Author Topic: Raportti Paasikivi-seuran ja Kepan ulkopoliittisesta vaalipaneelista 1.3.  (Read 5047 times)

0 Members and 1 Guest are viewing this topic.

Annushka

  • Guest
Muammar Gaddafin syyt pommittaa ihmisiä tai Putinin syyt kiusata Viroa eivät ole hyväksyttäviä. Siinä on se ero. Virolaisilla on kaikki oikeus nuivuuteen Venäjää kohtaan 50 vuoden miehityksen ja senkin jälkeen jatkuneen jatkuvan pienempänsä kiusaamisen jälkeen. Viro taas ei ole tehnyt Venäjälle tai venäläisille mitään pahaa.

Lopultakin kyse on siis vain siitä, että sinun mielipiteesi Venäjästä ja heidän toiminnastaan on lähtökohtaisen negatiivinen. Tätä kautta myöskään heidän syynsä eivät mielestäsi ole hyväksyttäviä.

Emme ole siitä ihan samaa mieltä, joskaan tämä ei johdu siitä syystä jonka ilmeisesti kuvittelet. Tai ainakin olen saanut sen mielikuvan, että johdat ennakkoasenteesi minun venäjämielipiteisiini tunnustamani vasemmistolaisuuden kautta, jokseenkin sillä kaavalla että koska vasemmistolaiset tykkäsivät Neuvostoliitosta, niin vasemmistolaiset diggaavat automaattisesti myös Venäjää vuonna 2011.

Näinhän tämä ei ole. Venäjä vuonna 2011 ei ole Neuvostoliitto, jonka politiikka olisi aggression kautta levittää ja ylläpitää sosialismia rajojensa tuntumassa. Venäjä on nykyään kapitalistinen suurvalta, ja se toimii tavoilla jotka eivät nyt rehellisesti ottaen aivan suunnattomasti eroa muiden suurvaltojen intresseistä ja politiikasta omilla lähialueillaan. Siitä on turha tehdä mitään erityistä mörköä tai geenitason pelkoa tai mitään muutakaan tällaista demonisen mystistä. Tietysti on raa'an realistisesti ajateltava sitä kautta, että kyseinen suurvalta nyt on tuossa naapurissamme, eikä maantieteelleen paljoa voi. Tästä näkökulmasta yletön Yhdysvaltain ihannoiminen on itse asiassa sangen irrationaalista.

On tietysti aivan totta, että virolaiset ovat Venäjällä median ja poliitikkojenkin kätevä kohde. Voivat sitä olla tietyissä tapauksissa suomalaisetkin, esimerkiksi näihin lasten huoltajuuteen liittyvissä ongelmissa näin on ollutkin. Asenne sikäläisessä mediassa on usein ylimielinen ja alentuva. Naapurimaassa on kansallismielisyys voimissaan, mutta on kyllä minusta kyseenalaista onko se välttämättä millään tasolla ekspansiivista luonteeltaan. Paljon suurempi riski sillä on räpylästä lähtiessään niin sanotusti ryssiä maan omien kansalaisten asiat totaalisesti.

Se, mikä rooli venäläisvähemmistöillä tulee olemaan Venäjän politiikassa, on vielä hieman auki. Tämän oikein hyvän kysymyksenhän Virkamies nosti esiin. Venäläisvähemmistöt ovat aika vaihtelevia taustoiltaan ja kompositioltaan. Eikä kannata unohtaa, että Venäjällä on - myös siellä Kaukasuksella päin - ihan omat ja joskus poliittisesti merkittävät vähemmistönsä. Kannattaa esimerkiksi miettiä sitä, miksi eteläosseetit ovat halunneet ottaa niitä Venäjän kansalaisuuksia vastaan.

Käytännössä minkään sotilaallisen aggression toteutuminen täällä meilläpäin taas vaatisi kyllä sen, että Venäjä käsittäisi Suomen jonkinlaiseksi turvallisuusuhaksi Luoteis-Venäjälle. Tällainen ei mielestäni kyllä ole kauhean helposti saavutettavissa. Paljon suurempia tekijöitä lienevät venäläisen bisneksen intressit, joille Pietari on tärkeä keskus ja Itämeren kauppareitit sekä niiden häiriintymättömyys melkoisen oleellisia.

