Author Topic: Altruismi  (Read 4115 times)

0 Members and 1 Guest are viewing this topic.

Brandöt

  • Guest
Altruismi
« on: June 10, 2012, 14:00:44 »
Quote from: Vongoethe
Mitä tulee myrkyllisen ilmapiirin levittämiseen, uskoisin kyllä sinun tietävän sellaisesta liki kaiken mahdollisen

 :D

Oikeasti, sinä olet Vongoethe loistava projisoimaan (todennäköisesti) omia piirteitäsi toisiin - olen laittanut tämän merkille muistakin kirjoituksistasi. Omat pyrkimykseni ovat hyväntahtoiset, voitko sinä sanoa samaa?

Muistanet varmaan millaisilla pyrkimyksillä tie helvettiin oli kivetty?

Quote
Stephen Garrard Post, writing about altruism, suggests that good intentions are often not what they seem and that mankind normally acts from less worthy, selfish motives -" "If the road to hell is paved with good intentions, it is partly because that is the road they generally start out on."
:)

No joo, siitä voidaan toki aina keskustella miten pyyteetöntä ihmisen toiminta ylipäätään koskaan on tai onko ihminen perusolemukseltaan altruistinen. (Onko muuten teidän mielestänne?). Omalta kohdaltani "peli" tämän teeman suhteen on kuitenkin jo menetetty (tarkoitan tässä lapsuuttani ja monikulttuurisuutta siinä kontekstissa) - en saa tästä itselleni mitään lisäarvoa / meriittiä / hyötyä what so ever, että kirjoittelen netissä tästä maahanmuuton teemasta täällä tai Hommalla. En tee tätä siksi, että jotakin "hyötyisin". Teen tätä siksi, kun en voi olla hiljaakaan näistä epäkodista. Oikeudenmukaisuuden tavoittelu on vahva motivaattori sinänsä - puhumattakaan siitä millaisen ihmisyhteisön ja yhteiskunnan tahtoisin lapsilleni jättää.
« Last Edit: March 23, 2014, 06:32:17 by Vongoethe »

Offline Mikael Lönnroth

  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 1308
    • View Profile
    • Maailmanpuolue
Re: Altruismi
« Reply #1 on: June 10, 2012, 14:38:03 »
Quote from: Vongoethe
Mitä tulee myrkyllisen ilmapiirin levittämiseen, uskoisin kyllä sinun tietävän sellaisesta liki kaiken mahdollisen

 :D

Oikeasti, sinä olet Vongoethe loistava projisoimaan (todennäköisesti) omia piirteitäsi toisiin - olen laittanut tämän merkille muistakin kirjoituksistasi. Omat pyrkimykseni ovat hyväntahtoiset, voitko sinä sanoa samaa?

Muistanet varmaan millaisilla pyrkimyksillä tie helvettiin oli kivetty?

Quote
Stephen Garrard Post, writing about altruism, suggests that good intentions are often not what they seem and that mankind normally acts from less worthy, selfish motives -" "If the road to hell is paved with good intentions, it is partly because that is the road they generally start out on."
:)

No joo, siitä voidaan toki aina keskustella miten pyyteetöntä ihmisen toiminta ylipäätään koskaan on tai onko ihminen perusolemukseltaan altruistinen. (Onko muuten teidän mielestänne?). Omalta kohdaltani "peli" tämän teeman suhteen on kuitenkin jo menetetty (tarkoitan tässä lapsuuttani ja monikulttuurisuutta siinä kontekstissa) - en saa tästä itselleni mitään lisäarvoa / meriittiä / hyötyä what so ever, että kirjoittelen netissä tästä maahanmuuton teemasta täällä tai Hommalla. En tee tätä siksi, että jotakin "hyötyisin". Teen tätä siksi, kun en voi olla hiljaakaan näistä epäkodista. Oikeudenmukaisuuden tavoittelu on vahva motivaattori sinänsä - puhumattakaan siitä millaisen ihmisyhteisön ja yhteiskunnan tahtoisin lapsilleni jättää.

Jes, kyllä uskon, että yksi ihmisen yleisistä olemuksista on altruismi. Tähän viittaa ilmeisesti myös useat modernit tieteelliset tutkimukset. Ehkä vielä tärkempänä pointtina kuitenkin se, ettei ihmisiä edes yleistämällä voi kovin hyvin käsittää vain "yhdenvärisinä" vaan paketissa on aina kaikenlaista. Vaikka ei olisikaan niin, että kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan vain hyviä ja hyvää tahtovia (ja vaikuttaa realistiselta, että asian laita tosiaan on tämä), niin ihmisen käsittäminen vain itsekkäänä ja omia etuja tavoittelevana on myös aika lailla metsään menemistä.

Taloustieteellisesti on tietysti kätevää ottaa tällaiset ajatukset (oman edun tavoitteleminen/maksimointi) lähtökohdaksi koska muuten järjestelmästä tulisi ehkä nopeasti liian monimutkainen. Se, että siitä sitten on tullut tavallaan itsensä toteuttava totuus on surullista.
Maailmanpuolueen jä sen - tarvitaan lisää <-- (myös Facebookissa)

Brandöt

  • Guest
Re: Altruismi
« Reply #2 on: June 10, 2012, 15:41:39 »
Quote from: Vongoethe
Mitä tulee myrkyllisen ilmapiirin levittämiseen, uskoisin kyllä sinun tietävän sellaisesta liki kaiken mahdollisen

 :D

Oikeasti, sinä olet Vongoethe loistava projisoimaan (todennäköisesti) omia piirteitäsi toisiin - olen laittanut tämän merkille muistakin kirjoituksistasi. Omat pyrkimykseni ovat hyväntahtoiset, voitko sinä sanoa samaa?

Muistanet varmaan millaisilla pyrkimyksillä tie helvettiin oli kivetty?

Quote
Stephen Garrard Post, writing about altruism, suggests that good intentions are often not what they seem and that mankind normally acts from less worthy, selfish motives -" "If the road to hell is paved with good intentions, it is partly because that is the road they generally start out on."
:)

No joo, siitä voidaan toki aina keskustella miten pyyteetöntä ihmisen toiminta ylipäätään koskaan on tai onko ihminen perusolemukseltaan altruistinen. (Onko muuten teidän mielestänne?). Omalta kohdaltani "peli" tämän teeman suhteen on kuitenkin jo menetetty (tarkoitan tässä lapsuuttani ja monikulttuurisuutta siinä kontekstissa) - en saa tästä itselleni mitään lisäarvoa / meriittiä / hyötyä what so ever, että kirjoittelen netissä tästä maahanmuuton teemasta täällä tai Hommalla. En tee tätä siksi, että jotakin "hyötyisin". Teen tätä siksi, kun en voi olla hiljaakaan näistä epäkodista. Oikeudenmukaisuuden tavoittelu on vahva motivaattori sinänsä - puhumattakaan siitä millaisen ihmisyhteisön ja yhteiskunnan tahtoisin lapsilleni jättää.

Jes, kyllä uskon, että yksi ihmisen yleisistä olemuksista on altruismi. Tähän viittaa ilmeisesti myös useat modernit tieteelliset tutkimukset.

Totta.

Quote from: Mikael Lönnroth
Ehkä vielä tärkempänä pointtina kuitenkin se, ettei ihmisiä edes yleistämällä voi kovin hyvin käsittää vain "yhdenvärisinä" vaan paketissa on aina kaikenlaista. Vaikka ei olisikaan niin, että kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan vain hyviä ja hyvää tahtovia (ja vaikuttaa realistiselta, että asian laita tosiaan on tämä), niin ihmisen käsittäminen vain itsekkäänä ja omia etuja tavoittelevana on myös aika lailla metsään menemistä.

