Author Topic: Tavarataloketju Kärkkäisen antisemitistinen kampanja  (Read 8285 times)

0 Members and 1 Guest are viewing this topic.

Offline Vongoethe

  • Administrator
  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 6074
  • Hate the sin, love the sinner
    • View Profile
siirto
« Reply #30 on: August 16, 2013, 17:22:16 »
A tomb, a tomb, my kingdom for a tomb!

HS, 16.8.2013: BBC: Rikhard III:n luurangon hautapaikasta oikeuskiista
Solitudinem faciunt, pacem appellant.

Offline Kaptah

  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 1145
    • View Profile
siirto
« Reply #31 on: August 17, 2013, 12:42:16 »
Taas on syytä mellakoida ja osoittaa mieltään. En oikein tiedä mitä vastaan, mutta kai se jotenkin valtion ja poliisin tms vika on.

http://www.hs.fi/ulkomaat/Lipuntarkastajia+paenneen+pojan+kuolema+kuohuttaa+Kreikkaa/a1376702434014
Quote

Lähes tuhat ihmistä osoitti mieltään Ateenassa perjantaina lipuntarkastajia paenneen pojan kuoleman takia. Protestoijat syyttivät 19-vuotiaan pojan kuolemasta Kreikan ankaria säästötoimenpiteitä.

Silminnäkijöiden mukaan Thanassis Kanaoutis putosi johdinautosta, kun hän painoi ovet avaavaa hätäpainiketta välttääkseen lipuntarkastuksen. Poika menehtyi saamiinsa vammoihin sairaalassa keskiviikkona.

Kreikan vasemmistolainen pääoppositiopuolue Syriza syyttää tapahtuneesta lipuntarkastajien lisäksi maan taloudellisia ongelmia ja hallituksen säästötoimenpiteitä. Puolueen mielestä poika kuoli, koska ei pystynyt maksamaan 1,60 euron hintaista lippua. Tämä kuvastaa puolueen mukaan kreikkalaisen yhteiskunnan tilaa.

Kreikan hallitus aikoo aloittaa tapauksesta onnettomuustutkinnan, mutta sanoo Syrizan hyödyntävän onnettomuutta poliittisiin tarkoituksiin.
Kaikki kehitys on muutosta, mutta kaikki muutos ei ole kehitystä.

Offline Username1

  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 4383
  • Populismi = energiataloudellisin maailmankuva!
    • View Profile
siirto
« Reply #32 on: August 17, 2013, 13:00:19 »
Mielestäni on outoa, että suvaitsevaisuusrajoitteiset eivät näe mellakoiden sisälle lehtiotsikoita syvemmälle.

Nuo ovat laukaisevia tekijöitä pitkään pinnan alla kyteneelle tyytymättömyydelle, ei se yksi ja ainoa syy.
Monikulttuurisuus on rikkaus.

Offline Kourumies

  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 3094
    • View Profile
siirto
« Reply #33 on: August 17, 2013, 14:12:24 »
Mielestäni on outoa, että suvaitsevaisuusrajoitteiset eivät näe mellakoiden sisälle lehtiotsikoita syvemmälle.

Nuo ovat laukaisevia tekijöitä pitkään pinnan alla kyteneelle tyytymättömyydelle, ei se yksi ja ainoa syy.

No totta kai eivät näe. Hehän itse kiusaavat ihmisiä vuosikausia solvaamalla ja uhkaamalla, ja sitten kun uhri reagoi se on jotain aivan kauheaa.

Aiemmin nimellä Köyry Väyränen tunnettu artisti.

Offline Kourumies

  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 3094
    • View Profile
siirto
« Reply #34 on: August 17, 2013, 15:28:14 »
Nimestä päätellen kuuluisan kulttuuri- ja hurrivihaajasuvun vesa julistaa Magneettimediassa, että holohölinä (lainatakseni Halla-ahon termiä) on kulttuurimarxismia:

http://www.magneettimedia.com/lukijan-kommentti-miksi-magneettimediasta-syntyi-kohu/

Siitäs sait sinäkin, veli Vongoethe! Olet juuri päässyt Magneettimedian viralliseen kulttuurimarxistien rekisteriin.

Vakavammin puhuen tämä on oire siitä, mitä olen aina sanonut: uusfasismi voi piiloutua vaikka kuinka pitkäksi aikaa islamkritiikin taakse, mutta aatehistorian perintö vipuaa natsit aina takaisin juutalaisvihaan.

Suomessa ei ole perinteisesti esiintynyt juurikaan antisemitismiä, koska hurriviha on Suomen antisemitismiä. Mutta Halla-ahon rasisminvaltavirtaistamisprojektin myöhäisseurauksiin voinee laskea senkin, että vanhan koulukunnan antisemitismistä on nyt ilmeisesti tullut valtavirtainen rasismin muoto Suomessakin. Sillä onhan se nyt selvää, että Kärkkäinen ei olisi kehdannut ryhtyä tälle ristiretkelleen, ellei Halla-aho olisi valmistellut maaperää.

On hyvin ikävää, että jotkut juutalaistahotkin ovat menneet lankaan ja kuvittelevat ns. vastajihadisteja jotenkin heidän liittolaisikseen näiden arabivastaisen ohjelman vuoksi. Onneksi valtavirran juutalaisjärjestöt kuten ADL ovat ymmärtäneet, että juutalaiset tulevat olemaan aivan samojen tyyppien kohteena kun muotivirtaukset äärioikeistossa kääntyvät.

Kuluva talouslama on jo nostanut juutalaiset takaisin valokeilaan syntipukeiksi ja suomalaisissakin julkaisuissa on ollut selviä antisemiittisiä stereotypioita esim. Magneettimediassa ja Kansan Uutisissa. KU kirjoitti taannoin rikkaista amerikanjuutalaisista, jotka ovat muka turvallisuusriski Yhdysvalloille, koska he ovat todellisuudessa uskollisia Israelille eivätkä isänmaalleen. Tällainen on ikivanha syytös, jolla juutalaisia on aina leimattu, vaikka aikaisemmin puhuttiin Israelin sijaan maailmanjuutalaisuudesta. Lisäksi voidaan kysyä, että missä vaiheessa vasemmistomedia on ruvennut vahtimaan toisten isänmaallisuutta? Magneettimedian jutut taas ovat sitten olleet jo aivan törkeää juutalaisvastaista propagandaa.



