Author Topic: Idealismi ja materialismi politiikassa (vallankumous.org)  (Read 768 times)

0 Members and 1 Guest are viewing this topic.

Offline Steffers

  • Full Member
  • ***
  • Posts: 191
    • View Profile
Laitanpa lukemastani blogista keskustelunherättäjäksi tällaisen:

http://www.vallankumous.org/blogi/2010/05/26/idealismi-ja-materialismi-politiikassa/

Quote
Idealismi ja materialismi politiikassa

Mikään ei ole helpompaa kuin erotella idealismi ja materialismi politiikassa. Molemmat voivat olla -edistyksellisiä- ja -liberaaleja-, mutta idealismi on selkeästi oikeistolaista ja materialismi vapauttavaa. Vastakkainasettelu ei ole esimerkiksi oikeiston ja vasemmiston välinen, koska varsinkin puoluevasemmistolaisista valtaosa on idealisteja.

Yritän esittää jaottelun hyvin yksinkertaisesti. Väännän tämän ratakiskoista, koska kyseessä on asia, jonka todella haluaisin uppoavan politiikan toimijoiden tajuntaan.

Siinä missä idealismi perustuu abstraktioihin ja kuvitelmiin ja tarkastelee pääasiassa lopputulosta, materialismi pohjaa konkretiaan ja tosiasioihin ja tarkastelee tuotantoprosessia.


Otetaan naivi esimerkki. Sekä idealisti että materialisti voivat vastustaa sellaista fundamentalistisen islamin poliittista käyttöä, jossa alistetaan naisia ja esimerkiksi pakotetaan(?) heidät pukeutumaan huntuun. Idealisti päätyy kannattamaan huntukieltoa ja kuvittelemaan, että ongelma voitaisiin hävittää vain -tahtomalla- ja osoittamalla tämä -hyvä tahto- yksinkertaisen lakikiellon kautta.

Materialisti kuitenkin ymmärtää, minkälainen naisten asema on tällaisessa - vastustettavassa mutta islamin sisällä sinänsä marginaalisessa - fundamentalismissa. Materialisti tajuaa, että todellisuudessa huntujen kieltäminen vain huonontaisi naisten asemaa: miehet alistavat heitä fundamentalistisella politiikallaan, ja huntukielto saisi myös poliisin ahdistelemaan heitä. Tällaisilla kielloilla politikoiminen siis lähinnä vieraannuttaa ja katkeroittaa niitä, joihin kieltotoimenpiteet osuvat.

Huntukielto ei näin voi olla materialistille mikään ratkaisu, koska se luultavasti johtaisi naisten lisääntyvään alistamiseen. Materialistinen keino puuttua asiaan on vaikuttaa konkreettisiin olosuhteisiin, joissa fundamentalismi kasvaa ja menestyy. Tämä tarkoittaa - yksinkertaisesti ja maltillisesti sanottuna - esimerkiksi koulutuksen sekä tasavertaisuuden rakentamista, tuloerojen tasaamista ja elinolosuhteiden parantamista.


Vastaavasti idealisti ja materialisti voivat molemmat esittää, että romanikerjäläisten elinoloja täytyy parantaa. Idealisti päätyy jälleen kannattamaan kieltoja: kerjääminen on kiellettävä, sosiaalinen apu on kiellettävä, jopa vapaa liikkuvuus on kiellettävä. Idealisti -parantaa- kerjäläisten oloja yrittämällä palauttaa heidät lähtömaahansa - välittämättä siitä, miten pahasti romaneja vainotaan Romaniassa.

Akuliina rikkoo idealistin puhetta:

    -Meillä on romaniongelma-, todettiin. On vaikea kuvitella, että kukaan voisi lausua samalla varmuudella, että meillä on juutalaisongelma tai neekeriongelma.

    Se pistääkin miettimään, miksi juuri romanit ovat siitä asemassa, että heiltä voidaan viedä kaikki ihmisyys. He ovat ongelma, joka on ratkaistava. Kuten citykanit, kaupungin liikenneruuhkat tai kansalaisten liikalihavuus.

Materialisti tutkii, miten romanit ovat päätyneet Suomeen ja miksi he kerjäävät. Romanit tietenkin liikkuvat, koska he yrittävät parantaa heistä johtumattomia surkeita elinolojaan ja he tietenkin kerjäävät, koska heille ei anneta töitä.

Jiri kirjoittaa, että

    Samasta asiasta on käsittääkseni kyse Vasemmistonuorten kampanjassa, jossa oikeistohegeliläinen ituhippi-idealistinen abstrakti diskurssi, "maahanmuuttokritiikki-, konkretisoidaan osaksi materialistista todellisuutta "kriittiseksi keskusteluksi siirtolaisuudesta-. Maailmanhistoriaa ei määritä mikään hegeliläinen absoluuttinen henki, vaan materiaalisesta todellisuudesta käytävät luokkataistelut (jotka poliittinen oikeisto haluaa - tietoisesti tai tiedostamatta - tulkita kulttuurien väliseksi kamppailuksi jotta todellisiin epäkohtiin, tuotantosuhteisiin ja tuotantovoimiin, ei puututtaisi).

Siksi materialisti pitää kerjäämisen kieltämistä huonona poliittisena päätöksenä, joka jälleen kerran vain pahentaa kohteensa asemaa ja jonka päätarkoitus on yrittää taata porvareille puhdas omatunto piilottamalla sosiaaliset ongelmat.


Valtion suhteen idealisti on taipuvainen ajattelemaan, että Suomessa on kansanvalta, koska laki sanoo niin, ja että Suomessa vallitsee tasa-arvo, koska lain mukaan kaikki ovat tasavertaisia lain edessä. Idealisti huomioi siis vain lopputuloksen, pysähtyneen tuotteen, jonkin "lain-. Idealisti ei tosin yleensä kykene selittämään, miksi meillä on sellainen laki kuin on tai miksi lait muuttuvat.

Materialisti tarkastelee sitä osaa, jonka idealisti unohtaa, eli konkreettista ja elettävää todellisuutta. Ketkä muodostavat -kansan- ja kuinka paljon sillä todellisuudessa on valtaa missäkin tilanteessa? Kuinka paljon väki pääsee vaikuttamaan oman elämänsä ympäristöihin? Millaisia epätasa-arvon, sorron, tukahduttamisen, riiston, hyväksikäytön ja vallankäytön suhteita yhteiskunnasta löytyy? Miten yhteiskuntaa voisi muuttaa aineellisiin olosuhteisiin vaikuttamalla?


Idealisti yrittää lakaista ongelmat maton alle. Materialisti vetää maton pois paljastaakseen tuotantoprosessin, jonka päällä idealisti seisoo tapahtumia häpeillen ja todellisuutta peitellen.