Olen samaa mieltä periaatteessa kanssasi tästä, mutta oletan raadollisen oman edun tavoittelun lisääntyvän samassa suhteessa elinolosuhteiden puutteellisuuden kanssa; ts. pääprioriteetti jokaisella on varmasti säilyttää omaa, ja lähimmäisensä, elämää (kuten olemme jo aiemminkin keskustelleet). Moraalinen toiminta on jotakin sellaista, joka elää aina ajassa ja paikassa ja on kytköksissä siihen miten hyvin (tai huonosti) peruselintarpeet ovat tyydytettyinä. Sen kehittyminen on jotakin sellaista, johon meillä on "varaa" jos on.

Quote from: Mikael Lönnroth
Taloustieteellisesti on tietysti kätevää ottaa tällaiset ajatukset (oman edun tavoitteleminen/maksimointi) lähtökohdaksi koska muuten järjestelmästä tulisi ehkä nopeasti liian monimutkainen. Se, että siitä sitten on tullut tavallaan itsensä toteuttava totuus on surullista.

Hmm.. . Taloudellinen tilanne asettaa toki puitteet sille, missä määrin voidaan auttaa ja missä määrin toisella on "velvollisuutena" elättää toista, sillä sellaista seikkaa ei ole olemassakaan kun "ilmainen raha". Jos sitä haluaa, sen eteen täytyy tehdä töitä.

Ajattelin lähinnä sosiaalista näkökulmaa ja sitä, minkäkaltaisia haasteita maahanmuutto sille tarjoaa.

Tässä yksi (vanha) kirjoitukseni yhteisöllisyydestä;

Neurologi, dosentti ja kirjailija Markku T. Hyypän artikkeli kulttuurin ja sosiaalisen pääoman tuottamasta hyvinvoinnista uusimmassa Terveydenhoitaja-lehdessä oli mielenkiintoinen, tässä muutamia makupaloja siitä:

Kulttuurifriikki voi hyvin ja elää kauan

Suomen ruotsinkielisen rannikon väestö ja Japaniin kuuluvan Okinawan saaren väestö ovat poikkeuksellisen terveitä ja pitkäikäisiä. Mikä näitä kahta väestöä yhdistää?

Molemmat em. väestöt ovat etnisiä vähemmistöjä omissa maissaan, mutta niiden terveys, pitkäikäisyys ja eliniän odote ovat maailman huippua. Se on suuri paradoksi, sillä kansojen terveysvertailut ovat varmistaneet pääsäännöksi sen, että vähemmistöt voivat huonommin ja kuolevat nuorempina kuin valtaväestöt. Kiinnostava terveysihme vaatii selvittämistä - etenkin, kun se ilmenee omassa maassamme.

Olen tutkinut suomenruotsalaisten ja okinawalaisten hyvän terveyden ja pitkäikäisyyden syitä 1990-luvulta lähtien. Runsas sosiaalis-kulttuurinen pääoma on ominaista molemmille vähemmistöille. Voiko se edistää heidän hyvinvointia, terveyttä ja pitkäikäisyyttä itsellisesti muista terveyteen vaikuttavista tekijöistä riippumatta?

Perinteitä ja pitkäikäisyyttä

Objektiivisin havainnoin ja tieteellisin tutkimuksin on voitu osoittaa, että sosiaalinen ja kulttuurinen aineeton pääoma liittyvät elinvoimaan, terveyteen ja pitkään elinikään. Mitä enemmän yhteisöissä on sosiaalista ja kulttuurista pääomaa, sitä pidempään ihmiset elävät.

Okinawalla sosiaalinen pääoma ilmenee perinteenä, jolle keskinäisen luottamukseen perustuva vuorovaikutusverkosto, oman kulttuuri-identiteetin säilyttäminen, talkoot ja yhteisöllisyys sekä lapsuudesta asti toimivat luokka- ja osuustoimintakokoukset antavat yhteisöllisen leimansa. Luotettavat ystävät ja itsellinen selviäminen kuuluvat okinawalaisten elämäntapaan. Puolet Okinawan väestöstä toimii vähintään yhdessä yhteisössä tai yhdistyksessä. Vaikka kuvaus on maapallon toiselta puolelta, pääpiirteiltään se sopii ällistyttävän hyvin tuntemaani ja tutkimaani suomenruotsalaiseen elämäntapaan.

Sosiaalinen ja kulttuurinen pääoma

Sosiaalinen pääoma on tapana jakaa kahteen ulottuvuuteen: rakenteelliseen ja kognitiivis-kulttuuriseen. Edellinen tarkoittaa sosiaalista osallistumista, vapaaehtoista kansalaistoimintaa ja yhdistys- ja harrastustoimintaa. Jälkimmäinen tarkoittaa ihmisten keskinäistä eli sosiaalista luottamusta.

[Mitä olemmekaan jo oppineet keskinäisestä luottamuksesta monikulttuurisessa yhteiskunnassa?]

Vuonna 1996 terveystutkijat Ruotsissa osoittivat, että ahkerasti kulttuuria kuluttavista merkitsevästi suurempi osa kuin kulttuuritilaisuuksissa harvoin käyneistä eli "sohvaperunoista" säilyi kahdeksan vuoden aikana hengissä. Muut terveyteen vaikuttavat tekijät eivät selittäneet kulttuurin kuluttamisen hengissä säilyttävää vaikutusta. Mikäli sohvaperunat muuttivat seuraavien viiden vuoden kuluessa tapojaan ja ryhtivät käymään kulttuuritilaisuuksissa, heistä suurempi osa kuin sohvaperunoina pysyneistä säilyi elossa.

Norjassa ja Yhdysvalloissa saatiin samansuuntaisia, kulttuurin kuluttamiselle myönteisiä tuloksia. Suomessa kulttuuria harrastavien tehdastyöläisten kuoleman riski oli kolmanneksen pienempi kuin sohvaperunoiden. Kulttuuriharrastus puolitti itsemurha-, väkivalta- ja tapaturmakuoleman riskin. Tutkimus julkaistiin Työterveyslaitoksen ja brittiläisten yliopistotutkijoiden yhteistyönä vuonna 2009.

Pidän sosiaalisia suhteita kuitenkin olennaisena tekijänä, kun mitataan kulttuurin terveysvaikutuksia. Mielestäni kaikki kulttuurifriikkeys on luonteeltaan sosiaalista, eivätkä pelkästään kulttuuri- ja taide-elämykset selitä vähentynyttä kuoleman riskiä. Tutkimusryhmäni osoitti, että sosiaalisesti osallistuvat ja aktiivisimmin kerhoissa kerhoissa ja yhdistyksissä toimivat sekä kulttuuria harrastavat säilyvät hengissä pitempään kuin passiiviset tai vähemmän harrastavat.

Käytännössä siis näin: Peruskulttuuri -> Me-henki -> Sosiaalinen pääoma -> Terveys = Kansan, kansakunnan, väestön tai ryhmän peruskulttuurissa on (tai ei ole) me-henkisyyttä, josta sosiaalinen pääoma (keskinäiseen luottamukseen perustuva kansalais- ja kulttuuriaktiivisuus) ilmaantuu (eli emergoituu). Sosiaalinen pääoma tuottaa terveyttä ja elinvoimaa. Heikkojen nuolien osoittama vastakkainen vaikutus (terveydestä sosiaaliseen pääomaan jne.) on luonnollisesti olemassa, mutta sen teho on heikompi kuin tämä nuolien osoittama vaikutussuunta.