Tietysti voidaan spekuloida sillä, minkälaisia henkilöitä Suomen poliittisessa kentässä on nousussa. Esimerkiksi tuolla uutiskokoomaketjun puolella on nostettu esiin Perussuomalaisten ministerikandidaattinakin puhuttu Jussi Niinistö, joka ei todella siis ole kannattanut pelkkää Karjalan palauttamista, vaan siis propagoinut Itä-Karjalan kuulumista olennaisena osana Suomeen. Tällaista tekstiähän ihan rehellisesti tuli "isänmaallisilta" viimeksi ennen sotia ja niiden välissä.

Mitä taas tulee Pohjois-Kaukasukseen, on se aivan oma pelikenttänsä. Sen vertaaminen mihinkään Euroopan puolella sijaitsevaan entiseen itä-blokin maahan on todella ongelmallista. Itse asiassa se, mihin se suoraan Euroopan puolen viime aikojen historiasta tavallaan liittyy, on Kosovon itsenäistyminen. Omalla logiikallasikin, Julmuri, Serbia ei mitenkään olisi voinut hyökätä omien rajojensa sisälle, eikö vain.

Jussi Jalonen

  • Guest
Tietenkin.

Kas vain, Iso-Britannia on näemmä hyökännyt Suomen aluetta vastaan kuluneen 160 vuoden aikana kahdesti. Lähes yhtä useasti kuin itänaapuri, jos kohta pienemmässä mittakaavassa.

Väittäväthän jotkut tutkijat, että esim. isoisän sodassa kokema stressi saattaa geenien kautta periytyä lastenlapsillekin.

Seuraa perinnöllisyystieteen alkeisoppitunti: hankitut ominaisuudet eivät periydy. Katso myös kohdasta "Lamarckin kirahvi".

Se, että vanhemmat voivat purkaa traumaperäisiä stressihäiriöitään jälkeläisiinsä ympäristön välityksellä onkin sitten eri juttu. Mutta tämähän taas ei tapahdu "geenien kautta".



Best,

J. J.


Offline Demonisoitu

  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 680
    • View Profile
Väittäväthän jotkut tutkijat, että esim. isoisän sodassa kokema stressi saattaa geenien kautta periytyä lastenlapsillekin.

Seuraa perinnöllisyystieteen alkeisoppitunti: hankitut ominaisuudet eivät periydy. Katso myös kohdasta "Lamarckin kirahvi".

Se, että vanhemmat voivat purkaa traumaperäisiä stressihäiriöitään jälkeläisiinsä ympäristön välityksellä onkin sitten eri juttu. Mutta tämähän taas ei tapahdu "geenien kautta".

Julmuri saattoi pyrkiä viittaamaan epigeneettiseen periytymiseen, joskin väitteensä oli siinä määrin epätarkasti muotoiltu ja suoraviivainen ettei siinä sinänsä mitään perää tietystikään millään mittarilla ollut.

Vielä pari viikkoa Areenassa asiaa ehkä valottavaa prismaa mikäli jollekulle tämä tämän hetken kuumin tutkimussuunta on vielä täysin tuntematon.

Epigenetiikasta on oikeastaan tällä hetkellä aika turha maallikoiden mitään avautua kun huippututkijatkaan eivät siitä toistaiseksi mitään vielä ymmärrä.


Offline Julmuri

  • Administrator
  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 3920
  • Pienimunainen fasisti
    • View Profile
Muammar Gaddafin syyt pommittaa ihmisiä tai Putinin syyt kiusata Viroa eivät ole hyväksyttäviä. Siinä on se ero. Virolaisilla on kaikki oikeus nuivuuteen Venäjää kohtaan 50 vuoden miehityksen ja senkin jälkeen jatkuneen jatkuvan pienempänsä kiusaamisen jälkeen. Viro taas ei ole tehnyt Venäjälle tai venäläisille mitään pahaa.

Lopultakin kyse on siis vain siitä, että sinun mielipiteesi Venäjästä ja heidän toiminnastaan on lähtökohtaisen negatiivinen. Tätä kautta myöskään heidän syynsä eivät mielestäsi ole hyväksyttäviä.

Venäjästä valtiona tietyssä mielessä joo, mutta perustan mielipiteeni kuitenkin Venäjän tekoihin. Mielipiteitähän tässä kaiketi kaikki esittävät? Venäläisiin sen sijaan suhtaudun rakkaina naapureina kuten ruotsalaisiinkin tai virolaisiin.

Tai ainakin olen saanut sen mielikuvan, että johdat ennakkoasenteesi minun venäjämielipiteisiini tunnustamani vasemmistolaisuuden kautta, jokseenkin sillä kaavalla että koska vasemmistolaiset tykkäsivät Neuvostoliitosta, niin vasemmistolaiset diggaavat automaattisesti myös Venäjää vuonna 2011.