Se nyt ei ole mitään uutta, että vasemmisto ottaa sen lipun pois oikeiston kädestä kun oikeisto on menettänyt uskottavuutensa isänmaallisten arvojen ajajana - on oikeastaan Suomen omituinen erityispiirre, ettei kukaan ole yrittänyt sitä täällä aikaisemmin. Mutta tuo KU:n juttu oli todella nolo moka.

Sinänsähän on totta, että Yhdysvalloissa - ja Suomessa - on Israelin henkisiä kansalaisia, jotka ovat valmiita uhraamaan oman maansa edun Israelin puolesta. Mutta nämä löytyvät enimmäkseen helluntaihörähtäneiden ja muiden pienten kristillisten yhteisöjen keskuudesta. Juutalaisilla on omat hörähtäneet osastonsa, mutta kyllähän tosiasia on, että jenkeissä tyypillinen varakas juutalainen on aika liberaali, eikä myöskään mitenkään varauksettomasti tue Israelia. Pikemminkin linja on se, että heikäläiset vaativat Israelilta enemmän - moraalisesti enemmän - koska se on juutalaisvaltio ja juuri siksi velvollinen olemaan moraalin majakka.

Ensimmäisen intifadan aikaan vuonna 1987 monetkin tunnetut USA:n juutalaisyhteisön silmäätekevät arvostelivat Israelia, mutta koska arabien julkisuudenhallinta on mitä on, tätäkään tilaisuutta he eivät osanneet hyödyntää kunnolla.
Aiemmin nimellä Köyry Väyränen tunnettu artisti.

Offline Julmuri

  • Administrator
  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 3920
  • Pienimunainen fasisti
    • View Profile
siirto
« Reply #35 on: August 17, 2013, 16:58:14 »
Sinänsähän on totta, että Yhdysvalloissa - ja Suomessa - on Israelin henkisiä kansalaisia, jotka ovat valmiita uhraamaan oman maansa edun Israelin puolesta. Mutta nämä löytyvät enimmäkseen helluntaihörähtäneiden ja muiden pienten kristillisten yhteisöjen keskuudesta. Juutalaisilla on omat hörähtäneet osastonsa, mutta kyllähän tosiasia on, että jenkeissä tyypillinen varakas juutalainen on aika liberaali, eikä myöskään mitenkään varauksettomasti tue Israelia. Pikemminkin linja on se, että heikäläiset vaativat Israelilta enemmän - moraalisesti enemmän - koska se on juutalaisvaltio ja juuri siksi velvollinen olemaan moraalin majakka.

Yhdysvalloissa tuollaisilla kiihkouskovaisilla voi olla ulkopoliittisesti enemmän vaikutusvaltaa kuin Suomessa, mutta Israelia ei nyt varsinaisesti voida edes USAn kohdalla käsitellä ulkopoliittiseksi asiaksi. Jos nyt oikein muistan niin päättävissä elimissäkin sen asiat käsitellään sisäpoliittisten kysymysten yhteydessä ainakin jossain määrin. Israelin suojelu on ollut USAlle oikeastaan moraalinen ja poliittinen pakko sen jälkeen kun britit jättivät alueen oman onnessa nojaan.

Jos nyt jätetään moraaliset kannat huomiotta niin pelkästään Israelin edun kannalta YK:n monet päätöslauselmat ovat selkeästi sen edun vastaisia ja USA joutuu kantamaan siitä vastuun, ettei niitä päästä pakolla toteuttamaan. Ilman yhdenkään suurvallan suojelevaa "viittaa" on todellinen riski, että Palestiinassa päädyttäisiin vuoden 1948 toisintoon ja USAn vaihtoehdoksi ei ole tarjoutunut yhtään toista. Suurvallan suoja toimii tietenkin toiseenkin suuntaan siinä mielessä, että Israelinkin on ollut pakko hyväksyä se, että konflikti voidaan ratkaista vain sellaisessa kontekstissa, joka ei sisällä palestiinalaisten pakkosiirtoja esimerkiksi Jordaniaan. Jos kylmän sodan aikana supervallat olisivat tukeneet osapuolia toisin päin niin voisi olla aika todennäköistä, että Palestiinan ongelma olisi ratkaistu venäläistyylisesti hieman "suoraviivaisemmin".
"Jos Suomi olisi esim. Latvian kaltainen persereikä, meillä ei olisi mitään ongelmaa turvapaikkaturismista" - nimimerkki "kami" Hommaforumilla

Offline Kourumies

  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 3094
    • View Profile
siirto
« Reply #36 on: August 17, 2013, 17:09:47 »
Sinänsähän on totta, että Yhdysvalloissa - ja Suomessa - on Israelin henkisiä kansalaisia, jotka ovat valmiita uhraamaan oman maansa edun Israelin puolesta. Mutta nämä löytyvät enimmäkseen helluntaihörähtäneiden ja muiden pienten kristillisten yhteisöjen keskuudesta. Juutalaisilla on omat hörähtäneet osastonsa, mutta kyllähän tosiasia on, että jenkeissä tyypillinen varakas juutalainen on aika liberaali, eikä myöskään mitenkään varauksettomasti tue Israelia. Pikemminkin linja on se, että heikäläiset vaativat Israelilta enemmän - moraalisesti enemmän - koska se on juutalaisvaltio ja juuri siksi velvollinen olemaan moraalin majakka.

Yhdysvalloissa tuollaisilla kiihkouskovaisilla voi olla ulkopoliittisesti enemmän vaikutusvaltaa kuin Suomessa, mutta Israelia ei nyt varsinaisesti voida edes USAn kohdalla käsitellä ulkopoliittiseksi asiaksi. Jos nyt oikein muistan niin päättävissä elimissäkin sen asiat käsitellään sisäpoliittisten kysymysten yhteydessä ainakin jossain määrin. Israelin suojelu on ollut USAlle oikeastaan moraalinen ja poliittinen pakko sen jälkeen kun britit jättivät alueen oman onnessa nojaan.