Kriittisiä huomautuksia

Kriitikot epäilevät sosiaalisen pääoman terveysvaikutuksien johtuvan taloudellisista seikoista. Taloudellinen tilanne ja sosiaalinen asema vaikuttavat eloonjäämiseen, mutta ne eivät selitä sosiaalisen pääoman erillistä vaikutusta. Esimerkiksi Mini-Suomi-terveystutkimuksessa hyvä taloudellinen asema paransi hieman hengissä pysymisen mahdollisuuksia, muttei eliminoinut sosiaalisen pääoman voimakasta myönteistä vaikutusta. Terveys 2000-terveystutkimuksen väestöaineistosta selvitimme erityisesti taloudellisen aseman vaikutusta sosiaalisen pääoman ja hyvän terveyden suhteisiin. Tulokset torjuvat arvelun, että taloudellinen asema selittäisi sosiaalisen pääoman terveysvaikutuksen. Väestötutkimuksemme osoittavat myös, että keskinäinen luottamus on tärkeä elämää ylläpitävä ominaisuus, eikä taloudellinen asema selitä sen vaikutusta.

Sosiaalinen luottamus vahvistaa sosiaalista pääomaa

Miten peruskulttuuri, me-henki, sosiaalinen pääoma ja kulttuuriharrastus muuttuvat terveydeksi? Taustalla on yhteisön elämäntapa eli kulttuuri, joka ohjaa varhaislapsuudesta lähtien yhteisöön kuuluvien havaintomaailman muotoutumista ja tunne-elämän kehittymistä. Varhaislapsuuden kiintymyssuhteiden onnistumisella on tärkein merkitys lapsen luottamuksen kehittymiselle.



Me siis jo tiedämme monikulttuurisuuden vähentävän keskinäistä luottamusta lyhyellä tähtäimellä tietyllä alueella, tiedämme nyt myös miten tärkeää keskinäisen yhteisöllisyyden ja me-hengen ylläpitäminen ja säilyttäminen yksilön hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kannalta olisi. Me myös tiedämme, ettei maahanmuuttajien eriytyminen omille alueillensa (alueellinen segregaatio) ole hyvää ja toivottavaa kehitystä yleisen aluekehityksen kannalta, ja poliittinen painopiste onkin eri kulttuuritaustoista tulevien kansalaisten sekoittamisessa ja sekoittumisessa keskenään - eli kehitys pois päin alueellisesta segregaatiosta.

Miten nämä kaksi linjaa (se mikä tosiasiassa tuottaa yksilölle hyvinvointia ja poliittinen toimintamalli) voivat olla keskenään näin suuressa ristiriidassa? Eikö meillä yhteiskunnallisella tasolla ymmärretä sitä mikä tuottaa ihmiselle hyvinvointia?  ???
« Last Edit: March 23, 2014, 06:33:24 by Vongoethe »

Offline Sam Karvonen

  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 1416
    • View Profile
Re: Altruismi
« Reply #3 on: June 10, 2012, 16:00:32 »
Hyviä näkökohtia Mikaelilta ja Brandötiltä...

Jes, kyllä uskon, että yksi ihmisen yleisistä olemuksista on altruismi. Tähän viittaa ilmeisesti myös useat modernit tieteelliset tutkimukset.

Totta.

Juuri näin. Ihmisellä on sangen eriskummallinen kyky tehdä tietoisia valintoja toisten auttamiseksi palkkiota toivomatta tai rangaistusta pelkäämättä. Ihminen voi valita auttavansa toista sillä ajatuksella, että teostani ei tarvitse seurata minkäänlaisia palkkiontunteita tai kiitoksia, eikä auttamattomuudestani toisten paheksuntaa tai huonoa omaatuntoa. Miljoonat ihmiset tekevät tällaisia nöyriä valintoja päivittäin omassa elämänarjessaan. Toiset eivät koskaan.

Olen samaa mieltä periaatteessa kanssasi tästä, mutta oletan raadollisen oman edun tavoittelun lisääntyvän samassa suhteessa elinolosuhteiden puutteellisuuden kanssa; ts. pääprioriteetti jokaisella on varmasti säilyttää omaa, ja lähimmäisensä, elämää (kuten olemme jo aiemminkin keskustelleet). Moraalinen toiminta on jotakin sellaista, joka elää aina ajassa ja paikassa ja on kytköksissä siihen miten hyvin (tai huonosti) peruselintarpeet ovat tyydytettyinä. Sen kehittyminen on jotakin sellaista, johon meillä on "varaa" jos on.

Olen työn puolesta sekä omaksi "huvikseni" vieraillut noin 30:ssä kehitysmaassa (Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa) ja asunut kahdessa (Sri Lanka, Afganistan). Myönnän kokemukseni olevan subjektiivinen, mutta havaintojeni mukaan raadollista oman edun tavoittelua tapahtuu enemmän vauraissa länsimaissa. Ja tällä lausunnolla en ole kieltämässä heikon ja korruptoituneen oikeuslaitoksen sekä viranomaisvalvonnan aiheuttamaa rankaisemattomuuden kulttuuria, jonka seurauksena rikollisuutta (mikäli raadollisella oman edun tarkoituksella sitä tarkoitetaan) on suhteellisesti enemmän kehitysmaissa.
 
Omaneduntavoittelussa kyse on pitkälti arvomaailmasta ja vallitsevasta kulttuuri-ilmastosta. Vapaaehtoinen kanssaihmisten palveleminen ja toisten avuntarpeen tarkkaileminen on lapsesta saakka omaksuttu hyve miljardeissa maaseudun ihmisissa kautta Aasian ja Afrikan. Automaattinen palvelluksi tuleminen on puolestaan modernissa lännessä jo äidinmaidosta lähtien omaksuttu asenne. Ei tarvitse kahdesti veikata, kumman kulttuuriympäristön lapsi aikuistuessaan on vähemmän altis murtumaan henkisesti ja menettämään elämänilonsa maailman koitosten kolhiessa ja riepotellessa. Jo Raamatussa kehotettiin kipuja kaihtamattomaan ja lannistumattomaan hyväntekeväisyyteen (2. Tess. 3:13):

"Mutta te, veljet, älkää väsykö tekemästä sitä, mikä hyvää on.-

Koraanissa kannustetaan kärsivällisyyteen ja hyvyyteen elämän raadollisuutta tyystin kaunistelematta (002.153-155):

"Te, jotka uskotte, hakekaa tukea kärsivällisyydestä ja rukouksesta, sillä Jumala on kärsivällisten kanssa.... Me tosiaan koettelemme teitä pelolla, nälällä ja omaisuuden, hengen ja sadon menetyksellä, mutta julista ilosanomaa kärsivällisille, jotka onnettomuuden heitä kohdatessa sanovat: -˜Me kuulumme Jumalalle ja Hänen luokseen me palaamme.’ "

Vastaavanlaisia löytyy myös kaikkien suurten ja pienempienkin uskontojen teksteistä.

Itsekkäiden palkkiontunteiden tavoitteleminen (hyvillä töillä tai muilla keinoin) onkin sangen tuore ilmiö yleisenä kulttuuri-ilmiönä. Myös täällä lännessä. Itsekkään palkkiontunteen tavoittelu tai omantunnontuskien välttely hyvää tekemällä, olipa se tietoista tai epätietoista laskelmointia, usein paljastuu harmistuksentunteessa, jonka kokee kun kukaan ei huomannutkaan jaloa tekoani. Se voi myös paljastua syyllisyydentunteen voittamisen aiheuttamassa hetkellisessä itsetyytyväisyydessä märehtimisessä, hurskastelussa ja omien laupeudentöiden suurentelussa itselleen tai toisille. Kaikkea edellä mainittua tapahtuu. Mutta on aivan yhtä totta, että miljoonille hyvät teot eivät johda edellä mainittuihin harmistuksiin tai hurskauden hurmoksiin. Tai silloin kuin johtavat, niihin ei jäädä hetkeäkään rypemään. On vähävaraisia lapsikatraan äitejä, elämänsä pellolla puurtaneita vaareja ja palvelualttiita pikkukylän lapsia, joiden hyvien tekojen motivaatioksi riittää nöyrä toive toisen hyvinvoinnista. Nämä ihmiset elävät usein hyvinkin puutteellisissa oloissa. Palkkiota ei edes tavoitella, mutta se usein saadaan levollisena tietoisuutena toisen kokemasta mielihyvästä. Tuo tietoisuus on usein niin hiljaista ja ohimenevää, ettei se useinkaan vastaa niitä uhrauksia, jotka sitä edelsivät. Mutta tämä ei estä tekoa toistamasta. Tällaisten ihmisten laupeudentöitä on paitsi selkäpiitäni karmivan kyynistä ja epäreilua, myös epätieteellistä, lähteä akateemisella saivartelulla selittelemään epätietoiseksi itsekkääksi laskelmoinniksi. (Tiedän Brandöt, ettet moiseen syyllisty.) Tietoinen toisen hyvän tavoittelu jo itsessään riittää tekojen selitykseksi ilman mitään salaperäisiä epätietoisia motivaattoreita.

