Aluevaateet on sovittu yhdessä viimeiseksi sovittavaksi asiaksi ja se lienee niitä harvoja asioita, joista osapuolet ovat yhtä mieltä. En viitsi siis minäkään lähteä siitä päästä liikkeelle enkä näe, että aluevaatimuksia voi asettaa ennakkoehdoiksi. Neuvoteltaviksi alueiksi on kuitenkin saatu sovittua Länsi-ranta, Jerusalem ja Gaza. Raja kulkisi siis jossain näiden alueella.
Mutta kun niitä rauhanneuvotteluja ei voida käydä, mikäli siirtokuntakysymystä ei ratkaista! Palestiinalaisethan päättivät siirtyä YK:n puoleen siinä vaiheessa, kun he olivat sattumoisin olleet valmiita tunnustamaan kaikki yllämainitut asiat - jotka olivat siis suurinpiirtein noin niinku tärkeimpiä asioita koko rauhanneuvotteluissa - mutta neuvottelut torpattiin. Tämä tapahtui jo vuonna 2008.
Naapurivaltion virallinen tunnustaminen olisi jo melkoinen edistysaskel.
Arafatin johdolla Israel tunnustettiin jo 1988. Pois aikapoimusta, mars! Hamas ja Israelkin ovat neuvotelleet aselevoista sun muista monasti 2000-luvulla.
]Terroristijärjestöt ja erilaiset palestiinalaisalueilla hilluvat pyssymiesjoukkiot pitää hajoittaa ja riisua aseista. Ainoastaan PA:n turvallisuusjoukot voidaan jättää kevyesti aseistetuksi sekä tietysti poliiseilla tulee olla virka-aseet. Siitä tulee liian pitkä lista jos alkaa luetella palestiinalaisia terroristiorganisaatioita, mutta määritelmällisesti ne ovat järjestöjä, jotka hyökkäävät juutalaisten kimppuun, vaikka vastatoimien tehostuttua ja turvamuurin jälkeen terrorisoivat usein vain omiaan. Palestiinalaisten keskinäisessä väkivallassa onkin kuollut enemmän ihmisiä kuin Israelin tappamana.
Okei, eli siis jotkut siisheebot pitää saada kuriin. Hyvä ajatus.
Entä sitten? Onko esimerkiksi jonkun aluetta kontrollivan järjestön erittäin tehokas ja parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen pyrkivä projekti Israeliin kohdistuvien hyökkäyksien lopettamiseen alueeltaan tarpeeksi siihen, että voidaan käydä neuvotteluja?
En usko Israelin koskaan suostuvan sellaiseen Palestiinaan, jolla on oma armeija. Luonnollisesti tällöin rajavalvonta ja turvallisuuden takaaminen ulkoisia uhkia vastaan jää Israelin velvollisuudeksi. Rajavalvonta myös siksi, että muuten arabimaista alkaa lappaamaan porukkaa singot olalla Palestiinaan.
Eli siis Israel hallitsisi Palestiinan aluetta sotilaallisesti?
PA on olemassa nimenomaan Oslon sopimuksen vuoksi ja sen legitimiteetti perustuu siihen. Siksi eräät ovat nähneet Palestiinan tunnustamishankkeen YK:ssa vaarallisena, koska Israel saattaa irtautua sopimuksesta.
Molemmat osapuolet ovat käytännössä irtautuneet sopimuksesta jo ajat sitten. Uudet sopimukset perustuvat sille, mutteivät ole enää mitenkään suoraan sidoksissa Osloon. Se sopimus on ollut jo kymmenen vuotta täysin kuollut kirjain, mikä on nimenomaan se syy siihen, että Palestiina on ruvennut etsimään ulospääsyä muita reittejä pitkin. Se johtuu siitä, etteivät neuvottelut etene. Syitä tähän on aika vino pino.
Tunnustamisen etsiminen YK:n kautta on kansainvälisin liike, jonka Palestiina voi tehdä. Israelin irtautuminen siinä vaiheessa on turhaa. Tämä on uhka status quolle.