On tuossa jotain perää, mutta en nyt kuitenkaan suoranaisesti siihen viitannut. Eivät kaikki vasemmistolaiset ole Venäjä-myönteisiä, mutta toisaalta ehkä vasemmiston piirissä Venäjä-myönteisyys on suurempaa, mikä tietysti NL:n romahduksen jälkeen hieman ihmetyttää. Nyky-Venäjä kun on Suomea paljon kapitalistisempi. Ilmeisesti joillekin, enkä nyt tarkoita sinua, Venäjä toimii kuitenkin jonkinlaisena NL:n henkisenä perillisenä tai sitten vaan vanhalla automaatiolla vedetään?

Näinhän tämä ei ole. Venäjä vuonna 2011 ei ole Neuvostoliitto, jonka politiikka olisi aggression kautta levittää ja ylläpitää sosialismia rajojensa tuntumassa. Venäjä on nykyään kapitalistinen suurvalta, ja se toimii tavoilla jotka eivät nyt rehellisesti ottaen aivan suunnattomasti eroa muiden suurvaltojen intresseistä ja politiikasta omilla lähialueillaan.

Itse asiassa minusta Putinin Venäjä on alkanut huolestuttavasti muistuttaa Neuvostoliittoa. Anna Politkovskaja kuvasi sitä kapitalistiseksi versioksi Neuvostoliitosta ja sanoi minusta osuvasti, että "ennenkin Kremlissä istui despootti, mutta hän sentään kantoi vastuuta meistä". Putinin hallinnosta kertoo paljon se, että aseeton suojaton toimittajanainen koetaan niin pahaksi uhaksi, että hänet pitää murhata. Silloin päätin btw. muuten jopa itsekin kävellä Venäjän suurlähetystön eteen katsomaan, mitä siellä tapahtui. Heidi Hautalan kanssa tuli vähän juteltuakin, Heidille pisteet siinä tilaisuudessa esiintymisestä.

Siitä on turha tehdä mitään erityistä mörköä tai geenitason pelkoa tai mitään muutakaan tällaista demonisen mystistä. Tietysti on raa'an realistisesti ajateltava sitä kautta, että kyseinen suurvalta nyt on tuossa naapurissamme, eikä maantieteelleen paljoa voi. Tästä näkökulmasta yletön Yhdysvaltain ihannoiminen on itse asiassa sangen irrationaalista.

Juuri siksi se on ja pysyy suurimpana turvallisuusuhkanamme. USA on toki maantieteellisesti kaukana, mutta globaalina supervaltana sen vaikutus ulottuu kaikkialle. Venäjä ja USA eivät sitä paitsi ole samanlaisia suurvaltoja toiminnaltaan. USAn hallitus ei esimerkiksi murhaa amerikkalaisia toimittajia, jotka kirjoittavat kriittisesti hallinnosta ja jokainen USAn hallitus luopuu vallasta kun lain säätämä aika tulee täyteen.

Kyllä Suomen tulisi olla samassa liitossa kuin USAnkin, vaikka en NATOa mitenkään kritiitikkömästi ajattelekaan, siinä on myös selkeitä huonoja puolia. En tiedä onko Suomen enää edes mahdollista liittyä siihen, mutta tilaisuus on joka tapauksessa historiallinen jos ikkuna vielä olisi auki. Kun Venäjä jatkossa taas pääsee entistä enemmän takaisin jaloilleen kykenee se painostamaan pikkunaapurinsa olemaan "puolueettomia".

Kyse ei edes välttämättä ole siitä, että Venäjä haluaisi hyökätä tänne Suomen vuoksi. Tietysti Suomen kautta Norjaan ja Atlantille pääseminen on ollut vanha isovenäläinen unelma jo tsaarien ajoilta. Ennemminkin uhka kuitenkin syntyy siitä, että jos joku muu suurvalta päättää uhata Venäjää. Näinhän se oli viime kerrallakin. Kun on kyse esimerkiksi Pietarin suojelemisesta eivät sellaiset pikkuasiat kuin Suomen itsenäisyys tai sen kanssa solmitut sopimukset paina vaakakupissa yhtään mitään.

Toimisivatko NATOn turvatakuut sitten tosipaikan tullen? En tiedä, ehkä, ehkä eivät. Suomi pääsisi kuitenkin NATOn ohjuskilven alle ja jo pelkkä uhka siitä, että USA saattaisi liittyä sotaan Suomen puolella merkitsisi paljon.