Tästä tullaankin luontevasti toiseen altruismin olemassaoloa puoltavaan huomioon. Epäitsekkäät teot ovat lähes todistetusti epäitsekkäitä silloin kuin niistä juontuvat palkkiontunteet osoittautuvat kerta toisensa jälkeen vaatimattomammiksi kuin niiden aiheuttamat tuskat tai menetykset. Tämä on erityisen totta tilanteissa, missä omasta hengestä tietoisesti luovutaan toisten hyväksi.

Kolmanneksi, hyvien töiden tuottama oikeudentunne ja pahojen töiden vääryydentunne ei sinänsä ole mielihyvää tai mielipahaa. Oikeudentunne on oikeuden tuntoa ja vääryyden tunne on vääryyden tuntoa. Hyvistä ja pahoista teoista voi toki niitä tuoreeltaan tekevälle *seurata* mielihyvää tai mielipahaa. Rutinoituneelle hyväntekijälle samojen hyvien tekojen tuottama ulkoinen mielihyvä kuitenkin ajan mittaan heikkenee ja jopa lakkaa vuosien varrella. Mutta hyviä töitä jatketaan silti puhtaasta ihanteesta. Vastaavasti paatuneelle pahantekijälle rikokset lakkaavat ennen pitkää tuntumasta synnillisiltä tai vääriltä. Niistäkin voi muodostua tunteetonta arkirutiinia. Mutta tietoisuus niiden vääryydestä ei katoa, kuten ei tietoisuus hyvien töiden oikeudesta. Sen sijaan niiden aiheuttama mielipaha tai mielihyvä jäävät kokematta. Eli oikeudentunnon ja omantunnon selittäminen miksikään muuksi kuin oikeudentunnoksi tai omaksitunnoksi, esimerkiksi mielipahaksi tai mielihyväksi, on tieteellisen selittämisen näkökulmasta tarpeetonta ja ylimääräistä. Niistä voi toki toisinaan seurata mielihyvää tai mielipahaa, mutta sekään ei näyttäisi olevan mikään automaatio, eikä määritä lainkaan miljoonien ihmisten päivittäisiä arvopohjaisia valintoja. Halu toimia oikein oikeuden itsensä tähden ja välttää vääryyttä vääryyden itsensä tähden määrittää valintojamme päivittäin.

Anteliaisuudessa, välittämisessä, oikeudenmukaisuudessa, viisaudessa, anteeksiannossa, jalomielisyydessä, kärsivällisyydessä, rohkeudessa, sinnikkyydessä ja lahjomattomuudessa on itseisarvoa. Ne ovat hyvyyttä, hyveitä, henkisiä arvoja. Niissä nyt vaan on jotain täysin objektiivisesti pyhää ja oikeaa, tuottivatpa ne meissä mitä tunteita tahansa tai vaihtoehtoisesti ei mitään tunteita. Niiden objektiivisen itseisarvon, niiden intuitiivisesti ymmärretyn pyhyyden, vuoksi niitä aito hyve-eetikko tavoittelee. Väitän, että meissä kaikissa elää pikku hyve-eetikko sen itsekkään seurauseetikon (lue: laskelmoijan) taustalla. Joskus sitä on tarve herätellä talviunestaan. Etenkin tänä maailman aikana.


Oi maailman kansat!
Hyljätkäätte kaikki paheellisuus ja pitäkää lujasti siitä, mikä on hyvää.
Ponnistelkaa ollaksenne loistavia esikuvia koko ihmiskunnalle,
ja todellisia Jumalan hyveiden kertaajia ihmisten keskuudessa.
Hänen, joka nousee Minun Asiaani palvelemaan, on Minun viisauttani ilmennettävä,
ja kaikella voimallansa uurastettava tietämättömyyden karkottamiseksi maailmasta.
Olkaa neuvonpidossa yksituumaisia ja aatoksissa yhtä.
Olkoon jokainen aamu ehtootaan parempi
ja jokainen huomen eilistään rikkaampi.
Ihmisen ansiot piilevät palvelemisessa ja hyveissä,
eivätkä vaurauden ja mammonan näyttelössä.
Huolehtikaa, että sananne on puhdistettu
joutavista mielijohteista sekä maallisista pyyteistä,
ja tekonne kavaluudesta ja epäluulosta.
Älkää haaskatko ainokaisen elämänne rikkautta
paheellisen ja turmiollisen hekuman havitteluun,
älkääkä kuluttako pyrintöjänne henkilökohtaisen hyötynne tavoitteluun.
Olkaa anteliaita runsauden päivinänne ja kärsivällisiä hädän hetkellä.
Vastoinkäymisiä seuraa onni ja riemuja seuraa suru.
Varjelkaa itseänne joutilaisuudelta ja laiskuudelta,
ja tarttukaa siihen, mikä on hyödyksi ihmiskunnalle,
sekä nuorille että vanhoille, sekä ylhäisille että alhaisille.
Kavahtakaa kylvämästä eripuran rikkaruohoja ihmisten keskuuteen
tahi istuttamasta epäilyksen ohdakkeita puhtaisiin ja säteileviin sieluihin.

Oi te Herran rakastetut!
Älkäätte syyllistykö sellaiseen, mikä saastuttaa rakkauden kirkasvetisen virran
tahi tuhoaa toveruuden sulotuoksun.
Herran vanhurskauden nimeen!
Teidät on luotu osoittamaan rakkautta toinen toisillenne
eikä pahansuopaisuutta ja vihamielisyyttä.
Älkää kerskuko sillä, että rakastatte itseänne
vaan sillä, että rakastatte kanssaluotujanne.
Älkää ylvästelkö sillä, että rakastatte maatanne
vaan sillä, että rakastatte koko ihmiskuntaa.
Olkoon silmänne säädylliset,
kätenne uskolliset,
kielenne totuudelliset
ja sydämenne ylevöityneet.

