yhä enemmän ja enemmän demokraattisiin oikeusvaltioihin. Ja mitä enemmän valtiot ovat tällaisia, sitä vähemmän ne ovat halukkaita sotimalla pyrkimään hyötymään toisista valtioista. Jopa silloin, kun homma olisi jotenkin taloudellisesti kannattavaa (mitä se ei edes juuri koskaan enää ole). Demokratiat hyötyvät toisistaan paljon enemmän yhteistyön ja kaupankäynnin kautta. Koska nykyaikainen talous on mitä vähimmässä määrin nollasummapeliä ja yhä vähemmässä määrin maalla ja luonnonvaroilla on merkitystä kansakunnan hyvinvointiin, sotimisen rationaalisuus on kadonnut.

Quote
Yhtä kaikki, kansallisvaltioiden anarkia ei ole osoittautunut stabiiliksi järjestelmäksi vaan itsetuhoisaksi järjestelmäksi.

Juuri tätä et ole osoittanut. Demokraattisista oikeusvaltioista koostuva valtioanarkia on juuri osoittautumassa varsin kestäväksi. Jopa se yleinen anarkioita uhkaava tekijä, eli väkivalta on vähenemään päin. Esittämäsi kehityskulku toimi jonnekin 1. maailmansotaan asti. Siihen mennessä maailma oli kasautunut muutamaksi isoksi imperiumiksi, jotka hallitsivat valtavia alueita. Sitten ne ottivat yhteen ja se tosiaan johti vähitellen imperialismin itsetuhoon. Sen jälkeen suvereenien maiden määrä on vain kasvanut.

Sitten tuolta toisesta viestistäsi se, minkä luulen sinua vievän koko ajan harhaan:
Quote
Ei-anarkistisista yhteistyöhön perustuvista relaatioista kahdenväliset tai monenkeskiset sopimukset (joko sitovat sopimukset tai aiesopimukset tilanteesta riippuen), liittoutumat tai tilapäiset yhteistyöelimet ovat kautta historian riittäneet mainiosti niin kauan kuin sekä oma viiteryhmä että naapurivallat tai -ryhmät ovat teknisesti ottaen vielä riittävän ’kaukana’ toisistaan, eivätkä omalla toiminnallaan tahallisesti tai tahattomasti uhkaa oman viiteryhmän hyvinvointia. Ihmiskunnan jatkuvan teknologisen kehityksen johdosta tämä tilanne ei ole kuitenkaan koskaan kestänyt - ei perhekuntatasolla, ei heimotasolla, ei kaupunkivaltiotasolla eikä kaikkien merkkien mukaan myöskään kansallisvaltiotasolla.

Vapaaehtoinen sopiminen ei ole "ei-anarkista", vaan voi hyvin sopia anarkistiseen järjestelmään. Anarkian määritelmä on se, että ketään ei pakoteta, ei se, että kukaan ei tee vapaaehtoisesti yhteistyötä tai sovi vapaaehtoisesti asioista. Palatakseni analogiaani, se, että sinä teet työsopimuksen työnantajasi kanssa, säilyttää sinulla edelleen suvereeniteetin. Sinä et tee orjasopimusta, vaan työsopimuksen, josta voit milloin tahansa irtisanoutua. Työnantajasi ei voi mitenkään pakottaa sinua pysymään sopimuksessa, jos itse et halua.

Mitä tuohon uhkaamiseen tulee, niin juuri se, että nykyaikana kaupankäynti on selvästi ylittänyt hyödyllisyydessä ryöstämisen, johtaa juuri siihen, että nuo uhat vähenevät. Siinä olet oikeassa, että teknologia on tässä tärkeässä asemassa. Kun hyvinvointi koostuu entistä enemmän ihmisten immateriaalisesta työstä ja entistä vähemmän raaka-aineista tai edes materiasta yleensä, on väkivallalla entistä vaikeampi saavuttaa yhtään mitään.
With or without religion, you would have good people doing good things and evil people doing evil things. But for good people to do evil things, that takes religion. -Steven Weinberg