Mitä haittaa heille tunnustamisesta on? Lukeehan Palestiinan perustuslakiluonnoksessakin islamilainen arabitasavalta. No, odotellaan nyt sitä tunnustusta ensin jostain valtiosta. Kyseessä on luottamuksen nostaminen, joka ymmärrettävästi Israelilla on aika vähissä. Se tarkoittaa nimenomaan juutalaiskansan itsemäärämisoikeuden tunnustamista ja varmuutta siitä, että tunnustettavalla valtiolla tarkoitetaan juuri nykyistä Israelia.
Mitä haittaa? Sehän tarkoittaa, että valtion kansalaisia olisivat juutalaiset - uskontona tai etnisyytenä. Uskonnon ollessa kyseessä se olisi teokratia. Etnisyyden ollessa kyseessä se tarkoittaisi sitä, että muuta etnisyyttä edustavat olisivat toisen asteen kansalaisia. Muussa tapauksessa kyseessä on täysin kuollut kirjain, jonka noudattamisen vaatiminen on pelkkää ajanhukkaa. Palestiinalaisten oikeudet Israelin alueella ovat muutenkin kehnot verrattuna esim. muualta muuttaneisiin juutalaisiin, joten pelko siitä, että heistä tulisi toisen asteen kansalaisia ei ole mitenkään tuulesta temmattu.
Käytännössä ongelma on hyvin pitkälti seuraava:
http://news.bbc.co.uk/2/shared/spl/hi/middle_east/03/v3_israel_palestinians/maps/html/settlements_checkpoints.stmIsrael kontrolloi hyvin suurta osaa Länsirannasta. Siirtokuntien välillä kulkee vino pino teitä ja Israel kontrolloi suurta aluetta myös muissa määrin. Lopputuloksena Länsirannan palestiinalaisalueet ovat sirpaloituva ja epäyhtenäinen kasa maalänttejä, joiden välinen liikkuminen on hankalaa.
Mikäli Palestiina onnistuu tunnustautumaan itsenäiseksi valtioksi jonka rajat noudattavat 1967 rajoja, on Israel tilanteessa, jossa se miehittää itsenäistä valtiota. Tämä ei ole Israelin kannalta hyvä tilanne. Mikäli Palestiina onnistuu tunnustautumaan itsenäiseksi valtioksi, jonka rajat solmitaan poliittisesti, on kansainvälinen paine tilanteen ratkaisemiseksi suurempi kuin nyt. Tämä voi tai voi olla olematta hyvä tilanne molemmille tai jommallekummalle osapuolelle. En uskalla nyt veikkailla.
Toinen, mahdollinen tilanne on se, että palestiinalaiset toteavat Palestiinan valtion olevan mahdottomuus ja päättävät ruveta ajamaan poliittisesti sitä, että kaikki maa on yhtä valtiota (todennäköisesti nimeltään Israel). Tämä on niinsanottu yhden valtion malli, ja se on 2000-luvun lopulla ruvennut saamaan yhä enemmän kannatusta - pääosin siksi, että Länsiranta on jo muutenkin yhtä sirpaletta. (Välistä heitetty vertaus bantustaniin perustuu siihen melko kyyniseen näkemykseen, että tavoitteena olisi saada aikaan nimellisesti itsenäinen "Palestiina", joka olisi oikeastaan pelkkä halpaa työvoimaa tarjoava getto, jonka turvallisuutta Israel kontrolloisia ja jonka näennäisen itsenäiseen asemaan voisi tarpeen tullessa vedota. Suoraan sanottuna en pidä ajatusta kovinkaan kaukaa haettuna.)
Israelin kannalta tämäkin tilanne on huono, sillä se johtaisi siihen, että taloudellis-poliittinen valtatasapaino alkaisi horjahdella. Tämä on ehkä yksi syy siihen, miksi Israel on ruvennut ajamaan juutalaisen valtion ajatusta sisään kuin käärmettä pyssyyn - se nimittäin ehkäisee tehokkaasti yhden valtion mallia. Tällä hetkellä Israel hallitsee sotilaallista ja poliittista tilannetta ja sitä kautta maata. Jatkuva epävarma tilanne, jossa Palestiinaa voidaan syyttää rauhan rikkoutumisesta kerta toisensa jälkeen ilman minkäänlaista tarvetta myönnytyksiin, on Israelin oikeistohallituksen kannalta hyödyllistä.