 
- Bah¡’u’ll¡h -

(Lawh-i-Hikmat, "Viisauden muistio", kappaleet 4-5)


"Ihmiskunnan hyvinvointia, sen rauhaa ja turvallisuutta, ei voida saavuttaa ennen kuin sen ykseys on lujasti vakiinnutettu." - Bahá'u'lláh(1817-1892)

Offline Taha Islam

  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 1968
    • View Profile
Re: Altruismi
« Reply #4 on: June 10, 2012, 16:01:48 »
Brandöt, "monikulttuurisuus" ei tarkoita mitään, joten sen haitallisuudesta tai hyödyllisyydestä ei voi sanoa mitään ja se, miksi poliittinen järjestelmä ei tuota yksilöille hyvinvointia johtuu siitä, että lakeja on säätämässä henkilöt, joilla on hyvinvointi jo. Kyse on luokkasodasta ja poliittiset päättäjät ovat aina voittajien puolella, koska he tarvitsevat sitä valtaa, jonka voittajat voivat antaa. Oikeasti kansan hyvinvointia on lisätty silloin, kun työntekijäluokka on lakkoillut, rettelöinyt ja sotinut. Suomi on kuitenkin aika huono esimerkki, koska meillä on ollut pitkälti järki päässä ja kaikenlaista fanatismia on karsastettu.
"Minusta Linkolan ajatukset ovat vastenmielisiäja misantrooppisia, mutta en oikein voi olla hänen kanssan eri mieltäkään." Tuntematon humanisti 2012

Offline Username1

  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 4383
  • Populismi = energiataloudellisin maailmankuva!
    • View Profile
Re: Altruismi
« Reply #5 on: June 10, 2012, 21:03:56 »
Tässä pohdin, että miksi yleisesti ottaen emme voi tarpeeksi paljon luottaa esimerkiksi somalialaisiin ihmisiin, jotta terveytemme ja sosiaalinen pääomamme ei siitä liioin kärsisi?

Luulisin, että vastaukset "he eivät luota meihin" tai "he sen tekevät" saattavat olla turhan yleistäviä.
Monikulttuurisuus on rikkaus.

Offline Username1

  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 4383
  • Populismi = energiataloudellisin maailmankuva!
    • View Profile
Re: Altruismi
« Reply #6 on: June 10, 2012, 21:32:58 »
Tuota "me" -henkeä, jos pohtii, niin voiko se mennä ns. yli? Ihan esimerkkinä vaikka ylhäältä päin sanellut jengit tai ahtaat kultit...

Tämän tarkoitus siis on vain uteliaisuudesta repiä aihetta auki....
Monikulttuurisuus on rikkaus.

Brandöt

  • Guest
Re: Altruismi
« Reply #7 on: June 10, 2012, 23:39:04 »
*Hei taas Sam  :)*

Mukava nähdä, että olet palannut tänne keskustelemaan! Todella harmi, että oma aikani palstailla on nyt niin kortilla - ehkä parempia aikoja luvassa tulevaisuudessa. Vaikka en ehtisikään kovin kattavasti vastailla, laitan nämä(kin) ajatuksesi mietintämyssyyn ja kypsyttelen niitä siellä rauhassa.

Quote from: Sam Karvonen
Vapaaehtoinen kanssaihmisten palveleminen ja toisten avuntarpeen tarkkaileminen on lapsesta saakka omaksuttu hyve miljardeissa maaseudun ihmisissa kautta Aasian ja Afrikan

Tämä on kyllä ihan totta, yhteisöllisyyden käsite on aivan eri tasolla kun meillä täällä Suomessa. Toisaalta runsas väestömäärä verrattain pienellä alueella myös "ajaa" ihmisiä yhteisöllisyyteen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen aivan eri tavalla; meillä on vielä toistaiseksi Suomessa olemassa sellainen luksuriteetti kuin 'oma rauha'. Se muokkaa sitä mitä me olemme, ja se muokkaa niitä kansallisia ominaispiirteitä, jotka ovat leimallisia toisenlaiselle asumisen todellisuudelle.

Quote from: Sam Karvonen
Automaattinen palvelluksi tuleminen on puolestaan modernissa lännessä jo äidinmaidosta lähtien omaksuttu asenne

Hmm.. jossain määrin allekirjoitan tämänkin. Ts. meidän ei tarvitse juurikaan tässä yltäkylläisyyden tilassa taistella elintilastamme tai niistä perusasioista, joita elämiseen tarvitsemme (puhdas ruoka, juoma, lämpö, suoja) - toisaalta meidän on myös näin ollen erittäin helppo tuudittautua siihen harhaan, että tämänkaltainen hyvinvointi jatkuu ikuisesti eikä mikään uhkaa sitä.

Enemmän myös mielestäni pitäisi lastenkasvatuksen näkökulmasta pyrkiä antamaan lapsille vastuuta (heti kun he sitä pystyvät ottamaan) ja paapoa vähemmän. Ja opettaa niitä elämän ihan perusasioita, joihin kaikki lopulta nojaa.

Quote from: Sam Karvonen
(Tiedän Brandöt, ettet moiseen syyllisty.)

Kiitän tästä luottamuksesta.  :)

Quote from: Sam Karvonen
Halu toimia oikein oikeuden itsensä tähden ja välttää vääryyttä vääryyden itsensä tähden määrittää valintojamme päivittäin.

~

Anteliaisuudessa, välittämisessä, oikeudenmukaisuudessa, viisaudessa, anteeksiannossa, jalomielisyydessä, kärsivällisyydessä, rohkeudessa, sinnikkyydessä ja lahjomattomuudessa on itseisarvoa. Ne ovat hyvyyttä, hyveitä, henkisiä arvoja. Niissä nyt vaan on jotain täysin objektiivisesti pyhää ja oikeaa, tuottivatpa ne meissä mitä tunteita tahansa tai vaihtoehtoisesti ei mitään tunteita. Niiden objektiivisen itseisarvon, niiden intuitiivisesti ymmärretyn pyhyyden, vuoksi niitä aito hyve-eetikko tavoittelee. Väitän, että meissä kaikissa elää pikku hyve-eetikko sen itsekkään seurauseetikon (lue: laskelmoijan) taustalla.

Tämä oli kauniisti sanottu, näin itsekin uskon. Ja koska nyt on jo myöhä, ja koska esitit asian niin kauniisti, jätän tällä kertaa 'mutan' sanomatta ja sivulauseen tähän esittämättä. Tunnustelen tätä sanomaasi ensin itsekseni hetken (jättäen tämän hetken keston avoimeksi). Toivoisin, että sinä pohtisit sillä välin sitä missä määrin nämä edellä mainitsemasi hyveet ovat universaaleja hyveitä, ja kuinka laajalla skaalalla niiden tulkinta maittain ja kansakunnittain vaihtelee. Mitä merkitystä on sillä, mitä missäkin tilanteessa arvotetaan korkeimmalle (kuinka prioriteetit eroavat toisistaan).

Millaista roolia solidaarisuus toista 'kanssaihmistä' kohtaan ja yhteisöllisyys tässä kuviossa esittää, ja miten ajattelet sen peilautuvan näitä hyveitä vasten. (Ts. koetaanko yhteisön eteen altruistinen ponnisteleminen edelleen yhtä merkitykselliseksi kun lähiyhteisö yht'äkkiä koostuukin vierauden kokemuksista siinä missä se on aina ennen perustunut mitä suuremmissa määrin tuttuudelle jne.)

Quote from: Username1
Tässä pohdin, että miksi yleisesti ottaen emme voi tarpeeksi paljon luottaa esimerkiksi somalialaisiin ihmisiin, jotta terveytemme ja sosiaalinen pääomamme ei siitä liioin kärsisi?

Koska toimintamallimme ovat niin erilaiset. Tässä tämä kaikessa yksinkertaisuudessaan on. Nämä kulttuurisidonnaiset erilaiset toimintamallit ja sosiaalisen käytöksen ääneen lausumattomat koodit ovat niin moninaiset, ja niihin kestää koko pieni ihmisikä oppia, että monenlaisten eri kulttuuritaustoista kumpuavien toimintamallien oppiminen - edes riittävällä tasolla - on keskimääräiseltä rivikansalaiselta aika paljon vaadittu.