Naapurimaassa on kansallismielisyys voimissaan, mutta on kyllä minusta kyseenalaista onko se välttämättä millään tasolla ekspansiivista luonteeltaan.

Vestigia terrent.


Tämän oikein hyvän kysymyksenhän Virkamies nosti esiin. Venäläisvähemmistöt ovat aika vaihtelevia taustoiltaan ja kompositioltaan. Eikä kannata unohtaa, että Venäjällä on - myös siellä Kaukasuksella päin - ihan omat ja joskus poliittisesti merkittävät vähemmistönsä. Kannattaa esimerkiksi miettiä sitä, miksi eteläosseetit ovat halunneet ottaa niitä Venäjän kansalaisuuksia vastaan.

Venäläiset ylipäätään ovat hyvin vaihtelevia taustoiltaan. On vaikea sanoa kuka on the venäläinen. Eri maissa on erilaisia venäläisvähemmistöjä. Esimerkiksi Suomen venäläisvähemmistöä en pidä minkäänlaisena uhkana, mutta Viron venäläisvähemmistö on selkeä turvallisuusuhka maalle. Tietenkin on se vanha venäläisvähemmistö sielläkin, joka on täysin integroitunut, mutta tämä NL:n aikana tullut taas vähän huonommin. On muuten hassua, että meillä puhutaan kuinka tärkeää on, että maahanmuuttajat oppivat kielen, mutta Viroa syytetään "apartheidista" kun se vaatii, että kaikkien on osattava maan kieltä.

Oli osseettien syy hyväksyä Venäjän kansalaisuuksia mikä hyvänsä, siellä toimineet venäläiset joukot eivät olleet mitään "rauhanturvaajia" sanan varsinaisessa merkityksessä ja alue on kuitenkin YK:n tunnustamien Georgian rajojen sisäpuolella osana perinteistä Georgian aluetta. Minä näen konfliktin ensisijaisesti tästä kontekstista. Venäjällä ei ole oikeutta puuttua sotilaallisesti naapuriensa rajojen yli jos siitä tuntuu, että venäläisvähemmistö ei saa tarpeeksi etuoikeuksia.

Tietysti voidaan spekuloida sillä, minkälaisia henkilöitä Suomen poliittisessa kentässä on nousussa. Esimerkiksi tuolla uutiskokoomaketjun puolella on nostettu esiin Perussuomalaisten ministerikandidaattinakin puhuttu Jussi Niinistö, joka ei todella siis ole kannattanut pelkkää Karjalan palauttamista, vaan siis propagoinut Itä-Karjalan kuulumista olennaisena osana Suomeen. Tällaista tekstiähän ihan rehellisesti tuli "isänmaallisilta" viimeksi ennen sotia ja niiden välissä.

No. Itä-Karjalassahan olisi pitänyt järjestää kansanäänestys siitä mihin paikalliset asukkaat haluavat kuulua. Venäjä ei sitä toteuttanut, mutta toki tällä on varmasti aika vähän merkitystä nykypäivänä Stalinin väestönsiirtojen jälkeen. Sikäli siis kysymys kuuluu minusta kokonaan historiaan. Vepsäläiset ja vatjalaiset yms. mitä heimoja siellä nyt on ollut, ovat kaiketi menettäneet jo elinvoimansa aika pitkälle.

Sillä millaisia henkilöitä Suomen poliittisessa kentässä on nousussa, on aihettakin spekuloida. Annoin itsekin vetää itseäni halpaa aivan liian pitkään ja suomukset Perussuomalaisten suhteen ovat pudonneet silmiltäni vasta hiljattain tässä viimeisen puolen vuoden aikana.

Mitä taas tulee Pohjois-Kaukasukseen, on se aivan oma pelikenttänsä. Sen vertaaminen mihinkään Euroopan puolella sijaitsevaan entiseen itä-blokin maahan on todella ongelmallista. Itse asiassa se, mihin se suoraan Euroopan puolen viime aikojen historiasta tavallaan liittyy, on Kosovon itsenäistyminen. Omalla logiikallasikin, Julmuri, Serbia ei mitenkään olisi voinut hyökätä omien rajojensa sisälle, eikö vain.