Jos nyt jätetään moraaliset kannat huomiotta niin pelkästään Israelin edun kannalta YK:n monet päätöslauselmat ovat selkeästi sen edun vastaisia ja USA joutuu kantamaan siitä vastuun, ettei niitä päästä pakolla toteuttamaan. Ilman yhdenkään suurvallan suojelevaa "viittaa" on todellinen riski, että Palestiinassa päädyttäisiin vuoden 1948 toisintoon ja USAn vaihtoehdoksi ei ole tarjoutunut yhtään toista. Suurvallan suoja toimii tietenkin toiseenkin suuntaan siinä mielessä, että Israelinkin on ollut pakko hyväksyä se, että konflikti voidaan ratkaista vain sellaisessa kontekstissa, joka ei sisällä palestiinalaisten pakkosiirtoja esimerkiksi Jordaniaan. Jos kylmän sodan aikana supervallat olisivat tukeneet osapuolia toisin päin niin voisi olla aika todennäköistä, että Palestiinan ongelma olisi ratkaistu venäläistyylisesti hieman "suoraviivaisemmin".


Näinhän se on, ja kun muistetaan että Israel oli alkujaan pitkälti vasemmistoidealistinen projekti, ei ole mitenkään mahdotonta että Israelissa olisi saanut vallan jokin neuvostomielinen vasemmistofraktio. Neukuilla oli tietyssä vaiheessa hyvä sauma vetää Israel mukaan blokkiinsa eikä heillä silloin vielä ollut ymmärtääkseni mitään kovin vahvoja sitoumuksia arabitaholle. Laajemminkin vasemmistoon alkoi ilmaantua arabimyönteisiä äänenpainoja vasta kehitysmaaintoilun myötä kuusi-seitsemänkymmenluvulla.
Aiemmin nimellä Köyry Väyränen tunnettu artisti.

Offline Vongoethe

  • Administrator
  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 6074
  • Hate the sin, love the sinner
    • View Profile
siirto
« Reply #37 on: August 18, 2013, 15:00:28 »
Jossain määrin ymmärrän, vaikka en hyväksyisikään, Köyryn ja Julmurin oksymoronistisia käsitteitä "rehellinen natsi" tai "rehellinen persu". Kun lukee noita vasemmiston Der Stürmerin juttua, heti tulevat mieleen sudet lammasten vaatteissa, se antisemitismi, räikeä rasismi kun peitellään kuten vaikka nyt Juha Drufva Hannah Arendtin kirjan arvioinnissaan "hyvän juutalaisen", alibijuutalaisen taakse.

Arendt - Martin Heideggerin rakastajatar ja lempioppilas muuten - on hyvinkin kiistanalainen hahmo, esimerkiksi hänen Eichmann-analyysiään on sanottu kovin pintapuoliseksi. Elokuvakin hänestä, maallistuneen juutalaisperheen tyttärestä on hiljattain tehty.

Tuossa Sol Sternin näyte City Journalista:

"***

Arendt’s five articles, which were then expanded into the 1963 book Eichmann in Jerusalem: A Report on the Banality of Evil, proved hugely controversial. Many Jewish readers-"and non-Jews, too-"were shocked by three principal themes in Arendt’s report: her portrayal of Israeli prime minister David Ben-Gurion as the cynical puppet master manipulating the trial to serve the state’s Zionist ideology; her assertion that Eichmann was a faceless, unthinking bureaucrat, a cog in the machinery of the Final Solution rather than one of its masterminds; and her accusation that leaders of the Judenräte (Jewish councils) in Nazi-occupied Europe had engaged in "sordid and pathetic- behavior, making it easier for the Nazis to manage the logistics of the extermination process.

Since the publication of Eichmann in Jerusalem, serious scholars have debunked the most inflammatory of Arendt’s charges. Nevertheless, for today’s defamers of Israel, Arendt is a patron saint, a courageous Jewish intellectual who saw Israel’s moral catastrophe coming. These leftist intellectuals don’t merely believe, as Arendt did, that she was the victim of "excommunication- for the sin of criticizing Israel. Their homage to Arendt runs deeper. In fact, their campaign to delegitimize the state of Israel and exile it from the family of nations-"another kind of excommunication, if you will-"derives several of its themes from Arendt’s writings on Zionism and the Holocaust. Those writings, though deeply marred by political naivety and personal rancor, have now metastasized into a destructive legacy that undermines Israel’s ability to survive as a lonely democracy, surrounded by hostile Islamic societies.

One might imagine the young Hannah Arendt as the heroine of a Philip Roth novel about a precocious Jewish undergraduate having an affair with her famous professor. According to her late biographer Elisabeth Young-Bruehl, Arendt grew up in a completely assimilated middle-class Jewish family in Königsberg, the capital of East Prussia. She identified herself as fully German by virtue of her love of the Muttersprache (mother tongue) and of German Kultur. The word "Jew,- Arendt would later recall, "was never mentioned- in her home; the only religion there was her mother’s ardent socialism.

In 1924, at 18, Arendt went to study philosophy at the University of Marburg, where Martin Heidegger was establishing his reputation as the most important continental philosopher of the twentieth century. Like many of Heidegger’s brilliant Jewish students (Herbert Marcuse was another), Arendt was mesmerized by his lectures. Heidegger, in turn, quickly recognized Arendt’s intellectual gifts and agreed to mentor her dissertation. He also became her secret lover, though he was more than twice her age and married with children. A decade later, Heidegger became a committed member of the Nazi Party and the head of the University of Freiburg, where he encouraged his students to give the Nazi salute and enthusiastically carried out the party’s directive to purge all Jews from the faculty.


***
"

Niin ikään Drufva mainitsee Cecil Rhodesin tukijoiksi epämääräiset "juutalaiset rahoittajat", sen kummemmin tarkentamatta, miksi rahoitti (paljon juutalaisia timanttialalla, historiallisista syistä) puhumattakaan vielä tärkeimmistä rahoittajista. Harvat rahoittivat juutalaisuutensa tai buuriutensa, englantilaisuutensa ja niin edelleen takia vaan aivan yleisistä syistä.

Näin  Encyclop¦dia Britannica Cecil Rhodesista:

"For eight years, until he took a belated degree in 1881, he divided his life between Kimberley and Oxford. Both societies found him odd, though he did his best to conform outwardly to the conventions. At Oxford his eccentric habits, falsetto giggle, rambling monologues, and his unusual background intrigued the younger students around him. So did his philosophy of an almost mystical imperialism.