Kuten yllä todettua; ihminen toimii kiinteässä yhteisössään "omanlaistensa" kanssa parhaiten. Tämä lähiympäristön ennakoitavuus edistää ihmisyksilön hyvinvointia.  
« Last Edit: June 10, 2012, 23:41:52 by Brandöt »

Offline Username1

  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 4383
  • Populismi = energiataloudellisin maailmankuva!
    • View Profile
Re: Altruismi
« Reply #8 on: June 11, 2012, 08:21:14 »
Dosentti Janne Kivivuori kirjoitti taannoisessa kirjassaan, että on samankaltaisten joukko, jossa vallitsee suuri epäluottamus toisiin, mutta silti kieli on kehittynyt niin, että ihmisiä kutsutaan perheenjäseneksi... Alhainen sosioekonominen luokka rikkaissa maissa, jossa on tähän yhdistetty yksilökeskeisyys ja kilpailumentaliteetti.

Kunniakulttuuriksi kutsui tätä, koska siellä kasvojen menetys on erityisen arka paikka.

Brandöt.

Oletko koskaan pohtinut kuun toista puolta? Eli mitä samaa somalialaisissa (somali kuullostaa joltain rodulta, en käytä siksi somaleissa sanaa) ja suomalaisissa on? Kummatkin kaipaa rauhaa ja rakkautta?

Joskus voi olla niin, että meillä erilaisesta fenotyypistä huolimatta on hyvinkin samankaltaisia päämääriä ja tapoja...

P.S Olisi mielenkiintoista tietää, että millä tasolla kollektiivisesti suomalaiset ja somalialaiset ovat yhteensopimattomia?
« Last Edit: June 11, 2012, 08:32:32 by Username1 »
Monikulttuurisuus on rikkaus.

Offline Zakari

  • Sr. Member
  • ****
  • Posts: 494
  • Allons-y!
    • View Profile
Re: Altruismi
« Reply #9 on: June 11, 2012, 08:39:16 »
Dosentti Janne Kivivuori kirjoitti taannoisessa kirjassaan, että on samankaltaisten joukko, jossa vallitsee suuri epäluottamus toisiin, mutta silti kieli on kehittynyt niin, että ihmisiä kutsutaan perheenjäseneksi... Alhainen sosioekonominen luokka rikkaissa maissa, jossa on tähän yhdistetty yksilökeskeisyys ja kilpailumentaliteetti.

Kunniakulttuuriksi kutsui tätä, koska siellä kasvojen menetys on erityisen arka paikka.

Brandöt.

Oletko koskaan pohtinut kuun toista puolta? Eli mitä samaa somalialaisissa (somali kuullostaa joltain rodulta, en käytä siksi somaleissa sanaa) ja suomalaisissa on? Kummatkin kaipaa rauhaa ja rakkautta?

Joskus voi olla niin, että meillä erilaisesta fenotyypistä huolimatta on hyvinkin samankaltaisia päämääriä ja tapoja...

Tässäpä on suuri viisaus. Miksi aina pysähtyä erilaisuuteen, kun voisi hetken etsimisellä löytää ne yhdistävät asiat.

Itse olen neuroottisuuteen asti mukavuudenhaluinen, ahdistun vieraissa paikoissa ja vieraiden ihmisten keskellä. En mielelläni matkusta ulkomaille tai vieraile edes suomalaisten kodeissa. Mutta olen opetellut selviämään silloin kun on pakko. Etsin tuttua, yhteistä. Sitä kautta voin hallita itseäni ja yllättäen olenkin tilanteen kanssa sinut. En pääse neurooseistani koskaan eroon, mutta tulen niiden kanssa toimeen. Ne ovat minun ominaisuuteni, eivätkä ne johdu kanssaihmisistäni tai vieraista kulttuureista.

Tämä nyt ei varsinaisesti sivunnut altruismia, mutta tuli vaan mieleen.
"The way I see it, every life is a pile of good things and bad things. Hey. The good things don't always soften the bad things, but vice-versa, the bad things don't necessarily spoil the good things and make them unimportant." - The Eleventh Doctor

Offline Zakari

  • Sr. Member
  • ****
  • Posts: 494
  • Allons-y!
    • View Profile
Re: Altruismi
« Reply #10 on: June 11, 2012, 08:59:45 »
Adoptiovanhempina meille on muutaman kerran ihmetelty, miten epäitsekkäitä ja hyviä ihmisiä olemme, kun olemme ottaneet orvon lapsen hoitoomme. Totuus on se, että meidän kummankaan motiivit eivät ole altruistiset tai lastensuojelulliset. Olemme vain halunneet tulla isäksi ja äidiksi tällä tavoin, koska se muuten ei ollut mahdollista. Adoptiovalmentajamme olivat tyytyväisiä kuullessaan tämän. Lapsen kannalta on parasta, että adoptiovanhempi haluaa olla vanhempi, ei maailmanpelastaja. Sitä lapsi tarvisee, perheen.

Mutta järjestelmän kannalta adoptio on lastensuojelutoimenpide. Eikä minusta itsestäni ole mitään haittaa siitä, että samalla kun tulin isäksi, myös yksi onnettomasti alkanut elämä sai uuden alun. Vaikka lapsi ei ole täällä siksi, että halusin häntä pyyteettömästi auttaa, niin silti olen valmis antamaan kaikkeni tyttäreni puolesta. Rakastan häntä, koska hän on minun, mutta en halua mitään muuta kuin hänen onneaan. Asiat eivät aina tyhjene yhteen selitykseen.
"The way I see it, every life is a pile of good things and bad things. Hey. The good things don't always soften the bad things, but vice-versa, the bad things don't necessarily spoil the good things and make them unimportant." - The Eleventh Doctor

Offline Sam Karvonen

  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 1416
    • View Profile
Re: Altruismi
« Reply #11 on: June 11, 2012, 10:38:30 »
*Hei taas Sam  :)*

Mukava nähdä, että olet palannut tänne keskustelemaan! Todella harmi, että oma aikani palstalla on nyt niin kortilla - ehkä parempia aikoja luvassa tulevaisuudessa.

Aikarajoitteita on valitettavasti itse kullakin, mutta koitanpa lyhyesti (suhteellinen käsite Karvosen kohdalla) vastailla viestiisi. Kiitos muuten rakentavasta ja aitoon vuoropuheluun pyrkivästä keskusteluotteestasi. Olen usein huomannut, että yksittäisiin aiheisiin (esim. maahanmuuttokysymykset) liittyvien mielipidekuilujen molemmin puolin keskustelijat voivat olla useimmista tärkeistä asioista hyvinkin samaa mieltä. Joskus jopa niin samaa mieltä, että teemaspesifeissä nettifoorumeissa (kuten Homma ja Todorg) toistuva erimielisyys luo tyystin valheellisen kuppikuntajaon, jonka pönkittäminen on paitsi harhaanjohtavaa myös yhteiskunnallisesti vaarallista.  

Quote from: Sam Karvonen
Vapaaehtoinen kanssaihmisten palveleminen ja toisten avuntarpeen tarkkaileminen on lapsesta saakka omaksuttu hyve miljardeissa maaseudun ihmisissa kautta Aasian ja Afrikan

Tämä on kyllä ihan totta, yhteisöllisyyden käsite on aivan eri tasolla kun meillä täällä Suomessa. Toisaalta runsas väestömäärä verrattain pienellä alueella myös "ajaa" ihmisiä yhteisöllisyyteen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen aivan eri tavalla; meillä on vielä toistaiseksi Suomessa olemassa sellainen luksuriteetti kuin 'oma rauha'. Se muokkaa sitä mitä me olemme, ja se muokkaa niitä kansallisia ominaispiirteitä, jotka ovat leimallisia toisenlaiselle asumisen todellisuudelle.

Sanoisin, että ’oma rauha’ on Suomessa enemmänkin valinta kuin ylellisyys. Moni mökkeihinsä tai keskustayksiöihinsä höperöityvä vanhus Suomessa kaipaisi hieman sitä seuraakin. Eivätkä vain vanhukset. Olemme miettineet vaimoni kanssa SPR:n -ystävä vanhukselle- -toimintaan osallistumista vapaaehtoispohjalta täällä Vuosaaressa. Kyseessä on itse asiassa ihan aito -kehitysyhteistyön- muoto, mitä tarvitaan täällä omassa kotimaassamme. En ole vastaavaan yksinäisyyteen riutumiseen törmännyt ’kehitysmaissa’ juuri koskaan.