Tämä on taas liian suuri kokonaisuus avattavaksi pidemmälle. Minusta Kosovo on kuitenkin aika epäonnistunut viritys huolimatta pro-Bosnia asenteestani.
"Jos Suomi olisi esim. Latvian kaltainen persereikä, meillä ei olisi mitään ongelmaa turvapaikkaturismista" - nimimerkki "kami" Hommaforumilla

Annushka

  • Guest
On tuossa jotain perää, mutta en nyt kuitenkaan suoranaisesti siihen viitannut. Eivät kaikki vasemmistolaiset ole Venäjä-myönteisiä, mutta toisaalta ehkä vasemmiston piirissä Venäjä-myönteisyys on suurempaa, mikä tietysti NL:n romahduksen jälkeen hieman ihmetyttää. Nyky-Venäjä kun on Suomea paljon kapitalistisempi. Ilmeisesti joillekin, enkä nyt tarkoita sinua, Venäjä toimii kuitenkin jonkinlaisena NL:n henkisenä perillisenä tai sitten vaan vanhalla automaatiolla vedetään?

En minä nyt oikeastaan tiedä, mihin vasemmistolaisten venäjämyönteisyyteen varsinaisesti viittaat. En tietysti tunne varmaan suurintakaan osaa suomalaisista vasemmistolaisista, mutta omassa tuttavapiirissäni en taida tietää yhtään vasuria, joka pitäisi nykyistä Venäjää jotenkin hienona paikkana, tai sen toimintaa jotenkin erityisellä tavalla hyvänä. Tietysti heihin helposti liitetään tämä ennakko-oletus jostain mystisestä venäjämyönteisyydestä, mutta minä olen tulkinnut sen aina lähinnä näiden ennakko-olettajien omaksi vaivaksi; heiltä on jäänyt huomaamatta Neuvostoliiton romahtaminen.

Tietysti vasemmistopiireissä on edelleen paljon vanhaa asiantuntemusta, kokemusta ja kontakteja naapurimaasta. Tämä varmaankin edesauttaa sitä, että Venäjää ymmärretään jollain tapaa paremmin, keskimääräisesti. Mikä edelleen on siis eri asia kuin hyväksyä. Toki sitä asiantuntemusta on muuallakin, mutta ilmeisesti vähemmän, ainakaan Kokoomuksessa sitä ei vaikuta puheiden perusteella juurikaan olevan. Tunnen muuten esimerkiksi Joensuusta nuorehkoja kokoomuslaisia, jotka siis todella asuvat noin 100 kilometrin päässä rajasta, mutta eivät koskaan ole käyneet Venäjällä, eivät tiedä mitään Venäjästä ja ihan suoraan sanovat - usein siis suuttuen - etteivät haluakaan tietää mitään Venäjästä. Minusta tässä nyt on ehkä enemmän sitä ideologista suhtautumista.

Itse asiassa minusta Putinin Venäjä on alkanut huolestuttavasti muistuttaa Neuvostoliittoa. Anna Politkovskaja kuvasi sitä kapitalistiseksi versioksi Neuvostoliitosta ja sanoi minusta osuvasti, että "ennenkin Kremlissä istui despootti, mutta hän sentään kantoi vastuuta meistä". Putinin hallinnosta kertoo paljon se, että aseeton suojaton toimittajanainen koetaan niin pahaksi uhaksi, että hänet pitää murhata. Silloin päätin btw. muuten jopa itsekin kävellä Venäjän suurlähetystön eteen katsomaan, mitä siellä tapahtui. Heidi Hautalan kanssa tuli vähän juteltuakin, Heidille pisteet siinä tilaisuudessa esiintymisestä.

Politkovskajan lausunto kuvaa kyllä hienosti sitä, miten syvällä tsaariajattelu Venäjällä on. Politkovskajahan ei ole ainoa viime vuosina Venäjällä murhattu toimittaja. Yhteistä toimittajamurhille ei niinkään ole Putinin hallinnon kritisointi (sitä saa kyllä kritisoida monilta osa-alueiltaan, ja kritisoidaankin, kannattaa huomata että hallintoa vastaan on myös ollut aika säännönmukaisia mielenosoituksia viime vuosina) vaan Tsetsenia. Pari vuotta sitten kun kävin Novaja Gazetan toimituksessa Moskovassa, minulle kerrottiin että he ovat lopettaneet tekemästä juttuja jotka liittyvät Tsetseniaan, koska se on yksinkertaisesti liian vaarallista. He eivät voi eivätkä halua uhrata enempää toimittajiaan sen takia.