He gradually advanced from being a speculative digger to the status of a man of substance with ambitious ideas on the future of the diamond industry. His first partnerships were with young men as impoverished as himself, such as C.D. Rudd, with whom he formed De Beers Consolidated Mines, Ltd.-"so called after the De Beers mining claims, many of which he had acquired. Eventually, success brought new friends and also rivals. Alfred Beit, a German who knew the diamond market intimately, was his most valued friend. With Beit’s help, Rhodes expanded his claims until all the De Beers mines were under his control. In 1887 he set about acquiring the Kimberley mine, which was mainly controlled by Barney Barnato. A furious competition to buy up shares ended in Rhodes’s favour in 1888. He finally paid more than £5,000,000 ($25,000,000)-"a generous settlement-"for Barnato’s holding and celebrated by making his rival a member of the Kimberley Club, into which Barnato had never before even been admitted.
"

Näin kruisailee Drufva:

"Rasismin ja samalla fasismin siemenet kylvettiin englantilaisen suurliikemiehen ja siirtomaapoliitikon Cecil Rhodesin (1853-1902) sekä juutalaisten rahoittajien voimin Etelä-Afrikassa, kun sieltä löytyi valtavat kulta- ja timanttivarannot 1870-80 -luvuilla."

Barnato todellakin oli sattumoisin juutalainen. Jotenkin hänen juutalaisuudestaan tehdään Drufvan kyhäelmässä rasismin ja fasismin kylväjä.

Näin Britannicassa (jotkut linkit minulla eivät edelleenkään näytä toimivan, toiset toimivat, toiset eivät):

"Barney Barnato, original name Barnett Isaacs (born 1852, London, Eng.-"died June 14, 1897, at sea), financier, diamond magnate, and gold baron who first rivaled and then later allied with Cecil Rhodes in struggling for control in the development of the Southern African mining industry.
 
Barnett Isaacs was the son of a Jewish shopkeeper, Isaac Isaacs, in the East End of London. In 1873 he followed his brother Henry to Kimberley, Cape Colony, to seek his fortune in the diamond rush. Adopting the name Barnato Brothers, which he and his brother had used in London as vaudeville entertainers, they first made money by selling cigars to the miners. They formed a diamond brokerage firm in 1874. Two years later "Barney- Barnato began the bold speculation in mining claims that led to the formation of the Barnato Diamond Mining Company in 1880. It later merged with other companies to form the Kimberley Central Diamond Mining Company, which, along with the Compagnie Fran§aise des Mines de Diamant du Cap, seriously challenged Cecil Rhodes’s De Beers Mining Company (see De Beers S.A.).

In 1888 the Kimberley Central Diamond Mining Company was bought out by De Beers. Barnato held a large share in the monopolistic De Beers Consolidated Mines that emerged, and he was made life governor of the company. That same year he became a member of the Cape Colony parliament, and he would remain so until his death. A few years after the 1886 discovery of gold on the Witwatersrand in the Transvaal, Barnato resumed speculating, buying up mining claims and real estate and floating Barnato Consolidated Mines and Barnato Bank. By the mid-1890s Barnato’s Witwatersrand interests had been amalgamated into the Johannesburg Consolidated Investment Company. In June 1897 he jumped or fell from a ship while on his way to England to attend Queen Victoria’s Diamond Jubilee. The reasons for this accident or suicide are still mysterious.
"

Se nyt on sanottava, että Der Stürmerissä ei oikein hyväksytty noita alibijuutalaisiakaan, "hyviä juutalaisia", mutta lopulta sekä Drufvan kaltaisille että Der Stürmerin toimitus- ja lukijakunnalle, paras juutalainen on kuollut juutalainen. Toiseksi parhaita ovat tietysti nämä itseään vihaavat, kuten Noam Chomsky, Norman Finkelstein, Talmudia ymmärtämättömät ateistijuutalaiset ja Israel-vastaiset, yleensä vasemmistolaisittain orientoituneet masokistit, joita on esimerkiksi Yhdysvaltain itärannikko ja amerikkalaismedia täynnään New York Timesia myöten, tai vaikka Tel Aviv. Heitä sopii sitten käytellä aseena esimerkisi toisia juutalaisia - ja heitä itseäänkin - vastaan. Sikälikin aika hassua puhua "vaikutusvaltaisesta juutalaismediasta", että useimmiten he ovat nimenomaan Israel-vastaisia, ainakin oikeistonäkökulmasta. Eivät juutalaisuutensa takia vaan siitä huolimatta; niin sanotun vasemmistolaisuutensa vuoksi.

Jotain samanlaista voisi ajatella vaikka Johan Bäckmanista tai Otto Wille Kuusisesta: venäläisille ja suomalaisten vihaajille he varmaankin edustivat ja edustavat suomalaisuutta, "hyviä suomalaisia". Sanoisin, että kovinkaan monelle suomalaiselle he eivät mitenkään mallikelpoisina näyttäydy.
« Last Edit: August 18, 2013, 16:48:17 by Vongoethe »
Solitudinem faciunt, pacem appellant.

Offline Julmuri

  • Administrator
  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 3920
  • Pienimunainen fasisti
    • View Profile
siirto
« Reply #38 on: August 18, 2013, 16:17:26 »
Sinänsähän on totta, että Yhdysvalloissa - ja Suomessa - on Israelin henkisiä kansalaisia, jotka ovat valmiita uhraamaan oman maansa edun Israelin puolesta. Mutta nämä löytyvät enimmäkseen helluntaihörähtäneiden ja muiden pienten kristillisten yhteisöjen keskuudesta. Juutalaisilla on omat hörähtäneet osastonsa, mutta kyllähän tosiasia on, että jenkeissä tyypillinen varakas juutalainen on aika liberaali, eikä myöskään mitenkään varauksettomasti tue Israelia. Pikemminkin linja on se, että heikäläiset vaativat Israelilta enemmän - moraalisesti enemmän - koska se on juutalaisvaltio ja juuri siksi velvollinen olemaan moraalin majakka.

Yhdysvalloissa tuollaisilla kiihkouskovaisilla voi olla ulkopoliittisesti enemmän vaikutusvaltaa kuin Suomessa, mutta Israelia ei nyt varsinaisesti voida edes USAn kohdalla käsitellä ulkopoliittiseksi asiaksi. Jos nyt oikein muistan niin päättävissä elimissäkin sen asiat käsitellään sisäpoliittisten kysymysten yhteydessä ainakin jossain määrin. Israelin suojelu on ollut USAlle oikeastaan moraalinen ja poliittinen pakko sen jälkeen kun britit jättivät alueen oman onnessa nojaan.