Omien havaintojeni mukaan kehitysmaiden maaseutuväestö elää varsin vähäväkisissä kyläyhteisöissä, eli ainakaan väestömäärä ei ole ’ajanut’ yhteisöllisyyteen. Maanviljely (pääsääntöisesti pienviljely) tietysti ’pakottaa’ monenmoiseen yhteistyöhön, mutta yhteistyön positiivinen henki kumpuaa nähdäkseni enemmänkin äidiltä ja isältä opitusta palveluasenteen ja velvollisuudentunteen arvostuksesta. Kehitysmaiden suurkaupungit ovat niitä varsinaisia väestökeskittymiä ja niissä taas perinteinen yhteisöllisyys on täysin murtunut. Pienkylissä en ole koskaan törmännyt esimerkiksi kerjäläisiin tai katulapsiin.

Kehitysmaiden maaseutukylissä on lähes poikkeuksetta erittäin seesteinen ja rauhallinen tunnelma. Jopa puuduttavan rauhallinen. Yli 70 % kehitysmaiden väestöstä asuu tällaisissa paikoissa. Enkä ole näillä sanoilla tarkoitushakuisesti maalailemassa mitään kehitysmaaromanttista idylliä. Tämä nyt vain sattuu olemaan rehellinen toistuva vaikutelmani.

Quote from: Sam Karvonen
Automaattinen palvelluksi tuleminen on puolestaan modernissa lännessä jo äidinmaidosta lähtien omaksuttu asenne

Hmm.. jossain määrin allekirjoitan tämänkin. Ts. meidän ei tarvitse juurikaan tässä yltäkylläisyyden tilassa taistella elintilastamme tai niistä perusasioista, joita elämiseen tarvitsemme (puhdas ruoka, juoma, lämpö, suoja) - toisaalta meidän on myös näin ollen erittäin helppo tuudittautua siihen harhaan, että tämänkaltainen hyvinvointi jatkuu ikuisesti eikä mikään uhkaa sitä.

Erittäin totta. Ylipäätänsäkin aineellinen hyvinvointi hämää ihmistä luulemaan, että se on kestävää ja että ihminen on riippumaton toisista ihmisistä ja luonnonvoimista. Siis siitä riippumatta, onko ulkoisia uhkia vai ei. Mikään yltäkylläisyyden suoma hekumatila ei yleensä kestä puolta tuntia pidempään, minkä jälkeen ihmisellä on eriskummallinen taipumus joko tylsistyä tai alkaa peräti kokea tuskallista onttoutta ja näköalattomuutta.

Enemmän myös mielestäni pitäisi lastenkasvatuksen näkökulmasta pyrkiä antamaan lapsille vastuuta (heti kun he sitä pystyvät ottamaan) ja paapoa vähemmän. Ja opettaa niitä elämän ihan perusasioita, joihin kaikki lopulta nojaa.

Täysin samaa mieltä. Tämän päivän vanhemmilla on häiritsevä taipumus nähdä lasten minuuteittain vaihtuville mielihaluille taipumattomuus jonkinnäköisenä julmuutena lasta kohtaan, vaikka kyseessä olisikin todellisuudessa armeliaisuus lapsen psyykkeelle, joka vain vahvistuu ja kehittyy näin ajoittain toimiessa.

Quote from: Sam Karvonen
Anteliaisuudessa, välittämisessä, oikeudenmukaisuudessa, viisaudessa, anteeksiannossa, jalomielisyydessä, kärsivällisyydessä, rohkeudessa, sinnikkyydessä ja lahjomattomuudessa on itseisarvoa. Ne ovat hyvyyttä, hyveitä, henkisiä arvoja. Niissä nyt vaan on jotain täysin objektiivisesti pyhää ja oikeaa, tuottivatpa ne meissä mitä tunteita tahansa tai vaihtoehtoisesti ei mitään tunteita. Niiden objektiivisen itseisarvon, niiden intuitiivisesti ymmärretyn pyhyyden, vuoksi niitä aito hyve-eetikko tavoittelee. Väitän, että meissä kaikissa elää pikku hyve-eetikko sen itsekkään seurauseetikon (lue: laskelmoijan) taustalla.

Tämä oli kauniisti sanottu, näin itsekin uskon. Ja koska nyt on jo myöhä, ja koska esitit asian niin kauniisti, jätän tällä kertaa 'mutan' sanomatta ja sivulauseen tähän esittämättä. Tunnustelen tätä sanomaasi ensin itsekseni hetken (jättäen tämän hetken keston avoimeksi). Toivoisin, että sinä pohtisit sillä välin sitä missä määrin nämä edellä mainitsemasi hyveet ovat universaaleja hyveitä, ja kuinka laajalla skaalalla niiden tulkinta maittain ja kansakunnittain vaihtelee. Mitä merkitystä on sillä, mitä missäkin tilanteessa arvotetaan korkeimmalle (kuinka prioriteetit eroavat toisistaan).

Pistitpä monta painavaa kysymystä, jotka kukin ansaitsisivat huomattavasti laajempaa ruodintaa. Mutta tarjoanpa pähkinänkuoressa muutamia omia päähänpistoksiani (tai päähänpinttymiäni ;) ) aiheesta. Mielestäni kaikki listatut hyveet ovat universaaleja ja ne myös sisältyvät kaikkien suurten uskontojen pyhiin kirjoituksiin sekä kansanperinteisiin. Niiden universaalisuus usein paljastuu niiden toteutumattomuuden aiheuttamissa konkreettisissa yhteiskunnallisissa tai henkilökohtaisissa ongelmissa. Minua ei lakkaa hämmästyttämästä toistuva havaintoni pitkin palloamme, että maaseudun asukkaat kansanperinteestä ja uskontokunnasta riippumatta ovat sitkeitä, nöyriä, ystävällisiä, uteliaita, anteliaita, kärsivällisiä, elämänviisaita, aitoja, rehellisiä ja hävettävän vieraanvaraisia. Esimerkiksi Afganistanin maaseudulla useimpien miesten tuimien katseiden ja partanaamioiden takaa paljastuu hymyilevä herrasmies, jonka päällimäinen tuntemus vierasmaalaisia kohtaan ei suinkaan ole vihamielisyys vaan uteliaisuus. Afgaaninaiset ovat kokemukseni mukaan osoittautuneet useimmiten puheliaiksi, rohkeiksi ja jopa komenteleviksi selviytyjättäriksi. Lannistuneiden ja elämään uupuneiden kasvojen sijaan maaseudun väestön teeskentelemättömien ja elämänkaraisemien kasvojen takaa paljastuu useimmiten iloisesti keskenään rupattelevia sitkeyden ja ihmisen arvokkuuden perikuvia. Vaikka länsimaisen mittapuun mukaan surkeimpien kehitysmaiden köyhien pitäisi kärsiä jonkin sortin räikeästä pulasta, ahdingosta, riistosta tai sorrosta, tarjoaa kylissä ja kaupungeissa kuhiseva reipas arkitoimeliaisuus vallan päinvastaisen vaikutelman rehellisesti havainnoivalle tarkkailijalle. Maaseudun afgaanien, etiopialaisten, nicaragualaisten, timorilaisten, tansanialaisten ja laosilaisten vieraanvaraisuus on hämmentävää. Perheet ovat suuria ja eloisia. Perhesuhteet ovat tiiviit ja välittävät. Perheongelmat ovat useimmiten perinteestä kumpuvia ajoittaisia alistussuhteita, joilla voi olla vakaviakin seurauksia. Mutta nämäkään eivät ihme kyllä ole johtaneet kyynistymiseen tai oman osansa surkutteluun katkeruudella ja kostonhimolla höystettynä. Jostakin hekin ovat oppineet ammentamaan elämäänsä iloa ja voimaa, joka ainakin kaltaiselleni pintapuoliselle ohikulkijalle vaikuttaa aidommalta ja sädehtivämmältä kuin keskivertolänkkärin kasvoilta läpitunkeva -elämänilo-.

