Erityisesti PS:n ss-läiset katsovat omaavansa oikeat länsimaiset arvot ja pitävät itseään liberaaleina*, mutta tosiasiassa he eivät juurikaan aja kansainvälisen vaikuttamisen tasolla näitä asioita, vaan klassisen kulttuurirelativistin tavoin toteavat vain että Saudi-Arabian, Pakistanin, Iranin jne. maiden naisia, lapsia ja muita vähemmistöjä sortavat yhteiskunnat eivät muutu, eivät voi muuttua ja siksi meidän on turha pyrkiä vaikuttamaan tuohon pysähtyneisyyteen millään muotoa.
Toki, itse en ole myöskään optimistinen tuon muutoksen suhteen, mutta en näe mitään syytä miksi emme pitäisi voimakkaasti esillä omia arvojamme ja pyrkisi aktiivisemmin tuomaan niitä esiin kansainvälisessä politiikkassa Suomena sinällään ja EU:n kautta. Toki, niin kauan kun lännen menoa ohjaa patrioottinen talouspolitiikka (Khalil) ja militaristisen humanismi (Chomsky), on tämä sanahelinää, mutta sentään uskollisuuttaa itselleen ja niille arvoille, joita pitää oikeina ja hyvinä.
(*Tosiasiassa tämä "liberaalisuus" on käytännössä vapautta siitä heidän luomasta monikultuurisuudesta. Siis, olla vapaa kaikesta sellaisesta, joka hämärtää sen heikäläisittäin mallinnetun kansallisen identiteetin olemassaoloa ja säilymistä. Ja tässä "liberalismissa" ei myöskään loppupeleissä tehdä eroa tehdä islamistien ja islamilaisten välillä.)
Minä taas olen optimistinen muutoksen suhteen - en vain meillä, vaan myös mainitsemissasi maissa. Minusta historia on osoittanut, että sorrettu kansa tai kansanosa aina nousee vastustamaan sortajaansa ja ajan mittaan aina jotain edistystä tapahtuu. Globalisoituminen vaikuttaa väistämättä myös Saudi-Arabiassa ja Iranissa, heikäläisiä matkustaa ja elää yhä enemmän muissa maissa ja tieto leviää modernin median kautta. Jo nyt on esim. Iranissa ollut vapaampia kausia, jolloin naiset ovat päässeet helpommin opiskelemaan ja opettamaan yliopistoissa ja vaikkapa pukeutumista ei ole rajoitettu niin ankarasti. Mutta on tietysti sitten tullut välillä takapakkiakin.
Toisaalta vierauden pelko on asia, joka myös estää naisten emansipaatiota: kun naiset itse pelkäävät vieraita vaikutteita ja länsimaista hapatusta (ehkä joskus ihan oikeutetusti!), sekin saattaa jarruttaa kehitystä. Ja - kuten jo aiemminkin sanoin - usein voi olla myös niin, että noissa kulttuureissa on joissakin asioissa pidetty meitä paremmin järki päässä - vaikkapa yhteisöllisyydessä ja toisten auttamisessa. Tosin nämäkin asiat monesti tehdään puoliksi "pakosta": kun auttaa toista, saa joskus itsekin apua ja muuta apua ei ole saatavilla kuin lähimmäisen apu.
Monessa maassa sodat ja uskonnollisten ryhmittymien kiistat ovat suurin este kehitykselle. Naisten emansipaatio ja vähemmistöjen tarpeiden hyväksyminen on kai yleensä mahdollista, tai ainakin helpompaa sitten, kun vallitsee yhteiskuntarauha ja elintaso paranee. Siihenkään en usko, että esim. arabimaissa kansa olisi niin kiihkomielistä, ettei rauhantilaa koskaan saavutettaisi.
Miksi sinä et ole optimistinen? Ei pelkkä talouspolitiikka ole este muutokselle. Ahneus ja riistäminen eivät maailmasta lopu, mutta minä kyllä uskon silti, että niitä arvoja, jotka meillä ovat selkeästi hyviä ja muidenkin hyväksyttävissä, on mahdollista viedä myös muualle.