Jos nyt jätetään moraaliset kannat huomiotta niin pelkästään Israelin edun kannalta YK:n monet päätöslauselmat ovat selkeästi sen edun vastaisia ja USA joutuu kantamaan siitä vastuun, ettei niitä päästä pakolla toteuttamaan. Ilman yhdenkään suurvallan suojelevaa "viittaa" on todellinen riski, että Palestiinassa päädyttäisiin vuoden 1948 toisintoon ja USAn vaihtoehdoksi ei ole tarjoutunut yhtään toista. Suurvallan suoja toimii tietenkin toiseenkin suuntaan siinä mielessä, että Israelinkin on ollut pakko hyväksyä se, että konflikti voidaan ratkaista vain sellaisessa kontekstissa, joka ei sisällä palestiinalaisten pakkosiirtoja esimerkiksi Jordaniaan. Jos kylmän sodan aikana supervallat olisivat tukeneet osapuolia toisin päin niin voisi olla aika todennäköistä, että Palestiinan ongelma olisi ratkaistu venäläistyylisesti hieman "suoraviivaisemmin".


Näinhän se on, ja kun muistetaan että Israel oli alkujaan pitkälti vasemmistoidealistinen projekti, ei ole mitenkään mahdotonta että Israelissa olisi saanut vallan jokin neuvostomielinen vasemmistofraktio. Neukuilla oli tietyssä vaiheessa hyvä sauma vetää Israel mukaan blokkiinsa eikä heillä silloin vielä ollut ymmärtääkseni mitään kovin vahvoja sitoumuksia arabitaholle. Laajemminkin vasemmistoon alkoi ilmaantua arabimyönteisiä äänenpainoja vasta kehitysmaaintoilun myötä kuusi-seitsemänkymmenluvulla.

Juuri tuon vuoksi Stalinin Neuvostoliitto kiirehti ensimmäisten joukossa tunnustamaan Israelin valtion. Käsittääkseni kommunistiblokissa oltiin melkoisen pettyneitä siitä, että maa lopulta valui lännen leiriin eikä osaksi kansandemokratioita. Stalin uskoi vakaasti, että Israelin avulla saataisiin vähennettyä Britannian vaikutusvaltaa alueella. Neuvostoliitto osoitti kyllä pettymyksensä tukemalla Nasseria erittäin voimakkaasti, koska tämä käytännössä edusti realistisinta mahdollisuutta tuhota Israel.

Kuten hyvin monessa muussakin asiassa Neuvostoliitolla oli kuitenkin oma versionsa juutalaisten alueesta. Palestiinan projekti kun nähtiin länsivaltojen tekeleenä. On huomattavaa, että alueen asukaista 1948 samana vuonna kun Israel perustettiin 25% oli juutalaisia, joten tämä oli suhteellisesti lähes yhtä paljon kuin Palestiinassa.
"Jos Suomi olisi esim. Latvian kaltainen persereikä, meillä ei olisi mitään ongelmaa turvapaikkaturismista" - nimimerkki "kami" Hommaforumilla

Offline Kourumies

  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 3094
    • View Profile
siirto
« Reply #39 on: August 18, 2013, 16:55:39 »
Juuri tuon vuoksi Stalinin Neuvostoliitto kiirehti ensimmäisten joukossa tunnustamaan Israelin valtion. Käsittääkseni kommunistiblokissa oltiin melkoisen pettyneitä siitä, että maa lopulta valui lännen leiriin eikä osaksi kansandemokratioita. Stalin uskoi vakaasti, että Israelin avulla saataisiin vähennettyä Britannian vaikutusvaltaa alueella. Neuvostoliitto osoitti kyllä pettymyksensä tukemalla Nasseria erittäin voimakkaasti, koska tämä käytännössä edusti realistisinta mahdollisuutta tuhota Israel.

Kuten hyvin monessa muussakin asiassa Neuvostoliitolla oli kuitenkin oma versionsa juutalaisten alueesta. Palestiinan projekti kun nähtiin länsivaltojen tekeleenä. On huomattavaa, että alueen asukaista 1948 samana vuonna kun Israel perustettiin 25% oli juutalaisia, joten tämä oli suhteellisesti lähes yhtä paljon kuin Palestiinassa.

Niin, tuo surullisen kuuluisa Birobidzhanin projekti. Itse asiassa jos Neuvostoliitto olisi perustanut oman Israelinsa Valko-Venäjän, Ukrainan ja Puolan raja-alueelle (ja Stalinin mahtikäskyllähän ihan mikä tahansa olisi ollut mahdollista), se olisi luultavasti mennyt aika hyvin läpi länsivaltojen puolellakin, koska alueella oli vanhastaan ollut Itä-Euroopan suurin ja yhtenäisin juutalaisasutus. Israel olisi varmaankin jäänyt syntymättä ja heprean kielikin elvyttämättä nykyisessä mitassaan. Toisaalta jiddish olisi jäänyt neuvosto-Israelin alueella eläväksi ja kukoistavaksi kulttuurikieleksi.
Aiemmin nimellä Köyry Väyränen tunnettu artisti.

Offline Vongoethe

  • Administrator
  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 6074
  • Hate the sin, love the sinner
    • View Profile
Re: Tavarataloketju Kärkkäisen antisemiittinen kampanja
« Reply #40 on: August 18, 2013, 17:17:24 »
Ihan oikeasti: ei tee pahaa lukea Israelin historiasta muualtakin kuin yhdestä Tom Segevin kirjasta tai Benny Morrisin tai edes Dominique Lapierren ja Larry Collinsin. Se on vähän sama, kuin lukisi Suomen historiasta Tiedonantajasta, Pirkkalan monisteesta, venäläisiltä tai yhdestä Hannu Rautkallion yhteen dokumenttiin perustuvasta kirjasta.

Tosta voi aloittaa: History of Israel, from 1850-present

Jewish Virtual Library on niin ikään hyvin lähteistetty, alkuperäisdokumentteja myöten.

Tossa vielä kertaalleen narratiivit, eurooppalaismedia yleensä seuraa tuota arabinarratiivia, saahan siihen mukaan tietysti mennä, mutta...

