Author Topic: Eurooppalainen materialismi ja uskonnonvastaisuus  (Read 752 times)

0 Members and 1 Guest are viewing this topic.

Offline Sam Karvonen

  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 1416
    • View Profile
Eurooppalainen materialismi ja uskonnonvastaisuus
« on: September 03, 2010, 15:02:47 »
Koska materialismi on keskeinen ajattelumalli lannessa, olen aina pohdiskellut kiinnostuksella sen luonnetta ja sen vivahde-eroja latakon molemmin puolin. Vaikka materialismin peruslahtokohta on sama (aineellisen hyvan pitaminen korkeimpana inhimillisena hyvana), on mielenkiintoista, miten erilaisia amerikkalaiset ja eurooppalaiset ovat omassa materialismissaan. Taman eron ymmartamisessa on tarkeaa muistaa materialistisen ajattelutavan taustat molemmissa maanosissa.

(Varoitus: seuraavassa tietoisia yleistyksia)

Amerikkalaisen materialismin taustalla on vilpiton usko vapauden ja vaurauden lupaukseen. Eurooppalaisen materialismin taustalla puolestaan on
historiallinen pettymys uskonnon lupaukseen. Amerikkalaiset elavat eraalla tavalla materialismin yltakyllaisyydessa, eivatka sen huumassa useinkaan huomaa henkista onttouttaan. Vain psykologisten oireiden pahennuttua akuuteiksi haetaan ratkaisua elaman nakoalattomuuteen psykiatrian puolelta. Johtuen vilpittomasta uskostaan vapauden ja vaurauden lupaukseen, amerikkalaiset eivat ryve elaman merkityksettomyyden tuskassa, eivatka ole angstisia kyynikkoja. Eurooppalaiset ovat puolestaan varsin tietoisia siita, etta heidan elamassaan ei tunnu olevan mielta, mutta eivat halua pitaa uskontoa varteenotettavana vaihtoehtona taman syvallisemman merkityksen lahteena. Jarjestaytynyt uskonto on aina pettanyt lupauksensa ja sen nimessa on tehty Euroopan historian karvaimpia hirvittavyyksia. Myos ilmeisen hupsuihin epaloogisuuksiin ja julmiin dogmeihin on yksiloita pakotettu vuosisatoja uskomaan vastoin omaa jarkeaan. Historian piispat ovat tuoneet henkilokohtaisia taikauskojaan uskontoon, eika pitaisi olla ihme, miksi seurauksena uskontoa pidetaan taikauskona. Ei siksi, etta esim. Jumala olisi teoriana aidosti tieteenvastainen tai siksi, etta maailmanuskontojen kulta-aikoina kehkeytynyt moraalinen ja alyllinen sivistys olisi tieteellisesti todistettu muuksi kuin maailmanuskonnon ansioksi. Eurooppalaisia tanakin paivana vaivaa siis ymmarrettava, mutta epalooginen, kollektiivinen uskontotrauma. Siksi mielta elamaan suostutaan etsimaan vain maallisista elamyksista ja pyristelyista tai vaihtoehtoisesti anarkohedonistisista hengenfilosofioista, joihin ei sisally ikavia saantoja, kaskyja  tai elamaa hankaloittavaa uskovaisten yhteisoa.

Olisi tietysti hienoa, jos kaikki olisikin nain yksinkertaista, mutta jalleen kerran eurooppalainen ihminen on moniulotteisempi. Mielestani eurooppalaisten uskontovastaisuuteen on nykypaivana merkittavampikin syy kuin historiallinen pettymys uskontoihin tai niihin liitetyt epatieteelliset taikauskot: nimittain syyllisyydentunne. Monet eurooppalaiset potevat kroonista syyllisyydenpelkoa, eivatka halua missaan muotoa kohdata ajatustakaan siita, etta oma elamantapa olisi moraalisesti turmiollinen. Ajatus, jonka jarjestaytyneeseen uskontoon kuuluuminen vaajamatta herattaisi. Kysymys voi toisten kohdalla myos olla laiskuudesta kohdata muutos omassa elamassaan. Sehan tarkoittaisi kovaa raatamista itsensa kanssa, vaikka muuten ajatuksena hyveellinen elama saattaisi joitakin kiehtoakin.

Syyllisyydentunne on kuitenkin toisille akuutti. Eihan uhkapelurikan tohdi myontaa olevansa ahne ja vastuuton, juoppo tavoiltaan villielaintakin alhaisempi tai seksiaddikti irstas aviorikosten tekija. Maailmanuskontojen pyhat tekstit tuppaavatkin olemaan juuri nain kouriintuntuvia moralisoivissa kielikuvissaan. Siina piilee niiden voima, ei heikkous. Mielestani tasta syysta eurooppalaisissa on usein aistittavissa jopa uhmakasta (teinimaista) hekumaan heittaytymista, koska nain hypetetaan itselle ja muille, ettei missaan maarin hapea tai kadu 'elaimellisyyttaan'. Ateistisella tai materialistisella aatemaailmalla usein alyllistetaan moraalinen oikeutus kayttaytya kuin hemmoteltu pikkukakara. Niihin uskomisella on usein surullisen vahan tekemista tieteen, pohdiskelun  tai aidosti kriittisen alyllisen tutkiskelun kanssa. Kiintoisaa on myos se, etta eurooppalaista ei vaivaisi moinen krooninen syyllisyys, ellei jonkinnakoinen kristillinen moraali olisi hanen tietoisuuteensa esi-isiltaan periytynyt - olipa kyseessa sitten vaikka kuinka paatunut ateisti, pyristeleva urapeluri tai rahanahne riskisijoittaja.

Kiinnostavaa tietysti on, etta valtaosa suomalaisistakaan ei kuitenkaan loppujen lopuksi ole uskonnon tai teismin vastaisia. Tassakin asiassa aanekas vahemmisto ja sita myotaileva media on onnistunut vaaristamaan yleista mielikuvaa rivisuomalaisten tai eurooppalaisten pohjimmiltaan yllattavankin konservatiivisista tausta-asenteista, joita ei aina uskalleta aaneen lausua.

P.S. Pahoittelut skandittomuudesta.
« Last Edit: September 03, 2010, 20:05:41 by Isontalon Antti »
"Ihmiskunnan hyvinvointia, sen rauhaa ja turvallisuutta, ei voida saavuttaa ennen kuin sen ykseys on lujasti vakiinnutettu." - Bahá'u'lláh(1817-1892)