Kertovatpa tutkimukset mitä tahansa, itse olen jossain määrin vakuuttunut, että ihmisen kestävä onni perustuu kahteen asiaan: (1) syvälliseen tuntemukseen siitä, että omalla elämällä on itseään suurempi tarkoitus ja oman paikkansa löytämiseen siinä, sekä (2) toisten ihmisten aitoon läheisyyteen -- paitsi rakkaina, ystävinä ja huolehtijoina, myös rakastettavina, huoltapidettävinä ja välitettävinä. Kaikki muu -rämä ja roska- (Aki Sirkesaloa lainatakseni) johtaa näköalattomuuteen ja apeuteen, vaikka kuinka yllin kyllin sitä olisi tarjolla joka tuutista.

Millaista roolia solidaarisuus toista 'kanssaihmistä' kohtaan ja yhteisöllisyys tässä kuviossa esittää, ja miten ajattelet sen peilautuvan näitä hyveitä vasten. (Ts. koetaanko yhteisön eteen altruistinen ponnisteleminen edelleen yhtä merkitykselliseksi kun lähiyhteisö yht'äkkiä koostuukin vierauden kokemuksista siinä missä se on aina ennen perustunut mitä suuremmissa määrin tuttuudelle jne.)

Osittain tulinkin edellä jo vastanneeksi tähän kysymykseen. Perinteinen maaseudun -lähiyhteisö- kehitysmaissa suhtautuu äärimmäisen myönteisesti, uteliaasti ja vieraanvaraisesti täydelliseen ventovieraaseen, joka on tullut vierailemaan rauhanomaisin tarkoitusperin. Solidaarisuus ulottuu siis lähes vaistonvaraisesti myös lähipiirin ulkopuolelle. Mutta olet oikeassa, että monissa paikoissa kansallinen identiteetti ei ole vielä ehättänyt kehittymään (tai sitten sitä on väkisin syötetty kurkusta alas). Useissa maaseutuyhteisöissä perhe-, suku- ja heimolojaliteetti edustaa korkeinta yhteiskunnallista lojaliteettia. Tämä voi johtaa vaarallisiin ja järjestelmää lamaannuttaviin keskinäisiin jännitteisiin ja korruptioon (esim. nepotismiin) kansallisissa järjestelmissä silloin kun kyseessä on hätiköidysti pystytetty kansallisvaltio. Kansallisvaltiossa elämisen kulttuuriin on ensin kasvettava ennen kuin ihmisiä -pakotetaan- elämään kansallisvaltioissa (mikä on tapahtunut pitkälti dekolonisaation myötä Afrikassa ja Aasiassa).

Kukka ei kasva sitä maasta kiskomalla, vaan kärsivällisesti kastelemalla. En ole koskaan nähnyt yhtä suuria ruusuja kuin Afganistanissa keväisin (vrt. avatarini). Mutta nekään eivät nousseet maasta ilman välittävää puutarhuria, joka paitsi kitkee rikkaruohot myös tunnistaa maaperälle ominaisimmat lajikkeet ja suo niille kasvutilaa. Nyt siellä häärää toinen jos kolmaskin insinööri, joka yrittää väkisin istuttaa vierasperäisiä kasveja ja repiä sokeasti luonnonvaraiset kasvit maassa luullen kaikkea rikkaruohoksi.

Parahin terveisin,

Sam
« Last Edit: June 11, 2012, 10:57:39 by Sam Karvonen »
"Ihmiskunnan hyvinvointia, sen rauhaa ja turvallisuutta, ei voida saavuttaa ennen kuin sen ykseys on lujasti vakiinnutettu." - Bahá'u'lláh(1817-1892)

Offline Mikael Lönnroth

  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 1308
    • View Profile
    • Maailmanpuolue
Re: Altruismi
« Reply #12 on: June 14, 2012, 08:55:41 »
Tämän päivän Metro-lehdestä lukijan lähettämä tekstiviesti:

Quote
Useimmat meistä helsinkiläisistä ovat jääkylmiä romaneja kohtaan. Kuitenkin nuori vietnamilaisnainen antaa kahvilanpitäjänä lihapiirakan ilmaiseksi vanhahkolle romanimiehelle. Vietnamitar sanoo minulle: "Mielestäni kaikki ihmiset ovat samanarvoisia".
Maailmanpuolueen jä sen - tarvitaan lisää <-- (myös Facebookissa)

Offline Julmuri

  • Administrator
  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 3920
  • Pienimunainen fasisti
    • View Profile
Re: Altruismi
« Reply #13 on: June 14, 2012, 10:39:03 »
Quote from: Brändöt
Hmm.. jossain määrin allekirjoitan tämänkin. Ts. meidän ei tarvitse juurikaan tässä yltäkylläisyyden tilassa taistella elintilastamme tai niistä perusasioista, joita elämiseen tarvitsemme (puhdas ruoka, juoma, lämpö, suoja) - toisaalta meidän on myös näin ollen erittäin helppo tuudittautua siihen harhaan, että tämänkaltainen hyvinvointi jatkuu ikuisesti eikä mikään uhkaa sitä.

Onko tästä rivien välistä luettavissa, että nuivuuteesi vaikutta se, että koet juuri maahanmuuttajien jollakin tavalla uhkaavan tätä hyvinvointia?

Asia on kuitenkin oikeastaan päinvastoin, vaikka hyvinvointimme toki saattaa vähentyä muista syistä. Väestömme ikärakenne on pahasti vinoutunut ja esimerkiksi Ruotsissa ei tätä ongelmaa ole, joten he voivat suhtautua tulevaisuuteen paljon huolettomammin.
"Jos Suomi olisi esim. Latvian kaltainen persereikä, meillä ei olisi mitään ongelmaa turvapaikkaturismista" - nimimerkki "kami" Hommaforumilla

Offline Username1

  • Hero Member
  • *****
  • Posts: 4383
  • Populismi = energiataloudellisin maailmankuva!
    • View Profile
Re: Altruismi
« Reply #14 on: October 30, 2012, 20:47:14 »
Takinkääntö ei siis koske itseäni, olen edelleen itsekäs sika, mutta käsitystäni tuosta asiasta...

Ennen...

Ajattelin psykologisen egoismin kautta. Eli toisin sanoen, että koska kaikkien tekojen ja valintojen on lähdettävä sisältä, niin olemme lopulta aina egoistisia, koska emme voi toimia itseämme vastaan...

Nykyisin...

Uskon, että olen sekoittanut palkinnon ja rankaisun (sisäisen) altruismiin ja egoismiin. Eli käytännön elämässä ratkaisee, että palkitseeko vai rankaiseeko egoistinen käytös vai altruistinen ja siitä juontaa nämä kaksi asiaa (tosin voivat sekoittua miten sattuu...)

Toisin sanoen me olemme hyvinkin altruistisia olentoja, vaikka osaamme myös egoisteja olla... Riippuen yksilöstä, tilanteesta ja monesta muusta seikasta.

Summa summarum, emme voi kieltää altruismia psykologisen egoismin varjolla.

KAuan se kestikin tajuta, tervetuloa takaisin altruismi! On kaivattukin tähän tyhjään päähän sitä käsitettä.

Mitä mieltä muut?
Monikulttuurisuus on rikkaus.