Israeli and Palestinian Traditional Narratives of Their History
« Last Edit: August 18, 2013, 20:46:39 by Vongoethe »
Solitudinem faciunt, pacem appellant.

Offline Kourumies

  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 3094
    • View Profile
Re: Tavarataloketju Kärkkäisen antisemitistinen kampanja
« Reply #41 on: August 18, 2013, 18:02:18 »
Ihan oikeasti: ei tee pahaa lukea Israelin historiasta muualtakin kuin yhdestä Tom Segevin kirjasta tai Benny Morrisin tai edes Dominique Lapierren ja Larry Collinsin. Se on vähän sama, kuin lukisi Suomen historiasta Tiedonantajasta, Pirkkalan monisteesta, venäläisiltä tai yhdestä Hannu Rautkallion yhteen dokumenttiin perustuvasta kirjasta.

Valitettavasti minun täytyy todeta, että pidän yllä olevaa vihjailua "yhdestä Tom Segevin kirjasta" henkilökohtaisesti loukkaavana. En pidä itseäni aiheen asiantuntijana, mutta olen siitä riittävän hyvin perillä tietääkseni, miten vaikea ja monitahoinen se on. Minulla on vähän sellainen vaikutelma tästä asiasta, että sinusta kaikki, jotka eivät viimeisen päälle jaa näkemystäsi, ovat jonkinlaisia antisemitistejä. Vaikka pidän Noam Chomskya tyhjänpäiväisenä ja yliarvostettuna hörhönä, suhtaudun erittäin kielteisesti termiin "itseään vihaavat juutalaiset". Se on mielestäni juuri sellainen nationalistis-totalitaristinen termi, jolla ihmisten oikeutta henkilökohtaisiin mielipiteisiinsä rajoitetaan. Onhan meidätkin tällä foorumilla kirjoittavat ei-kämyt jo moneen kertaan leimattu "suomalaisuuden häpäisijöiksi" ja "itseinhoisiksi".

Voin antaa seuraavassa listan viime aikoina lukemistani aihetta sivuavista teoksista.

Potok, Chaim: Wanderings. A history of the Jews.
Ben-Ami, Shlomo: Scars of War, Wounds of Peace. The Israeli-Arab Tragedy.
Kassow, Samuel D.: Who Will Write our History? Rediscovering a hidden archive from the Warsaw Ghetto.
Oz, Amos: A Story of Love and Darkness.
Rosenberg, Göran: Ett kort uppehåll på vägen från Auschwitz.
Sand, Shlomo: Die Erfindung des jüdischen Volkes - Israels Gründungsmythos auf dem Prüfstand (hepreankielinen alkuteos מתי ×•××™× ×"ומצא ×"עם ×"×™×"ו×"×™/Matai ve'ekh humtza ha'am hajehudi, "Milloin ja miten keksittiin juutalainen kansa")
Michman, Dan: Angst vor den "Ostjuden". Die Entstehung der Ghettos während des Holocaust. (englanniksi nimellä The Emergence of Jewish Ghettos during the Holocaust.)
Hamilton, Jill: God, Guns and Israel - Britain, the Jews and the First World War.

Koska tämä aihe ei ole koskaan kuulunut keskeisen tutkijaintressini piiriin (silloin kun viitsin vielä vakavissani väsätä väikkäriäni - vaikka nyt kun aikaa taas iltaisin on sitä voisi jälleen alkaa kirjoitella) muuten kuin holocaustin ja Itä-Euroopan juutalaisen kulttuurin osalta (sitä jiddishiäkään en vielä sujuvasti osaa vaikka minulla oppikirja onkin), en ole perehtynyt siihen kovin syvällisesti. Saanen kuitenkin esittää paheksuntani siitä, että tunnut pitävän kaikkia kanssasi erimielisiä joko ideologisina antisemitisteinä, tietämättöminä tai vääriä kirjoja lukeneena. Et tee mitenkään kaksista PR:ää Israelin asialle hysteerisillä haukkumasaarnoillasi, ja sen sijaan että kyseenalaistat jonkun kirjoittajan pätevyyden esittämällä hänet "itseään vihaavana" juutalaisena (täysin hommalaistyyppinen henkilökohtaisuuksiin menevä ja leimaava "argumentti"), voisit esimerkiksi esittää todisteena Israelin suvaitsevaisuudesta, demokraattisuudesta ja sananvapaudesta sen, että siellä julkaistaan vaikkapa Shlomo Sandin kirja, joka kyseenalaistaa hyvin radikaalisti juutalaisten populaarit käsitykset etnogeneesistään.

Minä olen juuri niin yllytyshullu, että voisin opetella sujuvaa hepreaa ja lukea hyllymetrin pari Israelissa hepreaksi ilmestyneitä historiateoksia ihan vain saadakseni panna sinulle jauhot suuhun. Älä usuta. Tiedät hyvin että edellä oleva ei ollut tyhjä uhkaus ja että pystyn siihen kyllä. Olen tehnyt vastaavanlaisia juttuja ennenkin eräillä toisilla kielillä, kuten varmaan olet kuullutkin, eikä heprea ole vaikeaa (oppikirjat minulla jo on ja alkeiskurssinkin kävin joskus kymmenen vuotta sitten). Ainoa, sanoo ainoa, syy miksi en ole vielä tehnyt niin on se että niiden historiateosten ostaminen voisi käydä pirun kalliiksi ja vaatisi lisää hyllytilaa.

PS: Edellä olevasta listasta jäi uupumaan:

Schlör, Joachim: Endlich im Gelobten Land? Deutsche Juden unterwegs in eine neue Heimat.

Hieno kuvitettu teos, jota en valitettavasti tähän hätään löytänyt kokoelmistani. Pahaa pelkään, että se on joutunut jonnekin puristuksiin ja "säilytysvammoja" saamaan.

PPS: Onneksi näin ei ollut, kirja löytyi kirjahyllyn päällä olevasta pinosta. Voisinkin lukea sen uudestaan. Kirjasta opin mm. sen, että muuttokontaineri, jossa Israeliin lähtevien saksanjuutalaisten maallinen omaisuus kulki perille, on saksaksi nimeltään Lift, siis englannin hissi. Sivulta 186 löytyy kuva tällaisesta kontainerista, joka toimii muuttajaperheen ensiasuntona.
« Last Edit: August 18, 2013, 18:32:17 by Köyry Väyränen revisited »
Aiemmin nimellä Köyry Väyränen tunnettu artisti.