Se, millä tavalla vastuussa Kreml on vaikkapa toimittajamurhista, onkin sitten hieman eri asia. Venäjällä ja varsinkin Pohjois-Kaukasuksella kun sen murhan voi ihan ostaa, siihen ei tarvita mitään mahtikäskyjä Moskovasta. Ja Pohjois-Kaukasuksella enemmän tai vähemmän - ja yleensä enemmän - kyseenalaisesti ja sotilaallisesti operoivat eri instanssit ovat moninaiset; armeijalla ja FSB:llä on omia lehmiään ojassa vähän siinä sun tässä bisneksessä paikallisten hallintojen tai nukkehallintojen ja erilaisten kapinallisryhmittymien kanssa. Sen sopan selvitteleminen ja purkaminen on uhkaavaa aika monelle muullekin taholle kuin Putinille, ja monelle se uhka on vielä paljon suorempi ja henkilökohtaisempi kuin Putinille. Aivan varmasti Kremliä voi syyttää siitä että se kääntää sokean silmän toimittajamurhille. Se taas on paljon kyseenalaisempaa onko sillä suoraan kättään pelissä niissä (ja tarvitseeko edes olla).

Heidi Hautalan suhde Venäjään on ilmeisen traumaattinen. Hänellä on tapana hyvin kontraproduktiivisesti ja romantisoidun marttyyrinomaisesti itkeä siellä sun täällä Venäjän ihmisoikeusongelmista. Monesti hänen jutuissaan on vinha perä, mutta vielä useammin hän onnistuu esittämään ne sellaisella moraalipaatoksella, että väkisinkin täytyy ihmetellä mistä kokeneelle poliitikolle sellainen emootio syntyy.

Juuri siksi se on ja pysyy suurimpana turvallisuusuhkanamme.

Sehän olisi kyllä sangen helppo asia ratkaista. Voisimme erota EU:sta ja neuvotella uuden autonomiasopimuksen Venäjän kanssa. Se voisi monin puolin olla Suomelle sangen edullinen diili; halpaa energiaa riittäisi vaikka minkämoisen teollisuuden tarpeisiin, kaikki kaupan esteet Venäjän valtaville ja kasvaville markkinoille poistuisivat, ja rikkaana ja läntisenä osana Venäjää olisi Suomea melko helppo kehittää länsimaisten yritysten Venäjän toimintojen tukikohtana, eräänlaisena Venäjän Hongkongina, jossa infra pelaa ja säännöistä pidetään kiinni. Samalla säästyisi aivan tolkuttomasti rahaa puolustusmenoista.

Tietysti Suomen kautta Norjaan ja Atlantille pääseminen on ollut vanha isovenäläinen unelma jo tsaarien ajoilta.

Ei tällä ole ollut pitkiin pitkiin aikoihin mitään geopoliittista merkitystä. Venäjän intressien painopiste alkoi siirtyä pois maan luoteiskulmasta ja Itämerestä tosiaan jo silloin Pietari Suuren aikaan.

Ennemminkin uhka kuitenkin syntyy siitä, että jos joku muu suurvalta päättää uhata Venäjää. Näinhän se oli viime kerrallakin. Kun on kyse esimerkiksi Pietarin suojelemisesta eivät sellaiset pikkuasiat kuin Suomen itsenäisyys tai sen kanssa solmitut sopimukset paina vaakakupissa yhtään mitään.

Tämänkin asian ratkaisisi ehdottamani malli.

Venäläiset ylipäätään ovat hyvin vaihtelevia taustoiltaan. On vaikea sanoa kuka on the venäläinen. Eri maissa on erilaisia venäläisvähemmistöjä. Esimerkiksi Suomen venäläisvähemmistöä en pidä minkäänlaisena uhkana, mutta Viron venäläisvähemmistö on selkeä turvallisuusuhka maalle. Tietenkin on se vanha venäläisvähemmistö sielläkin, joka on täysin integroitunut, mutta tämä NL:n aikana tullut taas vähän huonommin. On muuten hassua, että meillä puhutaan kuinka tärkeää on, että maahanmuuttajat oppivat kielen, mutta Viroa syytetään "apartheidista" kun se vaatii, että kaikkien on osattava maan kieltä.

Viro on hoitanut vähemmistöasiansa huonosti. Tuollaiset apartheid-heitot viitannevat siihen, että kielitodistuksia ja -kokeita käytettiin ainakin aiemmin melko nöyryyttävällä tavalla maassa ikänsä asuneiden venäjänkielisten sulkemiseksi ulos työpaikoista.