Anarkistis-kommunistisista yhteiskunnista puhuttaessa erottaisin nyt kaksi asiaa, historiallisen tulkinnan sekä nykypäivän tilanteen. Siitä, että joku on historiallisesti ollut vakaata ja osoittanut toimivuuttaan ei tietenkään ole mikään peruste matkia sitä (radikaalisti erilaisessa) nykytilanteessa mutta siitä voidaan ottaa oppia. Yhtä lailla kuin ei ole mielekästä larpata jotain menneen vuosisadan jämähdytettyä suomalaisuutta tämän päivän ihanteena.
Ymmärsin, että juuri sinä olit vetoamassa historiaan (tällä hetkellähän anarkioita ei juuri esiinny, vaikka joskus heimoyhteisöjen aikaan esiintyikin). En oleta Suomen valtionkaan pysyvät ikuisesti sellaisena kuin se nyt on (tai no, onhan se jo vuodesta 1995 lähtien ollut jossain määrin aiempaan verrattuna erilainen EU-jäsenyyden vuoksi). Esitin sen vain yhtenä esimerkkinä siitä, miten valtiorakenne tuntuu olevan suht stabiili. Se, onko se hyvä tai toimiva, on toinen kysymys. Minähän en kyseenalaistanut anarkiaa/kommunismia sen hyvyyden tai toimivuuden suhteen, vaan sen suhteen, että se ei ole stabiili. Uskon siis, että jos tuo stabiiliusongelma jotenkin anarkiasta olisi mahdollista poistaa, se voisi olla toimiva. Mainitsin tähän jonkinlaisena lääkkeenä yövartijavaltion, vaikken senkään toimivuudesta ole täysin vakuuttunut.
Anarkian suhteen meillä on tässä sr:n kanssa pieni kommunikaatio-ongelma sikäli, että sr tuntuu olettavan sen olevan tila, jossa ihmiset ovat jotenkin tietämättömiä hyväksikäyttörakenteiden mahdollisuuksista ja näin passiivisia sen suhteen, kun taas itse näkisin, että kyse on juuri päinvastaisesta, siitä että hyväksikäyttörakenteen nousemisen estäminen ei roiku sattuman ja tuurin varassa, vaan pohjautuu ihmisten aktiiviseen toimintaan ja on rakentunut syvälle arkikulttuurin sosiaaliseen kanssakäymiseen.
En epäile lainkaan, että ihmiset olisivat tietoisia siitä, minkälaisia hyväksikäyttömahdollisuuksia anarkiassa on. Epäilen vain sitä, että heillä olisi mitään mahdollisuuksia toimia niiden estämiseksi silloin, kun hyväksikäyttäjät perustavat toimintansa puhtaaseen häikäilemättömään väkivaltaan. Uskon siihen, mitä Mao sanoi, eli poliittinen valta kasvaa pyssyn piipuista. Tämä valitettavasti pätee anarkiassakin. Arkikulttuurin sosiaaliseen kanssakäymiseen ei kuulu se, että kannetaan mukana asearsenaalia siltä varalta, että joku käy väkivalloin kimppuun, vaan siihen, että luotetaan siihen, että yhteiskunnasta ei löydy tahoa, joka pystyisi haastamaan valtiollisen väkivaltakoneiston, jolloin voidaan koko väkivallalta suojautuminen jättää sen varaan. Jos sinä pystyt esittämään jonkun keinon, millä tämä anarkian perustavanlaatuinen ongelma ratkaistaan, olen valmis kuuntelemaan, mutta ainakaan toistaiseksi yhdessäkään anarkistien kanssa käymässäni keskustelussa kukaan ei ole pystynyt esittämään mitään toimivaa mallia valtion väkivaltamonopolin tilalle suojaamaan ihmisiä väkivallan avulla hyväksikäyttäjiltä.
Tälläkään hetkellä meillä ei ole mitään miljoonan ihmisen yhteiskuntaa (muuta kuin idealisoidussa ja abstraktissa mielessä), vaan yhteiskunta koostuu huomattavasti pienemmistä osatekijöistä.
No, en tiedä, miten sinä määrittelet yhteiskunnan, mutta kyllä poliittinen päätöksenteko tapahtuu valtioissa juuri tuolla miljoonien ihmisten tasolla. Samoin moni yhteiskunnan rakenne, esim. se mainitsemani kriittinen väkivaltakoneisto, on organisoitu sillä valtion ja siten miljoonien ihmisten tasolla.
Tässähän on anarkistien kesken eri näkemyksiä miten yhteiskunnan tulisi rakentua, anarkosyndikalistit esimerkiksi lähtevät siitä, että taloudellisen toiminnan tulee tapahtua työläissyndikaattien kautta niin, että tuotanto on tekijöiden hallinnassa. Poliittiset rakenteet (tai niiden puuttuminen) on sitten eri kysymyksensä, mutta suoran demokratian kannattajat yleensä korostavat federalismia, vastuuasemien kierrättämistä sekä imperatiivista mandaattia. Kyse on eri "suorasta demokratiasta" kuin siinä, että järjestetään jotain kansanäänestyksiä siitä tuleeko valtakunnassa sallia uimahallivuoro Fatimalle vai ei.
No, kerro lisää tästä suorasta demokratiasta. Se, että sanot sen olevan ei-kansanäänestyksiä, ei kerro vielä oikeastaan mitään.