Offline Vongoethe

  • Administrator
  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 6074
  • Hate the sin, love the sinner
    • View Profile
Re: Tavarataloketju Kärkkäisen antisemiittinen kampanja
« Reply #42 on: August 18, 2013, 18:20:49 »
***

Minä olen juuri niin yllytyshullu, että voisin opetella sujuvaa hepreaa ja lukea hyllymetrin pari Israelissa hepreaksi ilmestyneitä historiateoksia ihan vain saadakseni panna sinulle jauhot suuhun. Älä usuta. Tiedät hyvin että edellä oleva ei ollut tyhjä uhkaus ja että pystyn siihen kyllä. Olen tehnyt vastaavanlaisia juttuja ennenkin eräillä toisilla kielillä, kuten hyvin tiedät, eikä heprea ole vaikeaa (oppikirjat minulla jo on ja alkeiskurssinkin kävin joskus kymmenen vuotta sitten). Ainoa, sanoo ainoa, syy miksi en ole vielä tehnyt niin on se että niiden historiateosten ostaminen voisi käydä pirun kalliiksi ja vaatisi lisää hyllytilaa.


Usutanpas. Mulle tuo käy aivan mainiosti. Noista vain voi aloittaa, en mää sen kummempaa. Siis vähän muustakin kuin pelkästään Israel-kriittisestä näkökulmasta, ei se tartu.

Itselläni on yleensä kiintoisaa lukea ihan minkä tahansa porukan, vaikkapa nyt muslimien käsityksiä omasta historiastaan, miksei myös sinun käsityksistäsi juutalaisten historiasta. Jo arabeilla on valtavan paljon toisistaan poikkeavia näkemyksiä, jopa muslimiarabeilla puhumattakaan kristityistä tai ateistiarabeista tai vaikkapa bahaista.

Tossa vielä piruuttaan pahamaineiselta (palkittu kyllä USA:ssa) aish.com -saitilta:

Crash Course

Kirjoittaja on rabbi, näkeepähän, mitä ortodoksit ajattelevat, pienen osan siitä kokonaisuudesta.

Mitä tulee polyglotteihin, sanoisin sen vanhan jutun, että, mitä auttaa osata vaikka miljoonaa kieltä, jos ei ymmärrä, mitä halutaan sanoa tai ellei itsellä ole mitään muuta olennaista sanottavaa kuin elvistellä kielitaidollaan.

Itseään vihaava [lisää etnisyys tähän] voi kyllä tarkoittaa paljon muutakin, kuin miten sinä olet sen näköjään ymmärtänyt.

« Last Edit: August 18, 2013, 20:46:02 by Vongoethe »
Solitudinem faciunt, pacem appellant.

Offline Vongoethe

  • Administrator
  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 6074
  • Hate the sin, love the sinner
    • View Profile
Re: Tavarataloketju Kärkkäisen antisemiittinen kampanja
« Reply #43 on: August 18, 2013, 18:40:37 »
Vielä ote Sol Sternin Arendt-artikkelista vähän nykyaikaakin silmälläpitäen:

"It was hardly a secret that the European Jews had been targeted for elimination. In one of her Aufbau columns earlier that year, Arendt herself wrote about Hitler’s intentions: "In the National Socialist weekly Das Reich, Goebbels has explained that the extermination of the Jews in Europe -˜and perhaps outside of Europe’ is about to begin.- But the Wise press conference marked the first time that the U.S. government had verified the Final Solution.

Reporters covering the press conference were handed the biggest mass-murder story in history. Unfortunately, their editors didn’t think that the extermination of European Jewry had much news value. The Washington Post gave the revelations four inches on page six. The New York Times buried the extermination story in the back pages, while its front page featured a story about holiday shoppers on Fifth Avenue.

This deliberate inattention was a stunning confirmation of the low value that the democracies placed on Jewish lives in Nazi-occupied Europe. Both newspapers, though owned by Jews, took their cues from the Roosevelt administration, which deliberately downplayed the announcement of Hitler’s Final Solution by handing it to Rabbi Wise rather than an administration official. For the duration of the war, the government, believing that "rescue through victory- was the only reasonable policy, tried to head off public agitation for special efforts to rescue European Jewry. And for the duration of the war, both newspapers cooperated by burying details of the Holocaust.
"

Kuulostaako tutulta, poliittinen tarkoituksenmukaisuus? Kuka puhui Ruandasta, kuka puhuu Darfurista, kuka puhui edes Muslimiveljeskunnan harjoittamasta koptien sorrosta ennen kuin egyptiläiset itse saivat siitä tarpeekseen?
« Last Edit: August 18, 2013, 20:45:37 by Vongoethe »
Solitudinem faciunt, pacem appellant.

Offline Kourumies

  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 3094
    • View Profile
Re: Tavarataloketju Kärkkäisen antisemitistinen kampanja
« Reply #44 on: August 18, 2013, 19:19:54 »
***

Minä olen juuri niin yllytyshullu, että voisin opetella sujuvaa hepreaa ja lukea hyllymetrin pari Israelissa hepreaksi ilmestyneitä historiateoksia ihan vain saadakseni panna sinulle jauhot suuhun. Älä usuta. Tiedät hyvin että edellä oleva ei ollut tyhjä uhkaus ja että pystyn siihen kyllä. Olen tehnyt vastaavanlaisia juttuja ennenkin eräillä toisilla kielillä, kuten hyvin tiedät, eikä heprea ole vaikeaa (oppikirjat minulla jo on ja alkeiskurssinkin kävin joskus kymmenen vuotta sitten). Ainoa, sanoo ainoa, syy miksi en ole vielä tehnyt niin on se että niiden historiateosten ostaminen voisi käydä pirun kalliiksi ja vaatisi lisää hyllytilaa.


Usutanpas. Mulle tuo käy aivan mainiosti. Noista vain voi aloittaa, en mää sen kummempaa. Siis vähän muustakin kuin pelkästään Israel-kriittisestä näkökulmasta, ei se tartu.

Itselläni on yleensä kiintoisaa lukea ihan minkä tahansa porukan, vaikkapa nyt muslimien käsityksiä omasta historiastaan, miksei myös sinun käsityksistäsi juutalaisten historiasta. Jo arabeilla on valtavan paljon toisistaan poikkeavia näkemyksiä, jopa muslimiarabeilla puhumattakaan kristityistä tai ateistiarabeista tai vaikkapa bahaista.

Tossa vielä piruuttaan pahamaineiselta (palkittu kyllä USA:ssa) aish.com -saitilta:

Crash Course

Kirjoittaja on rabbi, näkeepähän, mitä ortodoksit ajattelevat, pienen osan siitä kokonaisuudesta.

Mitä tulee polyglotteihin, sanoisin sen vanhan jutun, että, mitä auttaa osata vaikka miljoonaa kieltä, jos ei ymmärrä, mitä halutaan sanoa tai ellei itsellä ole mitään muuta olennaista sanottavaa kuin elvistellä kielitaidollaan.*)

Itseään vihaava [lisää etnisyys tähän] voi kyllä tarkoittaa paljon muutakin, kuin miten sinä olet sen näköjään ymmärtänyt.



*)...suomennos: "jos ei päädy Vongoethen Oikeiden Mielipiteiden kanssa samoille linjoille".

Meillä täällä länsimaissa on tällainen juttu kuin individualismi, joka tarkoittaa, että kaikilla on oikeus itse määrätä, mitä haluavat tehdä, miten ajatella ja miten luoda elämänsä, eikä kellään ole mitään oikeutta sanoa, että tuo ei ole nyt oikeaa suomalaisuutta, venäläisyyttä, juutalaisuutta, israelilaisuutta tms. Olen vakuuttunut siitä, että aika monia israelilaisia ottaa kybällä koteloon, kun kaltaisesi Israeliin hurmaantuneet kristityt (sinä ja minä olemme molemmat kristittyjä kulttuuritaustaltamme, riippumatta siitä olemmeko kirkon jäseniä) kertovat heille miten heidän pitää elää ja ajatella ollakseen oikeanlaisia juutalaisia ja israelilaisia.

Mitä sitten tulee tuohon siteeraamaasi jollotukseen Arendtista, sehän on täynnä juuri sellaista henkilökohtaisuuksiin menevää ja guilt by association -argumentaatiota, jollaista hommalaisetkin käyttävät. Se esittää, että Arendt oli kulttuurisesti täysin saksalaistunut ja siksi väärä henkilö sanomaan mitään oleellista juutalaisuudesta (no, itse asiassa hyvin suuri osa holocaustin uhreista tai sitä pakoon lähteneistä oli juurikin tätä samaa porukkaa) ja että Arendt on vasemmiston lempilapsi ja alibijuutalainen (tämä juuri on se guilt by association -tekniikka, joka toimii samalla tavalla kuin hommalaisten tapa leimata stalinisteiksi ja taistolaisiksi ihan kuka vaan, jonka mielipiteistä ei tykätä).

Tuo assimiloituneiden saksanjuutalaisten leimaaminen huonommiksi ja vähemmän sananvaltaisiksi juutalaisten tai israelilaisten sisäisessä identiteettikeskustelussa on moraalisesti aika samankaltainen asia kuin se, että joku suomenjuutalainen ei saisi juutalaisen taustansa vuoksi osallistua suomalaiseen identiteettilöpinään. Itse asiassa Israelissa on omat sisäiset vastakkainasettelunsa, jotka saavat usein rasistista luonnetta. Milloin ollaan leimaamassa mitäkin ryhmää, ja jopa antisemitistiset kliseet kelpaavat aseeksi sitä juutalaisten alaryhmää vastaan, josta keskustelija itse ei satu tykkäämään. Tyypillinen vastakkainasettelu on esimerkiksi kovat sabrakundit vs. nynnyt siirtolaiset, ja keskustelun tasoa kuvaa se, että ne kovat sabrakundit saattavat kutsua niitä nynnyjä siirtolaisia "saippuaksi".

Minulla on sellainen ikävä vaikutelma, että hyväksyt täysin hommalaiset henkilökohtaisuuksiin menevät argumentit ja assosiaatiosyyllisyysheitot silloin kun ne tulevat israelilaiselta kirjoittajalta. Itse suosin israelilaisiakin teoksia lukiessani sellaisia kirjoittajia, jotka edustavat länsimaisia, liberaaleja arvoja ja rationaalista argumentointia (minkä sinä ja hommalaiset tietenkin tulkitsette niin, että olen vasemmiston säälittävä sätkynukke). Poleemikoille ja vihjailijoille, kuten yllä siteeraamallesi, vastaan vain kysymällä, mitä he myyvät ja minkä asian edestä pitävät myyntipuheita. Jos asia on se, että vasemmisto on paska ja Israel ihanvitunjees, niin sen voi kyllä todeta sanomalla suoraan, että vasemmisto on paska ja Israel ihanvitunjees. Kummankin näkemyksen puolesta voi esittää paljonkin vankempia argumentteja kuin vihjailevat jutut Arendtista.

Pyrkimyksesi demonisoida nimenomaan vasemmisto antisemitistisenä salaliittona otan vakavasti sitten, kun alkaa näkyä merkkejä siitä, että vasemmistossa systemaattisesti kyseenalaistetaan Holocaust ja sen kyseenalaistamisesta tehdään keskeinen ja integroitu osa omaa ideologiaa (kuten se on keskeinen ja integroitu osa äärioikeiston ideologiaa). Tähän mennessä vasemmistossa on lähinnä möläytelty yksittäisiä heittoja siitä, kuinka juutalaiset pankkiirit sitä ja tätä. Tämä on kieltämättä antisemitismiä ja tähän on syytä puuttua esittämällä kritiikkiä ja vastalauseita, mutta koko vasemmiston leimaaminen ei ole järkevä kritiikin tie. Juuri vasemmistolle Holocaust on merkittävä moraalisen oikeutuksen lähde osoittaessaan, mihin äärioikeiston toiminta viime kädessä johtaa ja miksi äärioikeisto on tuomittava, ja siksi vasemmistolaisille tulee sanoa, että tuollaisten antisemitististen salaliittoteorioiden esitteleminen ei ole ainoastaan antisemitismiä, vaan vasemmiston omalta kannalta taktisesti ja strategisesti väärä liike.
« Last Edit: August 18, 2013, 19:36:56 by Köyry Väyränen revisited »
Aiemmin nimellä Köyry Väyränen tunnettu artisti.