Mitä sitten tuohon taloudelliseen toimintaan tulee, niin olen tästäkin ennen keskustellut erinäköisten anarkistien kanssa. Mutta katsotaan, mitä sinulla on tarjolla. Onko yksityisomistus eksplisiittisesti kiellettyä? Ja mitä tuo "tekijöiden hallinnassa" täsmälleen tarkoittaa? Jos jossain on tehdas, joka tuottaa vaikkapa autoja, niin voinko marssia sinne ja sanoa, että haluan tulla tänne töihin ja saada osani työn tuloksista vai onko tehtaassa jo töissä olevilla oikeus estää uusien tulo sinne? Entä sieltä pois lähtevät, onko heillä oikeutta mihinkään siitä, mitä tehtaan heidän siellä oloaikana on investoitu tuotannon kehittämiseen (sen sijaan, että olisi jaettu työntekijöille), vai menettävätkö he sen kaiken pannessaan hanskat naulaan? Jos yksityisomistus ei ole eksplisiittisesti kiellettyä, niin onko kellään mitään insentiiviä säästää ja investoida heti kuluttamisen sijaan, jos sille investoinnille ei ole mahdollista saada mitään tuottoa?
Nämä ovat vaikeita kysymyksiä, joihin kapitalistinen järjestelmä on luonut varsin yksinkertaiset vastaukset.
Anarkiaan ja kapitalismiin liittyenhän yksi anarkian lahko on anarkokapitalistit, joiden lähtökohta asioihin on vähintään yhtä idealistien kuin muidenkin anarkistien. En ole heiltäkään koskaan saanut mitään vastausta, miten siitä väkivaltaongelmasta siellä huolehditaan.
Joku "demokratian voittokulun laajeneminen globaaliksi järjestelmäksi" kuulostaa minusta euroimperialismin huipentumalta. Alkuperäiskansat eri puolilla maailmaa ovat saaneet raskaamman kautta kokea miltä se tuntuu kun eurooppalainen demokratia tulee kylään ja tarvitsee luonnonvaroja (tässä siis myös Yhdysvallat lasketaan eurooppalaiseksi demokratiaksi).
En luonnollisestikaan tarkoittanut demokratian voittokululla sitä, että toiset valtiot "tulevat kylään" ja vievät luonnonvarat (tätä on tapahtunut varmaan vielä enemmän totalitääristen valtioiden kohdalla kuin demokratioiden), vaan sitä, että niiden maailmassa olevien suvereenien valtioiden osuus on ollut jatkuvassa kasvussa, joissa on käytössä demokraattinen poliittinen järjestelmä. Tuo ei tietenkään ole mikään hyvin määritelty on-off asia, mutta kyllä demokratian tasolle jonkinlaisia mittareita on.
Tuotannon suhteen näkisin itse hedelmällisenä palauttaa sitä mahdollisimman lähelle.
Mitä tarkoitat tällä, etenkään anarkian kontekstissa? Anarkiastahan puuttuvat ulkoiset säätelymekanismit sen suhteen, mistä ihmiset kuluttamansa asiat hankkivat. Jos he haluavat hankkia ne kaukaa, niin kuka on estämässä? Saati, että miksi sitä pitäisi olla estämässä? Itse ainakin hankin banaanit, kahvin ja öljyn jostain kaukaa sen sijaan, että koittaisin viljellä tai kaivaaa noita maasta jossain lähellä.
Kulutustottumusten sijaan voisimme alkaa enemmän kiinnittää huomiota tuotantotottumuksiimme ja mitä suurempi osa perustarpeista tuotetaan lähellä, sitä suurempi on riippumattomuus sellaisista rakenteista joihin ihmiset eivät voi suoraan vaikuttaa, millä on mielestäni selkeä positiivinen suhde vapauteen.
Niin, varmaan kaikkea kivaa voisi tehdä, mutta kun ihmiset eivät halua. Itse näen tuohon kontrolliin parempana lääkkeenä sen poliittisen järjestelmän laajentamisen globaaliksi. Tämä mahdollistaa pelisääntöjen yhdenmukaistamisen kaikkialla.
Sikäli kun valtiolle annetaan rakennemuutoksen aikana jokin rooli, sen tulee mielestäni ilman muuta olla sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, ei omaisuuden, turvaaminen.
Jos omaisuuden turvaamisesta luovutaan, tulee systeemiin useita ongelmia. Periaatteessa ongelma on juuri siinä, että olemme ihmisiä, emme mehiläisiä.
Mutta pointti on jotakuinkin siinä, että yhteiskunnassa on useita erilaisia jännitteitä vetämässä eri suuntiin, joista itse ehkä merkittävimpänä koen jakolinjan autoritaarisuuden ja vapaudellisuuden (antiautoritaarisuuden) välillä. Tulevaisuus on yhä kirjoittamatta.
Veikkaan, että määrittelet vapauden hieman eri tavoin kuin mitä minä sen määrittelisin. Tämä periaatteessa palauttaa keskustelun alkupisteeseen. Periaatteessa kaikki ideologiat korostavat juuri vapautta. Sosialistin ja libertaristin vapauden määritelmät vain poikkeavat toisistaan niin, että kumpikin pitää toisen organisoimaa yhteiskuntaa autoritaarisena ja omaansa vapaudellisena.
